Narvanjoen vesistöalue

Narvanjoen valuma-alueen kuvaus

Narvanjoen vesistöalue muodostuu Suomenlahteen laskevan Narvanjoen ja sen pääjärven Peipsijärven sekä Võrtsjärven sivujokien yhteisistä valuma-alueista. Narvanjoen vesistöalueen valuma-alueen pinta-ala on 56 800 neliökilometriä [a].[1][2][3]

Narvanjoen vesistöalueen kartta. Kartassa on vaalealla merkitty Peipsijärven valuma-alue ja hieman tummemmalla Narvanjoen alue.

Eri valtiotMuokkaa

Narvanjoen valuma-alueen 56 783 neliökilometriä (km²) suuruinen valuma-alue ulottuu Venäjän, Viron, Latvian ja Valko-Venäjän valtioiden alueille. Valuma-alueesta kuuluu Venäjälle 35 985 km² (63 %), Virolle 17 199 km² (30 %), Latvialle 3 599 km² (6 %) ja Valko-Venäjälle hyvin pieni osa sivujoen Sinjajan (ven. Синяя (приток Великой)) latva-aluetta.[3][2][a]

Valuma-alueen osatMuokkaa

YleistäMuokkaa

Narvanjoen vesistöalue voidaan jakaa kahteen alueeseen siten, että Narvanjokeen laskevat vesistöt muodostavat oman alueensa, ja koska muut vesistöt laskevat Peipsijärveen, muodostuu valuma-alueen toinen osa kaikista muista vesistöalueista. Alueiden kokoero on kuitenkin suuri ja siksi vesistöalue jaetaan vielä useisiin pienempiin alueisiin. Koska kaksi Peipsijärveen laskevista joista on muita jokia huomattavasti suuremmat, jaetaan Peipsijärven valuma-alue kolmeen osaan. Lännestä laskevan Emajoen valuma-alue muodostaa yhden, etelästä laskevan Velikajan valuma-alue muodostaa toisen, ja Peipsijärvi yhdessä muiden pienempien jokien kanssa muodostaa kolmannen osa-alueen. Nämä alueet ovat suhteellisen samankokoisia, mutta koska myös Võrtsjärvi on hydrologisesti tärkeä järvi, jaetaan usein vielä Emajoen valuma-alue kahtia. Silloin irroitetaan siitä Võrtsjärven valuma-alue erikseen ja jätetään siitä muu osa Emajoen alueeksi. Narvanjoen vesistöalue voidaan jakaa esimerkiksi seuraavasti: [2]

Vedenjakajat esiintyvät usein ylängöillä ja niiden välisillä maanselillä. Vesistöalueen luoteisosassa sijaitsee Pandiveren ylänkö, joka toimii Viron pohjoisosan vedenjakajana Suomenlahden suuntaan. Vesistöalueen pohjois-etelä-suunnassa sijaitsee keskellä toisiaan lähekkäin Haanjan- ja Sakalan ylängöt [4], joiden kautta kulkee eräs vesistöalueen läntinen vedenjakaja. Näiden kolmen ylängön väliin jää Emajoen valuma-alue, jonka eräs vedenjakaja sijaitsee Võrtsjärvestä länteen päin. Velikajan eteläpuolella kohoaa Bežanitsyn ylänkö Venäjän puolella, mutta lähellä Latvian ja Valko-Venäjän rajoja. Vesistöalueen itäpuolella sijaitsee laajempi Smolenskin ylänkö. Peipsijärven itäpuolella sijaitseva Lugan ylänkö rajoittaa idästä Pljussajoen valuma-aluetta, mutta toisaalta synnyttää monet Peipsijärveen laskevia jokia.[5][6][7][8][9]

Narvanjoen alueMuokkaa

Pääartikkeli: Narvanjoen alue

Narvanjoki on 73,8 kilometriä [a] pitkä ja se alkaa Peipsijärven pohjoispäässä. Joella on pudotusta Suomenlahdella sijaitsevaan Narvanlahteen 30 metriä. Peipsijärven luusuassa on joen keskivirtaama keskimäärin 330 kuutiometriä sekunnissa (m³/s) ja joensuussa yleensä 380–400 m³/s. Narvanjoen alueen pinta-ala, jos koko Narvanjoen valuma-alueesta vähennetään Peipsijärven valuma-alue, on 8 400 km². Suurin osa alueesta sijaitsee joen itäisellä eli Venäjän puolella (7 490 km²) ja Viron puolelle jää pieni kaistale (913 km²). Narvanjoen suuren virtaaman hyödyntämiseksi on sen uomaan rakennettu Narvanjoen vesivoimalaitos ja sen taakse on padottu Narvan tekojärvi.[1][2]

Suoraan jokeen tai tekojärveen laskee Viron puolelta eli joen vasemmalta puolelta esimerkiksi Jaama jõgi, Poruni jõgi, Mustajõgi, Kulgu jõgi ja Tõrvajõgi. Näistä Mustajõgi ja Kulgu jõgi laskevat Narvan tekojärveen.[3]

Venäjän puolelta, eli joen oikealta puolelta, laskee siihen Vtroja jõgi, Pljussa (valuma-alue 6 550 km², joki on 280 km pitkä [10]), Pjata, Petäjoki, Rosonajoki. Näistä Pljussa ja Pjata laskevat tekojärveen. Pljussan sivujoet ovat edellä lueteltuja jokia suurempia: Janja (772 km²), Ljuta (660 km²), Vjorduga (539 km²), Tšornaja (389 km²), Paguba (429 km²) ja Kureja (478 km²).[11][b]

Peipsijärven alueMuokkaa

Pääartikkeli: Peipsijärven alue

Peipsijärvi sijaitsee Peipsin alangolla [4], joka on pinnanmuodoltaan loiva ja tasainen. Siksi Peipsijärvi on matala järvi, jonka on keskisyvyys 8 metriä ja suurin mitattu syvyys 17,6 metriä. Etenkin järven länsipuolella on ympäristö tasaista alankoaluetta ja se on hyvin soistunutta. Peipsijärvi on 143 kilometriä pitkä ja 48 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 3 555 km². Se voidaan muotonsa ja hydrologiansa perusteella jakaa kolmeen erikokoiseen osaan: suuri pohjoispää (Suurjärv eli Külmjärv, 2 611 km²), keskiosan Kuumajärvi (236 km² [4]) ja eteläpään Pihkovanjärvi (708 km² [4]). Peipsijärvi kuuluu sekä Virolle että Venäjälle. Järvestä noin 1 570 km² eli 44 % jää Viron puolelle ja 1 985 km² Venäjän puolelle [c].[12][13]

Kun Peipsijärven valuma-alueesta poistetaan alla käsiteltävien Emajoen (9 740 km², 22 %) ja Velikajan (25 200 km², 57 %) valuma-alueet, saadaan tässä tekstissä tarkoitettu Peipsijärven alue (10 040 km², 21 %). Lähialueen merkittäviä jokia ovat Peipsijärven pohjoispäästä vastapäivään luetellen: Rannapungerija jõgi (595 km² [14]), Kullavere jõgi (627 km²), Mustvee jõgi (180 km² [15]), Võhandu jõgi (1 420 km²), Piusa jõgi (796 km²), Tšorjana (530 km² [16]), Tšerma (220 km² [b]) ja Želtša (1 220 km² [17]).[13]

Emajoen valuma-alueMuokkaa

Emajoki on Keski-Virossa lännestä itään päin virtaava ja 99,3 kilometriä pitkä joki, joka alkaa Võrtsjärvestä ja laskee Peipsijärveen. Alueen pienet korkeuserot näkyvät joen vähäisenä kaltevuutena, sillä joki putoaa tällä matkalla vain 3,6 metriä. Silti sen virtaama on keskimäärin 71,8 m³/s. Emajokeen yhtyy 12 jokea sekä 23 ojaa ja kanavaa. Jokea ruokkii 9 628 km² suuruinen valuma-alue, johon sisältyy Võrtsjärven valuma-aluetta 3 380 km². Võrtsjärveen laskee 6 jokea sekä 18 ojaa tai kanavaa. Järven valuma-alue sijaitsee lähes kokonaan Virossa, mutta sen valuma-alueen eteläpuolelta jää 101 km² [2] Latvian puolelle.[18][19][20]

Emajoen valuma-alueella on kaksi Emajokea. Toinen niistä laskee Võrtsjärveen etelästä päin ja sitä kutsutaan toisinaan selvyyden vuoksi Pieneksi Emajoeksi. Võrtsjärvestä Peipsijärveen laskeva joki on siinä tapauksessa Suuri Emajoki.[20][21]

Emajoen alueMuokkaa

Emajoen alue muodostuu siis siitä joen osasta, joka alkaa Võrtsjärvestä ja laskee Peipsijärveen. Lisäksi siihen luetaan kaikkien siihen laskevien jokien, ojien, purojen ja kanavien valuma-alueet. Yläjuoksulla on heti pitkä Pedja jõgi (2 688 km²), joka on valuma-alueeltaan suuri. Se yhtyy Emajokeen sen pohjoispuolelta eli uoman laskusuunnan vasemmalta puolelta. Tätä alempana yhtyy jokeen vasemmalta vielä Laeva jõgi (275 km²) ja sen jälkeen Amme jõgi (511 km²). Pohjoispuolella on muitakin ojia, puroja ja kanavia. Muut merkittävät joet tulevat etelästä päin. Ne ovat yläjuoksulta päin lueteltuna Kavilda jõgi (69 km²), Elva jõgi (451 km²), Ilmatsalu jõgi (134 km²), Porijõgi (298 km²), Savijõgi (12 km²), Mõra jõgi (93 km²), Luutsna jõgi (126 km²), Ahja jõgi (1 074 km²) ja Kalli jõgi (105 km²). Kaksi viimeistä yhtyvät Emajokeen sen suiston suoalueella, joka sijaitsee Peipsijärven länsirannikolla.[20][18][21]

Võrtsjärven valuma-alueMuokkaa

Võrtsjärvi on Viron toiseksi suurin järvi ja se on 34 kilometriä pitkä, 15 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 2 695 km². Myös se on matala järvi, jolla on loivat ja matalat rannat. Järven keskisyvyys on 2,8 metriä ja suurin mitattu syvyys on 6 metriä. Siihen laskee seuraavia jokia: länsirantaan laskee Rõngu jõgi (108 km²), eteläpäähän laskee Pieni Emajoki (1 290 km²), itärantaan laskevat Õhne jõgi (573 km²) ja Tarvastu jõgi (111 km²) sekä luoteiskulmaan Tänassilma jõgi (449 km²).[19][22]

Velikajan valuma-alueMuokkaa

Pääartikkeli: Velikajan valuma-alue

Velikajan joki laskee Peipsijärven eteläosaan, jota kutsutaan Pihkovanjärveksi. Joki on 430 kilometriä pitkä ja sen valuma-alue on 25 200 km² ja jonka alkulähteet sijaitsevat etelässä olevalla ylängöllä. Joen virtaama alajuoksulla on 134 m³/s ja sillä on 10 suurta sivujokea. Alajuoksulla Velikajaan yhtyvät oikealta eli itäpuolelta Pihkovanjoki (1 000 km²) ja Tšerjoha (3 230 km²). Seuraavat joet ovat keskijuoksulla vasemmalta yhtyvät Kudeb (760 km²), Vjada (1 160 km²), Utroja (3 000 km²), Kuhva (830 km²), Sinjaja (2 040 km²), oikealta yhtyvä Sorot (3 910 km²), ja vasemmalta yhtyvä Issa (1 580 km²). Yläjuoksulta voidaan mainita pienempi Alolja (860 km²).[23][24]

HallintoalueetMuokkaa

Venäjän puoleisten vesistöalueiden hallintojärjelyistä ei ole tässä tietoa. Viron puolella Narvanjoen vesistöalue kuuluu Itä-Viron vesistöalueeseen. Se jaetaan sisäisesti Peipsijärven alavesistöalueeseen, johon kuuluvat sen Viron puoleiset valuma-alueet Peipsijärvestä, ja vielä lisäksi Emajoen alue, sekä Võrtsjärven alavesistöalue, joka käsittää koko järven valuma-alueen. Pohjoisessa on Narvanjoen Viron puoleinen osa merenrannikolle asti Virun alavesistöalueen piirissä.[d]

HuomautuksiaMuokkaa

  1. a b c Eri valtioille kuuluvat pinta-alat vaihtelevat lähteiden iän mukaan. Samoin tekevät joen pituus ja valuma-alueen suuruus. Tässä on hyödynnetty Keskkonnaregisterin uusia arvoja (katso lähteet: VEE1062200, 2017). Viitattu 4.11.2019
  2. a b Tieto saatu joen venäjänkielisestä artikkelista.
  3. Tieto on ilmeisesti kirjasta "Pskovsko-Tšudskoje ozero", Tartu: Eesti Loodusfoto, 2012, s. 7–8, luettu artikkelista Peipsijärvi, viitattu 4.11.2019
  4. Vesistöalueen hallintoalueet on esitety kussakin artikkelissa.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Eesti Entsüklopeedia: Narva jõgi, viitattu 4.11.2019
  2. a b c d e Eesti Entsüklopeedia: Eesti vesikonnad, viitattu 3.11.2019
  3. a b c Keskkonnaregister: Narva jõgi (VEE1062200) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 4.11.2019. (viroksi)
  4. a b c d Kotimaisten kielten keskus: Viron paikannimet: suomeen mukautettu vai vironkielinen nimiasu?(ohje), viitattu 4.11.2019
  5. Eesti Entsüklopeedia: Sakala kõrgustik, viitattu 4.11.2019
  6. Eesti Entsüklopeedia: Hanja kõrgustik, viitattu 4.11.2019
  7. Eesti Entsüklopeedia: Valdai kõrgustik, viitattu 4.11.2019
  8. Eesti Entsüklopeedia: Eesti pinnavormine liigitamine, viitattu 4.11.2019
  9. Eesti Entsüklopeedia: Eesti maastikuline liigestatus, viitattu 4.11.2019
  10. Pljussa Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 5.11.2019. (venäjäksi)
  11. Reka Pljussa (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 5.11.2019. (venäjäksi)
  12. Keskkonnaregister: Peipsi järv (VEE2075600) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 4.11.2019. (viroksi)
  13. a b Eesti Entsüklopeedia: Peipsi, viitattu 4.11.2019
  14. Keskkonnaregister: Rannapungerja jõgi (VEE1058700) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 4.11.2019. (viroksi)
  15. Keskkonnaregister: Mustvee jõgi (VEE1055100) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 4.11.2019. (viroksi)
  16. Reka Tšorjana (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 5.11.2019. (venäjäksi)
  17. Reka Želtša (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 5.11.2019. (venäjäksi)
  18. a b Keskkonnaregister: Emajõgi (VEE1023600) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 4.11.2019. (viroksi)
  19. a b Keskkonnaregister: Võrtsjärv (VEE2083800) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 4.11.2019. (viroksi)
  20. a b c Eesti Entsüklopeedia: Emajoki, viitattu 4.11.2019
  21. a b Emajoki Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 4.11.2019. (venäjäksi)
  22. Võrtsjärvi Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 4.11.2019. (venäjäksi)
  23. Velikaja Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 4.11.2019. (venäjäksi)
  24. Reka Velikaja (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 5.11.2019. (venäjäksi)