Wikipedia

Täydennyspalvelus

Täydennyspalvelus on yksi siviilipalveluksen muoto, jossa asevelvollisuuden suorittanut eroaa puolustusvoimien reservistä. Täydennyspalvelukseen hakeutunut on vapautettu sotilaallisesta palveluksesta sekä rauhan että sodan aikana.[1]

Täydennyspalveluksen sisältöön voi kuulua esimerkiksi ensiapukurssi.

Määritelmä

muokkaa

Täydennyspalveluksen myötä asevelvollisuusrekisterissä oleva henkilö poistuu puolustusvoimien reservistä ja hänet vapautetaan aseellisesta palveluksesta sekä rauhan että kriisin ajaksi.[1][2] Poikkeusoloissa täydennyspalveluksen suorittanutta ei enää voida määrätä sotilastehtäviin.[3]

Täydennyspalveluksen suorittanut rinnastuu siviilipalveluksen suorittaneeseen. Kaikki siviilipalveluvelvolliset, mukaan lukien täydennyspalvelusvelvolliset, on vapautettu aseellisesta palvelusta ilman vakaumuksen tutkintaa.[2]

Yleisyys

muokkaa

Täydennyspalveluksen hakemusmäärät[4]

Vuosi Henkilöä
1998 118
1999 81
2000 212
2001 222
2002 169
2003 204
2004 227
2005 140
2006 48
2007 58
2008 170
2009  195
Vuosi Henkilöä
2010 233
2011 242
2012 122
2013 72
2014 296
2015 985
2016 711
2017 593
2018 376
2019 358
2020 322
2021 435
2022 3808

     alle 100      <200      >300,      >500,      yli 900

Reservinkieltäytyminen tuli mahdolliseksi vuonna 1969. Kieltäytyjien määrä alkoi kasvaa 1970-luvun puolivälissä. Vuosien 1975-1980 aikana reservinkieltäytyjiä oli yhteensä noin 500, kun 1980-luvun loppupuolella heitä alkoi olla jo noin 450 vuosittain.[5]

2010- ja 2020-luvuilla täydennyspalvelukseen on hakeutunut vuosittain noin 300-400 ihmistä.[3] Ennen vuotta 2015 reservistä kieltäytyjiä oli vuosittain n. 200 henkilöä.[6][7]

Venäjän vallatessa Krimin niemimaan vuonna 2014 syntyi täydennyspalvelushakemuksiin piikki.[8]

Aseistakieltäytyjäliitto järjesti vuonna 2015 Eroa armeijasta -kampanjan. Sen tavoitteena oli saattaa tietoa täydennyspalveluksen mahdollisuudesta yleiseen keskusteluun.[9] Puolustusvoimat lähetti myös samana vuonna ensimmäistä kertaa reserviläiskirjeen kaikille, joka vaikutti hakemusten määriin.[10] Vuonna 2015 kieltäytyjien lukumäärä nousi 985 henkilöön[11] ja sitä seuraavana vuonna hakemuksia tuli yli 700.[6]

Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 nosti täydennyspalveluksen hakemusten lukumäärää merkittävästi. Maaliskuussa 2022 hakemuksia oli tullut 1 098.[3] Syyskuussa täydennyspalvelusta oli hakenut jo 3 300 ihmistä[12] ja lokakuussa 3 600.[8]

Sodan lisäksi Suomen hakeminen Naton jäseneksi lisäsi täydennyspalvelushakemuksia vuonna 2022.[13]


Syitä täydennyspalvelukseen hakeutumiselle

muokkaa

Täydennyspalvelukseen hakeudutaan monista eri syistä. Täydennyspalvelushakemuksessa ei kysytä vakaumuksen perusteluita, joten täsmällisiä tilastoja hakemusten syistä ei ole.[9]

Eettinen syy hakeutua palvelukseen voi olla muun muassa väkivallattomuuden ihanteen toteuttaminen. Jotkut ovat vanhemmalla iällä pohtineet uudelleen omia arvojansa ja täydennyspalvelus liittyy omaan henkiseen kasvuun. Heille täydennyspalvelus on tapa toteuttaa konkreettisesti omia arvojaan. Varusmiespalvelus on myös saatettu suorittaa nuorena ulkoisen paineen vuoksi ja hakemus voi liittyä haluun korjata omia virheitä.[9]

Euroopan turvallisuustilanne ja Naton vastustaminen ovat monille perusteena hakea täydennyspalvelukseen.[9] Siviilipalveluskeskuksen johtaja Mikko Reijosen mukaan Venäjän hyökkäyssota Euroopassa on saanut monet miettimään omaa paikkaansa mahdollisessa sotatilanteessa.[12] Osalle hakijoista syynä on ollut oma sodan aikainen sijoitus. Sijoitus on saattanut olla vanhentunut tai sitä ei välttämättä ole ollut lainkaan.[9] Sodan ajan sijoitus on myös voitu kokea liian vaaralliseksi.

Jotkut ovat hakeneet täydennyspalvelukseen, koska eivät ole tahtoneet osallistua kertausharjoitukseen. Heille hakemus on tapa välttää armeijan kertausharjoitukset.[14]

Varsinkin aiemmin uskonnollinen vakaumus oli monille tärkeä syy kieltäytyä asepalveluksesta. Kristilliset kieltäytyjät ovat perustelleet vakaumustaan muun muassa Raamatun viidennellä käskyllä (älä tapa).[5] Myös Jehovan todistajat ovat kieltäytyneet palveluksesta Raamattuun vedoten.[15]

Kelpoisuus palvelukseen ja hakeminen

muokkaa

Käytännössä täydennyspalvelushakemus on ilmoitus, joka hyväksytään aina automaattisesti. Hakeminen tapahtuu täyttämällä siviilipalvelushakemus ja palauttamalla se Lapinjärven siviilipalveluskeskukseen tai puolustusvoimien aluetoimistoihin.[1] Henkilö vapautuu reservistä välittömästi, kun hakemus täydennyspalvelukseen on hyväksytty.[3] Mikäli hakemus on tehty ennen Suomen puolustusvoimien liikekannallepanomääräystä, on henkilö vapautettu aseellisesta palveluksesta.[2]

Hakemuksen täydennyspalvelukseen voi jättää milloin vain varusmiespalveluksen jälkeen. Hakemuksen voi jättää myös silloin kun on jo saanut kutsun kertausharjoituksiin, sekä myös kertausharjoitusten aikana.[1]

Täydennyspalvelukseen hakenut voi anoa vapaamuotoisella hakemuksella vaihtamista takaisin reserviin, mikäli täydennyspalvelusta ei ole ehditty aloittaa. Mikäli palvelus on ehditty aloittaa, reserviin palaaminen ei ole enää mahdollista iästä riippumatta.[1][16] Paluu on mahdollista vain kerran.[16]

Mikäli hakija on asevelvollisuusrekisterissä palvelukelpoisuuden C-luokassa, ei hänen tarvitse suorittaa täydennyspalveluskoulutusta.[17] Yli 50-vuotiaat hyväksytään myös automaattisesti ilman koulutusta.[4]

Täydennyspalveluskoulutus

muokkaa
 
Merenkulun turvallisuuskoulutuskeskus Meriturva on yksi täydennyspalveluksen järjestäjistä.

Täydennyspalveluksen pituus oli aiemmin viisi vuorokautta, mutta syyskuussa 2024 sitä tiivistettiin kolmeen vuorokauteen.[18] Sinne osallistutaan käytännössä vain kerran, vaikka siviilipalveluslaki antaakin mahdollisuuden kokonaisuudessaan 40 vuorokauden mittaiseen täydennyspalvelukseen.[1]

Koulutuksen ohjelma

muokkaa

Palvelus koostuu lähinnä luennoista, jotka vaihtelevat täydennyspalveluserän[19] ja koulutuspaikan mukaan.[17] Koulutuksen luentojen yhteinen nimittäjä on kokonaisturvallisuus. Koulutusta ei voi suorittaa etäopintoina.[17]

Osana koulutusta voidaan opettaa muun muassa ensiapua, alkusammutusta, öljyntorjuntaa, turvallisuusstrategiaa, riskien arviointia ja huoltovarmuutta.[17] Lisäksi kurssille voi kuulua koulutusta väkijoukkojen hallinnasta, rikollisuudelta suojautumiselta, lähisuhdeväkivallasta, henkisestä ensiavusta, väestönsuojelusta ja kansalaisvaikuttamisesta.[20] Luennot voivat myös sisältää aseistakieltäytymisen historiaa ja liikuntaa.[19] Osana joitain koulutuksia on myös mahdollista suorittaa työturvallisuuskortti.[20]

Palvelukseen kuuluu maksuton ruokailu ja majoitus.[21] Täydennyspalveluksen aikana ei voi saada lomaa, paitsi painavasta henkilökohtaisesta syystä.[22]

Järjestäjät

muokkaa

Ennen Ukrainan sotaa täydennyspalveluskoulutuksia järjestettiin vain noin 10 vuosittain.[12][4] Sodan sytyttyä vuonna 2022 koulutuksia järjestettiin 23, vuonna 2023 jo niitä oli jo 37 vuodessa, ja vuonna 2024 järjestetään 22 koulutusta.[4]

Täydennyspalveluskoulutuksia järjestävät vuosina 2023 ja 2024 Kuopion pelastusopisto, Länsi-Suomen pelastusharjoitusalue, Meriturva, Rauhankasvatusinstituutti ja Siviilipalveluskeskus.[23]

Korvaukset ja toimeentulo

muokkaa

Täydennyspalveluksesta maksetaan palkkaa. Kesäkuusta 2022 lähtien se on ollut 63,30 euroa päivältä. Lisäksi palvelusta suorittavat saavat 5,40 euroa päivärahaa. Naisille maksetaan lisäksi 1,50 euroa päivässä varusrahaa. Palkka ja päiväkohtaiset korvaukset maksetaan noin kuukausi palveluksen suorittamisen jälkeen.[21]

Palveluksen ajalta ei makseta työttömyystukea. Palvelus ei kuitenkaan aiheuta omavastuuaikaa, vaikka työttömyystuki katkeaakin. Täydennyspalveluksen osallistujalla on myös mahdollisuus hakea sotilasavustusta, esimerkiksi asumiskuluihin tai elatusmaksuihin. Maatalousyrittäjille voi olla mahdollista saada palveluksen ajaksi sijaistaja.[24]

Siviilipalvelukeskus tilaa ja maksaa palvelukseen saapumisen ja sieltä poistumisen matkakulut. Mikäli matkustusaika tai matka ovat pitkiä, tai odotusaika kestää yli 2 tuntia, on mahdollista palvelukseen saapua omalla autolla.[25] Mahdolliset matkakulut korvataan suorittamisen jälkeen.[21] Mikäli täydennyspalvelusta suorittava yöpyy omassa kodissaan, ei kuitenkaan päivittäisiä matkakuluja korvata.[25]

Täydennyspalveluksen aikana on mahdollista saada isyysvapaata.[22]

Sodan ja kriisien aikana

muokkaa
 
Kriisin aikana täydennyspalveluksen suorittaneet toimivat siviilitehtävissä.

Mikäli Suomea uhkaa sota, voidaan täydennyspalvelusvelvolliset määrätä ylimääräiseen koulutukseen harjoittelemaan kriisiin liittyviä siviilien taitoja.[26] Vaikka täydennyspalveluksen pituus on nykyisellään 3 päivää, on täydennyspalveluksen mahdolliseksi enimmäispituudeksi määrätty 40 päivää. Näin ollen kriisin aikana lisäkoulutukseen voidaan kutsua ilman lakimuutoksia.[4]

Sodan ja kriisin aikana täydennyspalvelusvelvolliset voidaan määrätä siviilitehtäviin, joiden tarkoitus on auttaa yhteiskunnan normaalitilan palauttamista.[17] Täydennyspalvelusvelvollinen ei ole enää puolustusvoimien määrättävissä tai palveluksessa edes poikkeusolojen aikana.[17][26] Palveluspaikaksi ei voida määrätä puolustusministeriötä.[4]

Kriisin aikainen palveluspaikka voi olla ministeriössä, julkisoikeudellisessa laitoksessa tai virastossa, yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa, ammattikoulussa, kunnassa, kunnallisessa liikelaitoksessa tai pelastusopistolla.[22] Terveydenhuollon ammattilaiset toimisivat sodan aikana automaattisesti terveydenhoidossa.[26]

Täydennyspalveluvelvollisia ei ole sijoitettu ennaltamäärättyihin tehtäviin tai toimipisteisiin poikkeusolojen ajalle.[17] Poikkeusolojen tehtävä määräytyisi vasta kriisin aikana yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti[26] ja se riippuisi henkilön ammatista ja koulutuksesta.[17]

Siviilipalvelulain luvussa 9 säädetään, että "normaaliolojen vakavassa häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa" presidentti voi määrätä täydennyspalvelukseen kuuluvia ylimääräiseen palvelukseen. Tällöin Siviilipalvelukeskus määrää henkilön suoraan työtehtäviin, tai Työ- ja elinkeinoministeriö kuuluttaa julkisesti velvollisia palvelukseen. 50 vuotta täyttäneet voidaan kutsua ylimääräiseen palvelukseen vain eduskunnan päätöksellä.[22]

Siviilipalveluskeskus päättää palveluksesta vapauttamisesta ja kotiuttamisesta kriisien aikana.[22] Henkilö voidaan myös vapauttaa ylimääräisestä palveluksesta, mikäli hänen osallistuminen vaarantaisi yleistä taloutta tai yhteiskunnan yleistä etua.[22] Työnantajat voivat hakea vapautusta työntekijöilleen mahdolliselle kriisien ajan palvelukselle. Työnantajat ovat tehneet varauksia työtehtäviin muun muassa logistiikan, ruokahuollon, energian tai tietoverkkojen aloille.[27]

Jos henkilö hakee täydennyspalvelukseen vasta liikekannallepanon (eli sodan) aikana, on Puolustusvoimilla oikeus määrätä henkilö aseelliseen palvelukseen, mikäli vakaumuksentutkintalautakunta ei toisin näe.[22] Poikkeusolojen aikana C-palvelusluokasta täydennyspalvelukseen siirtyneelle voidaan tehdä uusi kuntoarvio ja sen perusteella tarvittaessa määrätä soveltuviin työtehtäviin.[17]

Lainsäädäntö

muokkaa

Täydennyspalveluksesta säädetään siviilipalveluslaissa, erityisesti sen luvussa 8. Pääsääntöisesti täydennyspalvelusvelvollisia koskevat samat lait kuin siviilipalvelukseen osallistuvia.[22]

Lain mukaan asevelvollinen vapautetaan asepalveluksen suorittamisesta, ja määrätään siviilipalvelukseen, silloin kuin vakaumukseen perustuvat syyt estävät suorittamasta asevelvollisuuslaissa (1438/2007) säädettyä asepalvelusta. Täydennyspalvelusvelvollisuus päättyy sen vuoden lopussa, kun henkilö on täyttänyt 50 vuotta.[22]

Määräys astua palvelukseen on toimitettava 12 kuukauden kuluessa sen antamisesta. Määräys voidaan peruuttaa, jos henkilö on esimerkiksi sairastunut, vammautunut tai muuttanut ulkomaille. Palveluksesta voidaan vapauttaa mikäli se on tarpeellinen perhesyiden tai ammatin vuoksi. Mikäli palvelus haittaa merkittävästi opintojen aloitusta tai etenemistä, tai työnantajan toimintaa voidaan henkilö vapauttaa palveluksesta. Vapautus voidaan antaa myös henkilökohtaisista syistä. Kansanedustajat, europarlamentaarikot ja Suomen hallituksen ministerit on vapautettu palveluksesta.[22]

Lain mukaan valtio vastaa kaikelta osin täydennyspalveluksessa olevan ylläpidosta. Valtio vastaa niin matkakuluista, majoituksesta kuin ruokailuistakin aiheutuneista kuluista. Siviilipalvelukeskus voi myös korvata siviilipalveluspaikalle odottamattomia kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet palveluksen suorittamisesta, mikäli kustannuksia pidetään järjestäjälle kohtuuttomina.[22]

Lain 48§ ja 50§ määritellään, että täydennyspalveluksesta maksettava päiväraha ja palkka ovat samansuuruisia, kuin armeijan kertausharjoituksissa. Mikäli täydennyspalveluksen suorittanut määrätään sodan aikana ylimääräiseen palvelukseen, maksetaan tästä työstä myös samansuuruista palkkaa.[22]

Mikäli jättää saapumatta täydennyspalvelukseen tai lopettaa sen kesken, tuomitaan täydennyspalvelusvelvollisuuden rikkomisesta sakkoon.[22]

Siviilipalvelusrekisteriin merkitään palveluvelvollista koskevat henkilökohtaiset tiedot, kuten nimi ja kotipaikkakunta, ajokorttitiedot sekä koulututus. Sinne voidaan myös merkitä tietoja henkilön vakaumuksesta tai uskonnollisesta yhdyskunnasta, mikäli sillä on merkitystä palveluksen suorittamisen kannalta. Rekisteriin kirjataan myös palvelukseen liittyvät henkilön lääketieteelliset diagnoosit ja lääkärinlausunnot, tieto mikäli henkilö on hoitolaitoksessa, sairaalahoidossa tai vankilassa, sekä tiedot siviilipalveluksesta kieltäytymisestä ja muistsa palvelurikkomuksista.[22]

Vuonna 2021 Työtuomioistuin antoi päätöksen, jonka mukaan myös täydennyspalvelusta suorittavilla on oikeus palkkaan, mikäli asiasta on säädetty työehtosopimuksessa kertausharjoitusten osalta. Ammattiliitto Pro haastoi valtiovarainministeriön oikeuteen virkasuhteisen työntekijän eriarvoisesta kohtelusta. Työntekijälle ei oltu maksettu palkkaa täydennyspalveluksen ajalta vuonna 2017. Oikeus totesi toiminnan syrjiväksi, ja määräsi maksamaan työntekijälle täydennyspalveuksen ajalta palkan.[28]

Historia

muokkaa

Reservin kieltäytyminen tuli mahdolliseksi vuonna 1969, kun laki aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta astui voimaan. Reservinkieltäytyjällä tarkoitettiin aseistakieltäytyjää, joka kieltäytyi osallistumasta kertausharjoituksiin tai olemasta osa sotilasreserviä asepalveluksen suorittamisen jälkeen. Kieltäytyminen oli mahdollista uskonnollisista syistä ja eettisistä omantunnonsyistä.[5]

Ilmoituksia tutki viisihenkinen Asevelvollisten tutkijalautakunta, joka koostui lainoppineesta puheenjohtajasta, sekä vähintään yhdesta esiupseerista, psykiatrista ja oikeusministeriön edustajasta. Viidentenä jäsenenä toimi Suomen Rauhanliiton puheenjohtaja Göran von Bonsdorff. Päätökset tehtiin pääasiassa asiakirjojen perusteella, joskin henkilö voitiin myös tarvittaessa kutsua Helsinkiin lautakunnan eteen kuultavaksi.[5]

Hakemukset siviilipalvelukseen – ja reservinkieltäytymiseen – olivat neljä sivua pitkiä. Niihin kirjattiin henkilötiedot ja kieltäytymisen perusteet. Sotilasviranomaiset myös kirjoittivat niihin omat näkemyksensä asiasta. Viimeinen sivu piti sisällään Asevelvollisten tutkijalautakunnan päätöksen. Hakemukseen tuli myös liittää kahden ihmisen todistus henkilön vakaumuksesta, virkatodistukset sekä hakijan itse laatimat kirjalliset perustelut omasta vakaumuksestaan ja omantunnon syistä, mitkä estivät aseellisen tai aseettoman sotilaspalveluksen.[5]

Vuonna 1972 Asevelvollisten tutkijalautakunnan päätösten valitusten käsittely siirtyi puolustusministeriöltä oikeusministeriöön. Oikeusministeriö harvoin kuitenkaan muutti lautakunnan päätöstä. 1970-luvulta alkaen omantunnon syistä kieltäytyminen nousi uskonnollisia syitä merkittävämmäksi ja aseistakieltäytyjien määrä kasvoi vuoteen 1982 asti. Samalla myös lautakunnan hylkäävien päätösten määrä lisääntyi 80-luvulle tultaessa, nousten aina 16,7%:in asti vuonna 1983.[5]

Siviilipalveluslain uudistaminen aloitettiin 1980-luvun taitteessa. Puolustusministeriön asettaman valtakunnansovittelija Keijo Liinamaan työryhmä esitti siviilipalvelukselle kokonaismaanpuolustuksellista tavoitetta, joka keräsi kritiikkiä rauhanjärjestöiltä. Työryhmän esityksestä kriisin aikana siviilipalveluksen suorittaneet osallistuisivat ensiapuun ja väestönsuojeluun. Kun Veikko Pihlajamäki nousi puolustusministeriksi vuonna 1983 aloitti hän lain muuttamisen. Pihlajamäki piti ongelmallisena, että asepalveluksesta kieltäytyneitä tuomittiin vankeuteen, kun he kieltäytyivät siitä yhä Asevelvollisten tutkijalautakunnan hylkäävän päätöksen jälkeen. Pihlajamäki näki, että ihmisten vakaumuksellisten näkemysten tutkiminen luotettavasti oli hyvin vaikeaa.[5]

Täydennyspalvelus tuli mahdolliseksi vuonna 1987 uuden siviilipalveluslain tullessa voimaan. Lain mukaan täydennyspalvelukseen määrättiin aina ne, joilla oli voimassa oleva kutsu puolustusvoimien kertauspalvelusharjoitukseen. Muut Siviilipalveluskeskus sai kutsua oman harkinnan mukaan. Henkilöitä, joilla ei ollut puolustusvoimien kertauspalvelusmääräystä ei alkujaan kutsuttu täydennyspalveluskoulutukseen.[9]

Rauhanjärjestöjen Sotareservistä rauhanrakentajaksi -kampanja pyrki 1980-luvun puolivälissä saamaan miehet eroamaan sotilasreservistä.[9]

Kymmenen vuotta myöhemmin käytäntö muttui ja 1990-luvulla kaikki armeijasta eronneet alettiin kutsua täydennyspalveluskoulutukseen. Vuonna 2007 tämä käytäntö kirjattiin lakiin ja palvelus alkoi koskea kaikkia.[9]

Vuonna 2015 Krimin konfliktin myötä Siviilipalveluskeskus alkoi etsiä ulkopuolisia kouluttajia, sillä ennätykselliset noin tuhat hakijaa oli paljon keskukselle itselleen koulutettavaksi.[4] Täydennyspalveluskoulutuksia alkoivat tällöin järjestämään myös muun muassa pelastuskoulutuslaitokset.[23]

Yhteiskunnallinen keskustelu

muokkaa

Aseistakieltäytyjäliitto on suhtautunut kielteisesti täydennyspalveluksen pakolliseen kurssiin. Sen on mukaan on perusteetonta, että kaikki asepalveluksesta kieltäytyvät pakotetaan kursseille. Järjestön mukaan viiden päivän kurssi ei ole erityisen tarpeellinen yhteiskunnalle tai osallistujille. Liiton mukaan kurssi rikkoo yhdenvertaisuutta, sillä kaikkia asevelvollisiakaan ei määrätä kertausharjoituksiin.[6]

Sadankomitean ja Rauhanliiton Pax-lehti näki vuonna 2016 ettei täydennyspalvelukselle ole sivistyksellisiä, koulutuksellisia tai muitakaan perusteluita. Sen mukaan täydennyspalvelus on olemassa puhtaasti rangaistakseen armeijan reservistä eroavia.[9]

Puolustusministeri Jussi Niinistö kritisoi alkuvuodesta 2017 reservikieltäytymisen lisääntymistä, muttei katsonut kyseessä olevan vielä suuren mittakaavan ongelma.[29] Reserviläisliiton puheenjohtaja Olli Nyberg puolestaan vertasi täydennyspalvelusta rintamakarkuruuteen vuonna 2017. Hänen mielestään armeijasta eroaminen on liian helppoa.[6] Nyberg kritisoi miten helposti täydennyspalvelukseen voi siirtyä kertausharjoituskutsun saatuaan.[30] Myöhemmin Nyberg pahoitteli kannanottoaan ja pyysi anteeksi sotaveteraaneilta.[6]

Reserviläisliitto esitti myös samana vuonna täydennyspalveluksen pituuden kaksinkertaistamista 10 päivään. Liiton mielestä viisi päivää on liian lyhyt aika, koska osa käyttää täydennyspalvelusta kertausharjoitusten välttämiseen. Edellisenä vuonna varusmiesten kertausharjoitusten maksimikesto oli kaksinkertaistettu lakimuutoksella.[14] Siviilipalveluskeskuksen johtajan Mikko Reijosen mukaan palvelusta ei ole pidennetty kustannussyistä. Myös pidemmälle koulutukselle ei ole nähty erityistä syytä sisällön puolesta.[4]

Puolustusvoimien vapaaehtoisen maanpuolustuksen tarkastaja eversti Jukka Nurmi pitää armeijasta eroamista Ukrainan sodan vuoksi luonnollisena reaktiona. Nurmen mukaan Puolustusvoimat eivät ole huolissaan kasvaneesta täydennyspalvelushakemusten lukumäärästä. Hänen mukaansa jotkut täydennyspalveluksen suorittaneet ovat myös kyselleet mahdollisuudesta siirtyä takaisin armeijan reserviin.[12] Siviilipalveluskeskuksen johtajan Mikko Reijosen mukaan täydennyspalveluksen kasvaneet määrät eivät vaaranna puolustusta. Hän näkee koulutuksen laadukkaana ja antavan taitoja sekä arjen, että poikkeusolojen kriisitilanteissa.[12]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f Täydennyspalvelus Lapinjärven koulutuskeskus. Arkistoitu 5.2.2012. Viitattu 5.10.2011.
  2. ↑ a b c Täydennyspalvelus | Siviilipalveluskeskus www.siviilipalveluskeskus.fi. Viitattu 26.12.2022.
  3. ↑ a b c d Reservistä eroamisessa hurja kasvu tänä vuonna – "Selvästi tämä Ukrainan sota vaikuttaa" mtvuutiset.fi. 4.3.2022. Viitattu 26.12.2022.
  4. ↑ a b c d e f g h Siviilipalveluskeskuksen johtaja Mikko Reijosen esitelmä Meriturvassa Lohjalla 9.1.2023.
  5. ↑ a b c d e f g Korhonen, Tuomas: ”Havaitaanko aito vakaumus” - Vakaumuksentutkintamenettelyn muutokset sekä eettisiin omantunnonsyihin perustuva aseistakieltäytyminen 1979–1986. Pro Gradu -tutkielma, Kevät 2020. Jyväskylän yliopisto. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ a b c d e Reserviläiskirje synnytti ryntäyksen siviilipalvelukseen – vertaus rintamakarkuruudesta sai aikaan somekohun mtvuutiset.fi. 15.1.2017. Viitattu 26.12.2022.
  7. ↑ Reservistä erotaan ennätyksellisen ahkerasti (Arkistoitu – Internet Archive) MTV 06.05.2015.
  8. ↑ a b Sodan ajan reservistä erotaan vauhdilla, mutta vapaaehtoinen maanpuolustus kiinnostaa – "Ei tässä mitään hätää ole" mtvuutiset.fi. 13.10.2022. Viitattu 26.12.2022.
  9. ↑ a b c d e f g h i Reservinkieltäytymiskampanja alleviivaa aseistakieltäytyjien rankaisemisen mielettömyyttä | Pax.fi pax.fi. Viitattu 26.1.2023.
  10. ↑ Armeija menettää reserviä – sotilaasta siviilipalvelusmieheksi muutamassa päivässä Yle 30.4.2015.
  11. ↑ Järjestö arvostelee ankarasti lakia ja vaatii muutosta – ”Kallista simputusta” Demokraatti 29.01.2016.
  12. ↑ a b c d e Reservistä siviilipalvelukseen siirtyvien määrä on moninkertaistunut Ukrainan sodan alkamisen jälkeen Yle Uutiset. 7.9.2022. Viitattu 26.12.2022.
  13. ↑ Tuhannet eroavat nyt reservistä: Nanne, 29, meni innokkaana armeijaan, mutta Venäjän hyökkäys sai naisen jättämään eropaperit Yle Uutiset. 14.5.2022. Viitattu 26.12.2022.
  14. ↑ a b kaimana: Reserviläisliitto esittää siviilipalveluksen täydennyspalvelusvelvollisuuden tuplaamista Reserviläinen. 9.2.2017. Viitattu 26.1.2023.
  15. ↑ Jehovan todistajien vapautus armeijasta kumottiin, nyt enemmistö heistä näyttää hakeutuvan siviilipalvelukseen – Frans Lilja, 20, kertoo, miksi armeija ei ollut hänelle vaihtoehto Helsingin Sanomat. 15.9.2019. Viitattu 26.1.2023.
  16. ↑ a b Siviilipalveluslakiin muutoksia: Puolustusvoimien reserviin voi palata missä iässä tahansa ts.fi. 25.4.2019. Viitattu 26.1.2023.
  17. ↑ a b c d e f g h i Usein kysytyt kysymykset täydennyspalveluksesta | Siviilipalveluskeskus www.siviilipalveluskeskus.fi. Viitattu 1.1.2023.
  18. ↑ Siviilipalvelusvelvollisten täydennyspalveluskoulutus lyhenee Yle Uutiset. 15.9.2024. Viitattu 14.11.2024.
  19. ↑ a b Palvelus Lapinjärvellä Lapinjärven koulutuskeskus. Arkistoitu 28.6.2012. Viitattu 5.10.2011.
  20. ↑ a b Täydennyspalveluksen koulutuserät vuonna 2023 | Siviilipalveluskeskus www.siviilipalveluskeskus.fi. Viitattu 1.1.2023.
  21. ↑ a b c Korvaukset | Siviilipalveluskeskus www.siviilipalveluskeskus.fi. Viitattu 26.12.2022.
  22. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Edita Publishing Oy: FINLEX ® - Ajantasainen lainsäädäntö: Siviilipalveluslaki 1446/2007 www.finlex.fi. Viitattu 26.12.2022.
  23. ↑ a b Täydennyspalveluksen koulutuserät vuonna 2023 | Siviilipalveluskeskus www.siviilipalveluskeskus.fi. Viitattu 26.12.2022.
  24. ↑ Etuudet | Siviilipalveluskeskus www.siviilipalveluskeskus.fi. Viitattu 26.12.2022.
  25. ↑ a b Matkustaminen täydennyspalvelukseen | Siviilipalveluskeskus www.siviilipalveluskeskus.fi. Viitattu 26.12.2022.
  26. ↑ a b c d Siviilipalvelusvelvollisten poikkeusolojen tehtävistä helmi 25, 2022. Siviilipalveluskeskus.
  27. ↑ Työnantajat ovat järjestäneet tuhansille armeijan käyneille vapautuksen taisteluista, jos Suomessa syttyisi sota – pyyntöjen määrä kasvussa Yle Uutiset. 13.5.2022. Viitattu 26.12.2022.
  28. ↑ TT 2021:35 - Työtuomioistuin tyotuomioistuin.fi. Viitattu 26.1.2023.
  29. ↑ "He eivät ansaitse arvostustamme" – Jussi Niinistö arvostelee siviilipalvelukseen siirtyneitä Verkkouutiset 23.1.2017.
  30. ↑ Talouselämä: Liitolta tylyt terveiset nyky-Suomen "rintamakarkureille" – "Mieluummin Netflixiä sohvalla kuin juoksemista Sodankylän pakkasissa" Talouselämä. Viitattu 26.1.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Täydennyspalvelus&oldid=22832244”