Pindaros
Pindaros (m.kreik. Πίνδαρος, lat. Pindarus; n. 522/518 eaa. – n. 442/438 eaa. Argos) oli antiikin kreikkalainen lyyrinen runoilija, jota pidettiin usein näistä suurimpana. Hellenistisellä kaudella hänet luettiin yhdeksi yhdeksästä lyyrisestä runoilijasta.[1][2][3]
| Pindaros | |
|---|---|
| Πίνδαρος | |
 Pindaroksen marmorinen rintakuva. Roomalainen kopio kreikkalaisesta veistoksesta 400-luvulta eaa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 522/518 eaa. Kynoskefalai tai Theba |
| Kuollut | n. 442/438 eaa. Argos |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka |
| Aikakausi | arkaainen/klassinen kausi |
| Tyylilajit | lyyrinen runous |
| Kirjallinen suuntaus | kuorolyriikka |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämä muokkaa
Antiikin lähteet muokkaa
Tiedot Pindaroksen elämästä ovat pääosin peräisin melko epäluotettavista antiikin aikaisista elämäkerroista, joita on säilynyt viisi. Yksi on säilynyt Thomas Magistroksen tekemän skolian alussa. Toinen on Sudassa. Kolmas tunnetaan yleensä metrisenä elämäkertana, sillä se koostuu 35 heksametrisäkeestä. Neljännen julkaisi ensimmäisenä Otto Schneider osana Nikandroksen runojen laitostaan. Viides on peräisin Eustathiokselta.[3]
Perhe ja varhainen elämä muokkaa
Pindaros oli kotoisin Boiotiasta, mutta antiikin lähteet jättävät epäselväksi sen, syntyikö hän Thebassa vai sen lähellä Kynoskefalain kylässä,[3] mikä mainitaan usein hänen syntymäpaikakseen.[1][2] Ainakin hänen vanhempansa olivat kotoisin Kynoskefalaista, mutta saattoivat silti asua Thebassa. Pindaroksen isän nimeksi mainitaan Daifantos, Pagondas ja Skopelinos, ja äidin nimeksi Kleidike, Kleodike ja Myrto. Jotkut näistä henkilöistä, kuten Skopelinos ja Myrto, olivat kuitenkin todennäköisemmin Pindaroksen opettajia musiikissa ja runoudessa. Todennäköisimmät nimet hänen vanhemmilleen saattaisivat olla Daifantos ja Kleidike, jotka esiintyvät ainoina mainitussa metrisessä elämäkerrassa.[3]
Myöskään Pindaroksen syntymäaikaa ei tunneta tarkasti. Hänen oman todistuksensa mukaan hän syntyi Python kisojen aikaan. Yleisimmin syntymäajaksi on arveltu 64. olympiadin kolmannen vuoden eli vuoden 522 eaa. kisoja tai 65. olympiadin kolmannen vuoden eli vuoden 518 eaa. kisoja. Kumpikaan ajoitus ei ole varma.[1][3] Aiemmin on suosittu enemmän ensin mainittua[3] ja nykyisin ehkä viimeksi mainittua ajoitusta.[2]
Erään antiikin aikaisen elämäkerran mukaan Pindaros nai Megakleian, Lysitheuksen ja Kallinan tyttären. Toinen taas sanoo vaimon nimen olleen Timoksena. On mahdollista, että hän otti jossakin vaiheessa uuden vaimon. Pindaroksella oli poika nimeltä Daifantos ja kaksi tytärtä nimiltään Eumetis ja Protomakha.[3]
Pindaroksen suku oli yksi Theban ylhäisimpiä. Se periytyi aigeidien suvusta, joka puolestaan katsoi periytyvänsä kadmideista. Nämä olivat asuttaneet Theban sekä Spartan ja viimeksi mainitusta käsin edelleen Theran ja Kyrenen Apollonin kehotuksesta.[4] Eustathioksen kirjoittaman elämäkerran mukaan Pindaros kirjoitti hymnin pojalleen Daifantokselle, kun tämä valittiin toimimaan dafneforoksena juhlassa; myös tämä kertoo suvun asemasta, koska tehtävä oli avoin vain parhaiden sukujen nuorukaisille.[3][5]
Koulutus ja varhainen ura muokkaa
Elämäkertojen mukaan Pindaroksen isä tai setä oli huilunsoittaja, ja Pindaroksen kerrotaan saaneen nuorena opetusta Skopelinokselta samassa taidossa. Pian nuorukainen osoitti kuitenkin kykyjä runouden alalla, ja niin hänen isänsä lähetti pojan Ateenaan saamaan enemmän oppia, sillä lyyrinen runous oli kytköksissä musiikkiin, tanssiin ja koko kuoron koulutukseen, ja näin lyyriseltä runoilijalta vaadittiin paljon alan opintoja. Myöhemmät kirjailijat kertovat, että mehiläiset olisivat ennustaneet Pindaroksen tulevan menestyksen asettumalla hänen huulilleen hänen nukkuessaan, ja tämä ihme olisi saanut hänet kirjoittamaan runoja.[3][6]
Ateenassa Pindaroksesta tuli ateenalaisen dithyrambisen runouden koulukunnan perustajan Lasoksen oppilas.[1][3] Lasos toimi tuolloin kaupungissa Hipparkhoksen lähipiirissä. Hän tunsi hyvin monenlaiset musiikkilajit, ja Pindaros sai häneltä todennäköisesti laajalti oppia alalta.[3] Pindarosta opetti Ateenassa myös Agathokles ja joidenkin lähteiden mukaan Apollodoros.[3][7][8] Hän sai joltakin näistä luvan johtaa kyklisiä kuoroja vaikka oli vielä nuori.[3]
Pindaros palasi Thebaan jo ennen 20 ikävuottaan. Siellä sai opetusta kahdelta runoilijattarelta, Myrtikseltä ja Korinnalta, jotka olivat tuohon aikaan maineessa Boiotiassa. Pindaros sai paljon vaikutteita erityisesti Korinnalta. Plutarkhos kertoo, että Korinna olisi kehottanut häntä lisäämään myyttisiä aineksia runoihinsa. Kun Pindaros sitten punoi lähes koko thebalaisen taruston erääseen hymniinsä, josta osa on säilynyt nykyaikaankin, Korinna hymyili ja sanoi: ”Tulee kylvää kädellä, ei koko säkillä” (τῇ χειρὶ δεῖν σπείρειν, ἀλλὰ μὴ ὅλῳ τῷ θυλάκῳ, tē kheiri dein speirein, alla mē holō tō thylakō).[3][9]
Pindaros kilpaili kummankin runoilijattaren kanssa Theban musiikkikilpailuissa. Vaikka Korinnan sanotaan kilpailleen Pindarosta vastaan viisi kertaa, yhdessä katkelmassa hän toruu Myrtistä siitä, että tämä kilpaili naisena Pindarosta vastaan. Korinna voitti Pindaroksen joidenkin tietojen mukaan kaikilla viidellä kerralla,[3] mutta Pausanias mainitsee vain yhden voiton.[3]
Pindaros aloitti uransa ammattirunoilijana jo nuorena. Hän sai niin suuren maineen, että hänet kutsuttiin pian eri kaupunkeihin ja hallitsijoiden luokse eri puolille Kreikkaa, jotta hän kirjoittaisi kuorolauluja eri tilaisuuksiin. Hän sai palkkioksi rahaa ja lahjoja, mutta ei koskaan siirtynyt toimimaan vain yhteen paikkaan. Varhaisimman nykyaikaan säilyneen runonsa, Pythia 10, hän kirjoitti 20-vuotiaana. Se on epinikion-oodi Hippokleen, aleuadien sukuun kuuluneen thessalialaisen nuorukaisen, kunniaksi hänen voitettuaan Python kisoissa.[3] Oodi ajoittuisi näin vuoteen 502 tai 498 eaa.[1][3] Ajallisesti seuraava oodi on Pythia 6, jonka hän kirjoitti 28-vuotiaana vuonna 494 tai 490 eaa. Se oli kirjoitettu Python kisojen valjakkoajot voittaneen Ksenokrates Akragaslaisen kunniaksi.[3]
Myöhempi ura muokkaa
Pindaros oli parhaissa voimissaan Marathonin ja Salamiin taisteluiden aikaan, ja oli suunnilleen saman ikäinen kuin tragediakirjailija Aiskhylos. Hänen runoilijan luonteensa määrittyi kuitenkin ennemmin persialaissotia edeltäneen ajan pohjalta, ja hän sai vaikutteensa ennemmin doorilaisesta ja aiolialaisesta runoudesta kuin Ateenasta. Näin Pindaros voidaan nähdä yhtenä kirjallisuuden vanhemman ajan viimeisistä edustajista, siinä missä Aiskhylos näyttäytyy uuden ajan ensimmäisinä edustajina.[3]
Urallaan Pindaros kirjoitti oodeja lukuisten henkilöiden kunniaksi. Tunnetuimpiin lukeutuvat muiden muassa Syrakusan tyranni Hieron, Makedonian kuningas Aleksanteri I, Akragaan tyranni Theron sekä Kyrenen kuningas Arkesilaos IV. Näistä Pindarosta liehittelivät erityisesti Aleksanteri ja Hieron.[3] Hieronin hovissa Pindaros vieraili vuonna 473 eaa. tämän kutsusta. Hän viipyi Syrakusassa vain nelisen vuotta, koska piti vapaasta elämästä, eikä halunnut toimia hovirunoilijana Simonideen tavoin.[3]
Pindaroksen suuri suosio tulee vielä selvemmin esille siitä vastaanotosta, jonka hän sai lukuisissa vapaissa kaupunkivaltioissa. Vaikka hän oli thebalainen, hän oli aina suuressa suosiossa Ateenassa, ja hän vieraili kaupungissa usein ja ylisti ateenalaisia runoissaan.[3] Eräässä dithyrambissaan hän kuvaili kaupunkia sanoilla ”laulun tyyssija, Hellaan paaluvarustus, sinä jumalien kuulu kaupunki!”.[2][3][10] Ateenalaiset tekivät hänestä kunniavieraansa (proksenos) ja antoivat hänelle 10 000 drakhmaa.[3][11] Myöhemmin, hänen jo kuoltuaan, he pystyttivät hänen kunniakseen patsaan.[12] Keoksen asukkaat palkkasivat Pindaroksen kirjoittamaan heille prosodion- eli kulkuelaulun, vaikka saarella oli kaksi omaakin runoilijaa, jo mainittu Simonides sekä Bakkhylides. Rhodoslaiset kirjoituttivat hänen Olympia 7 -oodinsa kultaisin kirjaimin Athene Lindian temppeliin.[3]
Pindaros asui Thebassa, mutta vieraili usein juhlakisoissa eri puolilla sekä hänet kutsuneissa kaupungeissa ja hänen palveluksiaan käyttäneiden henkilöiden luona. Hän ei vaikuta ottaneen osaa ajan politiikkaan tai sotiin. Polybios lainaa joitakin Pindaroksen säkeitä pyrkiessään osoittamaan, että runoilija kehotti thebalaisia pysymään hiljaa ja olemaan auttamatta muita kreikkalaisia Persian vastaisessa taistelussa; todellisuudessa Pindaros vaikuttaa kehottavan thebalaisia pysymään rauhallisina ja yksimielisinä ja välttämään kaupungin sisäisiä riitoja, jotka voisivat johtaa sen tuhoon. On totta, että hän ei kannustanut thebalaisia liittymään taisteluun Kreikan vapauden puolesta, mutta persialaissotien päätyttyä hän ylisti avoimesti voittajia. Theban vanhan vihollisen Ateenan ylistäminen ei aina miellyttänyt thebalaisia,[3] ja hänen kerrotaan jopa saaneen tästä sakkoja ylistettyään ateenalaisten menestystä Artemisionin meritaistelussa. Ateenalaisten sanotaan maksaneen sakot. Kertomuksen luotettavuus on kuitenkin varsin kyseenalainen.[1][3][13]
Pindaros oli luonteeltaan uskonnollinen ja noudatti tiukasti perinteisiä kulttimenoja.[3] Hän omisti pyhäkön jumalten äidille Dindymenelle lähelle Theban kotiaan.[14] Hän myös omisti Kalamiin tekemän patsaan Zeus Ammonille Libyassa,[15] sekä toisen patsaan Hermes Agoraiokselle Thebassa.[16] Pindaros vieraili usein Delfoissa, ja istui siellä hänelle varatulla rautatuolilla, jossa hän laului hymnejä Apollonin kunniaksi.[17]
Kuolema ja jälkimaine muokkaa
Pindaroksen kerrotaan kuolleen teatterissa Argoksessa nojaten rakastamansa nuorukaisen olkapäähän.[2] Hän kuoli todennäköisesti 80-vuotiaana, vaikkakin jotkut lähteet sanovat hänen kuolleen jo nuorempana. Riippuen syntymävuodesta hän olisi näin kuollut noin vuonna 442[3] tai 438 eaa.[2]
Kun Aleksanteri Suuri tuhosi Theban kapinoinnin vuoksi sata vuotta myöhemmin, vuonna 335 eaa., hän säästi ainoastaan Pindaroksen talon. On sanottu, että pääsyynä olisivat olleet Pindaroksen hänen esi-isälleen Aleksanteri I:lle aiemmin kirjoittamat ylistykset.[3][18] Myöhemmissä versioissa Aleksanteri Suuren kerrotaan kirjoituttaneen tässä yhteydessä talon seinään runosäkeen muotoisen tekstin:[19]
»Πινδάρου τοῦ μουσοποιοῦ τὴν στέγην μὴ κάετε.[19]
Pindarū tū mūsopoiū tēn stegēn mē kaete.
Älkää polttako runoilija Pindaroksen taloa.»
Myöhemmässä piirityksessä spartalaisten kerrotaan säästäneen talon uudelleen luettuaan tekstin.[19] Pausanias kuvaa talon sijainneen Kadmeian länsipuolella ja olleen hänen aikanaan raunioina. Lähellä sijainneessa Dindymenen pyhäkössä oli runoilijan kuva.[19][20]
Myöhemmän antiikin aikana Pindarosta pidettiin yleisesti suurimpana lyyrikkona. Siinä missä Homeros tunnettiin usein yksinkertaisesti nimityksellä ”runoilija” (ὁ ποιητής, ho poiētēs), Aristofanes nimityksellä ”komediakirjailija” (ὁ κωμικός, ho kōmikos) ja Thukydides nimellä ”kirjailija” (ὁ συγγραφεύς, ho syngrafeus), samalla tavoin pelkkä ilmaisu ”lyyrikko” (ὁ λυρικός, ho lyrikos) viittasi juuri Pindarokseen.[3] Hellenistisellä kaudella aleksandrialaiset tekstikriitikot lukivat Pindaroksen yhdeksän tärkeimmän lyyrisen runoilijan kaanoniin.
Runous muokkaa
Pindaros tunnetaan parhaiten epinikion-oodeista (mon. ἐπινίκια, epinikia) eli urheilukilpailuiden voittajia ylistäneistä runoista, jotka ovat ainoita häneltä kokonaisina säilyneitä runoja, mutta ne olivat vain pieni osa hänen tuotannostaan. Niiden lisäksi hän kirjoitti hymnejä jumalille, paiaaneja, dithyrambeja, kulkuelauluja (προσόδια, prosodia), lauluja neidoille (παρθένεια, partheneia), miimisiä tanssilauluja (ὑπορχήματα, hyporkhēmata), juomalauluja (σκολιά, skolia), valituslauluja (θρῆνοι, thrēnoi) sekä ylistyslauluja (ἐγκώμια, enkōmia) tai panegyyrejä hallitsijoille. Näistä on säilynyt lukuisia katkelmia.[3]
Hellenistisellä kaudella Pindaroksen runot jaettiin 17 kirjaan seuraavasti:
- 1 kirja hymnejä (hymnoi)
- 1 kirja paiaaneja (paianes)
- 2 kirjaa dithyrambeja (dithyramboi)
- 2 kirjaa kulkuelauluja (prosodia)
- 3 kirjaa neitojen lauluja (partheneia)
- 2 kirjaa miimisiä tanssilauluja (hyporkhēmata)
- 1 kirja ylistyslauluja (enkomia)
- 1 kirja valituslauluja (thrēnoi)
- 4 kirjaa epinikioneita (epinikia)
Tämä jako oli peräisin Aristofanes Byzantionlaiselta.[1] Myöhemmät antiikin kirjailijat ylistivät Pindaroksen runoutta kaikilla näillä eri aloilla. Runot itsessään ovat epinikioneita lukuun ottamatta usein niin katkelmallisia, ettei niiden arvioiminen ole enää helppoa. Näin kuva Pindaroksesta muodostuu lähes yksinomaan epinikioneiden perusteella.[3]
Epinikion-oodit muokkaa
Epinikion-oodit oli kirjoitettu juhlistamaan jotakin voittoa, yleensä panhelleenisissä kisoissa. Oodit on jaettu neljään kirjaan, Olympia, Pythia, Nemea ja Isthmia, ja ne juhlistavat vastaavasti voittoja Olympian, Python, Nemean ja Isthmian kisoissa.[1][3] Poikkeuksellisesti kuitenkin runo Nemea 11 juhlistaa Aristagoraan asettamista prytaniksi Tenedoksen kaupungissa.[3] Suurenmoisimmaksi voittolauluista on arvioitu Pythia 1:stä.[2]
Epinikioneissa Pindaros ylisti voittajia ja urheilulajeja, mutta hänen oodiensa pääpaino ei ole niinkään kilpailussa tai voittajassa vaan tarustossa, jonka on tarkoitus tuoda sankarillisuutta runoilijan omaan aikaan ja ylevöittää runoja. Oodien ymmärtämiseksi tulee muistaa tilanne, jossa ne kirjoitettiin, sekä runoilijan tavoite. Panhelleenisissä kisoissa saavutettu voitto toi kunniaa paitsi voittajalle ja tämän perheelle, myös hänen kotikaupungilleen. Näin sitä juhlittiin kaupungissa suuresti. Juhliin kuului kulkue temppelille, jossa suoritettiin uhritoimitus, ja ne päättyivät juhlapitoihin ja riehakkaaseenkin juhlintaan (κῶμος, kōmos). Näihin juhliin kirjoitettiin tilauksesta runoja, jotka esitti khoros eli kuoro, jonka oli kouluttanut tätä varten joko runoilija itse tai joku hänen toimeksiannostaan. Oodit laulettiin joko kulkueen aikana tai juhlapidoissa. Pindaroksen epinikioneista ne, joissa on säkeistö mutta ei epodeja, laulettiin kulkueen aikana, mutta suurin osa vaikuttaa esitetyn pidoissa. Siksi ne heijastelevat usein tilaisuuden riemullista luonnetta ja sisältävät myös leikillisyyttä.[3]
Pindaroksen epinikion-oodeja on säilynyt 45.[1] Niiden arvioitu kronologinen järjestys on:
| Ajoitus | Oodi | Voittaja | Laji tai tilaisuus | Keskeiset myytit |
|---|---|---|---|---|
| 502/498 eaa. | Pythia 10 | Hippokles Thessalialainen | poikien dolikhos-juoksu | Perseus, hyperborealaiset |
| 494/490 eaa. | Pythia 6 | Ksenokrates Akragaslainen | valjakkoajot | Antilokhos, Nestor |
| 490 eaa. | Pythia 12 | Midas Akragaslainen | huilunsoitto | Perseus, Medusa |
| 488 eaa. (?) | Olympia 14 | Asopikhos Orkhomenoslainen | poikien juoksu | ei myyttiä |
| 486 eaa. | Pythia 7 | Megakles Ateenalainen | valjakkoajot | ei myyttiä |
| 485 eaa. (?) | Nemea 2 | Timodemos Akharnailainen | pankration | ei myyttiä |
| 485 eaa. (?) | Nemea 7 | Sogenes Aiginalainen | poikien viisiottelu | Neoptolemos |
| 483 eaa. (?) | Nemea 5 | Pythias Aiginalainen | poikien pankration | Peleus, Hippolyte, Thetis |
| 480 eaa. | Isthmia 6 | Fylakides Aiginalainen | pankration | Herakles, Telamon |
| 478 eaa. (?) | Isthmia 5 | Fylakides Aiginalainen | pankration | Aiakidit, Akhilleus |
| 478 eaa. | Isthmia 8 | Kleandros Aiginalainen | pankration | Zeus, Poseidon, Thetis |
| 476 eaa. | Olympia 1 | Hieron Syrakusalainen | valjakkoajot | Pelops |
| 476 eaa. | Olympia 2 & 3 | Theron Akragaslainen | valjakkoajot | 2. Autuaiden saaret 3. Herakles, hyperborealaiset |
| 476 eaa. | Olympia 11 | Agesidamos Lokroilainen | poikien nyrkkeily | Herakles, Olympian kisojen perustaminen |
| 476 eaa. (?) | Nemea 1 | Khromios Aitnalainen | valjakkoajot | Herakles lapsena |
| 475 eaa. (?) | Pythia 2 | Hieron Syrakusalainen | valjakkoajot | Iksion |
| 475 eaa. (?) | Nemea 3 | Aristokleidas Aiginalainen | pankration | Aiakidit, Akhilleus |
| 474 eaa. (?) | Olympia 10 | Agesidamos Lokroilainen | poikien nyrkkeily | ei myyttiä |
| 474 eaa. (?) | Pythia 3 | Hieron Syrakusalainen | valjakkoajot | Asklepios |
| 474 eaa. | Pythia 9 | Telesikrates Kyreneläinen | hoplitodromos | Apollon, Kyrene |
| 474 eaa. | Pythia 11 | Thrasydaios Thebalainen | poikien juoksu | Orestes, Klytaimnestra |
| 474 eaa. (?) | Nemea 9 | Khromios Aitnalainen | valjakkoajot | seitsemän Thebaa vastaan |
| 474/473 eaa. (?) | Isthmia 3 & 4 | Melissos Thebalainen | valjakkoajot ja pankration | 3. ei myyttiä 4. Herakles, Antaios |
| 473 eaa. (?) | Nemea 4 | Timisarkhos Aiginalainen | poikien paini | Aiakidit, Peleus, Thetis |
| 470 eaa. | Pythia 1 | Hieron Syrakusalainen | valjakkoajot | Tyfon |
| 470 eaa. (?) | Isthmia 2 | Ksenokrates Akragaslainen | valjakkoajot | ei myyttiä |
| 468 eaa. | Olympia 6 | Agesias Syrakusalainen | valjakkoajot muuleilla | Iamos |
| 466 eaa. | Olympia 9 | Efarmos Opuslainen | paini | Deukalion, Pyrrha |
| 466 eaa. | Olympia 12 | Ergoteles Himeralainen | dolikhos | Tykhe |
| 465 eaa. (?) | Nemea 6 | Alkimidas Aiginalainen | poikien paini | Aiakidit, Akhilleus, Memnon |
| 464 eaa. | Olympia 7 | Diagoras Rhodoslainen | nyrkkeily | Tlepolemos |
| 464 eaa. | Olympia 13 | Ksenofon Korinttilainen | juoksu ja viisiottelu | Bellerofon, Pegasos |
| 462/461 eaa. | Pythia 4 & 5 | Arkesilaos Kyreneläinen | valjakkoajot | 4. argonautit 5. Battos |
| 460 eaa. | Olympia 8 | Alkimidas Aiginalainen | poikien paini | Aiakos, Troija |
| 459 eaa. (?) | Nemea 8 | Deinis Aiginalainen | juoksu | Aias |
| 458 eaa. (?) | Isthmia 1 | Herodotos Thebalainen | valjakkoajot | Kastor, Iolaos |
| 460 tai 456 eaa. (?) | Olympia 4 & 5 | Psaumis Kamarinalainen | valjakkoajot muuleilla | 4. Erginos 5. ei myyttiä |
| 454 eaa. (?) | Isthmia 7 | Strepsiades Thebalainen | pankration | ei myyttiä |
| 446 eaa. | Pythia 8 | Aristomenes Aiginalainen | paini | Amfiaraos |
| 446 eaa. (?) | Nemea 11 | Aristagoras Tenedoslainen | nimitys prytaniksi | ei myyttiä |
| 444 eaa. (?) | Nemea 10 | Theaios Argoslainen | paini | Kastor ja Polydeukes |
Oodeissa Pindaros osoittaa voittajille lähes jumalallista kunnioitusta ja surkuttelee hävinneiden kurjaa kohtaloa.[1] Hän ei useinkaan kuvaa itse voittotilannetta, koska läsnäolijat tunsivat sen, vaan käsittelee syvemmin voittajan kunniaa ja ylistää pääsiassa tämän vaurautta (ὄλβος, olbos) ja taitoja (ἀρετή, aretē) – vaurautta silloin, jos voitto saavutettiin valjakkoajoissa, sillä niihin osallistuminen oli mahdollista vain rikkaille; ja taitoja, mikäli kilpailu oli pitänyt sisällään vaaroja. Pindaros ylistää usein myös voittajan hurskautta ja hyveitä, sillä hän katsoi, että voittajien moraalinen ja uskonnollinen luonne oli taivuttanut jumalat näiden puolelle ja saanut nämä auttamaan kilpailussa. Samasta syystä hän käsittelee usein voittajien sukutaustaan liittyviä myyttejä, ja yhdistää heidän voittonsa heidän herooisten esi-isiensä tai kotimaansa aiempiin voittoihin. Myytit ovat Pindaroksen oodien keskeinen piirre, eivätkä ne ole mukana vain koristeena, vaan ne ovat oleellinen osa kunkin runon tarkoitusta.[3] Joskus myyttien sitomisessa voittajan persoonaan on kuitenkin selviä ongelmia.[1]
doRunot ilmaisevat kirjoittajansa voimakkaita uskonnollisia tuntemuksia, eikä niissä ole sellaisia skeptisismin piirteitä, jotka alkoivat tulla esille Ateenassa arkaaisen ja klassisen kauden taitteessa. Vanhat myytit olivat Pindarokselle todellisuutta ja hän hyväksyi ne, paitsi silloin kun ne esittivät jumalat tai heerokset tekemässä jotakin moraalitonta. Tämän vuoksi hän hylkäsi joitakin kertomuksia ja muutti toisia.[3]
Pindaros käytti runomittoja hyvin monipuolisesti. Jokaisessa oodissa on omanlaisensa metrinen rakenne. Pindaros käytti erityisesti doorilaisia mittoja, mutta hyödynsi myös aiolialaisia ja lyydialaisia mittoja.[3]
Seuraavassa esimerkkinä epinikionin Isthmia 3 alku Pentti Saarikosken suomentamana:
»εἴ τις ἀνδρῶν εὐτυχήσαις ἢ σὺν εὐδόξοις ἀέθλοις
ἢ σθένει πλούτου κατέχει φρασὶν αἰανῆ κόρον,
ἄξιος εὐλογίαις ἀστῶν μεμίχθαι.
Ζεῦ, μεγάλαι δ᾽ ἀρεταὶ θνατοῖς ἕπονται
ἐκ σέθεν: ζώει δὲ μάσσων ὄλβος ὀπιζομένων, πλαγίαις δὲ φρένεσσιν
οὐχ ὁμῶς πάντα χρόνον θάλλων ὁμιλεῖ.
εὐκλέων δ᾽ ἔργων ἄποινα χρὴ μὲν ὑμνῆσαι τὸν ἐσλόν,
χρὴ δὲ κωμάζοντ᾽ ἀγαναῖς χαρίτεσσιν βαστάσαι.
ἔστι δὲ καὶ διδύμων ἀέθλων Μελίσσῳ
μοῖρα πρὸς εὐφροσύναν τρέψαι γλυκεῖαν
ἦτορ, ἐν βάσσαισιν Ἰσθμοῦ δεξαμένῳ στεφάνους, τὰ δὲ κοίλᾳ λέοντος
ἐν βαθυστέρνου νάπᾳ κάρυξε Θήβαν
ἱπποδρομίᾳ κρατέων [...][21]» »ei tis andrōn eutykhēsais ē syn eudoksois aethlois
ē sthenei plūtū katekhei frasin aianē koron,
aksios eulogiais astōn memikhthai.
Zeu, megalai d᾽ aretai thnatois hepontai
ek sethen: zōei de massōn olbos opizomenōn, plagiais de frenessin
ūkh homōs panta khronon thallōn homilei.
eukleōn d᾽ ergōn apoina khrē men hymnēsai ton eslon,
khrē de kōmazont᾽ aganais kharitessin bastasai.
esti de kai didymōn aethlōn Melissō
moira pros eufrosynan trepsai glykeian
ētor, en bassaisin Isthmū deksamenō stefanūs, ta de koilā leontos
en bathysternū napā karykse Thēban
hippodromiā krateōn [...]» »Se joka menestyy suurissa kilpailuissa
tai rikastuu sydämen tuhoisasti ylpistymättä
on ansainnut kansalaisien kehun.
Zeus, sinä suot kuoleville lahjakkuuden. Ja onni
on niiden matkassa jotka ymmärtävät
nöyriä olla. Vilpistelijöiden
seurassa se ei kauan viihdy.
Korvaukseksi uroteoista kohottakoon laulu
sankarin runon lempeisiin korkeuksiin.
Melissos on kaksinkertainen voittaja
joten hän voi olla mielessään tyytyväinen:
Isthmoksen laaksossa sai hän seppeleen
ja väkevän leijonan notkossa hän toi [Theballe] kunniaa
voittaen hevosajon [...][22]»
Muu runous muokkaa
Pindaroksen hymneistä tunnetuimpia on thebalaisille kirjoitettu hymni Zeuksen kunniaksi. Se kertoo Kadmoksen ja Harmonian häistä, joita verrataan Zeuksen ja Themiin häihin. Hymnistä on säilynyt huomattava osa papyruslöytöjen ansiosta. Myös Pindaroksen paiaaneja tunnetaan papyruksista.[1]
Editiot muokkaa
Pindaroksen säilyneiden runojen ensimmäisen painetun laitoksen (editio princeps) painoi Aldus Manutius Venetsiassa vuonna 1513. Toisen laitoksen julkaisi Zacharias Calliergi Roomassa vuonna 1515. Se sisälsi myös skoliat. Nämä kaksi laitosta perustuivat eri käsikirjoitusperheisiin. Myöhemmät 1500-luvun laitokset olivat pääasiassa näiden sisällön uudelleenpainoksia.[3]
Uusitun laitoksen, joka sisälsi uuden tekstilaitoksen selityksillä sekä latinankielisen käännöksen, julkaisi Erasmus Schmidius (Wittenberg, 1616). Seuraavaksi julkaistiin Joannes Benedictuksen laitos (Saumur, 1620) sekä Oxfordin laitos (1697). Merkittäväksi nousi Christian Gottlob Heynen laitos (Göttingen, 1773), jonka jälkeen Pindarosta alettiin tutkia enemmän. Parannettu laitos tästä julkaistiin Göttingenissä vuonna 1798–1799. Se sisälsi Godofred Hermannin tutkielman Pindaroksen runomitoista. Heynen kolmannen laitoksen julkaisi hänen kuolemansa jälkeen G. H. Schafer (Leipzig, 1817). Myöhemmin parhaaksi laitokseksi nousi A. Böckhin laitos (Leipzig, 1811–1821), joka sisälsi laajan kommentaarin.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Pindaros”, Antiikin käsikirja, s. 426–427. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ a b c d e f g Oksala, Päivö & Oksala, Teivas: Kreikkalaisia kirjailijakuvia, s. 87–103. Runojen ja runokatkelmien suomennoksia. Helsinki: Otava, 1965.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap Smith, William: ”Pindarus”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Pindaros: Pythia 5.72, jne.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 9.10.4.
- ↑ Vrt. Pausanias: Kreikan kuvaus 9.23.2; Claudius Aelianus: Varia historia 12.45.
- ↑ Pindar Grove Music Online. Oxford University Press. Viitattu 10.5.2021.
- ↑ Stoneman, Richard: Pindar, s. 13. Bloomsbury Publishing, 2013. ISBN 9780857726261. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Plutarkhos: Ovatko ateenalaiset maineikkaampia sodassa kuin viisaudessa (De gloria Atheniensium) 14.
- ↑ Pindaros: Dithyrambit fr. 4.
- ↑ Isokrates: Antidosis s. 304, ed. Dind.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.8.4; Pseudo-Aiskhines: Kirjeet 4.
- ↑ Eustathios: Pindaroksen elämä (Vit. Pind.); Pseudo-Aiskhines: Kirjeet 4.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 9.25.3; Filostratos Lemnoslainen: Eikones (Imagines) 2.12; vrt. Pindaros: Pythia 3.77.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 9.16.1.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 9.17.1.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 10.24.4.
- ↑ Arrianos: Anabasis 1.9.10; Dion Khrysostomos: Oratio 2.33.
- ↑ a b c d Berman, Daniel W.: Myth, Literature, and the Creation of the Topography of Thebes, s. 176. Cambridge University Press, 2015. ISBN 9781316240700. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 9.25.3.
- ↑ Isthmian 3 Perseus. Viitattu 10.5.2021.
- ↑ Saarikoski, Pentti: Antiikin runoutta ja draamaa: Suomennoksia, s. 55–56. Toimittanut ja jälkisanan kirjoittanut H. K. Riikonen. Otava, 2002. ISBN 951-1-17918-7. .
Kirjallisuutta muokkaa
Suomennoksia muokkaa
- Pindaros. Teoksessa Oksala, Päivö & Oksala, Teivas: Kreikkalaisia kirjailijakuvia, s. 87–103. Runojen ja runokatkelmien suomennoksia. Helsinki: Otava, 1965.
- Pindaros: Olympia I: Syrakusalaiselle Hieronille; Isthmia III: Runo voittajalle. Teoksessa Saarikoski, Pentti: Antiikin runoutta ja draamaa: Suomennoksia, s. 47–56. Toimittanut ja jälkisanan kirjoittanut H. K. Riikonen. Otava, 2002. ISBN 951-1-17918-7.
Muita käännöksiä muokkaa
- Pindar: Olympian Odes. Pythian Odes. Edited and translated by William H. Race. Loeb Classical Library 56. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1997.
- Pindar: Nemean Odes. Isthmian Odes. Fragments. Edited and translated by William H. Race. Loeb Classical Library 485. Cambridge, MA: Harvard University Prgess, 1997.
Muuta kirjallisuutta muokkaa
- Gerber, Douglas E.: A Companion to the Greek Lyric Poets. Mnemosyne, Supplements. Brill, 1997. ISBN 9789004217614.
- Hutchinson, G. O.: Greek Lyric Poetry. A Commentary on Selected Larger Pieces (Alcman, Stesichorus, Sappho, Alcaeus, Ibycus, Anacreon, Simonides, Bacchylides, Pindar, Sophocles, Euripides). Uusintapainos. Oxford: Oxford University Press, 2003. ISBN 9780199265824.
- Stoneman, Richard: Pindar. Bloomsbury Publishing, 2013. ISBN 9780857726261.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pindaros Wikimedia Commonsissa
- Pindaros-fragmentteja Oxyrhynchus Online. The Imaging Papyri Project, University of Oxford. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)
- Pindar: Olympian, Pythian, Nemean and Isthmian Odes. Perseus. (muinaiskreikaksi)
- Pindar: Olympian, Pythian, Nemean and Isthmian Odes. Perseus. (englanniksi)