Taajama

tilastollinen asutuskeskittymä Pohjoismaissa
(Ohjattu sivulta Taajama-aste)

Taajama (ruots. tätort, tansk. byområde, norj. tettsted) on Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa käytössä oleva käsite, jonka avulla voidaan tilastoida väestökeskittymiä hallinnollisista rajoista riippumatta. Taajamaksi määritellään asutuskeskittymä, jossa asuu vähintään 200 asukasta ja asuinrakennusten etäisyys on enintään 200 metriä.[1] Taajaman vastakohta on haja-asutusalue.

Koska taajamat eivät riipu hallinnollisista rajoista, niitä voi olla niin kaupungeissa kuin maaseutualueillakin. Useimmat taajamat kuuluvat vain yhteen kuntaan, mutta varsinkin suurten kaupunkien tapauksessa taajama voi jatkua useammankin naapurikunnan puolelle. Taajamaväestön osuus kunnan asukkaista eli taajama-aste vaihtelee huomattavasti. Joissakin kunnissa ei välttämättä ole lainkaan taajamia (esimerkiksi Luhanka), joissakin esimerkiksi kirkonkylä on ainoa taajama (esimerkiksi Pukkila ja Myrskylä) tai sitten taajamia voi olla useita (esimerkiksi Nurmijärvi ja Kirkkonummi). Vain harvoissa kunnissa kaikki tai lähes kaikki kunnan asukkaat asuvat taajamissa.

Taajamat syntyvät ja kehittyvät kaupungistumisen tuloksena. Taajamatilastojen avulla voidaan tutkia väestön alueellista jakautumista paremmin kuin pelkkiä hallinnollisia alueita koskevien tilastojen perusteella. Taajamakäsite mahdollistaa esimerkiksi kaupunkirakenteen kehityksen tutkimisen. Taajamille on ominaista tiheä asutus, mutta väentiheydessä on suuria eroja pienten maaseututaajamien ja tiheään asuttujen kaupunkitaajamien välillä.

Taajaman määritelmää sovelletaan vain Pohjoismaissa, mutta monissa muissakin maissa on vaihtelevansisältöisiä määritelmiä sille, millainen asutus määritellään kaupunkimaiseksi, esimerkiksi Ranskan unité urbaine. Taajama-alueiden määrittelemisessä käytetään usein apuna satelliitti- tai ilmavalokuvia.

Tilastollisen taajamakäsitteen lisäksi järjestys- ja tieliikennelaissa on määräyksiä, jotka koskevat taajamamerkeillä rajattuja alueita.

Taajamat Suomessa

muokkaa
Pääartikkeli: Taajamat Suomessa
 
Taajama alkaa Vimpelissä. Liikennemerkit eivät osoita tilastollisten taajamien rajoja. Eräissä pienissä taajamissa ei ole lainkaan taajaman liikennemerkkiä, ja toisaalta taas tietyillä sellaisilla paikkakunnilla, jotka eivät ole tilastotaajamia, voi olla taajamamerkki.

Tilastokeskuksen määritelmän mukaan taajama on vähintään 200 asukkaan rakennusryhmä, jossa rakennusten välinen etäisyys ei yleensä ole 200 metriä suurempi. Taajama-aste on taajamien väestön osuus koko kunnan väestöstä. Yli 90 % taajama-aste tarkoittaa rakenteeltaan kaupunkimaista kuntaa.

Suomen kokonaisväkiluku, taajamien väkiluku ja taajamissa asuvien osuus maan väestöstä ovat jatkuvasti nousseet. Haja-asutusalueilla asuvien määrä on puolestaan laskenut 2010-luvulle tultaessa alle puoleen siitä mitä se oli vuonna 1960. Taajamien lukumäärä on vähentynyt selvästi vuodesta 1960, jolloin taajamia oli yli 1 100. Sen jälkeen monet pienet taajamat ovat joko lakanneet olemasta taajamia tai kasvaneet yhteen viereisten, suurempien taajamien kanssa. 2000-luvulla taajamien määrä on pysynyt suunnilleen samalla tasolla: vuosien 2000, 2005 ja 2011 taajamarajausten perusteella taajamia on ollut hiukan alle 750.

Seuraavassa taulukossa on lueteltu Suomen kymmenen suurinta taajamaa asukasluvun perusteella vuoden 2021 lopussa.[2]

Taajama Väkiluku
(31.12.2021)
Helsingin keskustaajama 1 340 363
Tampereen keskustaajama 353 704
Turun keskustaajama 283 305
Oulun keskustaajama 210 271
Jyväskylän keskustaajama 131 432
Lahden keskustaajama 119 731
Kuopion keskustaajama 93 872
Porin keskustaajama 83 206
Joensuun keskustaajama 72 950
Vaasan keskustaajama 68 417

Taajamat Ruotsissa

muokkaa
Pääartikkeli: Luettelo Ruotsin taajamista (2010)
Pääartikkeli: Luettelo Ruotsin pientaajamista (2010)
 
Ruotsin 50 suurinta taajamaa kartalla. Tilanne on vuoden 2005 taajamarajauksen mukainen.

Ruotsissa ja ruotsin kielessä taajaman nimitys on tätort. Taajama on tiheäänasuttu alue, jossa on vähintään 200 asukasta, talojen välinen etäisyys on alle 200 metriä ja loma-asuntojen osuus on alle 50 prosenttia. Muissa Pohjoismaissa määritelmä ei sisällä vaatimuksia loma-asuntojen osuudesta.[3]

Taajamien lisäksi Ruotsissa on myös pientaajamia (ruots. småort). Pientaajamalla tarkoitetaan asutuskeskittymää, jossa on 50–199 asukasta, ja talojen etäisyys on enintään 150 metriä. Pientaajamassa voi olla myös yli 200 asukasta, jos loma-asuntojen osuus on yli 50 prosenttia.[4]

Ruotsin tilastoviranomainen Statistiska centralbyrån (SCB) määrittelee taajamat joka viides vuosi. Ruotsin maanmittauslaitos päättää uusien taajamien nimistä yhteistyössä läänihallitusten ja muiden viranomaisten kanssa. Jokaisella taajamalla on nimen lisäksi myös nelinumeroinen taajamakoodi.

Vuoden 2010 taajamarajauksen perusteella Ruotsissa oli 1 956 taajamaa. 85 % Ruotsin väestöstä asui tuolloin taajamissa. Yli 100 000 asukkaan taajamia oli kahdeksan. Seuraavassa on lueteltu Ruotsin 10 väkiluvultaan suurinta taajamaa:[5]

Taajamat Tanskassa

muokkaa
Pääartikkeli: Luettelo Tanskan taajamista (2015)

Tanskassa taajaman nimitys on by tai byområde. Vaikka "by" tarkoittaa yleiskielessä myös kaupunkia, niin kaupunkioikeudet aiemmin omanneiden paikkakuntien nimitys on Tanskassa købstad. Sillä tarkoitetaan asutuskeskuksia, joissa on yli 200 asukasta ja rakennusten välinen etäisyys on enimmillään 200 metriä. Poikkeuksia etäisyyssääntöön ovat julkiset rakennukset, hautausmaat ja vastaavat. Kööpenhaminan asutuskeskittymä Hovedstadsområdet määriteltiin vuoteen 1998 laskemalla yhteen alueen kuntien kokonaisväkiluvut. Vuodesta 1999 alueen kunnissa on kuitenkin eroteltu yhteen kuuluva asutus ja kuntien muut alueet.[6] Vuoden 2009 alussa 86,5 % tanskalaisista asui taajamissa.[7]

Tanskan 10 suurinta taajamaa 1.1.2012 olivat:[8]

Taajamat Norjassa

muokkaa
Pääartikkeli: Luettelo Norjan taajamista (2013)
 
Oslon taajama 1.1.2005. Kaikki vaaleanvihreällä merkitty alue kuuluu Oslon taajamaan. Harmaat osat tämän alueen keskellä kuvaavat taajaman sisällä olevia keskustavyöhykkeitä. Kartassa näkyvät myös kuntarajat mustalla ja kuntien nimet harmaalla. Kartan lähde: Statistisk sentralbyrå.

Norjassa taajaman nimitys on bokmåliksi tettsted ja nynorskiksi tettstad. Norjankielisen termin alkuperänä on ruotsalainen taajamakäsite, joka otettiin Norjassa käyttöön 1950-luvulla. Norjassa taajama määritellään siten, että rakennusten etäisyys saa olla korkeintaan 50 metriä, ja taajaman väkiluvun on oltava vähintään 200 asukasta. Rakennusten välisen etäisyyden osalta määritelmä on muiden Pohjoismaiden määritelmiä tiukempi. Joitakin poikkeuksia 50 metrin säännöstä kuitenkin sallitaan; esimerkiksi puistoja ja teitä ei oteta huomioon etäisyyttä laskettaessa. Vuoden 2011 alussa lähes 80 prosenttia Norjan väestöstä asui taajamissa.[9]

Norjan 10 suurinta taajamaa 1.1.2012 olivat:[10]

Taajamat Virossa

muokkaa

Myös Virossa määritettiin vuoden 2011 väestönlaskennassa taajamat (vir. tiheasustusega paikkond),[11] joiden asukasluku on vähintään 200 henkeä ja joissa rakennusten välinen etäisyys on enintään 200 metriä. Virossa on 369 taajamaa, joissa asuu noin 85 prosenttia maan väestöstä. Tallinna on suurin taajama sekä väkiluvultaan että pinta-alaltaan.[12]

Tieliikennetaajamat

muokkaa
Pääartikkeli: Tieliikennetaajama

Tieliikennetaajama tarkoittaa liikennemerkein merkittyä taajamaa, jonka alueella vallitsevat tyypillisesti erilaiset liikennesäännöt taajaman ulkopuoliseen haja-asutusalueeseen verrattuna. Tieliikennetaajamien rajaus poikkeaa usein tilastollisista taajamista. Suomessa tieliikennetaajama tarkoittaa taajamamerkillä (numero E22) merkittyä aluetta, jolla ei saa ajaa yli 50 kilometrin tuntinopeudella.

Taajaman ja taajaman ulkopuolisen alueen välillä on useita lainsäädännöllisiä eroja, muun muassa:

  • Moottori- ja moottoriliikennetiet eivät voi kuulua taajama-alueeseen (pääasiassa muutkaan katuverkon ulkopuoliset tiet eivät kuulu taajamaan)
  • Taajamassa koirat on pidettävä kytkettynä
  • Maastopysäköinti taajamassa ei ole sallittua

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Taajamissa asuu 84 prosenttia väestöstä 15.1.2008. Tilastokeskus. Viitattu 2.8.2012.
  2. Taajamat väkiluvun ja väestötiheyden mukaan 13.1.2023. Tilastokeskus. Arkistoitu 18.2.2023. Viitattu 04.03.2023.
  3. Tätorter; arealer, befolkning Statistiska centralbyrån. Viitattu 2.8.2012. (ruotsiksi)
  4. Småorter 2005 (PDF) 27.6.2007. Statistiska centralbyrån. Viitattu 23.9.2011. (ruotsiksi)
  5. Tätorter 2010, arealer, befolkning (korrigerat 2011-06-20) 31.12.2015. Statistiska centralbyrån. Viitattu 2.8.2012. (ruotsiksi)
  6. Boliger och husstande på byområder 23.4.2012. Danmarks Statistik. Viitattu 3.8.2012. (tanskaksi)
  7. Byopgørelsen 1. januar 2009 (PDF) Statistiske Efterretninger. 6.4.2009. Danmarks Statistik. Viitattu 3.8.2012. (tanskaksi)
  8. Nyt fra Danmarks Statistik: Byopgørelsen 1. januar 2012 (PDF) Danmarks Statistik. Viitattu 13.2.2013. (tanskaksi)
  9. Befolkningsstatistikk. Befolkning og areal i tettsteder, 1. januar 2011 17.6.2011. Statistisk sentralbyrå. Viitattu 2.8.2012. (norjaksi)
  10. Tabell 1 Tettsteder. Folkemengde og areal, etter kommune. 1. januar 2012 Statistisk sentralbyrå. Viitattu 12.4.2013. (norjaksi)
  11. REL 2011: Eestis on 369 tiheasustusega paikkonda stat.ee. 26.3.2014. Eesti Statistika. Viitattu 18.7.2014. (viroksi)[vanhentunut linkki]
  12. PHC 2011: There are 369 built-up localities in Estonia 26.3.2014. Statistics Estonia. Arkistoitu 25.7.2014. Viitattu 18.7.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
  • Yleinen väestölaskenta 1960 II: Väestön ikä, siviilisääty, pääkieli ym. (Suomen virallinen tilasto VI C:103) Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1963.
  • Väestölaskenta 1970 Osa I: Yleiset demografiset tiedot. (Suomen virallinen tilasto VI C:104) Helsinki: Tilastokeskus, 1973.
  • Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. (Suomen virallinen tilasto VI C:104) Helsinki: Tilastokeskus, 1976.
  • Taajamat 1990. (Väestölaskenta 1990: Osa 11) Helsinki: Tilastokeskus, marraskuu 1992. ISBN 951-47-6528-1
  • Taajamat 1995. (Väestölaskenta 1995: Osa 4) Helsinki: Tilastokeskus, 1997. ISBN 951-727-322-3
  • Tilastolliset taajamat 2000. Helsinki: Tilastokeskus, 2003. ISBN 952-467-135-2
  • Tilastolliset taajamat 2005. (Tilasto (julkaisematon aineisto)) Helsinki: Tilastokeskus, 2008.

Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä (YKR)

muokkaa

Ruotsi

muokkaa

Tanska

muokkaa
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Tätort  –  Osia artikkelista käännetty ruotsinkielisestä artikkelista.