Wikipedia

Rafah

Rafah (arab. رفح‎) on jaettu kaupunki Egyptiin kuuluvan Siinain alueen ja Palestiinaan kuuluvan Gazan kaistan rajalla. Kaupungin Egyptiin kuuluva osa tyhjennettiin asukkaistaan vuonna 2015.[1] Gazan kaistaan kuuluva osa on Rafahin kuvernoraatin pääkaupunki, ja se sijaitsee noin 30 kilometriä etelään Gazan kaupungista. Vuonna 2014 siellä oli 152 950 asukasta,[2] joista suurin osa oli Palestiinan pakolaisia. Rafahin pakolaisleiri ja Tall as-Sultan katsotaan erillisiksi paikkakunniksi.

Rafah
(رَفَح)

Rafah

Koordinaatit: 31°17′19″N, 34°15′07″E

Valtio Palestiina
Alue Gazan kaista
Kuvernoraatti Rafahin kuvernoraatti
Hallinto
 – pormestari Sa'ad Zoarub
Aikavyöhyke UTC1

















Britannian hallinnassa olleen Egyptin ja Turkkiin kuuluneen Palestiinan välinen rajalinja vedettiin Rafahin kaupungin halki vuonna 1906. Raja oli kuitenkin täysin avoin ja käytännössä lähes merkityksetön, kun Gazan kaista vuosina 1949-1967 oli Egyptin hallinnassa, ja sen jälkeenkin vuosina 1967-1982, kun sekä Gaza että Siinai olivat Israelin miehittäminä. Sen sijaan kun Israel vuonna 1982 vetäytyi Siinailta mutta piti Gazaa edelleen miehityksessä, raja suljettiin ja Rafah jaettiin vuoden 1906 rajalinjan kohdalta kahtia. Rajalle pystytettiin piikkilanka-aita, joka monessa tapauksessa erotti samankin perheen jäsenet toisistaan.[3] Lisäksi Israel[4][5][6] ja Egypti[7][8] ovat kumpikin hävittäneet laajoja aivan rajan pinnassa olevia osia kaupungin keskustasta ja karkottaneet sieltä asukkaat muodostaakseen rajalle leveän puskurivyöhykkeen.

Rafahissa sijaitsee ainoa Egyptin ja Gazan alueen välinen rajan­ylitys­paikka. Gazan ainoa lentoasema, Jasser Arafatin kansainvälinen lentoasema, sijaitsi juuri kaupungin eteläpuolella. Se otettiin käyttöön vuonna 1998, mutta vuonna 2001 Israelin sotavoimat hävittivät sen pommeilla ja raivaus­traktoreilla sen jälkeen, kun Hamas oli surmannut muutamia israelilaisia sotilaita. lähde?

Nimet muokkaa

Rafah on ikivanha kaupunki, jonka nimi on eri aikoina esiintynyt eri muodoissa. Muinaiset egyptiläiset tunsivat sen nimellä "Robihwa", assyrialaiset nimellä "Rafihu". kreikkalainen käyttivät siitä nimeä "Rhaphia" (Ῥαφία), roomalaiset muotoa "Raphia", israelilaiset muotoa "Rafiah" (רפיח) ja kalifaatin aikaiset arabit muotoa "Rafh". Heprealaista muotoa "Rafiah" translitteroituna käytetään nykyisinkin myös englannin kielessä tavallisemman "Rafah" -nimen ohella.[9][10]

Väestökehitys muokkaa

Vuonna 1922 Rafahin asukasluku oli 599, vuonna 1945 jo 2 200. Vuonna 1982 asukkaita oli noin 10 800.[11]

Vuonna 1997 Rafahissa ja siihen liittyvässä pakolaisleirissä yhteensä oli Palestiinan tilasto­keskusviraston (PCBS) mukaan jo 91 181 asukasta, läheisessä Tall as_Sultanissa lisäksi 17 141.[12] Asukkaista 80,3 % oli Palestiinan pakolaisia. Asukkaista oli tuolloin 50,5 % miehiä ja 49,5 % naisia.[13]

Palestiinan tilastotoimiston mukaan Rafahin kaupungin asukasluku vuonna 2006 oli 71 003.[14] Rafahin pakolaisleirin ja Tall-as-Sultan luettiin väestön­laskennassa ei paikkakunniksi, joista edellisen väkiluku oli 59 983, jälkimmäisen 24 418.[14]

Historia muokkaa

 
Gazan kaista, Rafah kartan alareunassa

Rafahilla on jo tuhansien vuosien historia takanaan. Varhaisin historiallinen lähde, jossa se mainitaan, on Egyptin faarao Seti I:n ajalta vuodelta 1303 eaa. Se mainitaan myös Shoshenk I:n sotaretkeä Lähi-itään käsittelevissä egyptiläisissä aikakirjoissa vuodelta 925 eaa. Vuonna 720 eaa. Assyrian kuningas Sargon II voitti siellä käydyssä taistelussa egyptiläiset, ja vuonna 217 eaa. Egyptin kuningas Ptolemaios IV voitti Rafian taistelussa Seleukidien valtakunnan kuningas Antiokhos III Suuren.[15] Kyseessä oli yksi suurimmista Lähi-idässä koskaan käydyistä taisteluista, johon osallistui yli 100 000 sotilasta ja satoja norsuja.

Kaupungin valloitti myöhemmin Aleksanteri Jannaios, ja sitä hallitsivat hasmonilaiset, kunnes sen valloittivat roomalaiset Pompeiuksen ja Gabiniuksen johdolla. Gabinius ilmeisesti myös jälleen­rakensi sodissa tuhoutuneen kaupungin vuonna 37 eaa. Rafah mainitaan Strabonin teoksessa Geografika (16, 2, 31) sekä Itinerarium Antonini Augustissa, ja se merkittiin bysanttilaisaikaiseen Madaban karttaan.[15]

Bysanttilaisena aikana Rafahissa oli piispanistuin,[15][16] ja sieltä on löydetty bysanttilaista keramiikkaa ja rahoja.[17] Vuonna 431 sillä oli edustajansa Efesoksen kirkollis­kokouksessa, mutta myöhemmin se pysyi vain titulaarisena piispan­istuimena katolisessa kirkossa.[18] Siellä on kuitenkin edelleen pieni kreikkalainen ortodoksinen seurakunta.

Arabien ja mamelukkien valtakausi muokkaa

Rafah oli arabien valtakunnan aikana tärkeä kauppakaupunki ja yksi niistä kaupungeista, jotka Rashidun armeija valloitti kenraali 'Amr ibn al-'Asin johdolla vuonna 635.[19] Umaijadien ja Abbasidien aikana muodosti Jund Filastinin ("Palestiinan piirikunnan") etelärajan. Arabialaisen maantieteilijä Al-Ya'qubin mukaan se oli Syyrian provinssin viimeinen kaupunki Egyptin Ramlaan johtavan tien varrella.[20]

800- ja 900-luvuilla ja uudestaan 1100-luvulla kaupunkiin asettui juutalainen yhteisö, mutta 1000-luvulla se lähes hävisi, ja vuonna 1080 loputkin juutalaiset muuttivat Askheloniin. Samaan aikaan siellä asui myös samarialainen yhteisö. Muiden Etelä-Palestiinan kaupunkien tavoin myös Rafahilla oli satamapaikka meren rannalla, nykinen Tell Rafah, vaikka itse kaupunki olikin sisämaassa.[15]

Vuonna 1226 arabialainen maantieteilijä Yaqut al-Hamawi kirjoitti, että Rafah oli arabivaltakunnan alkuaikoina ollut merkittävä kaupunki ja markkinapaikka, jossa oli moskeija ja majataloja. Hän joutui kuitenkin toteamaan, että hänen omana aikanaan se oli raunioina, mutta toimi edelleen aijubidien postiasemana läheisen Deir al-Balahin kautta Egyptiin johtavan tien varrella.[20]

Osmanien ja egyptiläisten valtakausi muokkaa

Rafah mainitaan vuonna 1596 osmanien veroluetteloissa yhtenä Gazan hallinto­alueeseen kuuluneista paikkakunnista. Siellä asui 15 kotitaloutta, kaikki muslimeja, jotka maksoivat veronsa vehnällä, ohralla, kesän sadolla, satunnaisilla tuloilla, vuohilla ja toisinaan myös mehiläispesinä.[21]

Vuonna 1799 Napoleon Bonaparten johtama Ranskan vallankumouksellinen armeija kulki Egyptiin ja Syyriaan tekemällään sotaretkellä myös Rafahin kautta. [22]

Rafah oli rajana Egyptin ja Syyrian provinssien välillä. Vuonna 1832 alue tuli osaksi Muhammad Alin hallitsemaa Egyptiä ja pysyi sellaisena vuoteen 1840.

Ranskalainen tutkimusmatkailija Victor Guérin kävi paikalla toukokuussa 1863. Hän kiinnitti huomiota kahteen graniittiseen pylvääseen, joista paikalliset asukkaat käyttivät nimitystä Bab el Medinet, "kaupungin portti".[23] Vuonna 1881 paikalla käynyt Itävallan arkkiherttua Ludwig Salvator kirjoitti: "Harmaiden graniittipylväiden yhä pystyssä olevat jäänteet ovat täällä nähtävissä tieltä, pelloilta ja hiekalta, ja näimme yhden kumollaan maassa osittain hautautuneena.... Pylväät ovat Rafian muinaisen temppelin jäännöksiä, ja niillä on erityinen merkitys arabien silmille, jotka kutsuvat niitä Rafahiksi, sillä ne osoittavat Egyptin ja Syyrian rajan."[24]

Vuonna 1906 Turkki ja Iso-Britannia tekivät Rafahin sopimuksen, jolla vahvistettiin brittiläisen Egyptin ja Turkin välinen raja. Raja kulki Tabasta Rafahiin, jonka se jakoi kahtia, ja tuolloin raja on nykyisinkin Egyptin rajana Israelia ja Gazan kaistaa vastaan. Sopimuksessa kuitenkin sanottiin, että beduiineilla oli vapaa kulkuoikeus rajan yli.[25]

Brittiläisen mandaattivallan aika muokkaa

Britit valloittivat Rafahin ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1917 ja käyttivät sitä tukikohtanaan ensimmäisessä hyökkäyksenään Gazaan.

Sodan jälkeen Palestiinasta muodostettiin brittien hallitsema Kansainliiton mandaattialue. Siihen kuului myös se osa Rafahista, joka vuoden 1906 sopimuksen mukaan oli kuulunut Turkille. Vaikka vuonna 1906 sovitun rajan molemmilla puolilla olleet alueet olivat nyt Britannian hallinnassa, raja ei ollut täysin avoin, vaan paikallisten beduiinien kulkua valvottiin. Rajavalvontaa tiukennettiin 1930-luvun puolivälissä, jolloin Rafah rajakaupunkina alkoi toimia kaupan ja paikallisten palvelujen keskuksena.[26] Toisen maailmansodan aikana siitä tuli huomattava brittiläinen sotilastukikohta.[26]

Mandaattihallinnon vuonna 1922 toimeenpaneman väestönlaskennan mukaan Rahafissa oli 599 asukasta, jotka kaikki olivat muslimeja. Vuoteen 1945 mennessä väkiluku oli noussut 2 200:aan. Rafahiin luettiin tuolloin kuuluvaksi 40 579 dunamin laajuinen maa-alue, josta 275 dunamia oli kasteltua kasvimaata, 24 173 dunamia viljan viljelyksessä ja loput 16 131 dunamia viljelemätöntä.[27]

Egyptin valtakausi 1948—1967 muokkaa

 
Gazan sodassa 2008–2009 tuhoutunut moskeija Rafahissa

24. helmikuuta 1949 allekirjoitetun aseleposopimuksen mukaisesti Gazan kaista, johon myös Rafah kuului, joutui Egyptin hallintaan. Täten raja Gazan ja Egyptin välillä menetti merkityksensä, ja Rafahin kaupunkiasutus laajeni sen molemmilla puolilla.[26]

Vuoden 1948 sodan jälkeen alueelle perustettiin pakolaisleirejä. Vuoden 1956 sodan aikana sattuneessa välikohtauksessa israelilaiset sotilaat surmasivat 111 henkilöä, joista 103 oli pakolaisia. Yhdistyneet kansakunnat ei pystynyt tarkemmin selvittämään välikohtauksen syitä. [28] Suomalaiset YK:n UNEF-operaation rauhanturvaajat toimivat syksyllä 1957 Rafahin alueella.[29]

Vuonna 1967 Israel valloitti kuuden päivän sodassa sekä Gazan alueen että Siinain, ja täten myös Rafahin kaupunki joutui kokonaisuudessaan Israelin miehittämäksi.

Vuodesta 1967 nykypäivään muokkaa

Kesällä 1971 Israelin armeija hävitti kenraali Ariel Sharonin johdolla noin 500 taloa Rafahin pakolaisleirillä rakentaakseen kulkuväyliä sotavoimille. Näiden purkutöiden vuoksi melkein 4000 henkilöä joutui muuttamaan.[30] Israel perusti pakolaisten asuttamiseksi Rafahin läheisyyten Brazil- ja Canada -nimiset asuntoalueet, joista Brazil on välittömästi Rafahin eteläpuolella, Canada juuri rajan toisella puolella myöhemmin Egyptille palautetulla alueella. Molemmat nimettiin niiden maiden mukaan (Brasilia ja Kanada), joiden kansalaisista muodostetut YK:n rauhanturvajoukot olivat majoittuneet samoille alueille.[31]

Vuonna 1979 Egypti ja Israel solmivat Camp Davidin rauhansopimuksen, jolla Siinain alue palautettiin Egyptille. Raja jakoi jälleen Rafahin kaupungin kahtia samasta kohdasta kuin vuonna 1906 vahvistettu Egyptin ja Osmanien valtakunnan välinen raja.[32] Raja suljettiin piikkilankaestein, jotka monessa tapauksessa erottivat saman perheenkin eri jäsenet toisistaan eri puolille rajaa. Monia aivan rajan pinnassa sijainneita rakennuksia myös purettiin, virallisen selityksen mukaan turvallisuus­syistä. Pakolaisia varten vuonna 1971 perustettu Canada jäi Egyptin puolelle, ja sinne sijoitetut pakolaiset jouduttiin sopimuksen mukaisesti siirtämään Gazan alueelle, jonne heitä varten rakennettiin Rafahin luoteis­puolelle uusi asutusalue Tel al-Sultan.[31] Rafahista tuli yksi kolmesta Egyptin ja Israelin välisen ylityspaikasta.[3][26]

Toukokuussa 2004 silloisen pääministeri Ariel Sharonin johtama Israelin hallitus päätti vielä purkaa joukon taloja Rafahista rajan läheisyydestä Tämän vuoksi hän saikin kutsumanimen "The bulldozer" ("Puskutraktori").[33]

Syyskuussa 2005 Israel vetäytyi Gazasta, ja Rafah jäi jaetuksi Egyptin ja Palestiinalaishallinnon kesken. Raja pysyi edelleen suljettuna, mutta salakuljettajat alkoivat kaivaa rajaesteiden ali tunneleita, joiden kautta tavaroita ja henkilöitä voitiin kuljettaa.[34]

Vuonna 2023 alkaneen Gazan sodan seurauksena Rafahin alueella saapui 1,5 miljoonaa pakolaista muista osista Gazan kaistaa.[35]

Rafahin rajanylityspaikka muokkaa

 
Rafahin rajanylityspaikka vuonna 2012

Rafahissa on ainoa Gazan kaistan ja Egyptin välinen rajanylityspaikka. Sitä vartioivat aikaisemmin Israelin sotavoimat, mutta sen valvonta siirrettiin Palestiinalais­hallinnolle syyskuussa osana Israelin vetäytymistä Gazan kaistalta. Euroopan unionin asettama komissio alkoi valvoa rajaliikennettä marraskuussa 2005 yhdessä Israelin turvallisuus­joukkojen kanssa, ja huhtikuussa 2006 Palestiinalais­hallinnon päämies Mahmoud Abbasin presidentillinen vartiokaarti otti valvonnan vastuulleen Palestiinan puolella.[36] Egyptin puolella valvonnasta vastaa Egyptin ja Israelin välisen sopimuksen mukaisesti 750 rajavartijaa. Sopimus allekirjoitettiin marraskuussa 2005 Yhdysvaltain vaatimuksesta, ja siinä selitetään, että sopimus on tehty Israelin turvallisuusvaatimusten vuoksi.

Ilmasto muokkaa

Köppenin ilmastoluokituksen mukaan Rafahissa vallitsee subtrooppinen aroilmasto (BSh).[37][38]

Rafahin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 17,4 18,1 20,5 23 25,8 28,3 29,6 30,5 29,1 27,6 23,8 19,4 ka. 24,4
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 12,9 13,6 15,6 18,1 20,9 23,6 25,2 26 24,7 22,6 18,7 14,8 ka. 19,7
Vrk:n keskilämpötila (°C) 8,4 9,1 10,8 13,3 16,1 19 20,9 21,6 20,3 17,6 13,7 10,2 ka. 15,1
Sademäärä (mm) 48 36 27 6 4 0 0 0 0 8 39 53 Σ 221
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
17,4
12,9
18,1
13,6
20,5
15,6
23
18,1
25,8
20,9
28,3
23,6
29,6
25,2
30,5
26
29,1
24,7
27,6
22,6
23,8
18,7
19,4
14,8
S
a
d
a
n
t
a 		48
36
27
6
4
0
0
0
0
8
39
53


Lähde: määrittämätön

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Egypt moves to eradicate town near Gaza Srtip. New York Times, 8.1.2015. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ Palestinian Central Bureau of Statistics
  3. ↑ a b Cinderela in Rafah. Al-Ahram, 22.–28. syyskuuta 2005, nro 761. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Razing Rafah — Mass Home Demolitions in the Gaza Strip, sivut 27–28 ja 52–66 Lokakuu 2004. Human Rights Watch. Viitattu 28.5.2016.
  5. ↑ Supplementary Appeal for Rafah Toukokuu 2004. UNRWA. Viitattu 28.5.2016.
  6. ↑ Uprooting Palestinian Trees And Leveling Agricultural Land – The tenth Report on Israeli Land Sweeping and Demolition of Palestinian Buildings and Facilities in the Gaza Strip 1 April 2003 – 30 April 2004 Palestinian Centre for Human Rights. Viitattu 28.5.2016.
  7. ↑ Egyptian military doubling buffer zone with Gaza , demolishing nearly 1,220 more homes Fox News. Viitattu 28.5.2016.
  8. ↑ Look Another Homeland: Forced Evictions in Egypt's Rafah Human Rights Watch. Viitattu 28.5.2016.
  9. ↑ Rafīah: Gaza Strip; name, map, geographic coordinates Geographic.org. Viitattu 28.5.2016.
  10. ↑ Chehab Zaki: Inside Hamas: The Untold Story of Militants, Martyrs and Spies, s. 180. I.B. Tauris, 2007. Teoksen verkkoversio.
  11. ↑ Welcome to Rafah Palestine Remembered. Viitattu 28.5.2016.
  12. ↑ Palestinian Population by Locality, Sex and Age Groups in Years[vanhentunut linkki] pcbs.gov.ps.
  13. ↑ Palestinian Population by Locality, Sex and Age Groups in Years Palestinian Central Bureau of Statistics[vanhentunut linkki].
  14. ↑ a b Projected Mid-Year Population for Rafah Governorate by Locality 2004-2006 Palestinian Central Bureau of Statisctics (PCBS)[vanhentunut linkki].
  15. ↑ a b c d Raphia - (Rafah): Studium Biblicum Franciscanum - Jerusalem christusrex.org. Viitattu 28.5.2016.
  16. ↑ Joseph Bingham: Origines Ecclesiasticae; Or the Antiquities of the Christian Church and Other Works: In Nine Volumes, Volume 3, s. 61. Straker, 1843. Teoksen verkkoversio.
  17. ↑ Claudine Dauphin: La Palestine byzantine, Peuplement et Populations, Volume III: Catalogue, s. 953. Oxford: Archeopress, 1998. (ranskaksi)
  18. ↑ Tadrous Y. Malaty: Introduction to the Coptic Orthodox Church OrthodoxEbooks, s. 13. {{{Julkaisija}}}, 1993. Teoksen verkkoversio.
  19. ↑ Al Biladhiru: Palestine under the Moslems. Lainaus le Strangen teoksessa vuodelta 1890. The Library of the University of Toronto. Teoksen verkkoversio.
  20. ↑ a b Le Strange: Palestine under the Moslems Sivu = 517. The Library of the University of Toronto, 1890. Teoksen verkkoversio.
  21. ↑ Wolf-Dieter Hütteroth, Abdulfattah Kamal: Historical Geography of Palestine, Transjordan and Southern Syria in the Late 16th Century, s. 150. Erlanger Geographische Arbeiten, Sonderband 5. Erlangen, Germany: Vorstand der Fränkischen Geographischen Gesellschaft, 1977. ISBN 3-920405-41-2.
  22. ↑ Philip Dwyer: Napoleon - The Path TO Power 1769-1799, s. 415. Bloomsbury, 2007 Tunniste = ISBN 074574091.
  23. ↑ Victor Guérin: Description Géographique Historique et Archéologique de la Palestine, s. 233–235. , 1869. 233 Teoksen verkkoversio.
  24. ↑ Ludwig Salvator, Itävallan arkkiherttua: The Caravan Route between Egypt and Syria, s. 54. Chatto & Windus, 1881. 54 Teoksen verkkoversio.
  25. ↑ Jean-Pierre Filiu: ”The Islamic Era”, Gaza, a History, s. 31–32. Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-020189-0.
  26. ↑ a b c d Nurit Kliot: The Evolution of the Egypt-Israel Boundary: From Colonial Foundations to Peaceful Borders. Boundary and Territory Briefing, 1995, 1. vsk, nro 8, s. 3, 9, 18. Artikkelin verkkoversio.
  27. ↑ Welcome To The City of Rafah District of Gaza. Viitattu 28.5.2016.
  28. ↑ http://cosmos.ucc.ie/cs1064/jabowen/IPSC/php/place.php?plid=210
  29. ↑ Viimeinen paraati. Helsingin Sanomat, 22.11.1957, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2022.
  30. ↑ UN Doc A/8389 of 5 October 1971[vanhentunut linkki] domino.un.org.
  31. ↑ a b Razing Rafah: Mass Home Demolitions in the Gaza Strip Lokakuu 2004. Human Right Watch. Viitattu 28.5.2016.
  32. ↑ Jean-Pierre Filiu: ”The Alien Peace”, Gaza, a History, s. 176. Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-020189-0.
  33. ↑ Razing Rafah, Map 2: Rafah Features Lokakuu 2004. Human Rights Watch. Viitattu 28.5.2016.
  34. ↑ About Rafah: Rafah Today rafahtoday.org. [vanhentunut linkki]
  35. ↑ Jemimah Herd: BBC Verify looks at how Rafah became home to 1.5 million Palestinians BBC News. BBC. Viitattu 13.2.2024. (englanniksi)
  36. ↑ Mitch Potter: Something that works: the Rafah crossing. The Toronto Star, 21.5.2006.
  37. ↑ Climate: Rafiah - Climate graph, Temperature graph, Climate table Climate-Data.org. Viitattu 28.5.2016.
  38. ↑ Climate: Rafah - Climate graph, Temperature graph, Climate table Climate-Data.org. Viitattu 28.5.2016.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rafah.
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Rafah
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rafah&oldid=22199304”