Syömälakko

kieltäytyminen ruuasta protestina

Syömälakko eli nälkälakko on väkivallaton vastarinta- ja painostuskeino. Lakkolainen paastoaa eli lopettaa kaiken kiinteän ruoan syömisen, mutta juo yleensä vettä tai muita nesteitä.

Poliittiset vangit pyrkivät saamaan huomiota asialleen. Vangitseminen ja sen kiistanalaisuus halutaan saattaa laajemman yhteisön tietoisuuteen. Syömälakolla voidaan tavoitella myös poliittisia muutoksia, kuten Mohandas Gandhi teki vastustaessaan Intian brittiläistä hallintoa.

SuomessaMuokkaa

Suomessa tunnettuja nälkälakkoja on muun muassa Tammisaaren pakkotyölaitoksen nälkälakko vuonna 1933. Suurta julkisuutta sai myös hallitussihteeri Emil Pekkasen syömälakko kesällä 1951. Hän joutui lakkautuspalkalle vastustettuaan vanhemman hallitussihteerin virkansa muuttamista nuoremman hallitussihteerin viraksi ja protestoi pitämällä 29. kesäkuuta alkaen syömälakkoa kaikkiaan 32 vuorokautta, kunnes asiaa tutkimaan asetettiin toimikunta. Vielä viikkoa aiemmin oikeusministeri Teuvo Aura ilmoitti tiedotustilaisuudessa, ettei hallitus muuta päätöksiään, koska rikollisetkin voisivat painostaa vaatimuksiaan syömälakolla. Toimikunnan Pekkaselle myönteisestä lausumasta huolimatta valtio ei korjannut Pekkasen kärsimää vääryyttä ennen kuin vasta Pekkasen uuden, keväällä 1952 pitämän viiden viikon syömälakon jälkeen, jolloin hänelle myönnettiin entistä tointa vastaava eläke.[1]

LähteetMuokkaa

  1. Junttila, Veli: Pekkasen syömälakot. Turun Sanomat, 30.7.2001, s. 2.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.