Avaa päävalikko

Antiikin Thesprotia

Thesprotia ja muut antiikin Epeiroksen alueet kartalla.

Thesprotia (m.kreik. Θεσπρωτία, Thesprōtia) oli antiikin aikainen alue Epeiroksen maakunnassa luoteisessa Kreikassa.[1][2] Se käsitti Epeiroksen läntisen keskiosan, ja siihen kuuluivat suunnilleen nykyisten Thesprotian ja Prévezan alueyksiköiden alueet.

MaantiedeMuokkaa

Thesprotia sijaitsi Joonianmeren rannalla Korkyran (nyk. Korfu) saaren eteläosaa vastapäätä. Thesprotian pohjoispuolella sijaitsivat Khaonia ja atintanien heimon alue, itäpuolella Molossia ja Athamania ja kaakkoispuolella Ambrakia. Thesprotian ja Khaonian rajana toimi Thyamis (nyk. Kalamás) -joki.

Antiikin aikana Thesprotiaan luettiin yleensä myös sen eteläosan Kassopian alue eli nykyisen Prévezan alueyksikön alue, päin vastoin kuin nykyiseen Thesprotiaan. Näin määriteltynä Thesprotia rajautui etelässä Ambrakianlahteen. Antiikin Epeiroksessa Thesprotia muodosti läntisen keskiosan, kun taas nykyisen Kreikan pienemmästä Epeiroksen alueesta nykyinen Thesprotian alueyksikkö muodostaa luoteisimman osan Albanian rajalla.

PoliksetMuokkaa

Thesprotian polikset eli kaupunkivaltiot olivat:[1][2]

Alun perin Thesprotian poliksiin kuului myös Dodona, joka myöhemmin oli osa Molossiaa.[2]

Muut kaupungitMuokkaa

Thesprotian muiksi kaupungeiksi tai asutuksiksi mainitaan muun muassa:[2]

HistoriaMuokkaa

Thesprotiaa asutti thesprotien (Thesprōtes, Θεσπρώτες) heimo, joka oli yksi Epeiroksen kolmesta merkittävimmästä heimosta khaonien ja molossien ohella. Herodotos sijoitti thesprotien alueen Hellaaseen,[3] kun taas Thukydides piti heimoa barbaarisena eli ei-kreikkalaisena.[4] Thessalian valloittaneiden thessalialaisten katsottiin tulleen alun perin Thesprotiasta.[2]

 
Kassopen kaupungin raunioita.

Thesprotialaisten sanotaan olleen Epeiroksen vahvin heimo varhaisina aikoina, ennen kuin johtoasema siirtyi peloponnesolaisodan aikaan 400-luvun eaa. lopulle tultaessa khaoneille ja myöhemmin molosseille.[2] Heimolla oli alun perin oma kuningas, mutta Thukydideen mukaan kuninkuudesta oli hänen aikanaan luovuttu samoin kuin Molossiassa.[5] Kreikkalaiset perustivat Thesprotiaan useita siirtokuntia. Aluetta asutettiin vielä noin 400-luvulla eaa., jolloin elisläiset perustivat Bukhaitionin, Elean ja Pandosian.[2] Roomalaisella kaudella Thesprotiassa sijaitsi Epeiroksen eli Epirus Vetuksen provinssin keskus Nikopolis. Augustus perusti sen vuonna 31 eaa. Aktionin taistelussa saamansa voiton kunniaksi, ja sinne siirrettiin väestö suuresta osasta lähialueen kaupunkeja.

Suomen Ateenan-instituutti on suorittanut Thesprotian Kokytos-joen alueella alueen historiaa kartoittanutta monitieteellistä tutkimusta vuosina 2003–2010.[6]

LähteetMuokkaa

  1. a b Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 338–350. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. a b c d e f g Smith, William: ”Epeirus”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  3. Herodotos: Historiateos 2.56.
  4. Thukydides: Peloponnesolaissota 2.80.
  5. Thukydides: Peloponnesolaissota 2.80.
  6. Thesprotia Expedition – A Regional, Interdisciplinary Survey Project in Northwestern Greece Suomen Ateenan-instituutti. Viitattu 19.2.2018.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Forsén, Björn (ed.): Thesprotia Expedition I. Towards a Regional History. Papers and Monographs of the Finnish Institute of Athens XV. Helsinki: Suomen Ateenan-instituutin säätiö, 2009. ISBN 978-952-67211-0-1.
  • Forsén, Björn & Tikkala, Esko (ed.): Thesprotia Expedition II. Environment and Settlement Patterns. Papers and Monographs of the Finnish Institute of Athens XVI. Helsinki: Suomen Ateenan-instituutin säätiö, 2011. ISBN 978-952-67211-2-5.
  • Forsén, Björn & Galanidou, Nena & Tikkala, Esko (eds.): Thesprotia Expedition III. Landscapes of Nomadism and Sedentism. Papers and Monographs of the Finnish Institute of Athens XXII. Helsinki: Suomen Ateenan-instituutin säätiö, 2016. ISBN 978-952-68500-0-9.