Liikenneonnettomuus

kulkuneuvon törmääminen esteeseen tai suistuminen kulkuväylältä

Liikenneonnettomuus tarkoittaa kulkuneuvolle sattuvaa onnettomuutta, esimerkiksi törmäämistä esteeseen, eläimeen tai ihmiseen tai suistumista kulkuväylältään. Kansankielinen ilmaisu kolari tarkoittaa kulkuneuvon törmäystä johonkin, varsinkin toiseen kulkuneuvoon.[1]

Tieliikennekuolemien määrä kasvoi 1970-luvulle asti lähes liikenteen määrän kasvun tahdissa, ja vielä 1970-luvun alussa liikennetapaturmissa kuoli vuosittain yli 1 000 suomalaista. Liikennekuolemien ja -onnettomuuksien vähentäminen otettiin tavoitteeksi laatimalla laaja liikenneturvallisuusohjelma, jonka tueksi valtioneuvosto teki periaatepäätöksen. Liikenneympäristön ohella myös autot ja niiden turvallisuus kehittyivät suotuisasti, ja vuonna 2006 tieliikenteessä kuolleita oli enää 336, vaikka autokanta yhteensä oli lähes 3 miljoonaa ajoneuvoa ja voimassa olevien ajokorttien määrä 3,4 miljoonaa. Onnettomuusriski tieliikenteessä on pienentynyt ja turvallisuus parantunut lähes kaikissa tienkäyttäjä- ja ikäryhmissä.

Tieliikenteessä kuolee maailmanlaajuisesti yli miljoona ihmistä vuosittain. Suomessa liikennetapaturmissa kuoli 279 ihmistä vuonna 2009. Nykyään suurin osa Suomen liikennekuolemista tapahtuu henkilöautossa joko kuljettajalle tai matkustajille. Myös lievemmistä liikenneonnettomuuksista 70 % sattuu henkilöautolla liikuttaessa.

Kevyen liikenteen tapaturmat päätyvät tilastoihin systemaattisesti vain kuolemaan johtaneissa tapauksissa. Vuosittain Suomen tieliikenneonnettomuuksissa saa surmansa yli 50 jalankulkijaa, joista iäkkäitä on eniten (44 %).

OnnettomuuksiaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Liikenneturva liikenneturva.fi.
  • Tiirikainen, Kati (toim.): Tapaturmat Suomessa. Edita, 2009.

ViitteetMuokkaa

Tämä liikenteeseen ja liikennevälineisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.