Antiikin Boiotia

Boiotia (m.kreik. Βοιωτία, Boiōtia, lat. Boeotia) oli antiikin Kreikan maakunta, joka sijaitsi Keski-Kreikassa ja käsitti pääosin saman alueen kuin nykyinen Boiotian alueyksikkö.[1][2][3]

Boiotia ja muut keskisen Kreikan antiikin aikaiset alueet kartalla.

Boiotia oli merkittävä keskus jo mykeneläisellä kaudella, jolloin sen keskukset olivat Theba ja Orkhomenos. Klassisen antiikin aikana alueen merkittäviä kaupunkeja olivat näiden lisäksi muun muassa Koroneia, Lebadeia ja Tanagra. Boiotian liitto oli alueen tärkeimpien kaupunkien muodostama poliittinen liitto.[3] Boiotian asukkaista käytettin etnonyymejä Boiōtos (Βοιωτός) ja Boiōtios (Βοιώτιος).[1]

MaantiedeMuokkaa

Boiotia käsitti keskisen Manner-Kreikan alueen, jonka länsipuolella sijaitsi Fokis, pohjoispuolella Opuntian Lokris sekä Pohjoisen ja Eteläisen Euboianlahden rannat, ja etelä- ja kaakkoispuolella Attika, Megaris ja Korintinlahden rannikko.[1][3] Alue muodosti suuren laaksomaisen tasangon, jota rajasivat eteläpuolelta Kithairon- ja Parnes-vuoret, lännessä Helikon-vuori, pohjoisessa Parnassos-vuori ja Opuntian vuoret, ja lännessä Ptoion- ja Messapion-vuoret.[3]

 
Antiikin Boiotian kartta.

Alue ei kuitenkaan ollut yhtenäistä tasankolaaksoa, vaan sen jakoi kahteen osaan suunnilleen itä-länsisuunnassa kulkenut Ptoion- ja Fikion-vuorten jono. Pohjoisempi osa oli Kefissos-joen ja sen sivujokien valuma-aluetta, ja alueella sijaitsi suuri Kopais-järvi, joka on sittemmin kuivattu ja nykyisin viljelymaata. Eteläisempi osa oli Eteläiseen Euboianlahteen laskeneen Asopos-joen valuma-aluetta. Kukkulat jakoivat kummankin näistä alueista edelleen pienempiin tasankoihin ja laaksoihin. Antiikin Boiotian pinta-alaksi on arvioitu noin 2 900 neliökilometriä.[3]

Boiotian läntisimmät kaupungit Fokiin suunnassa olivat Orkhomenos, Khaironeia, Lebadeia ja Khorsiai. Pohjoisessa Boiotian raja kulki Hyettoksen ja Kopain pohjoispuolelta ja Anthedonin länsipuolelta. Itäisimmät boiotialaiset asutukset olivat Oropos ja Delfinion. Oropos päätyi lopulta Ateenan vallan alle, mutta siitä ei koskaan tullut varsinaisesti osa Attikaa. Oropoksesta länteen kuljettaessa lähellä Attikan rajaa sijaitsivat Boiotian kaupungeista Tanagra, Hysiai, Plataiai ja Eleutherai. Näistä Hysiai ja Plataiai olivat ajoittain osa Attikaa. Myös Eleutherai liitettiin Attikaan. Korintin kannaksen suunnassa Boiotian ja Megariin raja kulki Kithaironin harjannetta pitkin Boiotian Kreusiista Megariin Aigosthenaan.[1]

Nykyisen Boiotian alueyksikön alue on jonkin verran antiikin Boiotiaa suurempi, sillä se käsittää luoteessa alueita myös antiikin Fokiin puolelta.[4]

LuonnonmaantiedeMuokkaa

Pohjoinen BoiotiaMuokkaa

JärvetMuokkaa

Pohjoisen Boiotian tasangolla sijainnut Kopais-järvi (aiemmin Kēfais limnē ja Kefi(s)sis) sai nimensä sen koillisrannan Kopain kaupungista. Orkhomenos sijaitsi järven pohjoisrannalla, kun taas etelärannalla sijaitsivat muun muassa Alalkomenai, Okalea ja Haliartos. Strabonin mukaan järven ympäryysmitta olisi ollut noin 380 stadioninmittaa eli noin 67 kilometriä, mutta sen koko vaihteli huomattavasti eri vuodenaikoina. Järvi sai vetensä Kefissos-joesta sekä lukuisista vuodenaikaisvirroista, jotka saivat alkunsa Helikon-vuorelta ja muilta alueen vuorilta. Virtojen veden ulosvirtaus tapahtui maanalaisesti, mutta koska aukkoja ei ollut tarpeeksi, alueelle muodostui järvi, jonka rannat olivat soiset. Suurimmillaan järvi tulvi suureen osaan pohjoisen Boiotian tasangosta. Järvellä oli vuorten muodostamat luonnolliset rajat sen pohjois- ja itäsivuilla, mutta muilla sivuilla tasankoa ulottui kaueammas. Orkhomenoksen minyalaiset kuivattivat Kopais-järven jo pronssikaudella rakentamalla kanavia ja tunneleita, mikä on ollut aikakaudelle huomattava työ. Myöhemmin järvi syntyi uudelleen. Minyalaisten kanavat yritettiin avata 300-luvulla eaa. Järvi kuivatettiin lopullisesti 1800-luvulla.[3][5]

 
Näkymä Orkhomenoksen akropoliilta.
VuoretMuokkaa

Kopais-järven pohjoispuolella sen sekä Kefissos-joen ja sen sivujoen Assoksen välillä sijaitsivat Hyfanteion-vuoret.[3][6] Niihin kuului Akontion-vuori, jolla sijaitsi Orkhomenoksen akropolis. Hyfanteionin ja Assoksen välissä sijaitsi pienempi Hedylion-kukkula.[3][7]

 
Ptoion-vuori.

Ptoion-vuori sijaitsi Kopais-järven kaakkoispäässä ja ulottui Euboianlahden rantaan. Vuorella sijaitsi Apollon Ptoioksen pyhäkkö.[3][8] Kopais- ja Hylike-järvien välissä sijaitsi Fikion (myös Fikeion, Sfingion; Strabonilla Foinikion) -vuori, joka yhdisti Ptoion-vuoren Helikon-vuorijonoon. Vuori kohosi heti Kopais-järven vieressä. Sen yläosassa oli kivi, joka muistutti järvelle katsovaa naisen päätä. Tästä syntyi legenda, jonka mukaan sfinksi heitti uhrinsa järveen.[3][9]

Tilfossion (myös Tilfusion, Tilfossaion) -vuori sijaitsi Kopais-järven eteläpuolella Haliartoksen ja Koroneian tasankojen välissä. Sitä voidaan pitää Helikonin kauimmaisena jatkeena. Vuoren juurella oli Tilfossa- tai Tilfussa-niminen lähde. Tietäjä Teiresiaan sanottiin kuolleen sen luona. Vuoren ja järven välistä kulki keskeisin tie pohjoisemmasta Kreikasta Thebaan. Tilfossion-vuorella oli tätä tietä suojannut linnoitus. Tilfossion-vuoren yhdisti Helikoniin Leibethrion-vuori, joka sekin oli Helikonin jatke. Myös Tilfossionin ja Leibethrionin välissä oli sola.[3][10]

Lafystion-vuori oli myös Helikonin haara, joka suuntautui kohti Kopais-järveä ja erotti toisistaan Koroneian ja Lebadeian tasangot. Se oli vulkaanista alkuperää, ja sen juurella oli kuumia lähteitä. Pausaniaan mukaan vuori oli 20 stadionin päässä Koroneiasta, ja siellä oli Zeus Lafystiokselle omistettu pyhäkkö. Boiotialaisen myytin mukaan Herakles raahasi Kerberoksen maan päälle paikalla, mikä viitannee paikan vulkaaniseen luonteeseen.[3] Thurion- eli Orthopagon-vuori erotti toisistaan Lebadeian ja Khaironeian tasangot.[3][11]

SolatMuokkaa

Tärkein kulkutie pohjoiseen Boiotiaan kulki Kefissoksen laaksoa pitkin. Se tuli Khaironeian tasangolle Fokiin suunnasta kapean Parnassos- ja Hedylion-vuorten välisen solan kautta. Tämän vuoksi Khaironeialla oli suuri strateginen merkitys Boiotian puolustamisen kannalta. Samasta syystä Khaironeian tasanko oli monen merkittävän taistelun tapahtumapaikka. Toinen sola johti Khaironeiasta Panopeuksen kautta Dauliiseen ja edelleen Delfoihin.[3][12] Opuntian Lokriihin Boiotia yhdistyi tietä, joka kulki vuorten yli Orkhomenoksesta Abaihin ja Hyampoliihin ja sieltä edelleen Opukseen Pohjoisen Euboianlahden rannalle.[3][13]

JoetMuokkaa

Pohjoisen Boiotian merkittävin joki oli Kefissos (Κήφισσος), joka sai alkunsa Fokiista Lilaian kaupungin läheltä. Siellä se syöksyi esiin kallioista pitäen kovaa ääntä.[3][14] Se virtasi ensin kohti koillista ja sitten kaakkoa halki Elateian tasangon. Parapotamioin kaupungin lähellä siihen yhtyi Assos-joki. Sitten joki tuli Boiotiaan jo mainitun solan kautta.[3]

Pohjoisen Boiotian länsiosissa oli useita pieniä jokia, jotka saivat alkunsa Helikon-vuorelta tai sen haaroista, ja jotka laskivat Kopais-järveen tai Kefissokseen. Näistä tiedetään seuraavien nimet. Morios (Μώριος) sai alkunsa Thurion-vuorelta läheltä Khaironeiaa ja laski Kefissokseen.[3][15] Herkyna (Ἕρκυνα) sai alkunsa Lafystios-vuoren juurelta läheltä Lebadeiaa ja laski Probatia-jokeen.[3][16] Probatia (Προβατία) laski Kopaikseen.[3][17] Falaros (Φάλαρος, myös Fliaros, Φλίαρος) ja Kuarios (Κουάριος, myös Koralios, Κωράλιος) virtasivat Koroneian ohi ja laskivat Kopaikseen.[3][18] Kuarioksen rannalla sijaitsi Athene Itonian temppeli.[3]

 
Kefissos-joen laaksoa Parnassos-vuoren suuntaan.

Isomantos (Ἰσόμαντος) tai Hoplias (Ὁπλίας) oli pieni joki, joka laski Falarokseen.[3][19] Triton (Τρίτων) virtasi Alalkomenaista Kopaikseen.[3][20] Siitä Athene sai epiteettinsä Tritogeneia.[3] Okalea (Ὠκαλέα) virtasi Haliartoksen ja Alalkomenain välistä, ja sen varrella sijaitsi Okalean kaupunki.[3][21] Lofis (Λοφίς) oli pieni joki lähellä Haliartosta. Kyseessä on ilmeisesti sama joki, josta Plutarkhos käytti nimeä Hoplites (Ὁπλίτης).[3][22] Permessos (Περμησσός) ja Olmeios (Ὀλμειός) saivat alkunsa Helikonilta. Yhdistettyään uomansa ne laskivat Kopais-järveen lähellä Haliartosta.[3][23]

Kopais-järven itäpuolella oli vain vähän jokia, sillä vuoret kohosivat siellä melkein suoraan järven rannasta. Ainoa merkittävämpi oli Melas (Μέλας, nyk. Mavropótamos), mitkä kummatkin nimet viittaavat sen tummaan syvään veteen. Se sai alkunsa kahdesta maan alta tulevasta lähteestä Orkhomenoksen pohjoispuolelta. Nämä kaksi lähdettä ovat todennäköisesti samat, jotka Plutarkhos tunsi nimillä Foiniks ja Elaia. Lähteet muodostivat kaksi virtaa, joista toinen virtasi koilliseen ja yhdistyi pian Kefissokseen, ja toinen lännempi päättyi Kopaiksen soihin.[3] Plutakhos sanoo Melaksen saaneen lisää vettä kesäpäiväntasauksen aikaan kuten Niili.[3][24] Melaksen tumaa vettä verrattiin usein Kefissoksen vaaleaan veteen, ja sanottiin, että ensin mainittu värjää villan mustaksi, viimeksi mainittu valkoiseksi.[3][25]

Eteläinen BoiotiaMuokkaa

Eteläinen Boiotia jakaantui kahteen alueeseen. Ne erotti toisistan Teumessos-vuori. Pohjoisempi puoli oli tasankoa, jolla sijaitsi Theban kaupunki, ja eteläisempi Asopos-joen ja sen sivujokien laaksoa.[3]

Theban tasankoMuokkaa

Theban tasangon pohjoisosassa, Kopais-järven itäpuolella sen ja Euboianlahden välissä, sijaitsi Hylike (Ὑλική, nyk. Ylíki) -järvi.[3][26] Kopais-järvestä sen erotti jo mainittu Fikion- eli Sfingion-vuori. Järvi oli kauttaaltaan vuorten ympäröimä ja kirkasvetinen. Theban tasankoa ympäröineiltä vuorilta tulleet joet, kuten Ismenos, eivät laskeneet Hylikeen vaan sen eteläpuolella olleisiin soihin, joista ne löysivät edelleen tiensä järveen kapean rotkon kautta. Hyliken itäpuolella oli toinen järvi, joka tunnetaan nykyisin nimellä Paralímni. Hyliken vedet ilmeisesti virtasivat maanalaisesti tähän järveen, ja edelleen Messapion-vuoren poikki mereen. Järven antiikin aikainen nimestä ei ole varmuutta; nimen on ehdotettu olleen Skhoinus (Σχοινοῦς) tai Harma (Ἅρμα).[3][27]

 
Hylike-järvi.

Tasangon tärkeimpiä jokia olivat Ismenos (Ἰσμηνός, Ismēnos) ja Dirke (Δίρκη, Dirkē), joiden varrella Theba sijaitsi. Mainitaan myös joki nimeltä Knopos (Κνῶπος, Knōpos), mutta se oli ilmeisesti sama kuin Ismenos.[3][28] Tasangon luoteisosa Fikion-vuoren lounaispuolella tunnettiin nimellä Tenerikon (τὸ Τηνερικὸν πεδίον, to Tēnerikon pedion).[3][29] Theban länsipuolella sijaitsivat Thespiain ja Leuktran tasangot.[3]

Asopoksen laaksoMuokkaa
 
Plataiain raunioita sekä tasanko, jolla vuoden 479 eaa. Plataiain taistelu käytiin.

Boiotian eteläosan eteläisemmän puoliskon tärkein joki oli Asopos. Muut joet olivat Oeroe (Ὠερόη), joka sai alkunsa Helikon-vuorelta, virtasi Plataiain ohi ja laski Korintinlahteen; sekä Thermodon (Θερμώδων), joka sai alkunsa Hypatos-vuorelta ja laski Asopokseen lähellä Tanagraa.[3][30] Theban lounaispuolella sijaitsi Plataiain tasanko, joka oli ylätasankoa. Se toimi vedenjakajana vesille, jotka virtasivat Euboianlahteen ja Korintinlahteen.[3]

Teumessos (Τευμησσός) -vuorijono, joka erotti Theban tasangon Asopoksen laaksosta, oli matala vuorijono, joka sai alkunsa Helikon-vuoren itäpäästä ja ulottui lähelle Euboianlahden rantaa. Näistä kukkuloista erkaantuneet Parnes-vuorta kohti laskevat haarat jakoivat Asopoksen laakson kolmeen osaan, jotka olivat Parasopian tasanko (”Asoposta lähellä oleva”), Tanagran tasanko ja Oropoksen tasanko. Parasopian tasangolta Asopos eteni Tanagran tasangolle kapean Parnes-vuoren rotkon kautta. Oropoksen tasanko kuului maantieteellisesti Boiotiaan, koska se oli Boiotian puolella Parnesta.[3] Ateenalaiset valtasivat sen lopulta, mutta sitä ei koskaan varsinaisesti liitetty Attikaan ainakaan demoksena.[1] Vuorijono sai nimensä sen pohjoispuolella sijainneesta erillisestä, pienemmästä kukkulasta, jolla sijaitsi Teumessoksen kaupunki. Se sijaitsi Thebasta Khalkiihin johtaneella tiellä.[3][31]

Hypatos (Ὕπατος, nyk. Sagmatás) -vuori rajasi Theban tasankoa idästä.[3][32] Messapion (Μεσσάπιον, nyk. Messápio/Ktypás) -vuori sijaitsi Hypatoksen ja Euripoksen välissä ja yhdistyi Ptoion-vuoreen pohjoisessa kukkulajonon välityksellä. Sen juurella sijaitsi Anthedonin kaupunki.[3][33] Kerykeion (Κηρύκειον) oli yksi Teumessoksen haaroista, joka laski kohti Tanagraa.[3][34] Boiotian ja Attikan väliset tiet kulkivat Kithairon- ja Parnes-vuorten strategisesti tärkeiden solien kautta.[3]

KaupungitMuokkaa

PoliksetMuokkaa

Boiotian polikset eli kaupunkivaltiot olivat:[1]

Muut kaupungit ja kylätMuokkaa

Boiotian muita kaupunkeja ja kyliä olivat muun muassa:[1][3]

HistoriaMuokkaa

Esihistoria ja mytologiaMuokkaa

Varhaiset asukkaatMuokkaa

Boitian varhaisiksi asukkaiksi mainitaan antiikin lähteissä useita heimoja. Näihin kuuluivat aonit (Aones), ektenit (Ektenes), temmikit (Temmikes) ja hyantit (Hyantes). Osa näistä oli oletettavasti lelegejä ja osa pelasgeja. Alueella sanottiin asuneen myös gefyraioi- ja flegyai-heimolaisia sekä traakialaisia.[3][35]

 
Theban akropoliin eli linnavuoren Kadmeian raunioita.

Mykeneläisellä kaudella (myöhemmällä pronssikaudella) eli Kreikan herooisella kaudella Boiotiaa asuttivat minyalaiset sekä kadmeialaiset tai kadmoslaiset. Minyalaisten keskus oli Orkhomenos ja kadmoslaisten keskus Theba.[3] Homeroksen Iliaan laivaluettelossa Orkhomenos ja Aspledon esiintyvät Boiotian ulkopuolisina minyalaisten kaupunkeina.[1][36] Myöhemmin kumpikin luettiin osaksi Boiotiaa.[1]

 
Pronssikautisen Glan raunioita.

Antiikin aikana yleisen käsityksen mukaan Theba olisi ollut foinikialainen siirtokunta, mutta myöhemmin kadmoslaisia on esitetty muun muassa tyrrhenialaisiksi pelasgeiksi. Orkhomenos hallitsi pohjoisen Boiotian tasankoa eli Kopais-järven aluetta ja Theba eteläisen Boiotian tasankoa. Näistä kahdesta Orkhomenos oli alun perin vahvempi, mutta se joutui myöhemmin enemmän tai vähemmän Theban vallan alle.[3] Kolmas merkittävä keskus pronssikauden Boiotiassa oli linnoitus, joka tunnetaan paikan nykyisellä nimellä Gla.[2]

Boiotialaisten saapuminenMuokkaa

Boiotialaisten sanotaan saapuneen Boiotiaan mykeneläisen kauden lopulla, mikä merkitsi suurta muutosta alueen väestössä. Thukydides ajoittaa tämän 60 vuotta Troijan sodan jälkeen, mikä tarkoittaisi perinteisellä ajoituksella noin vuotta 1120 eaa. Boiotialaiset olivat aiolialaisia, ja asuttivat alun perin Fthiotiin eteläosaa Thessaliassa Pagasainlahden rannalla, missä heidän keskuksensa oli Arne. Thessalialaiset, joiden sanottiin tulleen Thesprotiasta Epeiroksen puolelta, ajoivat boiotialaiset pois vallattuaan Thessalian alueen. Tällöin boiotialaiset siirtyivät etelämmäksi ja ottivat haltuunsa alueen, jota tuolloin kutsuttiin nimellä Kadmeis, ja antoivat sille oman nimensä. Minyalaiset ja kadmoslaiset ajettiin osaksi pois kaupungeistaan, mutta osaksi ilmeisesti sulautuivat boiotialaisiin.[3][37]

Homeroksen eepoksissa kuvattu tilanne ei vastaa täysin muista lähteistä välittyvää perinteistä kuvaa. Homeros kutsuu Iliaassa Thebaa Kadmeiaksi ja sen asuikkaita kadmoslaisiksi seitsemän päällikön sotaretken aikaan eli jonkin verran ennen Troijan sotaa,[38] kun taas Troijan sodan aikaan hän kutsuu asukkaita boiotialaisiksi ja kytkee näiden päälliköt Leitoksen, Arkesilaoksen, Peneleoksen, Klonioksen ja Prothoenorin sukutaustaltaan Thessaliasta tulleisiin aiolialaisiin boiotialaisiin. Tästä seuraisi, että boiotialaisten saapuminen ajoittuisi seitsemän päällikön sotaretken ja Troijan sodan väliseen aikaan, ei Troijan sodan jälkeiseen aikaan. Homeros kertookin ilmeisesti tässä kuten usein muulloinkin vain osaksi muinaisaikojen perimätiedosta ja osaksi omasta ajastaan. Homeroksen auktoriteetti oli antiikin aikana kuitenkin niin suuri, että Thukydides pyrki sovittamaan perinteet yhteen lisäämällä, että osa aiolialaisista boiotialaisista olisi asunut Boiotiassa jo aiemmin, ja nämä olisivat olleet niitä boiotialaisia, jotka purjehtivat Troijaan.[3]

 
Boiotialaisia pienoispatsaita, 500-luku eaa.

Arkaainen kausiMuokkaa

Boiotian todellisesta asutushistoriasta ja sen ajoituksista riippumatta kaikki Boiotian kaupungit olivat boiotialaisen heimon asuttamia historialliselle ajalle tultaessa. Orkhomenoksen minyalaiset ja muut kansat olivat käytännössä kadonneet. Alueen merkittävimmät kaupungit muodostivat Boiotian liiton Theban johdolla.[3] Varhaisimmat merkit yhteistyön olemassaolosta ovat arkaaiselta kaudelta 500-luvun eaa. alkupuolelta.[1] Herodotos käsittelee noin vuoden 520 eaa. tapahtumista lähtien Boiotian kaupunkeja yhtenä ryhmänä, joka toimi sodassa ja diplomatiassa yhtenevästi.[1][39] Noin vuodelta 500 eaa. tunnetaan boiotialaisten ja lokrislaisten tekemä sopimus.[1]

Konkreettinen merkki liitosta on se, että 500-luvun eaa. lopulla liiton jäsenet Orkhomenosta lukuun ottamatta alkoivat lyödä kukin omaa rahaansa, joissa kaikissa oli yhteisenä tunnuksena boiotialainen kilpi. Ensimmäisenä tällaista rahaa löivät Akraifia, Hyettos, Koroneia, Mykalessos, Tanagra, Theba ja Thespiai.[1]

Boiotian liiton kaupungit olivat muodollisesti itsenäisiä, mutta johto oli pitkälti Theban käsissä. Toiseksi merkittävin kaupunki oli Orkhomenos. Liiton muita kaupunkeja olivat ainakin Lebadeia, Koroneia, Kopai, Haliartos, Thespiai, Tanagra, Anthedon ja Plataiai, sekä mahdollisesti myös Okalea (Okaleai), Khalia, Onkhestos ja Eleutherai. Lisäksi liittoon kuului alun perin Oropos, jonka Ateena myöhemmin valtasi. Plataiai vetäytyi liitosta vuonna 519 eaa. ja asettui Ateenan suojeluun.[3]

Boiotian liiton asioita hoitivat valitut virkamiehet, boiotarkit. Näistä Theba valitsi kaksi ja muut liiton kaupungit yhden kukin.[3] Varhaisin maininta boiotarkeista on vuoteen 479 eaa. liittyen.[1][40] Liitolla oli yhteinen uskonnollinen juhla Pamboiotia, jota vietettiin Athene Itonialle omistetussa temppelissä Koroneian lähellä.[3][41] Liiton jäsenillä oli myös muun muassa yhteinen kalenteri.[1]

400-luvun eaa. alkupuolen persialaissodissa suuri osa Boiotiasta oli Persian puolella. Boiotian alueella käytiin sodan ratkaisutaisteluihin kuulunut Plataian taistelu vuonna 479 eaa.[2]

Klassinen kausiMuokkaa

 
Haliartoksen lyömä stateeri, n. 400–375 eaa. Kuvituksessa boiotialainen kilpi sekä alaston, kolmikärkeä pitelevä Poseidon ja teksti ΑRΙ-ΑR-Τ-ΙΟ-Ν.

Varmuudella varsinaisen Boiotian liiton voidaan katsoa olleen olemassa vasta klassiselta kaudelta 400-luvun eaa. puolivälistä lähtien. Tästä lähtien liiton historia voidaan jakaa kolmeen liittovaiheeseen, joista ensimmäinen oli vuosina 447/446–386 eaa., toinen vuosina 378–338 eaa. ja kolmas vuosina 338/335–171 eaa.[1]

Liiton uskotaan tulleen perustetuksi vuonna 447/446 eaa. Ateenan kärsittyä tappion Koroneiassa ensimmäisessä peloponnesolaissodassa. Varsinaisessa peloponnesolaissodassa Boiotia oli pääosin Spartan puolella Ateenaa vastaan.[2] Sodassa käydyn Delionin taistelun vuonna 424 eaa. aikaan boiotarkkeja kerrotaan olleen 11, jolloin Boiotian liitossa olisi tuohon aikaan ollut kymmenen kaupunkia.[3][42] Boiotian liiton valtiomuodon kuvaus vuodelta 395 eaa. tunnetaan Hellenika Oksyrhynkhiasta.[1]

 
Tanagran lyömä raha, n. 387–374 eaa. Kuvituksessa boiotialainen kilpi sekä hevosen etuosa.

Boiotian liiton ensimmäinen liittovaihe päättyi vuoden 386 eaa. Antalkidaan rauhaan. Liitto perustettiin uudelleen vuonna 378 eaa. Theba saavutti johtoaseman koko Kreikassa lyötyään Spartan Leuktran taistelussa vuonna 371 eaa. Aikaa kutsutaan Theban hegemoniaksi, ja se kesti vuoteen 362 eaa.[2] Tuon ajan merkittävin johtaja oli Epameinondas. Liitto saatettiin lakkauttaa uudelleen vuonna 338 eaa., jolloin Filippos II:n Makedonia voitti kreikkalaiset kaupunkivaltiot Boiotian alueella käydyssä Khaironeian taistelussa. Jotkut tutkijat ovat kuitenkin kiistäneet liiton lakkauttamisen tässä vaiheessa.[1]

Boiotian liitto perustettiin uudelleen (tai organisoitiin uudelleen, jos sitä ei ollut lakkautettu) joskus vuoden 338 eaa. tappion jälkeen, mahdollisesti sen jälkeen, kun Aleksanteri Suuri tuhosi Theban vuonna 335 eaa. Tässä vaiheessa liiton keskuksena toimi Onkhestos Theban sijaan.[1]

Hellenistinen ja roomalainen kausiMuokkaa

Hellenistisellä kaudella Boiotia oli taantunut klassiseen kauteen nähden, mikä johtui pitkälti makedonialaisvalloituksesta ja Theban tuhosta. Strabon kuvaa ajanlaskun alun tienoilla, että hänen aikanaan vain Tanagraa ja Thespiaita saattoi enää kutsua kaupungeiksi, sillä muista kaupungeista olivat jäljellä vain rauniot ja niiden nimi.[3][43] Hellenistisen kauden Tanagra tunnettiin niin kutsutuista tanagralaisista pienoispatsaista.[44] Roomalaisella kaudella sekä Tanagralla että Thespiailla oli vapaakaupungin asema.[3][45]

KulttuuriMuokkaa

Boiotialaisiin kirjailijoihin kuuluvat muun muassa runoilijat Hesiodos, Korinna ja Pindaros sekä filosofi ja elämäkertakirjailija Plutarkhos.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 431–461. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. a b c d e Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Boiotia”, Antiikin käsikirja, s. 82–83. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg Smith, William: ”Boeotia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. Boeotia Encyclopaedia Britannica. Viitattu 1.11.2021.
  5. Homeros: Ilias 5.709; Strabon: Geografika 9; Pausanias: Kreikan kuvaus 9.24.2, 9.38.5; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 4.18; Polyainos: Strategemata 1.3.5.
  6. Strabon: Geografika IX s. 424.
  7. Strabon: Geografika IX s. 424; Demosthenes: De falsa legatione s. 387; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Sulla 16.
  8. Pausanias: Kreikan kuvaus 9.23.5; Herodotos: Historiateos 8.135.
  9. Vrt. Pausanias: Kreikan kuvaus 9.26.
  10. Strabon: Geografika IX s. 413; Pausanias: Kreikan kuvaus 9.33.1; Demosthenes: De falsa legatione s. 385, 387; vrt. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 4.67, 19.53.
  11. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Sulla 13.
  12. Pausanias: Kreikan kuvaus 10.4.1.
  13. Pausanias: Kreikan kuvaus 10.35.1.
  14. Homeros: Ilias 2.522, Homeerinen hymni Apollonille 240; Strabon: Geografika IX s. 407, 424; Pausanias: Kreikan kuvaus 10.33.4–5; Plinius: Naturalis historia 4.3 s. 7; Statius: Thebais 7.348.
  15. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Sulla 17.
  16. Pausanias: Kreikan kuvaus 9.39.2.
  17. Theofrastos: Kasvitieteellisistä tutkimuksista (Histia plantarum) 4.12.
  18. Pausanias: Kreikan kuvaus 9.34.5; Φλίαρος, Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Lysandros 29; Strabon: Geografika IX s. 411.
  19. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Lysandros 29.
  20. Pausanias: Kreikan kuvaus 9.33.8.
  21. Strabon: Geografika IX s. 410.
  22. Pausanias: Kreikan kuvaus 9.33.4; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Lysandros 29.
  23. Strabon: Geografika IX s. 407, 411; Skolia Hesiodoksen Jumalten syntyyn 5; Pausanias: Kreikan kuvaus 9.29.2.
  24. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Sulla 20, Pelopidas 16; Pausanias: Kreikan kuvaus 9.38.6; Strabon: Geografika IX s. 407, 415.
  25. Plinius vanhempi: Naturalis historia 2.103 s. 106; vrt. Vitruvius: De architectura 8.3; Seneca: Naturales quaestiones 3.25; Solinus: De mirabilibus mundi 7.
  26. Strabon: Geografika IX s. 407, XV s. 708.
  27. Strabon: Geografika IX s. 410; Aelian, Aelianus: Varia historia 3.45.
  28. Nikandros: Theriaka 887.
  29. Strabon: Geografika IX s. 413; Pausanias: Kreikan kuvaus 9.26.1.
  30. Herodotos: Historiateos 9.43; Pausanias: Kreikan kuvaus 9.19.3.
  31. Pausanias: Kreikan kuvaus 9.19.1–2; Homeerinen hymni Apollonille 228; Euripides: Foinikian naiset 1107; Strabon: Geografika IX s. 409; Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Τευμησσός.
  32. Pausanias: Kreikan kuvaus 9.19.3.
  33. Aiskhylos: Agamemnon 293; Pausanias: Kreikan kuvaus 9.22.5; Strabon: Geografika IX s. 405.
  34. Pausanias: Kreikan kuvaus 9.20.3.
  35. Strabon: Geografika 9; Pausanias: Kreikan kuvaus 9.5; Lykofron: Aleksandra 644, 786, 1209 (kreik.).
  36. Homeros: Ilias 2.511; vrt. Thukydides: Peloponnesolaissota 4.76.
  37. Thukydides: Peloponnesolaissota 1.12; Strabon: Geografika 9.
  38. Homeros: Ilias 4.385, 5.804, 23.680.
  39. Herodotos: Historiateos 5.74, 5.77, 6.108; Thukydides: Peloponnesolaissota 3.65.
  40. Herodotos: Historiateos 9.15.
  41. Pausanias: Kreikan kuvaus 9.34.1.
  42. Thukydides: Peloponnesolaissota 4.91.
  43. Strabon: Geografika 9; Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.7.
  44. Tanagra Figurines Timeline of Art History. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 22.8.2016.
  45. Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.7.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Schachter, Albert: Boiotia in Antiquity: Selected Papers. Cambridge University Press, 2016. ISBN 1107053242.

Aiheesta muuallaMuokkaa