Wikipedia

Siviilipalvelus Suomessa

siviilivaihtoehto varusmiespalvelulle

Siviilipalvelus on Suomen perustuslain 127 §:n tarkoittama vaihtoehto varusmiespalvelukselle. Siviilipalveluksen voi suorittaa kuka tahansa niin haluava asevelvollinen henkilö, jonka vakaumus estää varusmiespalveluksen suorittamisen.[1] Lisäksi siviilipalveluksen joutuu suorittamaan nainen, joka haluaa keskeyttää vapaaehtoisen asepalveluksensa sen jälkeen, kun on kulunut 30 päivää hänen astumisestaan asepalvelukseen. Siviilipalveluksesta ei voi palveluksen alettua vaihtaa asepalvelukseen eikä siviilipalveluksen suorittamisen jälkeen voi liittyä reserviin.[2][3]

Lapinjärvellä sijaitsevan Siviilipalveluskeskuksen A-talo.

Siviilipalveluksen pituus on 347 vuorokautta eli hieman alle 12 kuukautta.[4] Ne siviilipalvelusmiehet, jotka aloittivat siviilipalveluksensa ennen vuoden 2008 alkua, jolloin nykyinen siviilipalveluslaki tuli voimaan, palvelivat kuitenkin aiemman lain mukaiset 395 vuorokautta.[5][6] Kesken asevelvollisuuden siviilipalvelukseen siirtyvän palveluajasta vähennetään jo suoritettu palvelus tiettyjä kertoimia käyttäen. Kertoimet määräytyvät asevelvolliselle määrätyn varusmiespalvelusajan perusteella.[7]

Siviilipalvelus koostuu 28 päivän koulutusjaksosta sekä noin 11 kuukauden työpalvelusta. Koulutusjakso suoritetaan Siviilipalveluskeskuksessa, joka sijaitsee Lapinjärvellä. Koulutusjaksolla on viisi vaihtoehtoista suuntautumisvaihtoehtoa:

  • kansalaisvaikuttaminen (KAVA)
  • palo, pelastus ja väestönsuojelu (PP)
  • ympäristö ja yhteiskunta (YKS)
  • väkivallan ennaltaehkäisy (VÄKE)
  • arjen turvallisuus (ATU).[8]

2010-luvun alussa siviilipalveluksen valitsi vuosittain noin 2 500 asevelvollista, joista 4–5 oli naisia. Se vastasi ikäluokan koosta riippuen noin seitsemää prosenttia koko miesikäluokasta.[9] Maaliskuussa 2020 siviilipalveluksen työpalvelua oli suorittamassa noin 950 henkilöä.[10] Vuonna 2022 hakemuksia tuli 2 405, ja vuonna 2023 Siviilipalveluskeskus vastaanotti 1 951 hakemusta.[11]

Työpalvelu suoritetaan valtion tai kunnan laitoksessa tai toimielimessä, evankelis-luterilaisessa tai ortodoksisessa kirkossa tai yleishyödyllisessä säätiössä, yhteisössä tai yhdistyksessä. Työpalvelupaikaksi ei siis kelpaa voittoa tavoitteleva yritys, mutta ei myöskään puolue tai ammattiliitto. Työpalvelupaikan tulee solmia sopimus työ- ja elinkeinoministeriön kanssa.[12] Siviilipalvelusmies ei myöskään saa olla palveluksen aikana työ- tai virkasuhteessa palveluspaikkaansa.[13] Näin ollen, vaikka esimerkiksi Helsingin poliisilaitos toimiikin palveluspaikkana[14], ei siviilipalvelusmies voi toimia poliisin virkatehtävissä.

Siviilipalveluksen suunnittelusta ja kehittämisestä vastaa työ- ja elinkeinoministeriö valtioneuvoston asettaman siviilipalvelusasiain neuvottelukunnan avustuksella. Siviilipalveluksen toimeenpanosta vastaava viranomainen on Siviilipalveluskeskus.[15] Neuvottelukunnan jäsenet edustavat työ- ja elinkeinoministeriötä, puolustusministeriötä, pääesikuntaa, siviilipalveluskeskusta, palveluspaikkoja sekä siviilipalvelusmiehiä.[16]

Historia

muokkaa

Suomen suuriruhtinaskunnan aikana

muokkaa

Suomi oli 1800-luvulla Venäjän keisarikunnan osana autonominen ja demilitarisoitu alue, eikä yleistä asepalvelusta ollut voimassa. 1900-luvun alussa keisari Nikolai II pyrki venäläistämään Suomea ja määräsi miehiä 1800-luvun lopussa perustettuun Suomen armeijaan, joka toimi Venäjän määräysvallan alaisena. Tämä aiheutti Suomessa laajoja kutsuntalakkoja, ja vuoden 1902 kutsuntoihin jätti tulematta puolet ikäluokasta. Tämän seurauksena Nikolai II vapautti suomalaiset asevelvollisuudesta.[17]

Itsenäisyyden alkuajat

muokkaa

Itsenäisen Suomen ensimmäiset kutsunnat pidettiin sisällissodan aikana vuonna 1918.[17] Suomen ensimmäinen väliaikainen asevelvollisuuslaki vuodelta 1919 ei sisältänyt vakaumuksen suojaa koskevia säännöksiä. Vuoden 1922 uusi asevelvollisuuslaki mahdollisti aseettoman palveluksen suorittamisen Puolustusvoimissa. Aseeton palvelus oli mahdollista vain uskonnollisista syistä.[18] Aseetonkin palvelus tapahtui osana armeijan joukkoja kasarmilla.[19] Rauhanliikkeet vaativat oikeutta kieltäytyä aseellisesta palveluksesta muillakin eettisillä perusteilla, kuin uskontoon vedoten.[17]

Rauhanliikkeet olivat syntyneet Suomessa itsenäistymisen ja sisällissodan aikana, ja ne vastustivat yhteiskunnan militarismia, mikä ilmeni esimerkiksi jääkäriliikkeenä, punakaartina ja suojeluskuntina.[17] Suomen Rauhanliitossa toiminut Arndt Pekurinen kieltäytyi menemästä kutsuntoihin vuonna 1924. Asiasta ei seurannut aluksi ongelmia. Sen jälkeen Pekurinen alkoi toimia myös Suomen Antimilitaristisessa liitossa, joka ajoi asevelvollisuuden lakkauttamista. Etsivä keskuspoliisi kiinnitti huomionsa Antimilitaristiseen liittoon, kun ilmeni että Pekurinen pakoili edelleen kutsuntoja. Tultuaan valituksi liiton puheenjohtajaksi hänet pidätettiin ja vietiin väkisin Santahaminan varuskuntaan palveluksen suorittamista varten. Pekurinen kieltäytyi palveluksesta ja ryhtyi nälkälakkoon, jolloin sotaoikeus antoi hänelle kolmen kuukauden vankeustuomion niskuroinnista.[19]

Pekurisen tueksi syntyi keväällä 1930 laaja kampanja, johon kuului muun muassa puolustusministeri Juho Niukkaselle luovutettu kansainvälinen vetoomus.[20] Sen allekirjoittivat Britannian parlamentin 60 jäsenen lisäksi muiden muassa H. G. Wells, Henri Barbusse ja Albert Einstein.[21] Suomen Sosialidemokraatti ryhtyi puolustamaan Pekurista kirjoituksissaan. Pekurisen tuomiota kuitenkin vain pidennettiin ja kesällä 1930 Lapuan liike muilutti ja pahoinpiteli hänet. Tammikuussa 1931 tuomiota pidennettiin vielä yhdeksällä kuukaudella.[20]

Pekurisen tapauksen herättämän kansainvälisen huomion seurauksena eduskunnassa tehtiin kesällä 1930 aloite asevelvollisuuslain muuttamisesta siten, että siviilipalveluksen voisi suorittaa myös eettisen vakaumuksen perusteella ja täysin armeijan ulkopuolella. Lakimuutos eli niin sanottu Lex Pekurinen hyväksyttiin eduskunnassa yksimielisesti.[22] Tämä Suomen ensimmäinen siviilipalveluslaki astui voimaan 14. huhtikuuta 1931. Laki oli kuitenkin voimassa vain rauhan aikana.[23]

Sotien aika

muokkaa

Ensimmäisen kahdenkymmenen vuoden aikana siviilipalveluksen suoritti 500–600 henkilöä. Laista huolimatta siviilipalvelukseen pääsi käytännössä vain uskonnollisista syistä ja suurin osa sen suorittaneista oli Jehovan todistajia.[17]

Toisen maailmansodan puhjettua, talvisodassa, siviilipalveluksen suorittaneet määrättiin töihin kouluihin ja sairaaloihin. Jatkosodassa heidät määrättiin kuitenkin rintamalle. Asepalveluksesta kieltäytyneitä määrättiin vankiloihin ja teloitettiin rintamalla. Myös Arndt Pekurinen kuljetettiin rintamalle, jossa hänet teloitettiin.[17]

Sotien aikana rintamalta karkasi tilastojen mukaan yli 15 000 miestä. Sodasta kieltäytyneitä oli erityisen paljon jatkosodassa sen jälkeen, kun Suomen armeija ylitti valtion rajat ja aloitti hyökkäyssodan ja aiemmin Venäjälle kuuluneiden alueiden valloituksen. Antimilitaristi-lehden mukaan tämä voidaan tulkita aatteelliseksi aseistakieltäytymiseksi. Monet rintamalta karanneet teloitettiin ja 2 700 sai vankeustuomion.[17]

1960-luvun kohut

muokkaa

Vakaumusta arvioiva tutkijatoimikunta perustettiin vuonna 1959, kun säädettiin Laki asevelvollisuuden täyttämisestä aseettomana.[18] Laissa sallittiin nyt asevelvollisuudesta kieltäytyminen myös "siveellisistä syistä" eli eettisistä omantunnon syistä. Siitä huolimatta uskontoon liittymättömiä perusteluita ei yleensä kelpuutettu. Vakaumus piti osoittaa erityisen tutkintalautakunnan edessä, johon kuului tuomari, upseeri, sosiaaliministeriön edustaja, pappi ja psykiatri.[17]

Vuonna 1967 Erik Schüller kehotti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Vanhalla ylioppilastalolla kieltäytymään asepalveluksesta. Aseista kieltäytymiseen yllytys oli säädetty rikokseksi jatkosodan aikana, joten Suojelupoliisi ilmiantoi Schüllerin. Hänen tueksi Suomessa kerättiin 2 000:n ihmisen lista, jotka myös yllyttivät aseistakieltäytymiseen. Kun viranomaiset sivuuttivat listan, rauhanaktivistit toimittivat nimilistan itse Suojelupoliisille ja lehdistölle. Syytetyt suhtautuivat Yllytysoikeudenkäynneissä oikeuslaitokseen epäkunnioittavasti ja pyrkivät tekemään oikeus- ja puolustuslaitoksen naurunalaiseksi. Presidentti armahti kaikki syytetyt.[17]

Siviilipalveluksen kestoksi määrättiin 1959 asevelvollisuutta pidempi 14 kuukautta. Jehovan todistajille määrättiin muita pidempi 16 kuukauden palvelusaika Karvian erityistyölaitoksessa, jonka olot olivat Antimilitaristi-lehden mukaan hyvin huonot. Laitoksen sisälämpötila oli talvisin vain noin 10 °C. Monesti Jehovantodistajille määrättiin vielä vuoden verran lisäpalvelusta siviilipalveluksen suorittamisen jälkeen.[17]

Presidentti Urho Kekkonen lakkautti Karvian erityistyölaitoksen kohun saattelemana vuonna 1969, kun julkisuudessa laitosta nimitettiin "keskitysleiriksi".[17] Vuonna 1969 säädettiin laki aseettomasta siviilipalveluksesta, jonka mukaan vakaumuksen tutkintamenettelyllä voitiin ohjata asevelvollinen siviilipalvelukseen.[18] Kieltäytymisperusteeksi hyväksyttiin uudessa vuoden 1969 laissa myös yhteiskunnalliset ja "rationaaliset" syyt ensimmäistä kertaa.[17]

Siviilipalveluksen osallistujien määrä kasvoi 1980-luvulla tuhanteen. Vakaumuksentutkintalautakunta vastasi kasvaneisiin hakemusmääriin hylkäämällä yhä enemmän hakemuksia. Vuonna 1974 perustettu Siviilipalvelusmiesliitto alkoi vaatia tutkintalautakunnan lakkauttamista.[17]

Vakaumuksentutkintalautakuntien lakkautus

muokkaa

Aseistakieltäytyjä Pertti Haaparannan hakemus hylättiin ja hänet määrättiin vankilaan. Amnesty International määritteli Haaparannan mielipidevangiksi. Haaparanta vaihtoi hakemuksessaan "tolstoilainen" sanan "gandhilaiseksi" ja uusi hakemus hyväksyttiin. Presidentti armahti Haaparannan tämän seurauksena. Siviilipalveluslakia alettiin uusimaan.[17]

Vakaumuksen tutkinnasta luovuttiin vuonna 1985 säädetyllä väliaikaislailla, joka oli voimassa vuosina 1987–1991. Väliaikaislain säännöksillä sovitettiin yhteen uskonnon- ja omantunnon vapaus sekä maanpuolustusvelvollisuus.[18] Vuoden 1987 laki vapautti Jehovan todistajat asepalveluksesta kokonaan. Uudessa laissa siviilipalveluksen kesto piteni jälleen 16 kuukauteen. Amnesty International julisti kymmenkunta miestä mielipidevangiksi.[17]

Siviilipalvelukseen osallistujat aloittivat työnseisauksen. Lakkoon osallistuneet 400 miestä kieltäytyivät tekemästä työtä noin neljä viikkoa. Tämän seurauksena ministeriö aloitti uuden lain valmistelun.[17] Vuoden 1991 siviilipalveluslain valmistelussa oli lähtökohtana kehittää siviilipalvelusta itsenäisenä palvelusmuotona.[18] 1992 voimaan tullut laki irroitti siviilipalveluksen puolustushallinnosta lähes kokonaan. Kesto lyheni 13 kuukauteen. Myös yleishyödyllisille järjestöille annettiin rajoitettu oikeus toimia siviilipalveluksen palveluspaikkana.[17]

2000-luvun muutokset

muokkaa

Vuoden 2008 alussa voimaan tulleen siviilipalveluslain mukaan siviilipalvelukseen hakemisen perusteeksi ei enää edellytetä eritellysti joko uskonnollista tai eettistä vakaumusta. Asevelvollinen, jonka vakaumukseen perustuvat syyt estävät häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta, vapautetaan sen suorittamisesta ja määrätään suorittamaan siviilipalvelusta. Toisin kuin aiemmin vapautus asevelvollisuudesta koskee myös erityisoloja (normaaliajan vakavat häiriötilanteet ja liikekannallepano).[18]

Siviilipalveluksen suorittaminen

muokkaa

Palvelukseen hakeutuminen

muokkaa

Työpalvelun aikainen palveluspaikka haetaan omatoimisesti, mielellään jo ennen palvelukseen astumista. Mikäli työpalvelupaikkaa ei ole löytynyt, hakua jatketaan koulutusjaksolla.[24] Mikäli paikkaa ei sittenkään löydy, siviilipalvelusmies jää keskukseen palvelukseen niin sanotusti legioonalaiseksi, kunnes paikka löytyy. Keskus saattaa myös määrätä tai suositella palvelusvelvolliselle palveluspaikkaa, mikäli siviilipalvelusmies ei sellaista itse löydä.lähde?

Siviilipalvelukseen voi hakeutua kutsunnoissa, milloin vain niiden jälkeen ja myös varusmiespalveluksen aikana tai sen suorittamisen jälkeen. Hakeminen tapahtuu täyttämällä erityinen hakemuslomake ja toimittamalla se kutsunnoissa kutsuntalautakunnalle, varusmiespalveluksen aikana joukko-osaston komentajalle ja aina muulloin joko oman asuinpaikkansa mukaisen sotilasläänin esikuntaan tai Lapinjärven siviilipalveluskeskukseen. Jos hakee siviilipalvelukseen ollessaan varusmiespalveluksessa, hakija kotiutetaan välittömästi. Jo suoritetusta palveluksesta saa todistuksen, jonka nojalla siviilipalveluksesta vähennetään aika, joka on suoritettu varusmiespalveluksessa. Siviilipalvelusajan pituudeksi määrätään aika, joka vastaa jäljellä olevaa osaa varusmiehen palvelusajasta. Myös vapaaehtoista asepalvelusta suorittava nainen voi hakea siviilipalvelukseen varusmiehen tavoin, kuitenkin vasta 30 päivän jälkeen, jona on mahdollista keskeyttää palvelus ilman seuraamuksia.lähde?

Etuudet, työterveyshuolto ja lomat

muokkaa

Siviilipalvelusmiehelle kuuluvat samat sosiaaliset etuudet kuin varusmiehellekin. Hänellä on oikeus ilmaiseen muonitukseen, majoitukseen, työvaatetukseen ja terveydenhoitoon sekä lomamatkoihin. Puolustusministeriön selvityksen mukaan käytännössä nämä edut ovat toteutuneet kuitenkin huonommin kuin varusmiehillä.[25] Työministeriön aiemman lain aikana vuonna 2000 tekemän selvityksen mukaan vain kolmannes siviilipalveluspaikoista selviytyi asumiskustannusten korvaamisesta moitteitta.[26] Tämän vuoksi palveluspaikka voi uuden lain mukaan saada siviilipalvelusmiehen majoituskustannuksiin tukea valtiolta. Suurin valtion korvaama summa on pääkaupunkiseudulla 250 euroa kuussa, muualla 150 euroa kuussa. Mikäli siviilipalvelusvelvollinen sijoitetaan asumaan vanhempiensa omistamaan tai vuokraamaan asuntoon, korvaus on enintään 100 euroa kuukaudessa.[27]

Siviilipalveluksessa tehtävään työhön sovelletaan työturvallisuuslakia ja työterveyshuoltolakia kuten tavanomaisissakin työsuhteissa.[28]

Siviilipalvelusvelvolliselle kuuluu 18 päivää henkilökohtaista lomaa, jotka tulee myöntää tasaisesti koko työpalvelun aikana. Lomahakemusta ei tarvitse perustella. Palvelusvelvollisella on myös oikeus 12 päivän isyysvapaaseen oman lapsen syntymän yhteydessä. Lisäksi palveluspaikka voi myöntää enintään 20 päivää kuntoisuuslomaa kunnostautuneelle siviilipalvelusmiehelle.[29][30]

Palveluspaikka voi myöntää enintään 180 päivää henkilökohtaista syylomaa siviilipalvelusvelvollisen perustellusta hakemuksesta. Henkilökohtaista syylomaa ei lasketa palvelusajaksi. Mikäli loman pituus on yhtäjaksoisesti vähintään 14 päivää, palvelus keskeytyy ja siitä tulee ilmoittaa Kelalle.[29]

Palveluspaikka myöntää sairausloman lääkärin tai terveydenhoitajan lausunnon perusteella.[31]

Kurinpito

muokkaa

Siviilipalveluslaissa säädetyt siviilipalvelusvelvollista koskevat kurinpitosäännökset eroavat tuntuvasti varusmiespalvelusta suorittavia koskevista sotilasrangaistussäännöksistä. Siviilipalvelusmies ei ole sotilasrangaistussäännösten alainen, koska ei ole sotilas.[32]

Perusmuotoisena siviilipalvelusrikkomuksena on palvelusrikkomus, josta voidaan määrätä kurinpitorangaistus. Mikäli siviilipalvelusmies laiminlyö palvelustehtäväänsä liittyvän velvollisuuden tai muutoin toimii niitä vastoin, palveluspaikka voi tehdä tästä ilmoituksen siviilipalveluskeskukselle. Tällöin keskus tutkii asian, kuulee asianosaisia ja määrää tarvittaessa kurinpitorangaistukseksi

  • kirjallisen varoituksen;
  • työtä yli säännönmukaisen työajan (enintään neljä tuntia päivässä viiden päivän ajan)
  • päivärahan menetys (enintään kahdesti, enintään 30 päivältä kerrallaan) tai
  • henkilökohtaisten lomaoikeuksien menetys (enintään neljä päivää kerrallaan)

Vain yhtä rangaistuslajia saa käyttää kullakin rangaistuskerralla.[33]

Kurinpitopäätöksestä voi hakea muutosta Helsingin hallinto-oikeudesta.[34] Mikäli siviilipalvelusvelvollinen poistuu palveluspaikastaan luvatta tai jättää saapumatta sinne, palveluspaikan on ilmoitettava tästä poliisille, joka toimittaa siviilipalvelusvelvollisen takaisin palveluspaikkaansa. Jos siviilipalvelusvelvollinen kuitenkin kieltäytyy kirjallisesti siviilipalveluksesta, häntä ei toimiteta enää palvelukseen.[35]

Mikäli siviilipalvelusmies ei ojennu saamistaan kurinpitorangaistuksista vaan jatkaa velvollisuuksiensa laiminlyömistä, hänet tuomitaan siviilipalvelusrikoksesta ehdottomaan vankeuteen ajaksi, joka vastaa puolta hänen jäljellä olevasta palvelusajastaan. Ne, jotka kieltäytyvät palveluksesta, tuomitaan vastaavasti siviilipalveluksesta kieltäytymisestä samanpituiseen vankeusrangaistukseen. Kumpaankin ryhmään kuuluvilla on kuitenkin mahdollisuus päästä milloin hyvänsä ehdonalaiseen vapauteen, mikäli he sitoutuvat suorittamaan siviilipalveluksensa loppuun. Kummastakin rikoksesta rikosilmoituksen tekee aina siviilipalveluskeskus palveluspaikan antaman ilmoituksen perusteella. Muita, vähäisempiä siviilipalvelukseen liittyviä rikoksia, joista rangaistaan sakolla, ovat tiedonantovelvollisuuden rikkominen ja kieltäytyminen täydennyspalveluksesta.[36]

Palvelusrikkomuksen tutkinta

muokkaa

Kun palvelusrikkomusta epäillään, siitä pitää ilmoittaa siviilipalveluskeskukselle palvelusrikkomusilmoituksella, jonka jälkeen siviilipalveluskeskus alkaa selvittää asiaa. Keskus hankkii ensin tutkintaan tarvittavan aineiston ja määrää todistettavasti siviilipalvelusmiehen suulliseen kuulemistilaisuuteen, joka pidetään siviilipalveluskeskuksen määräämänä ajankohtana joko keskuksella tai siviilipalveluspaikalla. Siviilipalvelusmiehelle on tehtävä selväksi, mitä asiaa kuulemistilaisuus koskee.lähde?

Kuulemistilaisuudesta laaditaan kuulustelukertomus, joka annetaan siviilipalvelusmiehelle hyväksyttäväksi. Tämä saa tehdä kuulustelukertomukseen huomautuksia. Tästä kaikesta siviilipalveluskeskuksen on laadittava tutkintapöytäkirja, johon siviilipalvelusmiehellä on oikeus tutustua ennen jutun ratkaisemista.lähde?

Armeijasta siviilipalvelukseen hakeminen

muokkaa

Kesken asevelvollisuuden siviilipalvelukseen siirtyminen on mahdollista milloin vain. Sotilasvalalla tai sotilasvakuutuksella ei ole käytännön merkitystä asian käsittelyssä. Käytännössä kyseessä on ilmoitusasia, eikä siviilipalveluslain ensimmäisen pykälän mukaista vaadittua vakaumukseen liittyvää kuulustelua enää ole. Kantahenkilökunta voi kuitenkin kysellä keskeyttämisen syitä (laissa vaadittu vakaumuksellinen syy[37]) tai Aseistakieltäytyjäliiton mukaan tahallisesti olla käsittelemättä asiaa.[38] Erityisesti pisimmän palvelusajan (347 päivää) määräytymisen yhteydessä tehdyt ilmoitukset voidaan katsoa usein haluttomuudeksi suorittaa vuoden kestävää palvelusta.lähde?

Kesken asevelvollisuuden siviilipalvelukseen haluavilla saattaa olla usein ongelmia asiaa käsittelevien henkilökunnan kanssa.[39] Monilla siviilipalvelukseen hakeutuvilla prosessi kestää useita päiviä, ja eri henkilöiden tapaamisia voi olla useita. Ongelmia ja viivästyksiä voivat aiheuttaa esimerkiksi työntekijöiden aikataulut, varusteiden palautus (mm. siviilivaatteiden hankinta poistumista varten), tahallinen viivyttely, poistumisluvan saaminen tai muut syyt.[40] Siviilipalveluslain 13. pykälä velvoittaa käsittelemään asian viipymättä.[41]

Nykyisin Puolustusvoimissa ei ole käytössä erillisiä kuulusteluja vakaumuksen ja syiden tarkastamiseksi. Monille varusmiehille prosessi on ollut kokemuksena nöyryyttävä.[40]

Varusmies ei yleensä pääse kotiutumaan kasarmialueelta Puolustusvoimien vaatteissa, joten henkilön on kotiutuessaan hankittava itselleen siviilivaatteet, mikä voi tarkoittaa seuraaviin viikonloppuvapaisiin asti odottamista, ellei varusmies onnistu saamaan vaatteita muuta kautta.lähde?

Naisilla on mahdollisuus lopettaa vapaaehtoinen asepalvelus 30 päivän sisällä, jonka jälkeen hänet rinnastetaan asevelvollisuutta suorittavaan mieheen myös siviilipalveluslain osalta, ja täten myös nainen joutuu suorittamaan siviilipalveluksen jos keskeyttää palveluksen 30. päivän jälkeen. Vuosittain siviilipalveluksen suorittaa muutama nainen.lähde?

Henkilöä, joka ei halua asevelvollisuuden alettua suorittaa siviilipalvelusta eikä asevelvollisuutta, tuomitaan vankeuteen nimikkeellä "siviilipalveluksesta kieltäytyminen" siviilipalveluslain 74. pykälän mukaan[42].

Siviilipalvelus poikkeusoloissa

muokkaa

Kaikki siviilipalveluksen suorittaneet kuuluvat siviilivarantoon sen vuoden loppuun, jona he täyttävät 50 vuotta. Tämän jälkeen siviilipalvelusvelvollinen kuuluu lisävarantoon, kunnes 60. ikävuosi on päättynyt. Lisävarantoon kuuluvat myös ne siviilipalvelukseen hyväksytyt, jotka eivät vielä ole aloittaneet siviilipalvelusta tai joilla se on keskeytynyt. Siviilipalvelusvelvollinen on siis kullakin hetkellä joko palveluksessa, siviilivarannossa tai lisävarannossa.[43]

Ylimääräinen palvelus ja liikekannallepano

muokkaa

Kun tasavallan presidentti on määrännyt reserviläisiä ylimääräiseen palvelukseen, siviilipalveluskeskus voi määrätä siviilivarantoon kuuluvia ylimääräiseen palvelukseen, jossa siviilipalvelusvelvollisia koulutetaan siviililuonteisiin kriisiajan tehtäviinsä. Liikekannallepanon sattuessa osittainen siviilivarantoon kuuluvia voidaan määrätä näihin tehtäviin. Täydellisen liikekannallepanon sattuessa myös lisävarantoon kuuluvia voidaan määrätä liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen. 50 vuotta täyttäneitä voidaan kuitenkin määrätä palvelukseen vain eduskunnan päätöksen nojalla.[44]

Kriisitilanteessa siviilipalvelusvelvolliset palvelevat joko siviilipalveluskeskuksen alaisuudessa tai pelastusviranomaisten tai väestönsuojeluun sekä pelastustoimintaan osallistuvien viranomaisten alaisuudessa. Näitä ovatlähde?

Lisäksi palvelus voi tapahtua opetusministeriön hallinnonalan viranomaisten alaisuudessa. Tämän lisäksi siviilipalvelusvelvollisia, kuten kaikkia muitakin kansalaisia, voidaan määrätä valmiuslain ollessa voimassa suorittamaan yleistä työvelvollisuutta. Tämä työvelvollisuus koskee myös totaalikieltäytyjiä.[45][44][46] Pelastusviranomaisia avustavat lisäksi Poliisi, Rajavartiolaitos, Puolustusvoimat sekä Hätäkeskuslaitos, mutta näihin viranomaisiin ei voida sijoittaa siviilipalvelusvelvollisia. Siviilipalvelusvelvollinen on velvollinen tarvittaessa saapumaan palvelukseen heti kutsun saatuaan.[44] Jotta siviilipalvelusvelvollinen olisi tavoitettavissa, hänen on pidettävä huoli siitä, että hänen osoitteensa, asuinpaikkansa, muut yhteystietonsa sekä hänen palveluskelpoisuuteensa vaikuttavat seikat ovat aina Siviilipalveluskeskuksen tiedossa.[47]

Hakeutuminen siviilipalvelukseen poikkeusoloissa

muokkaa

Siviilipalvelukseen voi hakeutua milloin tahansa. Jos reserviläisiä on kuitenkin määrätty ylimääräiseen palvelukseen tai on käynnissä liikekannallepano, tätä oikeutta rajoitetaan. Mikäli asevelvollinen hakee siviilipalvelukseen eikä ole ehtinyt aloittaa siviilipalvelusta tai täydennyspalvelusta ennen kuin häiriötilanne on alkanut, hänen hakemuksensa siirtyy vakaumuksentutkintalautakunnan käsiteltäväksi.[48]

Vakaumuksentutkintalautakuntaan kuuluu vähintään lainoppinut puheenjohtaja, esittelijä sekä varapuheenjohtaja, majurin arvoinen sotilasjäsen, psykiatri ja teologi, filosofi tai uskontotieteilijä. Näistä uskonnollisiin tai eettisiin vakaumuksiin perehtyneen jäsenen tai esittelijän tulee edustaa siviilipalveluskeskusta. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan tulee olla riippumattomia puolustushallinnosta ja siviilipalveluskeskuksesta. Lautakuntia toimii maassa yksi tai useampia ja sen jäsenet toimivat tuomarinvastuulla.[49]

Mikäli siviilipalvelukseen hakeva osoittaa, että hänellä on pysyvä, todellinen vakaumus, joka estää häntä palvelemasta asevelvollisena, hänet hyväksytään siviilipalvelukseen. Muussa tapauksessa puolustusvoimilla on oikeus määrätä siviilipalvelukseen hakeutumista yrittänyt aseelliseen palvelukseen.[50]

Päätökseen saa hakea muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta 14 päivän kuluessa. Hallinto-oikeuden päätöksestä muutosta Korkeimmalta hallinto-oikeudelta, jos tämä myöntää valitusluvan. Valitus ei estä päätöksen täytäntöönpanoa.[51]

Rangaistussäädökset poikkeusoloissa

muokkaa

Jos siviilipalvelusvelvollinen kieltäytyy palveluksesta poikkeusoloissa, hänet tuomitaan ankaramman asteikon mukaan. Poikkeusoloissa sekä siviilipalvelusrikoksen että siviilipalveluksesta kieltäytymisen enimmäisrangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta. Suoritettu rangaistus ei myöskään vapauta myöhemmästä kriisiaikaisesta palvelusvelvollisuudesta. Myös oman terveyden vahingoittaminen on rangaistavaa.[52] Ne, joiden vakaumusta vakaumuksentutkintalautakunta ei ole hyväksynyt, ovat muiden sotilaiden tavoin sotilasrangaistussäännösten alaisia, mikäli heidät määrätään palvelukseen.lähde?

Vuosien 1991–2008 siviilipalveluslain arvostelu

muokkaa

Kesto

muokkaa
Ase- ja siviilipalveluksen kesto Suomessa vuodesta 1950 lähtien (kuukausissa)

Siviilipalveluksen varusmiespalvelukseen nähden syrjiväksi todettu kesto ja järjestelyt ovat jo pitkään olleet poliittisen kiistan aiheena. Usean kansainvälisen ihmisoikeuselimen, kuten Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitean[53] kannan mukaan entinen 13 kuukauden palvelusaika oli syrjivä ja rangaistuksenomaisen pitkä varusmiespalvelukseen verrattuna ja siten ristiriidassa yleisesti demokraattisissa maissa tunnustetun ihmisoikeuden kieltäytyä aseista kanssa.lähde?

Siviilipalveluksen entinen pituus, joka oli 395 vuorokautta oli yli puolitoistakertainen keskimääräiseen asepalvelusaikaan (8,55 kk) nähden[54] ja noin kuukauden pidempi kuin pisin varusmiespalveluksen palvelusaika. Vuonna 1998 toteutettujen kahdeksan kuukauden varusmiespalvelusajan lyhennyksen ja 11 kuukauden palveluksen pidennyksen jälkeen koskemattomaksi jäänyt siviilipalveluksen kesto oli jyrkentänyt eri palvelusmuotojen palvelusaikojen eroa. Useat kansainväliset ihmisoikeuselimet vaativatkin Suomelta siviilipalveluksen lyhentämistä ja muita lainsäädännöllisiä muutoksia aseistakieltäytyjien asemaan.lähde?

Lainsäädännön syrjivyydestä on esitetty YK:n ihmisoikeuskomitean päätöksestä poikkeavia mielipiteitä, jotka usein liittyvät palvelusajan laskemiseen muuten kuin päivissä. Ihmisoikeuskomitea on korkein kp-sopimuksen, josta aseistakieltäytymisoikeus johdetaan, toteutumista tarkkaileva taho. Esimerkiksi viimeaikaisen lainsäädännön uudistamistyön yhteydessä on julkisuudessa jälleen esitetty viittauksia laskelmiin siitä, että palvelustunneissa mitattuna jo lyhyin varusmiespalveluksen palvelusaika olisi pidempikestoisempi kuin siviilipalvelus.lähde? Näissä laskelmissa kuitenkin varusmiehen palvelusajaksi on usein laskettu aika, jolloin hän esimerkiksi nukkuu, syö tai viettää vapaa-aikaa kasarmilla tai jopa sen ulkopuolella, kun taas siviilipalvelusta suorittavan palvelusajaksi vastaaviin toimiin kulunutta aikaa ei ole laskettu[54]. Palvelustuntien niin sanottua mekaanista laskemista on sanottu harhaanjohtavaksi, koska laskelmat ovat puutteellisesti dokumentoituja ja julkaistuja sekä kokonaisrasittavuuden erot ovat joka tapauksessa suuret kummankin palvelusmuodon sisällä[55]. Laissa kummankin palvelusmuodon palvelusajat on määritelty vain ja ainoastaan päivissä. Toisin kuin siviilipalvelukselle, varusmiespalvelukselle ei laissa ole säädetty viikoittaisen työajan ala- tai ylärajaa.[56][57]

Suomen hallitus on katsonut palveluspaikkapulan ja työelämästä poissaoloajan kasvattavan siviilipalveluksen kokonaisrasittavuutta.[58] Euroopan neuvoston Sosiaalisten oikeuksien komitea laskee siviilipalvelusmiesten joutuvan Suomessa olemaan 1–7 kuukautta varusmiehiä pidemmän jakson poissa työelämästä.[59]

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Alvaro Gil-Robles antoi 29. maaliskuuta 2006 Suomea koskevan seurantaraportin vuosilta 2001–2005. Hän sanoi olevansa pahoillaan siitä, ettei aseistakieltäytyjien ongelmien ratkaisemisessa ole edistytty ja uudistaa näin ollen vuonna 2001 antamansa kritiikin. Korjausta vaativina asioina raportissa mainitaan rangaistuksenluontoinen siviilipalvelusaika, siviilipalvelusmiesten asumistilanne sekä Jehovan todistajia koskevan vapautusmenettelyn laajentamisen toteuttamatta jättäminen koskemaan myös muita aseistakieltäytyjäryhmiä.[60]

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea antoi 4. marraskuuta 2004 Suomelle lausunnon kansalais- ja poliittisten oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Ihmisoikeuskomitean tehtävä on valvoa Suomea sitovan YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista. Komitea vaati Suomea sopimuksen perusteella tunnustamaan aseistakieltäytymisoikeuden myös sodan aikana, lyhentämään tällä hetkellä syrjivää siviilipalvelusaikaa sekä laajentamaan palveluksesta rauhan aikana vapautettujen Jehovan todistajia suosituimmuuskohtelua koskemaan myös muita aseistakieltäytyjäryhmiä.lähde?

Euroopan neuvoston Sosiaalisten oikeuksien komitea kiinnitti vuonna 2004 huomiota siviilipalveluksen kohtuuttomaan kestoon. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu moitti Suomea aseistakieltäytyjien kohtelusta jo 4.–7.6.2001 antamassaan raportissa[61]. Amnesty International katsoo nykyisen siviilipalveluksen pituuden olevan rangaistuksenomainen ja syrjivä ja on tunnustanut vuodesta 1999 lähtien siviilipalveluksesta kieltäytyvät totaalikieltäytyjät mielipidevangeiksi.lähde?

Palvelusaikojen eriävyyden puolesta argumentoidaan usein keskusteluissa, että varusmies on palveluksessa 24 tuntia vuorokaudessa pois lukien erikseen määrättyinä lomina ja muina vapaina. Palveluksen aikana varusmiehen liikkumisen vapautta on rajoitettu, luvatta poistuminen palveluspaikasta tai kasarmilta on rangaistava teko. Siviilipalveluksessa koulutusjakso käytännössä vastaa majoitusolosuhteiltaan kasarmia, mutta ei liikkumisen vapauden osalta. Siviilipalveluksen työpalvelussa olosuhteet vaihtelevat paljon työpalvelupaikan ja työtehtävän mukaan. Vastaavasti myös varusmiespalveluksessa erot eri tehtävissä ovat suuret.[58] Siviilipalvelusta suorittava joutui olemaan poissa normaalielämästä aiemman lain mukaan 13 kuukauden ajan, mikä merkitsi opiskelijan kohdalla häiriötä pahimmillaan kolmena lukukautena. Kuuden kuukauden varusmiespalvelu ulottuu vain yhden lukukauden häiriöksi. Vastaava epätasa-arvo ilmeni myös tarkasteltaessa menetettäviä työpäiviä.lähde?

Sodanajan status

muokkaa

Suomen valtiota sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toimeenpanoa valvova YK:n ihmisoikeuskomitea pahoitteli 2004 julkaistussa raportissaan sitä, että oikeus kieltäytyä aseista tunnustetaan vain rauhan aikana ja että siviilipalvelus vaihtoehtona asepalvelukselle on rankaisevan pitkä. Komitea vaati Suomea takaamaan oikeuden kieltäytyä aseista sekä sodan että rauhan aikana.[62] Tämä toteutettiin vuonna 2008 voimaanastuneessa uudessa siviilipalveluslaissa.lähde?

Nykyisin siviilipalveluksen ja totaalikieltäytymisen suorittaneet ovat vapautettuja aseellisista tehtävistä myös mahdollisissa poikkeusoloissa[1]. uuden siviilipalveluslain asatuttua voimaan 1.1.2008 myös varusmiespalveluksen suorittaneet mutta reservinkieltäytyjiksi ilmoittautuneet täydennyspalveluksen suorittaneet on vapautettu myös mahdollisen kriisin aikana.lähde?

Majoitusasiat

muokkaa
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: jää epäselväksi oliko näitä ongelmia vain vanhan lain aikana vai onko niitä edelleenkin

Siviilipalveluksen majoitusoloja on kritisoitu. Lain mukaan palveluspaikan tulee tarjota siviilipalvelusmiehelle asunto. Monet palveluspaikat kuitenkin rikkovat kustannussäästöjen vuoksi lain kirjainta tai henkeä vastaan: työministeriön vuonna 1999 tekemän selvityksen mukaan vain kolmannes siviilipalveluspaikoista selviytyy asumiskustannusten korvaamisesta moitteitta. Lakia kierretään esimerkiksi ottamalla palvelukseen vain vanhempiensa luona asuvia siviilipalvelusmiehiä.[25]

Nykyinen laki

muokkaa

1. tammikuuta 2008 voimaan tulleessa siviilipalveluslaissa siviilipalvelusaikaa lyhennettiin kuukaudella ja samalla siviilipalvelukseen lisättiin täydennyspalveluvelvollisuus. Amnesty International pitää myös nykyistä siviilipalveluksen kestoa rangaistuksenomaisena, joten Amnesty jatkaa vankilaan tuomittujen totaalikieltäytyjien luokittelemista mielipidevangeiksi.[63]

Myös YK:n ihmisoikeuskomitea on toistuvasti kritisoinut siviilipalveluksen kestoa, ja kiinnittää siihen huomiota myös tuoreimmassa loppupäätelmässään.[64]

Reserviupseeriliitto on vastustanut siviilipalveluksen keston lyhentämistä alle 12 kuukauteen, koska todellisten palvelustuntien määrä 6 kuukauden asepalveluksella ja entisellä 13 kuukauden siviilipalveluksellakin oli sen mukaan käytännössä sama.[65] Aseistakieltäytyjäliitto puolestaan vaatii siviilipalveluksen palvelusajan lyhentämistä 6 kuukauteen.[66]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Siviilipalveluksen kehittämistyöryhmä: Siviilipalvelus 2020: Siviilipalveluksen kehittämistyöryhmän mietintö. (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 9/2011) Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö, 2011. ISBN 978-952-227-503-5 Teoksen verkkoversio (pdf).

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Siviilipalveluslaki (1446/2007), 1 § Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  2. ↑ Asevelvollisuuslaki (28.12.2007/1438), 49 § Finlex.fi. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 13.7.2010.
  3. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007) 100 § 2 momentti finlex.fi.
  4. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007) 4 § Finlex.fi. Arkistoitu 27.2.2017. Viitattu 11.10.2016.
  5. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007) Siviilipalveluslaki (1446/2007), 4 § ja 107 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  6. ↑ Siviilipalveluslaki (30.12.1991/1723), kumottu (3 §) Finlex. Viitattu 11.10.2016.
  7. ↑ Varusmiespalveluksesta siviilipalvelukseen Sivarikeskus.fi. Siviilipalveluskeskus. Arkistoitu 12.10.2016. Viitattu 11.10.2016.
  8. ↑ Suuntautumisvaihtoehdot www.siviilipalveluskeskus.fi. Siviilipalveluskeskus. Viitattu 22.7.2020.
  9. ↑ Siviilipalveluksen kehittämistyöryhmä, 2011, s. 20–21.
  10. ↑ Tavio: Siviilipalvelusmiehet käyttöön Suomen Uutiset. 26.3.2020. Perussuomalaiset rp. Viitattu 30.3.2020.
  11. ↑ Max Niskasaari, 20, ei olisi valmis ”heittämään elämäänsä” sodassa – kolme sivaria kertoo tarinansa Yle Uutiset. 23.1.2024. Viitattu 21.8.2024.
  12. ↑ Perustietoa siviilipalveluksesta Aseistakieltäytyjäliitto. Viitattu 1.2.2009.
  13. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007), 15 § Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  14. ↑ Risto Kunnas: Sivarit sakottajina 6.8.2008. Iltalehti. Viitattu 30.1.2014.
  15. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007), 7 § Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  16. ↑ Siviilipalvelusasiain neuvottelukunta Valtioneuvosto. Viitattu 11.10.2016.
  17. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Peltokoski, Jukka: Aseistakieltäytyjien askeleet. Sivari & Totaali, 3/2000. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.3.2023.
  18. ↑ a b c d e f Siviilipalvelus 2020 - Siviilipalveluksen kehittämistyöryhmän mietintö (s. 13-14) Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. 2011. Viitattu 23.4.2016.
  19. ↑ a b Koikkalainen, Olli: Pekurinen, Arndt (1905–1941). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2.5.2011. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  20. ↑ a b Koikkalainen, Olli: Pekurinen, Arndt (1905–1941). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2.5.2011. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  21. ↑ Lindfors, Jukka: Teloitettu pasifisti Arndt Pekurinen Elävä arkisto. 21.2.2008. Yleisradio. Viitattu 1.4.2014.
  22. ↑ Koikkalainen, Olli: Pekurinen, Arndt (1905–1941). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2.5.2011. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  23. ↑ Nieminen, Tommi: Kirjeitä A. Einsteinilta. Helsingin Sanomat 11.4.2021, s. B 3–5.
  24. ↑ Palveluspaikan etsiminen www.sivarikeskus.fi. Siviilipalveluskeskus. Arkistoitu 28.7.2012. Viitattu 8.10.2012.
  25. ↑ a b Loppuraportti asevelvollisten taloudellisen ja sosiaalisen aseman kehittämisestä, KD 44/1610/2004 22.12.2004. Puolustusministeriö. Viitattu 17.3. 2009.
  26. ↑ VaVM 39/2003 Vastalause 3, Pääluokka 34, kohta 99 Eduskunta.fi. Viitattu 1.2.2009.
  27. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007), 47 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  28. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007), 39 §. Finlex.fi. Viitattu 8.10.2012.
  29. ↑ a b Lomat Siviilipalveluskeskus. Arkistoitu 30.4.2012. Viitattu 8.10.2012.
  30. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007), 40 §. Finlex.fi. Viitattu 8.10.2012.
  31. ↑ Lomat Siviilipalveluskeskus. Arkistoitu 1.5.2012. Viitattu 8.10.2012.
  32. ↑ Rikoslaki (39/1889) 45:27 §. Finlex.fi. Arkistoitu 5.10.2018. Viitattu 1.2.2009.
  33. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007), 10 luku Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  34. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007), 97 § Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  35. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007), 103 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  36. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007), 11 luku. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  37. ↑ Siviilipalveluslaki 1446/2007 - Ajantasainen lainsäädäntö finlex.fi. Viitattu 1.9.2015.
  38. ↑ Ongelmia päästä armeijasta sivariin? | AKL akl-web.fi. Viitattu 15.1.2016.
  39. ↑ Ongelmia päästä armeijasta sivariin? 1.6.2016. Aseistakieltäytyjäliitto. Viitattu 11.10.2016.
  40. ↑ a b Ongelmia päästä armeijasta sivariin? | AKL akl-web.fi. Viitattu 1.9.2015.
  41. ↑ Siviilipalveluslaki 1446/2007 - Ajantasainen lainsäädäntö finlex.fi. Viitattu 1.9.2015.
  42. ↑ Siviilipalveluslaki 1446/2007 - Ajantasainen lainsäädäntö finlex.fi. Viitattu 1.9.2015.
  43. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007), 2  § Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  44. ↑ a b c Siviilipalveluslaki (1446/2007), 62–66 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  45. ↑ Asevelvollisuuslaki 88 § Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  46. ↑ Pelastuslaki (468/2003). 4–6 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  47. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007), 17 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  48. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007), 18 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  49. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007), 19 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  50. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007), 21 § ja 65 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  51. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007), 21 § ja 98 § Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  52. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007), 76–77 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  53. ↑ YK:n ihmisoikeuskomitean Suomea koskevat päätelmät: CCPR/CO/82/FIN (kohdassa 14) unhchr.ch. 2.12.2004.
  54. ↑ a b Sari Sainio: Asevelvollisuus - Suomalainen hukkaputki Aamulehti. 17.12.2006. Arkistoitu 13.9.2009. Viitattu 1.2.2009. kopio Internet Archivessa
  55. ↑ Kekkonen, Jukka: Siviilipalveluksen kehittäminen. (Työhallinnon julkaisu nro 235) Työministeriö, 1999. ISSN 0787-9393
  56. ↑ Siviilipalveluslaki (1446/2007) Finlex.fi.
  57. ↑ Asevelvollisuuslaki (28.12.2007/1438) Finlex.fi. Arkistoitu 17.10.2015.
  58. ↑ a b Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi siviilipalveluslain muuttamisesta Eduskunta.fi. Viitattu 1.2.2009.
  59. ↑ European Committee of Social Rights: European Social Charter – Conclusions XVII-1 (Finland) (PDF) (Sivut 7-8) coe.int. Viitattu 11.10.2012. (englanniksi)
  60. ↑ [https://wcd.coe.int/ViewDoc.jsp?id=984045&BackColorInternet=99B5AD&BackColorIntranet=FABF45&BackColorLogged=FFC679 Follow-Up Report On Finland (2001 – 2005), Assessment of the progress made in implementing the recommendations of the Council of Europe Commissioner for Human Rights] www.wcd.coe.int. 29.3.2006. Euroopan neuvosto. Viitattu 11.10.2012. (englanniksi)
  61. ↑ Gil-Robles, Alvaro: Report by Mr. Alvaro Gil-Robles, Commissioner for Human Rights, on His Visit to Finland, 4–7 June 2001 www.wcd.coe.int. 19.9.2001. Euroopan neuvosto. Viitattu 11.10.2012. (englanniksi)
  62. ↑ Ihmisoikeuskomitea, 82. istunto: Sopimusvaltioiden yleissopimuksen 40 artiklan nojalla antamien raporttien tarkastelu (Kohta 14) formin.finland.fi. 19.9.2006. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 8.9.2007. Viitattu 11.10.2012.
  63. ↑ Amnesty International, Suomen osasto ry. Toimintakertomus 2007 (PDF) (Sivu 4) amnesty.fi. Amnesty International Suomen osasto. Viitattu 12.10.2012.
  64. ↑ YK:n ihmisoikeuskomitean loppupäätelmä (tiivistelmä) 25.7.2013. Ulkoministeriö. Arkistoitu 8.5.2016. Viitattu 20.8.2014.
  65. ↑ Tapio Peltomäki: Ei alle 12 kuukauden siviilipalvelusta wanha.rul.fi. 28.8.2007. Suomen Reserviupseeriliitto ry. Viitattu 12.10.2012.[vanhentunut linkki]
  66. ↑ Aseistakieltäytyjäliiton vaatimukset siviilipalvelusjärjestelmän uudistamiseksi www.akl-web.fi. 22.1.2008. Aseistakieltäytyjäliitto ry. Viitattu 12.10.2012.

Kirjallisuutta

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Siviilipalvelus_Suomessa&oldid=22709626”