Militarismi
Militarismi tarkoittaa kulttuurisessa ja ideologisessa merkityksessään ilmiötä, jossa sotilaalliset päämäärät, ihanteet ja arvot leviävät koko yhteiskuntaan. Militarismiin kuuluvat yleensä asevoimien ihannointi, isänmaallisuuden kasvaminen, sodan nostaminen legitiimiksi politiikan teon välineeksi, sekä atavistinen usko sankaruuteen ja uhrautuvuuteen. Joissakin tapauksissa militarismiin liittyy myös sitä, että asevoimat käyttävät väärin lakisääteisiä oikeuksiaan tai anastavat siviilipoliitikoille kuuluvaa valtaa.[1]
.jpg)
Militarismi on yleinen piirre sotilashallituksissa ja totalitaristisissa diktatuureissa. Sotilashallituksissa armeijan edustajat korvaavat siviilipoliitikot, ja hallituksen hierarkia määräytyy sotilasarvojen perusteella. Joskus sotilaat vain ohjailevat valtiota kulissien takaa ja antavat siviilipoliitikkojen toimia nimellisissä johtoasemissa. Tällaisissa olosuhteissa militarismia hyödynnetään asevoimien vallan oikeuttamisena.[1]
Militaristiset johtajat, kuten Mussolini, Hitler ja Saddam Hussein, pukeutuvat usein armeijan univormuun ja käyttävät sotilaallista retoriikkaa iskostaakseen yhteiskuntaan sotilaallisia arvoja, kuten kuria, tottelevaisuutta, yhteisöllistä merkitystä ja nationalismia. Militarismiin liittyy usein myös valtioterroria ja laajamittaista sortoa.[1]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c Heywood, Andrew: ”Militarism”, Key Concepts in Politics and International Relations, s. 132–133. Palgrave, 2015. ISBN 978-1-137-48961-6 (englanniksi)