Anakreon (m.kreik. Ἀνακρέων, Anakreōn, lat. Anacreon; n. 582/579495/485 eaa.)[1][2] oli antiikin kreikkalainen lyyrinen runoilija, joka oli kotoisin Teoksesta. Hellenistisellä kaudella hänet luettiin yhdeksi yhdeksästä lyyrisestä runoilijasta.[2][3][4][5]

Anakreon
Ἀνακρέων
Anakreonia esittävä roomalainen veistos 100–200-luvulta. Louvre.
Anakreonia esittävä roomalainen veistos 100–200-luvulta. Louvre.
Henkilötiedot
Syntynytn. 582579 eaa.
Teos
Kuollutn. 495485 eaa.
Ammatti runoilija
Kirjailija
Tuotannon kielimuinaiskreikka
Aikakausi antiikki
Tyylilajit lyyrinen runous
Kirjallinen suuntausmonodinen lyriikka
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

ElämäMuokkaa

Anakreon oli kotoisin Teoksen kaupungista Jooniasta, Vähästä-Aasiasta. Hänen elämästään tiedetään antiikin lähteistä vain vähän. Hän vaikuttaa viettäneen nuoruutensa kotikaupungissaan, ja siirtyneen myöhemmin suuren osan sen asukkaista tavoin Traakian Abderaan, kun persialaiset valtasivat Teoksen Harpagoksen johdolla noin vuonna 540 eaa.[2][4][6]

 
Anakreonin patsas Monte Calvosta 100-luvulta. Perustuu mahdollisesti Ateenan Akropoliilla olleeseen alku­peräis­veistokseen.[3] Ny Carlsberg Glyptotek.

Myöhemmin Anakreon siirtyi Samokselle tyranni Polykrateen hoviin, missä hän kirjoitti useita lauluja tämän ylistykseksi. Anakreon oli Polykrateen suuressa suosiossa, ja hänen kerrotaan pehmentäneen tyrannin luonnetta musiikillaan.[4][7] Hän toimi myös tyrannin pojan opettajana.[2]

Polykrateen kuoltua vuonna 522 eaa. Anakreon siirtyi Ateenaan tyranni Hipparkhoksen kutsusta. Tämän kerrotaan lähettäneen viisikymmensoudun häntä noutamaan.[4][8] Ateenassa Anakreon tutustui Simonideehen ja muihin runoilijoihin, jotka olivat kerääntyneet Hipparkhoksen lähipiiriin. Hän tutustui myös muiden merkkisukujen jäseniin, ja ylisti erityisesti Kritiaan Dropideen pojan kauneutta.[4][9] Toiminta Polykrateen ja Hipparkhoksen hoveissa tekee Anakreonista ensimmäisiä hovirunoilijoita.[2]

Anakreonin kuolema ajoitetaan noin vuoteen 495–485 eaa.[1][2] Lukianos sanoo hänen eläneen 85-vuotiaaksi.[10] Simonides kirjoitti kaksi epitafia hänen kunniakseen.[11] Anakreonin kuolinpaikkaa ei kuitenkaan tunneta. Simonideen toinen epitafi vaikuttaa sanovan, että hänet haudattiin Teokseen, johon hän olisi palannut Hipparkhoksen kuoleman vuonna 514 eaa. jälkeen. Toisen perinteen mukaan hän olisi kuitenkin Teokseen palattuaan paennut uudestaan Abderaan vuoden 495 eaa. Joonian kapinan vuoksi. Tämä perinne on kuitenkin mitä ilmeisimmin kehittynyt sekaannuksesta teoslaisen alkuperäiseen muuttoon Abderaan.[4][12]

Antiikin lähteet esittävät Anakreonin yksimielisesti mitä nautinnonhakuisimpana ihmisenä, ja sama vaikutelma syntyy myös hänen runoistaan, joiden ansiosta hänet tunnetaan viinin ja lemmen ylistäjänä. Tyranni Polykratesta ylistäessään hän vaikuttaa ylistävän ehkä enemmän kauniita nuorukaisia, jotka tämä oli koonnut hänen ympärilleen.[13]

Erään tarinan mukaan Anakreon olisi rakastanut Sapfoa,[4][14] mutta tämä on mitä epätodennäköisintä jo pelkästään ajoituksenkin vuoksi. Toisen tarinan mukaan Anakreon olisi kuollut tukehtumalla viinirypäleen siemeneen, mutta tämäkin kuulostaa lähinnä hänen maineeseensa perustuvalta runolliselta kuvitelmalta.[4][15] Antiikin kirjallisuudessa Anakreon kuvataan järjestään vanhana harmaahapsisena miehenä, mikä perustunee hänen myöhempään tuotantoonsa, mutta samalla unohtuu se, että huippuaikanaan Polykrateen hovissa hän oli vielä hyvin nuori.[3][4]

RunousMuokkaa

Aito runousMuokkaa

Anakreon jatkoi runoudellaan lesboslaisen lyriikan eli Alkaioksen ja Sapfon perinnettä.[3] Anakreonin runot olivat monodista lyriikkaa. Hänen suosikkirunomittojaan olivat khoriambi ja ionicus a minore.[4] Häneltä tunnetaan myös elegioita ja epigrammeja.[3] Anakreon käytti paljon samoja teemoja kuin Alkaios, mutta hänen tyylinsä oli kesympää verrattuna Alkaioksen janoisiin ja rajuihin juomalauluihin. Aiheet liittyvät usein pitoelämään, homo- ja heteroseksuaaliseen rakkauteen ja joskus myös politiikkaan.[2] Runokielenään Anakreon käytti joonialaista murretta.[2]

 
Anakreon uhraa khariiteille. Antonio Zucchi, 1770.

Hellenistisen kauden oppineet jakoivat Anakreonin runot viiteen kirjaan niiden runomittojen mukaan.[2] Myös Suda mainitsee viisi kirjaa Anakreonin runoja, jotka olivat olemassa vielä tuohon aikaan. Nykyaikaan hänen aidoista runoistaan on kuitenkin säilynyt vain muutamia katkelmia.[4]

Seuraava esimerkkikatkelma on Päivö ja Teivas Oksalan suomentama ja noudattaa alkuperäistä elegiamittaa:[3]

»οὐ φιλέω, ὃς κρητῆρι παρὰ πλέῳ οἰνοποτάζων
νείκεα καὶ πόλεμον δακρυόεντα λέγει,
ἀλλ᾽ ὅστις Μουσέων τε καὶ ἀγλαὰ δῶρ᾽ Ἀφροδίτης
συμμίσγων ἐρατῆς μνήσκεται εὐφροσύνης.
[16]»
»ū fileō, hos krētēri para pleō oinopotazōn
neikea kai polemon dakryoenta legei,
all' hostis Mūseōn te kai aglaa dōr' Afroditēs
symmisgōn eratēs mnēsketai eufrosynēs.
»
»Miestä en sietää voi, joka maljoja täysiä ryyppää,
kerraten riitoja vain, taistoa kyynelineen.
Häntä mä kiitän taas, joka muusain loistavat lahjat
vie luo Afroditeen, muistaen hilpeyden.[3]»

Anakreonin mukaan on nimetty lyyrinen runosäe anakreonteus eli Anakreonin säe.[2]

Anakreonttinen runousMuokkaa

Runokokoelma Anakreonteia (lat. Anancreontea) on liitetty Anakreonin nimeen, mutta on todellisuudessa epäperäinen ja syntynyt pitkän ajan kuluessa myöhäiseltä hellenistiseltä kaudelta varhaiselle bysanttilaiselle kaudelle.[2][4] Tällaista Anakreonia jäljittelevää, samaan malliin ja samoissa runomitoissa kirjoitettua runoutta kutsutaan anakreonttiseksi runoudeksi.[17] Anakreonteiassa yleisin runomitta on katalektinen jambinen dimetri, joka esiintyy vain kerran Anakreonin aitojen katkelmien joukossa.[4] Myöhemmät runot voidaan erottaa alkuperäisistä myös tyyliin ja anakronismien avulla.[3]

Jälkimaine ja vaikutusMuokkaa

Hellenistisellä kaudella aleksandrialaiset tekstikriitikot lukivat Anakreonin yhdeksän tärkeimmän lyyrisen runoilijan kaanoniin.[4] Ateenalaisten kerrotaan pystyttäneen Anakreonin patsaan Akropoliille,[18] ja Kööpenhaminassa Ny Carlsberg Glyptotekissa oleva veistos saattaa olla tämän myöhempi roomalaisaikainen kopio.[3] Teoslaiset löivät Anakreonin kuvan rahoihinsa.[4]

Mainittu Anakreonteia-kokoelma on tärkeimpiä esimerkkejä Anakreonin runouden myöhemmästä vaikutuksesta kreikankielisessä runoudessa aina bysanttilaiselle keskiajalle saakka. Sen lisäksi Anakreon vaikutti roomalaiseen runouteen ja etenkin Horatiukseen. Anakreonteian tultua uudelleen tunnetuksi 1500-luvulla se vaikutti renessanssirunouteen Ranskassa, jossa Anakreonia jäljitteli erityisesti Pierre de Ronsard. Saksalaisessa kirjallisuudessa taas toimi 1700-luvulla Anakreontiker-ryhmä. Anakreonin vaikutusta on muun muassa Johann Wolfgang von Goethellä, Friedrich Schillerillä ja Gotthold Ephraim Lessingillä. Suomessa samankaltaista vaikutusta voidaan havaita muun muassa Henrik Gabriel Porthanilla ja Johan Ludvig Runebergilla.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b Anacreon Encyclopaedia Britannica. Viitattu 10.5.2021.
  2. a b c d e f g h i j k Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Anakreon, Anakreonin säe, Anakreonteia”, Antiikin käsikirja, s. 35. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  3. a b c d e f g h i j Oksala, Päivö & Oksala, Teivas: Kreikkalaisia kirjailijakuvia, s. 63–68. Runojen ja runokatkelmien suomennoksia. Helsinki: Otava, 1965.
  4. a b c d e f g h i j k l m n o Smith, William: ”Anacreon”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio.
  5. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 637. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  6. Strabon: Geografika XIV s. 644.
  7. Strabon: Geografika XIV s. 638; Herodotos: Historiateos 3.121; Maksimos Tyroslainen: Dissertaatiot 37.5.
  8. Platon: Hipparkhos 228.
  9. Platon: Kharmides 157.
  10. Lukianos: Pitkäikäiset (Macrobii) 100.26.
  11. Anthologia Palatina 7.24–25.
  12. Suda, Ἀνακρέων ja Τέω.
  13. Anthologia Palatina 7.25; Maksimos Tyroslainen: Dissertaatiot 26.1.
  14. Athenaios: Deipnosofistai 13.599.
  15. Plinius vanhempi: Naturalis historia 7.5; Valerius Maximus: Facta et dicta memorabilia 9.12.8.
  16. Ανακρέων – απ. 2 West Ανθολογία Αρχαϊκής Λυρικής Ποίησης. Viitattu 10.5.2021.
  17. Anakreonttinen runous (137-138) Pieni Tietosanakirja. Runeberg-projekti. Viitattu 9.7.2013.
  18. Pausanias: Kreikan kuvaus 1.25.1.

KirjallisuuttaMuokkaa

SuomennoksiaMuokkaa

  • Anakreon. Teoksessa Oksala, Päivö & Oksala, Teivas: Kreikkalaisia kirjailijakuvia, s. 63–68. Runojen ja runokatkelmien suomennoksia. Helsinki: Otava, 1965.
  • Anakreon: Fragmentteja. (Suomeksi tulkinnut Mika Saranpää) Niin & näin, 1995, nro 3, s. takakansi. Artikkelin verkkoversio.

Muita käännöksiäMuokkaa

  • Anacreon: Greek Lyric. Volume II: Anacreon, Anacreontea, Choral Lyric from Olympus to Alcman. Edited and translated by David A. Campbell. Loeb Classical Library 143. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1988.

Muuta kirjallisuuttaMuokkaa

  • Gerber, Douglas E.: A Companion to the Greek Lyric Poets. Mnemosyne, Supplements. Brill, 1997. ISBN 9789004217614.
  • Hutchinson, G. O.: Greek Lyric Poetry. A Commentary on Selected Larger Pieces (Alcman, Stesichorus, Sappho, Alcaeus, Ibycus, Anacreon, Simonides, Bacchylides, Pindar, Sophocles, Euripides). Uusintapainos. Oxford: Oxford University Press, 2003. ISBN 9780199265824.

Aiheesta muuallaMuokkaa