Mätäsvaaran kaivosrata

(Ohjattu sivulta Sulkaisen seisake)

Mätäsvaaran laituri (lyh. Mäs) on Lieksan (silloisen Pielisjärven) alueella sijainnut lakkautettu rautatieliikennepaikka. Siitä erkani Mätäsvaaran kaivosrata, joka oli Vuoksenniska Oy:n Mätäsvaaran molybdeenikaivoksen kuljetuksia varten rakennettu raideleveydeltään 750 mm:n kapearaiteinen rautatie. Radalla oli neljä saksalaisperäistä avointa moottoriveturia sekä runsaasti malminkuljetusvaunuja.lähde?

Mätäsvaara
Perustiedot
Lyhenne Mäs.
Rataosa Joensuu–Kontiomäki
Kunta Lakkautushetkellä Pielisjärvi
Asemarakennus
Tyyppi Seisake, laiturivaihde
Ratapiha
Raiteisto Sivuraide

Mätäsvaaran kaivosyhdyskuntaa varten avattiin Joensuu-Kontiomäki-rataosuudelle vuonna 1934 seisake. Vuonna 1944 seisake muutettiin miehitetyksi laiturivaihteeksi ja paikalle rakennettiin laiturirakennus. Laiturivaihde palautettiin jälleen miehittämättömäksi vuonna 1956, mutta liikennepaikalla oli tavaraliikennettä henkilöliikenteen lisäksi vuosina 1968-1970. Henkilöliikenne loppui kuitenkin jo vuonna 1979 ja seuraavana vuonna liikennepaikka lakkautettiin. Lähellä sijainnut Sulkaisen seisake nimettiin Mätäsvaaraksi. Tällä seisakkeella henkilöliikenne lopetettiin vuonna 1990.[1]

Mätäsvaaran kaivosradan historiaa

muokkaa
 
Mätäsvaaran kaivosveturi kapearaidemuseossa.

Kaivos suljettiin sodan jälkeen tarpeettomana, koska molybdeenia tarvittiin lähinnä aseteräksen valmistuksessa – ja sitä oli tuolloin romutettavaksi asti. Kaivoksen kiskotus, koneet ja laitteet purettiin pois ja tunnelit saivat hiljalleen täyttyä vedellä.lähde?

Tämän jälkeen kaivosradan moottoriveturit tarkastettiin sotakorvauksina ja niiden tultua hylätyiksi siihen tarkoitukseen kaksi hyväkuntoisinta siirrettiin Åminneforsin teollisuusradalle. Siellä ne palvelivat erilaatuisissa tehtävissä aina radan liikenteen loppuun.lähde?

Liikenteen loputtua ja radan tultua puretuksi molemmat entiset kaivosveturit seisoivat pitkään pensaikossa unohdettuina; lopulta vuonna 1977 ne lahjoitettiin Museorautatie Forssa-Humppila ry:lle eli nykyisen Museorautatieyhdistys ry:n edeltäjälle.lähde?

Kaivosvetureista toinen, Deutz 27310/1939, 0-4-0dm, siirrettiin yksityiseen työpajaan Nokialle ja muuan harrastaja teki useita vuosia työtä saadakseen veturin käyttökuntoon; työssä käytettiin hyväksi toisen samanlaisen veturin osia.lähde?

Vuonna 2018 kaivosveturi on ollut ajokuntoisena Minkiön Kapearaidemuseossa. Se on ajossa äärimmäisen harvoin hitautensa vuoksi, lähinnä erikoistilaisuuksissa.lähde?

Toinen samanlainen veturi oli kauan Åminneforsissa pellon syrjässä odottamassa kuljetusta, kunnes se keväällä 2002 siirrettiin paikalliseen romuttamoon odottamaan loppuaan. Asiasta uhkasi nousta käräjöinti, koska romuttaja intti löytäneensä veturin "kuljeksimasta" ja hänen olisi saatava siitä painoa vastaava hinta - joko ehjänä tai romuna, sama hänelle. Asia tutkittiin ja lopulta romuttajallekin selvisi, että veturi oli ollut pellon syrjässä maanomistajan kirjallisella luvalla.lähde?


Lähteet

muokkaa
  1. Iltanen, Jussi: Radan varrella, s. 362. Karttakeskus, 2011.

Aiheesta muualla

muokkaa