Avaa päävalikko

Mielialahäiriöt ovat psyykkisiä sairauksia, joille ominaista on pitempiaikainen muutos potilaan mielialassa. Tyypillisimpiä esimerkkejä ovat masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Masennukseen kuuluu ainoastaan depressiojaksoja, kaksisuuntaiseen sekä depressiivisiä että maanisia vaiheita. Myös mania luetaan mielialahäiriöihin.

TyypitMuokkaa

Mielialahäiriöiden kaksi päätyyppiä ovat masennus (tai unipolaarinen masennus) ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Lisäksi on olemassa vuodenajoittain vaihteleva mielialahäiriö (SAD) (ks. lisää oireista ja hoidosta). Manian lievähköstä muodosta käytetään nimitystä hypomania.

Myös psykoottisiin sairauksiin voi kuulua mielialahäiriön oireita, esimerkiksi skitsoaffektiivisessa häiriössä.

Oireet ja hoitoMuokkaa

Mielialahäiriöt altistavat erilaiselle itsetuhokäyttäytymiselle, ja huomattava osa itsemurhista liittyy niihin.

Usein mielialahäiriön taudinkuvaan kuuluu liikaunisuutta[1], mutta toisaalta masennus aiheuttaa myös unettomuutta.[2]

SAD:stä kärsivällä ihmisellä esiintyy yleensä syys- ja talviaikaan tyypillisiä masennusoireita, mutta valoisina vuodenaikoina oireet ovat lieviä tai niitä ei ole.[3] Varsinkin nuoruusikäiset AS-ihmiset ovat kasvaneessa riskissä sairastua mielialahäiriöihin.[4]

Mielialahäiriöitä hoidetaan mm. sopivalla lääkityksellä ja psykoterapialla.

YleisyysMuokkaa

Masennus on länsimaissa tavallisempi mielialahäiriön muoto kuin kaksisuuntainen häiriö. Nuorena sairastettu masennus lisää potilaan riskiä sairastua myöhemmällä iällä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.[5]

Mielialahäiriöt oireilevat joskus eri tavoin lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Lapsuus- ja nuoruusiän masennus saattaakin jäädä kokonaan toteamatta. Joillakin potilailla on mielialahäiriöihin perinnöllistä taipumusta. [6]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa