Pausanias (maantieteilijä)

antiikin kreikkalainen maantieteilijä

Pausanias (m.kreik. Παυσανίας; 100-luku) oli antiikin kreikkalainen maantieteilijä, joka eli Rooman vallan aikana. Hänet tunnetaan teoksestaan Kreikan kuvaus, joka on matkakuvaus hänen matkoistaan Manner-Kreikassa.[1][2]

Pausanias
Παυσανίας
Henkilötiedot
Syntynyt100-luku
Lyydia(?)
Ammatti maantieteilijä
Muut tiedot
Aktiivisena 160170-luvut
Merkittävät teoksetKreikan kuvaus

Elämä muokkaa

Pausaniaasta itsestään ei tiedetä mitään muuta kuin mikä käy ilmi hänen omasta teoksestaan. Hän oli luultavasti kotoisin Lyydiasta Vähästä-Aasiasta.[2][3] Pausaniaan ajoitus voidaan päätellä summittaisesti useista kohdista hänen teostaan. Viimeiset Rooman keisarit jotka hän mainitsee ovat Antoninus Pius, jota hän kutsuu "edelliseksi Antoninukseksi”,[2][4] ja tämän seuraaja Marcus Aurelius, jota hän kutsuu ”toiseksi Antoninukseksi”.[2][5] Hän viittaa teoksensa kahdeksannessa kirjassa siihen, kun Antoninus Pius jätti Marcuksen seuraajakseen, ja mainitsee Marcuksen sotavoiton germaaneista ja sarmaateista. Suuri taistelu kvadeja vastaan käytiin vuonna 174. Marcus soti näitä ja muita barbaareja vastaan jälleen vuonna 179, mutta oletettavasti Pausanias puhuu ensin mainitusta sotaretkestä. Näin hän kirjoitti kahdeksannen kirjan joskus vuoden 174 jälkeen.[2]

Pausanias tunsi tarkasti Vähän-Aasian länsiosat. Hänen teoksensa kuvausten yksityiskohtaisuus osoittaa, että hän kävi itse useimmilla sen kuvaamista Kreikan alueista. Lisäksi Pausanias oli selvästi matkustellut laajalti myös muualla Rooman valtakunnan alueella. Eräät teoksen kohdat osoittavat, että hän oli käynyt Roomassa.[2][6] Hän kertoo nähneensä erään Pindaroksen hymnin kirjoitettuna kiveen Ammonin temppelissä Egyptissä, lähellä alttaria, jonka Ptolemaios I omisti Ammonille.[2][7] Pausanias kävi myös Deloksella.[2][8] Hän vaikuttaa käyneen myös Syyriassa ja Palestiinassa, sillä hän vertailee elisläistä byssusta heprealaisten byssukseen.[2][9] Tästä voi päätellä, että hän oli nähnyt laajalti paikkoja myös näiden paikkojen välisellä alueella.[2]

Teokset muokkaa

 
Pausaniaan Kreikan kuvauksen käsikirjoitusta vuodelta 1485.

Pausanias tunnetaan pelkästään teoksestaan Kreikan kuvaus (Περιήγησις τῆς Ἑλλάδος, Periēgēsis tēs Hellados), joka käsittää kymmenen kirjaa.[2] Se kuvaa ennen kaikkea Manner-Kreikkaa, mukaan lukien Ateena ja muu Attika, Delfoi ja muu keskinen Kreikka sekä Peloponnesoksen niemimaa, kuten Olympia. Lisäksi teos kuvaa myös muun muassa Joonian rannikkoa.[2]

Maantieteellisen kuvauksen ohella Pausanias käsittelee teoksessaan erilaisia historiallisia ja uskonnollisia kohteita, arkkitehtuuria ja taidetta sekä paikkoihin liittyviä historiallisia ja mytologisia tapahtumia.[1][10][11] Teos on pääasiassa kiertomatkan kuvaus: Pausanias ei kuvaa maita tai paikkoja yleisesti, vaan kuvaa asioita kun ne tulevat matkan varrella vastaan. Kuvaus on hyvin yksityiskohtainen, mutta keskittyy kohteisiin, jotka olivat jo Pausaniaan omana aikana muinaisesineitä, mukaan lukien rakennukset sekä veistokset, maalaukset ja muut taideteokset. Pausanias mainitsee myös vuoria, jokia ja lähteitä sekä niihin liittyviä mytologisia kertomuksia, jotka ovat hänen pääsyynsä puhua kyseisistä paikoista. Pausanias on vahvan uskonnollinen ja kertoo monia vanhoja legendoja hyvässä uskossa ja vakavalla mielellä.[2]

Kun Pausanias vieraili Kreikassa, sen klassisen kauden rakennukset ja taideteokset olivat vielä olemassa ja kukoistuksessaan. Pausanias ei ole taidekriitikko tai -asiantuntija, eikä pyri esittämääm sellaista: hän kuvaa asiat sellaisina kuin näki ne ja yksityiskohtaisesti. Hänen kuvauksensa monista kadonneista teoksista, kuten Polygnotoksen maalauksista Delfoissa, Stoa poikilessa olleista maalauksista Ateenassa ja Olympiaan kootuista aarteista, mukaan lukien Feidiaan veistämä Zeuksen kuvapatsas, ovat hyvin arvokkaita tutkimuksen kannalta.[2]

Samalla teos on täynnä erilaisia yksityiskohtia monista mielenkiintoisista seikoista, kuten luonnonmaantieteestä ja taloudesta. Hänen tekemänsä huomiot esimerkiksi maanjäristyksistä,[12] simpukankuoria täynnä olleista pehmeistä kivistä (λίθος κογχίτης, lithos konkhitēs), joita käytettiin rakentamiseen Megarassa, jo mainitusta byssuksesta, sekä eräistä silkkimadoista[13] osoittavat, kuinka pikkutarkkoja havaintoja hän teki. Patraissa hän huomioi, että kaupungissa oli kaksi kertaa enemmän naisia kuin miehiä, mikä selittyi sillä, että monet heistä saivat elantonsa tekemällä päähineitä ja vaatteita.[14]

Lähteet muokkaa

  1. a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Pausanias (3)”, Antiikin käsikirja, s. 410. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  2. a b c d e f g h i j k l m n Smith, William: ”Pausanias (11)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. Pausanias: Kreikan kuvaus 5.13.7.
  4. Pausanias: Kreikan kuvaus 8.43.1.
  5. Pausanias: Kreikan kuvaus 8.43.6.
  6. Pausanias: Kreikan kuvaus 8.46.4–5, 10.21.1.
  7. Pausanias: Kreikan kuvaus 9.16.1.
  8. Pausanias: Kreikan kuvaus 9.40.5.
  9. Pausanias: Kreikan kuvaus 5.5.2.
  10. Habicht, Christian: An Ancient Baedeker and His Critics: Pausanias' 'Guide to Greece'. Proceedings of the American Philosophical Society, June 1985, 129. vsk, nro 2, s. 220-224. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  11. Habicht, Christian: Pausanias' Guide to Ancient Greece, s. 1–17. Berkeley: University of California Press, 1998. ISBN 0-520-06170-5. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  12. Pausanias: Kreikan kuvaus 7.24.6-.
  13. Pausanias: Kreikan kuvaus 6.26.
  14. Pausanias: Kreikan kuvaus 7.24.14.

Aiheesta muualla muokkaa