St. Louis

kaupunki Missourin osavaltiossa Yhdysvalloissa
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 5. elokuuta 2007 kello 17.48 käyttäjän Jaakonam (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Saint Louis, Missouri
vaakuna lippu
Sijainti 38°38′53″N, 90°12′44″W
Valtio Yhdysvallat
Osavaltio Missouri
Väkiluku 348 189 (2000)
Pinta-ala 171,3 km²
Väestötiheys 2 171,1 as./km²
Kaupunginjohtaja Francis G. Slay
Sivusto www.stlouis.missouri.org

Saint Louis ([seɪntˈluːɪs] tai [seɪnt'luəs](englanniksi), [sɛ̃ lwi](ranskaksi)), lyhennettynä St. Louis, on Missourin osavaltiossa Yhdysvaltain Keskilännessä sijaitseva kaupunki. Saint Louis sijaitsee suuren pohjoisesta virtaavan Mississippin ja lännestä työntyvän Missourijoen yhtymäkohdassa niin, että metropolialueen itäinen puoli kuuluu Illinoisin osavaltioon. Missourijoen eteläpuolella Saint Louisin kohdalla Mississippiin laskevat myös River Des Peres ja Meramec -joet.

Kaupunki perustettiin Missourijoen suulle

Saint Louis on ranskaa ja se voidaan ääntää englantilaisittain tai ranskalaisittain. Katolisia pyhimyksiä nimeltä Saint Louis ('Pyhä Ludvig') ovat 1200-luvulla vaikuttanut Toulousen piispa Ludvig, sekä Ranskan kuningas Ludvig IX, jonka mukaan Pierre Laclèden arvellaan kauppapaikkansa nimenneen. Näin Saint Louis viittaa eri henkilöön kuin Louisiana, joka juontuu Ludvig XIV:stä.

Kaupungin lempinimiä ovat Gateway to the West ('portti länteen'), City of Rivers ('jokien kaupunki'), Mound City ('kukkulakaupunki') sekä Baseball City USA ('Yhdysvaltain baseball-kaupunki'). Yhdysvaltalaiset kutsuvat sitä myös kirjainlyhenteellä STLMO, joka on lentoliikenteestä lainattu nimitys.

Amerikansuomalaisten siirtolaisten keskuudessa kaupunkia on kutsuttu nimellä "Lousi" tai "Loussi". Nimet ovat tuttuja esimerkiksi Hiski Salomaan lauluista.[1]

Historia

 
Eero Saarisen suunnittelema 192-metrinen Saint Louisin Gateway Arch

Intiaaneista aluetta käyttivät metsästysretkillään muun muassa siouxit, mutta pysyvää asutusta ei preeriaintiaaneilla tiettävästi täällä ollut. Eräiden tietojen mukaan seudulla on kuitenkin harjoitettu viininviljelyä jo ennen eurooppalaisten tuloa.

Ensimmäiset valkoiset, jotka kiinnittivät paikkaan huomiota, olivat pohjoista reittiä Mississippille vaeltaneet ranskalaiset Louis Jolliet ja Jacques Marquette 1673. Robert Cavelier de La Salle vaati koko jokilaaksoa Ranskalle viisi vuotta myöhemmin. Vuonna 1703 perustettiin paikalle katolinen lähetysasema. Vuonna 1763 paikalle tuli Ranskan Louisianan hallinnon alainen siirtokunta turkiskauppias Pierre Laclèden ja hänen ottopoikansa johdolla, ja he käyttivät siitä ensimmäisinä nimitystä Saint Louis. Tätä pidetään kaupungin perustamishetkenä. [2]

Seitsenvuotisen sodan päätteeksi Pariisin sopimuksen 1763 mukaisesti koko Mississippijoen itäpuolinen alue siirtyi Englannin kruunulle. Länsipuolelle jäi Ranskan hallinto muutamiksi vuosiksi, mutta vuodesta 1768 aluetta hallinnoi espanjalainen kuvernööri. Ranska myi Louisianan Yhdysvalloille 1803, ja 8. maaliskuuta 1804 Thomas Jeffersonin ollessa Yhdysvaltain presidenttinä Saint Louisissa vietettiin juhlallista "Kolmen lipun päivää": Ensin laskettiin Espanjan lippu ja nostettiin Ranskan lippu salkoon. Tämäkin laskettiin Yhdysvaltain lipun tieltä. Virallisesti Saint Louisin kaupunki ei siis koskaan ole ollut Englannin vallan alaisena.

Kapteeni Meriwether Lewisin ja vänrikki William Clarkin tutkimusretkikunta Tyynelle valtamerelle lähti Saint Louisin seudulta liikkeelle toukokuussa 1804, saavutti päämääränsä kesällä 1805 nykyisessä Oregonissa ja palasi seuraavan vuoden syyskuussa. Retkikunnan päämerkitys oli kartoittaa Yhdysvalloille siirtynyttä uutta laajaa aluetta. Missourin saatua osavaltion oikeudet 1820 tuli Saint Louisista virallisesti kaupunki vuonna 1822.

Luonnonmullistuksia, tauteja ja tulipaloja sekä saastumista

Kaupunkia koetteli 1849 koleraepidemia ja samana vuonna laaja tulipalo tuhosi suuren osan kaupunkia sekä osan höyrylaivastosta. Tuhoisia tornadoja sattuu seudulla useahkosti, pahin vuonna 1896, jolloin kuoli yli 400 henkeä, loukkaantui yli tuhat, ja koko infrastruktuuuri vaurioitui pahasti. Muita ihmishenkiä vaatineita tornadovuosia olivat 1871, 1890, 1904, 1927 ja 1959. Mississippin tulva 1993 oli alakaupungissa huomattavan tuhoisa.

Yhdysvaltain sisällissota ei koetellut Saint Louisia kovin kaltoin, koska tämä sijaitsi melko syrjässä läntisessä uudisasutuksessa, ja vaikka Missouri oli orjuuden sallivia osavaltioita, se pysyi pohjoisen puolella. Kuitenkin tärkeä kauppareitti etelään tukkeutui.

Vanhojen ongelmien rinnalle on kaupunkiin tullut vakava ilmansaasteongelma. Jo 1930-luvulla lämmitykseen käytetty pehmeä hiili toi ilmansaasteet otsikoihin – marraskuussa 1939 savu pilasi näkyvyyttä niin että liikenne vaarantui. Nykyisin teollisuus ja autot ovat pahimpia saastuttajia.[3] Autojen pakokaasumittaukset ovatkin tulleet pakollisiksi eräissä metropolin piirikunnissa. Lisäksi lähiseudun maatalousmaan pintamultakerros on ohentunut ja joki rehevöitynyt liiallisen lannoituksen vuoksi. Torjunta-aineiden käytön aiheuttama myrkytys- ja allergiariski on suunnannut tehoviljelyä geenimuuntelun suuntaan kuten muuallakin Yhdysvaltain viljelysseuduilla. Saint Louisin kemianteollisuus on joutunut ottamaan myös ympäristönäkökohtia huomioon.

Talous

 
Saint Louisin maisemia Gateway Archista katsottuna

Strategisesti merkittävänä solmukohtana ajatellen lännen asuttamista Saint Louis kasvoi nopeasti. Varsinkin 1800-luvulla saapui runsaasti siirtoväkeä Euroopasta, erityisesti Italiasta, Venäjältä, Saksasta ja Böömistä sekä Irlannista, jossa oli kärsitty nälänhätää perunasatojen epäonnistuttua. Saint Louis on yhden lempinimensä mukaan "Portti länteen", kulkihan sen kautta miljoonittain väkeä Kalifornian kultamaille.

Liikenne

Ensimmäinen höyrylaiva nimeltään Zebulon M. Pike saapui Saint Louisin satamaan 27. heinäkuuta 1817, ja jo vuoteen 1850 mennessä kaupunki oli suurin Pittsburghista länteen. Tonniston mukaan satama oli koko Yhdysvaltain toiseksi suurin New Yorkin jälkeen. Joet ovat yhä purjehduskelpoisia myös kaupungista ylävirtaan.

Missourin osavaltion maantieliikenteen keskus on Kansas City, mutta suuria valtateitä kulkee myös Saint Louisin kautta:

Teiden luokitusjärjestelmä muutettiin Yhdysvalloissa perusteellisesti vuonna 1985. Siihen asti legendaarinen Valtatie 66 Chicagosta Santa Monicaan Kaliforniaan kulki Saint Louisin kautta. Valtatie on kirvoittanut paljon taidetta ja viihdettä. Alun perin Bobby Troupin vuonna 1946 säveltämä iskelmä Route 66 kertoo tästä valtaväylästä. Kappaleesta on lukuisia kuuluisia versioita, jopa Jussi Raittisen suomalaisversio.

Rautateitä Saint Louisista lähtee kuuteen suuntaan. Eads Bridge, ensimmäinen rautatiesilta Mississippijoen yli, valmistui 1874.

Kaupungin lentoliikenteen tarpeita hoitaa Lambert-St Louisin kansainvälinen lentokenttä, jonka kautta kulkee vuosittain yli 20 miljoonaa matkustajaa

 
Stereokuva maailmannäyttelyn sotaosastosta

Media

Nikola Tesla esitti yleisölle Saint Louisissa ensimmäisen julkisen radiolähetyksen vuonna 1893. Nykyään kaupungissa toimii jopa kunnallinen radioasema. Lukuisat paikalliset televisioasemat ovat vähentäneet radion merkitystä. Myös valtakunnallisilla televisioyhtiöillä kuten NBC:llä ja ABC:llä on kaupungissa omat täysimittaiset toimituksensa.

Vuodesta 1878 alkaen on kaupungissa julkaistu päivittäisiä sanomalehtiä. Niistä ensimmäinen on nimeltään Saint Louis Post-Dispatch, ja sen aloitti kuuluisa unkarilaissyntyinen Joseph Pulitzer. Lehti siirtyi Pulitzerin suvulta Lee Enterprises -kustannusyhtiölle vuonna 2005. Lehden linjaa pidetään liberaalina, ja se on edelleen kaupungin valtalehti. Päivittäisiä sanomalehtiä ilmestyy vähemmän kuin takavuosina. Huippuaikana vuonna 1900 kaupungissa ilmestyi viisikin paikallista sanomalehteä, näiden joukossa saksankielinen Westliche Post.

Vuonna 1904 kaupungissa pidettiin maailmannäyttely Louisiana Purchase Exposition. Se nimettiin sata vuotta aikaisemmin onnistuneen Keskilännen oston kunniaksi. Näyttely oli tavattoman laaja, ja se tuotti tiettävästi järjestäjilleen voittoa. Esillä oli 43 osavaltion ja 62 ulkomaan osastot. Yksittäisiä rakennelmia oli yli 1500, ja niitä oli yhdistämässä 120 kilometriä kävelyteitä ja katuja. Ragtimemusiikkia kuultiin ajan hengen mukaisesti. Myyntikojuissa tarjoiltiin hampurilaisia, hotdogeja, ja jäätelötötteröitä. Maailmannäyttelyllä olikin huomattava vaikutus pikaruoan ekspansioon.

Teollisuus ja pankkitoiminta

Nykyään Boeingiin kuuluva McDonnellin lentokonetehdas sijaitsee St.Louisissa. Tehdas on tuottanut vain sotilaslentokoneita. Charles Lindberghin Atlantin ylilennon sponsoreista merkittävimmät olivat St.Louisin liikemiehiä, ja siksi hänen koneensa nimi oli Spirit of St. Louis. Detroitissa syntynyt Lindbergh lensi ensimmäisenä maailmassa yksin välilaskuitta Atlantin yli vuonna 1827

Fentonin esikaupunkialueella on DaimlerChrysler-yhtiön autotehdas, joka valmistaa pakettiautoja. General Motorsilla on tehdas Wentzvillessä ja Fordilla Hazelwoodissa. Kaupungissa valmistetaaan myös junanvaunuja.

Kemianteollisuutta on runsaasti. Tyco-yhtymällä on edelleen toimintaa Hazelwoodin esikaupungin liepeillä. Tämä yhtymä toimi aiemmin nimellä Mallingkrodt Company, ja se rikasti uraania ensimmäisiä atomipommeja varten. Vielä suurempi, ylikansallinen Monsanto tekee yhteistyötä Washington University of St Louisin kanssa. Yhtiö on kehittänyt muun muassa sakariinin, Agent Orange -kasvimyrkyn ja Roundup-rikkaruohomyrkyn, jota käytetään runsaasti Suomenkin maataloudessa.

Kaupungin elintarviketeollisuus on menestynyt. Panimoalan yritys Anheuser-Busch on lähtöisin Saint Louisista ja sen päämaja on edelleen siellä. Anheuser-Busch on alan kolmanneksi suurin yritys maailmassa.

Saint Louisin pankkitoiminta on nykyään yleisamerikkalaisessa omistuksessa – joko pörssissä tai Federal Reserve Bankin tapaan liittovaltion hallinnassa.

Väestö

Asukasmäärän kehitys
1830 4 977 1890 451 770 1950 856 796
1840 16 469 1900 575 238 1960 750 026
1850 77 860 1910 687 089 1970 622 236
1860 160 773 1920 772 897 1980 453 085
1870 310 864 1930 821 960 1990 396 685
1880 350 518 1940 816 048 2000 348 189
2004 343 279  
 
Saint Louisin kaupunki ja metropolialueeseen kuuluvat piirikunnat

Kaupungin väkiluku oli vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan 348 189, ja koko metropolialueen 2,7 miljoonaa. Ydinkaupunki on pienenemässä väestön muuttaessa esikaupunkeihin – osin alhaisemman verotuksen toivossa. On huomattava, että kaupunkilaiset vuonna 1876 juuri verotukseen vedoten valitsivat itsenäisyyden suhteessa ympäröivään maatalousvaltaiseen Saint Louis Countyn piirikuntaan. Alakaupunkia on ryhdytty restauroimaan 2000-luvulla, mikä näyttäisi jarruttavan muuttoliikettä kantakaupungista.

Saint Louisin metropolialueeseen luetaan niin sanotun itsenäisen Saint Louisin kaupungin (Independent City of Saint Louis) ja Saint Louisin piirikunnan lisäksi Missourin puolelta merkittävät Saint Charlesin, Jeffersonin ja Franklinin esikaupunkimaiset piirikunnat sekä asukasmäärältään vähäisemmät Lincoln ja Warren. Illinoisin puolelta metropolialueseen luetaan suuret Madison ja Saint Clair -nimiset asuinalueet sekä pienemmät Clinton, Monroe ja Jersey. Piirikuntien nimitykset kuvastavat Yhdysvaltain presidenttien nauttimaa korkeaa arvovaltaa seudulla.

Väestönlaskenta arvioi valkoihoisten osuudeksi kantakaupungissa 43,8 %, afroamerikkalaisten 51,2 %, aasialaisperäisiä ja latinoja molempia lienee noin kaksi prosenttia. Lapsia laskettiin olevan 25,4 %, ja virallisen köyhyysrajan alapuolella 24,6 % väestöstä.

Kaupungin keski- ja pohjoisosiin on painottunut sosiaalisia ongelmia ja rikollisuutta. Vuonna 2002 laskettiin tehdyn 111 henkirikosta ja 7 059 ryöstöä, mikä on Yhdysvaltainkin mittakaavassa paljon.

Kaupungin työntekijöille on taattu 1. heinäkuuta 2005 alkaen perheineen oikeus maksuttomaan terveydenhuoltoon, minkä on pelätty rasittavan kaupungin taloutta. Oikeus on myönnetty myös homo- ja lesbopareille.

Saint Louisissa on suuri demokraattipuolueen kannatuspohja, mutta kaksissa viime presidentinvaaleissa republikaanit ovat onnistuneet saamaan Missourin osavaltion valitsijamiehet, minkä arvellaan pitkälti johtuvan perinteisen teollisuuden taantumisesta. Itäpuolinen Illinois vaikuttaa olevan vankasti demokraattien käsissä.

Arkkitehtuuria

 
Wainwright Buildingia pidetään jopa maailman ensimmäisenä pilvenpiirtäjänä

Kaupungissa on kaksi merkittävää katolista katedraalia. Saint Louisin katolisuudella on siis merkittävä asema, vaikka kaupunki onkin luterilaisuuden tärkeimpiä tyyssijoja Yhdysvalloissa. On uusklassiseen tyyliin rakennettu Vanha katedraali, joka oli ensin Saint Louisin arkkihiippakunnan piispanistuimena. Sen virallinen nimi on Basilica of St. Louis IX, King of France. Basilikan arvon Vanha katedraali sai paavi Johannes XXIII:lta vuonna 1961. Toinen merkittävä kohde on Uusromaanis-bysanttilaiseen tyyliin 1900-luvun alussa rakennettu Uusi katedraali. Se on virallisesti nimeltään Cathedral Basilica of Saint Louis. Sen mosaiikki on huomattava. Paavi Johannes Paavali II antoi Uudelle katedraalille pienemmän basilikan arvon vuonna 1997.

Kapteeni James B. Eads suunnitteli ja rakennutti 1874 Mississippin yli kulkevan yhdistetyn rautatie- ja maantiesillan, jonka nimeksi tuli Eads Bridge. Siltarummut tehtiin ilmatäytteisiksi. Tämän vuoksi monet työntekijät joutuivat työskentelemään fyysisen paineen alaisina – ja ulos tullessaan sairastuivat sukeltajantautia muistuttavaan sairauteen. Peräti kolmetoista työmiestä menehtyi.

Arkkitehti Louis Sullivanin suunnittelema kymmenkerroksinen Wainwright Building vuodelta 1891 toimii yhä liike- ja toimistorakennuksena. Arkkitehti Eero Saarisen suunnittelema kaari Gateway Arch, viralliselta nimeltään Jefferson National Expansion Memorial, on kaupungin keskeinen maamerkki.

Grand Boulevardin varrella on monia merkittäviä rakennuksia, erityisesti teattereita . Fox-Theatre on vastikään restauroitu, sillä on bysanttilainen fasadi itämaisin koristeluin. Powell Symphony Hall on Saint Louisin sinfoniaorkesterin kotiareena; orkesteri on perustettu jo vuonna 1880.

Pruitt-Igoen sodanjälkeinen asutusprojekti on tyyppiesimerkki epäonnistuneesta kaupunkisuunnittelusta. Toisen maailmansodan jälkeinen asuntopula oli huutava. World Trade Centerin tuleva suunnittelija, arkkitehti Minoru Yamasaki laati vuonna 1951 piirustukset peräti 33 yksitoistakerroksiselle rakennukselle. Projekti toteutettiin, mutta sen muututtua valtavaksi slummiksi koko komeus päätettiin tuhota vuonna 1972. Hopi-intiaanien elämänviisaudesta kumpuava Godfrey Reggion dokumenttielokuva Koyaanisqatsi: Life out of balance vuodelta 1983 kertoo projektin tuhosta. Projektin päättymistä pidetään toisaalta yhtenä postmodernismin ajan alkuhetkistä.

Jokirannassa on kaupungin perustajan maihinnousupaikka Laclede's Landing. Siellä on runsaasti huvituksia, kuten hotelleja ja ravintoloita. Alakaupungin restaurointisuunnitelmaan kuuluu 2007 valmistuva The Bottle District, josta tulee viihdekeskus. Toisaalta saman alueen arvokkana pidetty vanha postitalo sai väistyä pysäköintitalon tieltä.

Koulutusta

 
St. Louis, Missouri Botanical Garden, USA

Saint Louisin oppilaitostarjonta on huomattavan monipuolinen:

  • University of Saint Louis on jesuiittain vuonna 1818 perustama katolinen yliopisto.
  • University of Missouri on osavaltion julkinen yliopisto, joka aloitti toimintansa 1939 Columbian kaupungissa; sen Rollan teknillisen korkeakoulun ja Kansas Cityn yliopistojen yhdistettyä voimansa kampus siirtyi Saint Louisiin.
  • Washington University of Saint Louis on yksityinen, muun muassa lääketieteen ja bioteknologian tutkimukseen panostava yliopisto. Se tekee yhteistyötä mahtavan Monsanto-konsernin kanssa.
  • Fontbonne University, Webster University, Lindenwood University, Maryville University, Missouri tech University, Phoenixin yliopiston Saint Louisin kampus sekä Harris-Stowe State University, joka linkittyy samannimisen collegen toimintaan, ovat esimerkkejä laajasta tarjonnasta.
  • Missourin baptistinen yliopisto on merkkinä Yhdysvaltain uskonnollisesta kirjavuudesta.
  • LCMS on luterilainen synodi, jonka perustamisessa saksalaisilla oli ratkaiseva osuus – se järjestää omaa koulutusta.
  • Kaupunkikuvaan kuuluu myös monia ammatillisia ja collegetasoisia oppilaitoksia.

Urheilu

 
Busch Stadion on Saint Louis Cardinals MLB-joukkueen kotikenttä

Saint Louisissa pidettiin vuonna 1904 kesäolympialaiset, historian ensimmäiset Euroopan ulkopuolella.

Tenniksen ammattilainen Jimmy Connors, yleisurheilija Jackie Joyner-Kersee ja ammattinyrkkeilijä Archie Moore ovat kotoisin Saint Louisista.

Kaupungissa sijaitsee kuuluisa keilailumuseo.

Saint Louis emännöi Naisten kansallista koripallon lopputurnausta 2009.

Tunnettuja urheiluseuroja

Julkisuuden henkilöitä Saint Louisista

 
Kenraali William Tecumseh Sherman

Monet Saint Louisin kasvatit ovat niittäneet mainetta julkisuudessa. Erityisesti kaupunki on jatkuva musiikin lähde monikulttuurisuutensa vuoksi.

Sotilaita ja poliitikkoja

Kenraali William Tecumseh Sherman oli sisällissodassa poltetun maan taktiikasta kritisoitu unionin strateginen johtaja. Niin ikään sisällissodassa mainetta luonut kenraali, republikaani Ulysses S. Grant valittiin Yhdysvaltain 18. presidentiksi. Onpa nykyinen Saint Louisin pormestari Francis G. Slay myös "oman kaupungin poikia".

Muusikoita

 
Joséphine Baker vauhdissa

Joséphine Baker, afroamerikkalainen tanssija ja laulaja, loi uransa pääosin Euroopassa.

Chuck Berry oli maailmanlaajuisasti huomattava rock and roll -muusikko, kitaristi ja lauluntekijä. Trumpetisti Miles Davis oli jazzmusiikin alalla legendaarinen nimi. Jazzmuusikko Charlie Parkerin instrumenttina oli saksofoni. Scott Joplin oli puolestaan kaikkien aikojen kuuluisin ragtimea kehittänyt muusikko.

Ike Turner on erinomainen pianisti ja kitaristi, ja hän on kehittänyt boogie woogieta rock and rollin suuntaan. Erityisesti hänen lahjansa ovat tulleet esiin tuottajana. Tina Turner, Ike Turnerin puoliso, on erityisen tuottelias iskelmälaulaja.

Itäisistä kaupunginosista on noussut countrymusiikin vaikuttajia kuten Uncle Tupelo ja The Bottle Rockets. Kaupunkia on alettu arvostaa myös rapin ja hip hopin aloilla sellaisten tekijöiden vuoksi kuin Nelly, The Saint Lunatics, Murphy Lee, Chingy ja J-Kwon.

Kirjailijoita

T. S. Eliot, alun perin lyyrikko, sittemmin ja näytelmä- ja esseekirjailija, sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1948. Eugene Field oli lastenkirjailija, joka tunnettiin kirkkaiden värien ihailijana. Tennessee Williams, joka eli vain osan lapsuuttaan Saint Louisissa, tunnetaan Amerikan kirjallisuudessa eteläisestä aksentistaan. Hänellä on eräänlainen kovan onnen leima.

Elokuvatähtiä

Judy Garland oli lapsitähti sekä myöhemmin Hollywoodin musikaaleissa lauluosissa. Betty Grable, laulutaitoinen näyttelijä, aloitti uransa jo 13-vuotiaana ja esiintyi Toisen maailmansodan aikana viihdytysjoukoissa. Hän esiintyi myös vähäpukeisissa osissa. Virginia Mayo, vaudevilletähti ja elokuvanäyttelijä, toimi myös televisiossa yhdessä Danny Kayen kanssa sekä teki musikaaleja. Koomisista rooleistaan tunnettu Shelley Winters voitti sivuosaoscarit vuosina 1960 ja 1966.

Kevin Kline palkittiin 1988 parhaasta sivuosasta Monty Python-henkisessä elokuvassa Kala nimeltä Wanda (A Fish called Wanda).

Ystävyyskaupunkeja

Ystävyyskaupungeilla voi olla merkitystä kriisitilanteissa, mutta jatkuvampaa merkitystä niillä on kulttuurivaihdossa. Saint Louisilla on virallisesti yksitoista ystävyyskaupunkia (Sister Cities International) in mukaan:

Samannimisiä paikkakuntia muualla

Saint Louis -nimisiä kaupunkeja on myös Ranskan Alsacessa ja Réunionin ja Guadeloupen saarilla sekä Senegalissa. Niin ikään Yhdysvaltain Michiganissa ja Oklahomassa on kummassakin Saint Louis -niminen pikkukaupunki. Sen niminen joki virtaa Yhdysvaltain Minnesotan osavaltiossa, ja sillä nimellä tunnetaan järvi Kanadan Quebecissa.

Lähdeviitteet

  1. Tero E. Järvi: Hiski Salomaa: Siirtolaisten Woody Guthrie (Pakina) 2001. Astron-Fortis Inc.. Viitattu 23.6.2007.
  2. Scott K. Williams: Three Flags Over St. Louis 2001. "History's Time Portal to Old St. Louis". Viitattu 24.6.2007. (englanniksi)
  3. St. Louis Regional Clean Air Partnership: Air Pollution in St. Louis cleanair-stlouis.com. Viitattu 24.6.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta St. Louis.