Avaa päävalikko

Santahaminan varuskunta on Santahaminan saarella Helsingissä (vuoteen 1946 asti Helsingin maalaiskunnassa) toimiva varuskunta, jolla sijaitsee muun muassa Maanpuolustuskorkeakoulu laitoksineen. Alun perin Santahaminan varustamisen aloitti Venäjän keisarikunnan armeija Suomen sodan aikana 1808 kahdella kenttätykistöpatterilla. Oolannin sodan aikana varuskunta sai Suomenlinnan ohella osansa Yhdistyneen kuningaskunnan Kuninkaallisen laivaston tykkitulesta, minkä seurauksena kuolleiden venäläisten sotilaiden muistolle on Maanpuolustuskorkeakoulun pihalle pystytetty muistomerkki.

Sisällysluettelo

Suomen sota ja Suomen suuriruhtinaskunnan aikaMuokkaa

Suomen sodan aikana Santahaminan länsikärkeen rakennettiin kahdeksantykkinen venäläinen kanuuna-mörssäripatteri. Santahaminan tiilitehtaan yhteyteen rakennettiin 1820-luvulla ensimmäinen kasarmi. 1832 rakennettiin tykistölle sopiva ampuma-alue, jota käytettiin 1800-luvulla.

Brittien ja ranskalaisten Krimin sodan (eli Oolannin sodan) yhteydessä järjestämän merisaarron aikana Santahaminan varuskunnassa oli muun muassa noin 1 100 tykkimiestä, joista 700 oli suomalaista alkuperää. He palvelivat 12 tykistöpatterissa.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Santahaminan varuskunnassa oli vuonna 1907 kahdeksan linnoitustykistöpatteria, joilla oli yhteensä 52 tykkiä – noin neljäsosa Viaporin tykistön tykeistä. Varuskunnan ortodoksinen kirkko valmistui 1908. Alueelle rakennettiin paljon kasarmeja 19051916. Santahaminan varuskunnassa oli useita yksiköitä: kenraalimajuri Töpferin komentama Lesnoin 197. jalkaväkirykmentti, eversti Svjaskinin komentama Viaporin linnoitustykistön 2. pataljoona ja everstiluutnantti Serebrjakovin johtama Viaporin miinakomppania.

Ilmavalvontatoiminta alkoi 1910, kun saareen tukeutui Viaporin 3. Ilmapurjehduskomppania. Jo maailmansodan toisena vuotena 1915 saarelle tuli eversti Buchin komentaman 428. Stariskin jalkaväkirykmentin kaksi pataljoonaa.

Suomen tasavallan aikaMuokkaa

Suomen sisällissodan jälkeen varuskunnassa oli Santahaminan vankileiri, jossa pidettiin lähinnä naisvankeja.

Itsenäisyyden alkuaikoina Santahaminassa toimivat muun muassa Hyökkäysvaunurykmentti 1919–, Santahaminan lentoasema 1918–, Lentopataljoona (Ilmailupataljoona), Lento-osasto II, Ilmavoimien lentokonetehdas (vuodesta 1928 Valtion lentokonetehdas) 1921–,

Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Puolustuslaitoksen Santahaminan tehdas, jossa rakennettiin työkoneita pääasiassa siviilikäyttöön. Yhteissisun (myöhemmin Vanajan Autotehdas) liittoutuneiden ylijäämävarastoista ostamia yhdysvaltalaisia White M2 -puolitela-autoja muutettiin salaojankaivukoneiksi, nosturiautoiksi, kompressorivaunuiksi ja kivenraivauskoneiksi vuoteen 1955 saakka. Vuonna 1953 tehtaalla aloitettiin yksittäiskappaleina hydraulisten traktorikaivureiden valmistus. Santahaminan tehdas tuhoutui tulipalossa vuonna 1957 ja sen toiminta siirrettiin Vammalaan uuteen Puolustuslaitoksen Vammaskosken tehtaaseen. Vammalassa traktorikaivureiden valmistus kehittyi sarjatuotannoksi ja niiden nimeksi tuli Vammas.[1]

Santahaminan varuskunnassa toimivat puolustusvoimien yksikötMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Kimmo Levä (toim.): Sa-Int: auto sodassa ja rauhassa (Mobilia-vuosikirja 2007), s. 67. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2007.