Avaa päävalikko

Heinätavi (Spatula querquedula) on sorsien heimoon kuuluva lintulaji.

Heinätavi
Anas querquedula, Viladecans, Catalunya, Spain 1.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Lapasorsat Spatula
Laji: querquedula
Kaksiosainen nimi

Spatula querquedula
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit

Anas querquedula

Heinätavin levinneisyys.png
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Heinätavi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Heinätavi Commonsissa

Spatula querquedula

Sisällysluettelo

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Heinätavi on 37–41 cm pitkä ja sen siipiväli on 53–59 cm. Juhlapukuisella koiraalla on ruskea pää ja silmän edestä pitkälle niskaan kulkeva valkoinen juova. Rinta on ruskea ja muodostaa selvän rajan valkoisen vatsan kanssa. Siivet ovat päältä vaaleanharmaat ja niissä on kaksi leveää valkeaa juovaa. Naaras on ruskeankirjava. Sillä on vaalea silmäkulmanjuova sekä vaalea täplä nokan tyvellä. Lisäksi kurkku on beigenvalkea.[2]

Koiraan soidinääni on nariseva "krrrr", hieman kuin kamman pärisyttäminen. Naaran ääni on hiljainen, nenäsointinen, lyhyt kaakatus, joka on melko tavimainen.[2]

LevinneisyysMuokkaa

Heinätavia tavataan pesivänä suuressa osassa Eurooppaa sekä Aasian keski- ja itäosissa Tyynenmeren rannikolle saakka. Talvehtimisalueet sijaitsevat Afrikassa sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Heinätavin kokonaiskannaksi arvioidaan 2,6–2,8 miljoonaa yksilöä.[1]

Suomessa heinätavin levinneisyys painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen. Suomen pesimäkannaksi arvioitiin vuonna 2010 1 000–2 000 paria, mutta kannan koko voi vaihdella suuresti eri vuosien välillä. Vuoden 2010 uhanlaisuusarvioinnissa heinätavi luokiteltiin Suomessa vaarantuneeksi, kun se aiemmin oli luokiteltu elinvoimaiseksi. Heinätavi on Suomessa taantuva laji. Taantumisen syyksi epäillään muun muassa elinympäristöjen muutosta sekä metsästystä Suomen ulkopuolella.[3] Lajin elinvoimaisuuden vaarantumisesta johtuen heinätavi on rauhoitettu Suomessa Ahvenanmaan alueella.[4] Maailmanlaajuisesti heinätavi on kuitenkin luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]

ElinympäristöMuokkaa

Heinätavi on pesimäympäristönsä suhteen vaatelias. Se elää rehevillä järvillä ja runsaskasvustoisimmilla merenlahdilla.[3]

LisääntyminenMuokkaa

Heinätavi rakentaa pesänsä ruoikkoon tai sarojen, kortteiden ja muun kasvillisuuden kätköön. Naaras munii touko-kesäkuussa 8–10 kellertävää munaa ja hautoo niitä noin 22 vuorokautta.[5] Heinätavin poikaset oppivat lentämään 5–7 viikon ikäisinä. Poikaset ovat monien muiden sorsalintujen tapaan pesäpakoisia, eli ne etsivät jo varhain itse oman ravintonsa, vaikka kulkevatkin poikueena naaraan seurassa.

RavintoMuokkaa

Heinätavi käyttää ravinnokseen veden pikkueläimiä ja vesikasvien siemeniä.[5] Suomessa rehevillä vesillä tehdyn tutkimuksen mukaan heinätavit söivät 99-prosenttisesti eläinravintoa: kotiloita, surviaissääskien toukkia, vesisiiroja ja vesimittareita.[6]

LähteetMuokkaa

  1. a b c BirdLife International: Spatula querquedula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
  2. a b Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 28. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  3. a b Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 3.7.2013.
  4. http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/heinatavi
  5. a b Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 57. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
  6. Veli-Matti Väänänen & Petri Nummi: Sorsasapuskan salat - ravintotutkimukset apuna kosteikoiden kunnostuksessa 2004. Metsästäjä. Viitattu 12.10.2013.

Aiheesta muuallaMuokkaa