Tamula järv
Tamula järv tai myös Tamla järv [2][3] on Virossa Võrumaalla Võrun kunnassa ja sen kaupungissa sijaitseva järvi.[1][2]
| Tamula järv | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Viro |
| Maakunnat | Võrumaa |
| Kunnat | Võrun kunta |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Narvanjoen vesistöalue |
| Valuma-alue | Tamulan järven valuma-alue |
| Laskujoki | Vahejõgi ja Vanajõgi |
| Taajamat | Võru |
| Järvinumero | VEE2126200 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 69,1 m |
| Rantaviiva | 7,191 km [1] |
| Pinta-ala | 2,159 km² [1] |
| Tilavuus | 0,009715 km³ [1] |
| Keskisyvyys | 4,2 m [1] |
| Suurin syvyys | 7,5 m [1] |
| Valuma-alue | 14 km² [1] |
| Saaria | ei saaria |
 Tamula järv |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantietoa muokkaa
Järvi on 2,1 kilometriä pitkä ja 1,6 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 216 hehtaaria (myös 211 hehtaaria (ha) [3] ja 231 ha [4]). Se on soikean muotoinen järvi lukuun ottamatta sen luoteispuolella, jossa sen ranta muodostaa leveän niemen. Järvellä ei ole saaria. Järvi on luodattu ja sen keskisyvyys on 4,2 metriä ja suurin syvyys 7,5 metriä. Syvin kohta sijaitsee järven keskikohdan koillispuolella. Järven tilavuudeksi on arvioitu 0,00972 kuutiokilometriä eli 9,72 miljoonaa kuutiometriä. Järven rantaviivan pituus on 7,2 kilometriä. Võrun kaupungin taajama-alue reunustaa järven pohjois- ja itärantoja. Asutus on leviämässä myös sen etelärannoille, missä kulkee itä-länsisuuntainen rautatie rannan lähellä. Järven rannat ovat loivia ja mutaiset, mutta sen pohjoisessa sen rannat ovat hiekkaa. Järven pohjoisranta on täysin rakennettua Võrun kaupungin taajama-aluetta. Rannassa kulkee 800 metriä pitkä kävelykatu, jonka varrella sijaitsee laaja hiekkaranta. Hiekkarantaan on rakennettu uimaranta, laitureita, vapaa-ajan alueita, ravintoloita ja pitkä katsomo. Rannasta alkaa vuotuinen melontatapahtuma Võhandun maratooni. Järven pohjoisranta katkeaa laskujokien luusuan kohdalla. Rannan läntinen puoli kuuluu Roosisaaren niemimaan puolelle ja sen itäinen puoli Võrun kaupungin taajama-alueeseen. Taajama levittäytyy myös järven itärannan eteläosiin asti. Järven metsäistä etelärantaa seuraa Valga–Petseri-rautatie. Roosisaaren peltoalue ulottuu Vagula järveltä Tamulan järven länsirantaan asti.[1][2][3][5]
Järven luokittelu ja luontoarvoja muokkaa
Järvi on Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) (vir. Veepoliitika Raamdirektiivi, (VRD)) luokituksen (VRD 2) mukaan veden kovuuden osalta keskikova järvi, jonka vesimassa ei lämpötilakerrostu (vir. keskmise karedusega kihistumata veega järv). Järvi luokitellaan limnologisesti samanaikaisesti sekä kovavetiseksi järveksi että eutrofiseksi järveksi (vir. kalgiveeline eutroofne tai kalgiveeline rohketoiteline, KE). Silloin järven veden kalkkipitoisuus on keskikorkea tai korkea ja se on samalla rehevöitynyt.[2]
Järven pohjassa on mutaa, joka on toisaalla mustanväristä mutaa ja toisaalla kalkkipitoista mutaa. Eteläosien on rannoilla savipohja, pohjoisrannoilla hiekkapohja ja muualla mutapohja. Järven mutakerros on keskimäärin 1,3 metriä paksu, mutta järven eteläpäässä se on kaksi metriä paksu. Järven loivat rannat ovat usein soistuneita. Vedenväri on kellertävänvihreä ja sen näkösyvyys on 0,8–1,2 metriä. Matalassa järvessä esiintyy vain heikosti lämpötilakerrostuneisuutta. Järven vesikasvillisuutta on tutkittu kattavasti vuosina 1957 ja 1973. Siinä elää 27 eri lajia. Vitoja ja haurakasvija esiintyy vähän. Yleisimmät kalalajit ovat lahna, ahven ja särki ja muuten yleisiä ovat hauki, kiiski ja kuha. Muita lajeja ovat salakka, säyne, sorva, suutari, made, ruutana, ankerias, kivisimppu, pasuri, seipi, törö, turpa, rantanuoliainen, salakka ja kymmenpiikki. Kuha voi kasvaa järvessä kymmenkiloiseksi. Järvi oli aikaisemmin yksi maan parhaita rapujärviä, mutta vuonna 1897 saksalaiset rapukauppiaat toivat järveen rapuruton ja tämän vuoksi sen rapukanta romahti. Järven vesi- ja rantalinnusto on monipuolinen. Järvellä esiintyy runsaana esimerkiksi silkkiuikku, nokikana, heinäsorsa, heinätavi, kalatiira, pajusirkku ja ruokokerttunen. Kaulushaikara on yleinen ja järvellä ruokailee säännöllisesti kalasääksi.[3][4]
Historiaa muokkaa
Vuosina 1933–1934 kaivettiin Võhandu jõgeen oikaisukanava Liitva kanal, jota pidetään Võhandun nykyisenä pääuomana. Ennen kanavaa virtasi joki Tamulan kautta, jolloin Vahejõgi toi vettä järveen ja Vanajõgi vei sitä pois. Oikasukanavalla pyrittiin parantamaan kevättulvien purkautumista, sillä toisinaan tulvat aiheuttivat taloudellista vahinkoa. Kanavan valmistumisen jälkeen Tamulan vedenpinta aleni metrillä ja järvestä paljastui runsaasti järvenpohjaa. Järven vedenpinnan aleneminen jatkuu edelleen hitaana, mikä on aiheuttanut tarpeen ruopata Vahejõgea. Ruoppaus toteutettiin vuonna 2011.[3]
Järven pohjoisrannasta Roosisaaren puolelta on löytynyt nuoremman kivikauden asuinpaikka, joka tunnetaan kirjallisuudessa Tamulan asuinpaikkana. Roosisaar on todennäköisesti ollut joskus Tamulan ja Vagulan välissä saari, mutta se on myöhemmin kuivunut kiinni mantereeseen.[3]
Vesistösuhteita muokkaa
Tamula järven etelärantaan tulee kaakosta Haraku oja (myös Meegomäe oja), joka on Kubija järven laskuoja. Kubija oja, joka laskee Kubijaan, on monen järven laskuoja. Sen yhteydessä sijaitsevat padotut Veskijärv ja Kubija paisjärv. Kubija järven eteläpäähän laskee Vähkjärven oja, joka tuo myös esimerkiksi sen yläpuolella sijaitsevien Peräjärven ja Edejärven vedet. Tamulan loivilla rannoilla on lukuisia kuivatusojia, joilla halutaan nopeuttaa kevättulvien kastelemien maiden kuivumista. Järven valuma-alueen laajuus on 14,0 neliökilometriä. Järvellä on kaksi laskujokea, jotka alkavat järven pohjoispäästä samasta lahdesta. Vahejõgi virtaa luoteeseen, missä se yhtyy 1,3 kilometrin päässä Võhandu jõgeen. Vanajõgi virtaa koilliseen ja kaartaa myöhemmin länteen yhtyen siellä 4,1 kilometrin mittaisena Võhandu jõgeen. Veden vaihtuvuus on 0,4 kertaa vuodessa eli järven vesi vaihtuu laskennallisesti 2,5 vuoden välein. Tämän takia järvi on bifurkaatiojärvi. Võhandu jõgi laskee Kuumajärveen, joka on Peipsijärven keskiosan nimi. Peipsijärven alue muodostaa Narvanjoen vesistöalueen keskiosan. Peipsijärven pohjoispäästä alkava laskujoki Narvanjoki jatkaa vesireittiä pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Suomenlahteen.[1][2]
-
Riippusilta vie Roosisaarelle -
Ylein puisto hiekkarannan äärellä -
Võru kuvattuna riippusillalta
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Keskkonnaregister: Tamula järv (vee2126200) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 3.3.2017. (viroksi)
- ↑ a b c d e Tamre, Ruta (toim.): Eesti järvede nimestik. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeeriumi Info- ja Tehnokeskus, 2006. ISBN 978-9985-881-40-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 3.3.2017). (viroksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f Tamula järv (Tamla järv), kalapeedia.ee (viroksi), 1977, viitattu 16.8.2020
- ↑ a b Tamula järv, Eesti Entsüklopeedia (viroksi), viitattu 16.8.2020
- ↑ Tamula järve rand ja rannapromenaad, Puhka Eestis, viitattu 16.8.2020
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tamula järv Wikimedia Commonsissa
- Tamula järv, Natura 2000- tietolehti