Saksa toisessa maailmansodassa

Saksa toisessa maailmansodassa on ajanjaksona seurausta Saksassa vuonna 1933 valtaan nousseen Adolf Hitlerin johtaman Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen toimista. Maassa toteutettiin voimakas uudelleenvarustautuminen ja aloitettiin valtakunnan laajentaminen, joka johti lopulta sotaan Saksan hyökättyä Puolaan sekä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan julistettua sodan Saksalle syksyllä 1939.

Toisen maailmansodan aikana Saksa miehitti pääosaa Euroopasta kukistettuaan Puolan, Tanskan ja Norjan sekä vallattuaan Ranskan, Balkanin ja suuren osan Neuvostoliittoa. Saksan liittolaisia olivat akselivallat eli muun muassa Italia, Unkari, Romania, Bulgaria ja Suomi. Saksan voimavarat käydä sotaa saman aikaisesti sekä länsiliittoutuneita Yhdysvaltoja ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa että idässä Neuvostoliittoa vastaan hiipuivat, ja tappiot alkoivat itärintamalla. Kun akselivallat menettivät Pohjois-Afrikan, länsiliittoutuneet hyökkäsivät Italiaan ja edelleen Ranskaan. Sota Euroopassa päättyi lopulta Saksan ehdottomaan antautumiseen yli kuuden vuoden sodan jälkeen huhtikuussa 1945 .

Tausta

muokkaa

Vuonna 1939 Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop ja Neuvostoliiton pääministeri Vjatšeslav Molotov solmivat maiden välisen hyökkäämättömyyssopimuksen, joka tunnetaan nimellä Molotov–Ribbentrop-sopimus. Sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa sovittiin valtioiden kesken etupiireistä ja Puolan jakamisesta. Tuolloin Saksan johtajalla Adolf Hitlerillä oli jo mielessään sodan aloittaminen ja elintilan valloittaminen saksalaisille. Hitler liitti pian sopimuksen jälkeen Saksaan rauhanomaisesti Itävallan ja Tšekkoslovakian. Tätä Euroopan muut valtiot katsoivat vielä läpi sormien, mutta britit varoittivat tuolloin Hitleriä, että Yhdistynyt kuningaskunta julistaisi Saksalle sodan, mikäli Saksa hyökkäisi Puolaan.

Hyökkäys Puolaan ja sodan alkaminen 1939

muokkaa
Pääartikkeli: Puolan offensiivi

Saksa hyökkäsi varoittamatta Puolaan 1. syyskuuta 1939 ja löi Puolan vanhanaikaisen ja pienen armeijan nopeasti salamasodalla. Saksa valloitti Puolan länsiosat vain muutamassa viikossa. Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti myös Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan ja liitti sen itäiset osat itseensä. Saksan hyökkäyksen seurauksena Yhdistynyt kuningaskunta julisti yhdessä Ranskan kanssa Saksalle sodan. Julistusta seurasi valesodan ajanjakso Länsi-Euroopassa. Tämä tarkoitti käytännössä, että vaikka Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska olivat julistaneet Saksalle sodan, varsinaisia sotatoimia Saksaa vastaan maat eivät kuitenkaan suorittaneet.

Kansallissosialistit olivat vuodesta 1934 vieneet halveksimiaan ja alemmiksi roduiksi kokemiaan ihmisryhmiä, erityisesti juutalaisia, homoseksuaaleja, maanpettureita, slaaveja, kommunisteja, romaneja ja jehovan todistajia keskitysleireille pakkotyöhön. Sodan alettua myös natsien vainot Saksassa muuttuivat entistä suuremmiksi ja ihmisiä vietiin kodeistaan keskitysleireille. Saksan johtaja Adolf Hitler halusi salata kansaltaan vainot, mistä syystä valloitetusta Puolasta tehtiin keskitysleirien keskuspesäke. Myös paljon puolalaisia suljettiin keskitysleireille.

Saksan menestys Euroopassa 1939–1941

muokkaa

Tanskan ja Norjan valtaus

muokkaa

Saksa hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan huhtikuussa 1940. Tanskan valtaus kesti muutaman tunnin, mutta taistelu Norjasta kesti useita kuukausia.

Ranskan valloitus

muokkaa
Pääartikkeli: Taistelu Ranskasta

Saksa hyökkäsi keväällä 1940 Alankomaihin ja Belgiaan. Belgian valloitus oli tärkeä, sillä sen kautta Saksa pääsi hyökkäämään Ranskaan ja vältti näin Saksan ja Ranskan rajalla olleen Maginot-linjan. Ranskassa käytiin kovia taisteluja, mutta Saksan edettyä pitkälle Ranskaan Ranska antautui. Näin myös Ranska oli nyt natsi-Saksan vallan alla.

Taistelu Britanniasta

muokkaa
Pääartikkeli: Taistelu Britanniasta
Katso myös: Operaatio Seelöwe

Ranskan valtauksen jälkeen Hitler päätti hyökätä Isoon-Britanniaan. Hän suunnitteli Saksan ilmavoimien komentajan Hermann Göringin kanssa ilmahyökkäyksen, sillä tiesi Britannian laivaston olevan liian kova Saksan laivastolle. 10. heinäkuuta alkoi Saksan ilmahyökkäys. Aluksi se sujui hyvin, mutta myöhemmin britit saivat ammuttua paljon saksalaiskoneita alas. Suuria kaupunkeja, erityisesti Lontoota, pommitettiin. Saksa hävisi taistelun Englannin ilmaherruudesta. Hitler keskeytti hyökkäyksen 31. lokakuuta 1940.

Sota Balkanilla ja Afrikassa

muokkaa

Saksan liittolainen Italia soti Balkanilla. Saksa hyökkäsi Balkanille keväällä 1941, minkä jälkeen Balkan oli Saksan ja Italian hallussa. Afrikassa saksalaiset joukot ottivat haltuunsa käytännössä koko maanosan pohjoisen osan kenraali Erwin Rommelin johdolla. Britit torjuivat saksalaisten hyökkäyksen Egyptiin ja sai pidettyä itsellään Suezin kanavan.

Liittoutuneiden joukot saartoivat saksalaiset Afrikassa, ja sota päättyi Afrikassa keväällä 1943 liittoutuneiden voittoon. Vuonna 1943 Yhdysvallat nousi maihin Italiassa, Sisiliassa ja valloitti puolet maasta, jolloin Italia antautui. Saksa miehitti Pohjois-Italian ja otti sen hallussa olleet alueet haltuunsa Balkanilla.

Hyökkäys Neuvostoliittoon 1941–1943

muokkaa

Saksa aloitti 22. kesäkuuta 1941 hyökkäyksen Neuvostoliittoon. Suomi liittyi sotaan Saksan rinnalle (jatkosota). Saksan hyökkäykseen osallistuneen armeijan miesvahvuus oli yli 3,5 miljoonaa sotilasta, jossa oli mukana myös italialaisia ja romanialaisia. Kalustona oli muun muassa 3 300 panssarivaunua. Suomen hyökkäykseen osallistuneeseen armeijaan kuului noin 500 000 sotilasta. Neuvostoliitto kärsi suuria tappioita ja sen joukot joutuivat perääntymään tuhoten poltetun maan taktiikan mukaisesti infrastuktuuria perääntyessään kohti itää. Saksalaiset piirittivät Leningradin ja etenivät Moskovan porteille asti, kunnes talven tullessa hyökkäys pysähtyi. Neuvostojoukot aloittivat vastahyökkäykset ja saavuttivat ensi kertaa voittoja operaatio Barbarossan aikana.

Joulukuussa 1941 Japani hyökkäsi Pearl Harboriin, jolloin Yhdysvallat liittyi avoimesti maailmansotaan liittoutuneiden puolelle. Japani oli Saksan liittolainen, joten Hitler julisti sodan Yhdysvalloille.

Vuoden 1942 kesällä Saksa aloitti jälleen etenemisen Neuvostoliitossa. Saksa eteni Stalingradiin, jossa se kuitenkin kärsi suuren tappion. Stalingradin taistelusta muodostui yksi sodan käännekohdista. Hitler kielsi joukkojaan perääntymästä ja luovuttamasta vallattuja alueita viholliselle, mutta hyökkääjän painostus oli liikaa ja perääntyminen alkoi. Neuvostoliitto eteni jatkuvasti lähemmäs Saksaa idässä. Saksan viimeinen pinnistys oli Kurskin panssaritaistelu vuonna 1943, jonka jälkeen armeija oli lyöty ja Neuvostoliiton joukot tulivat yhä lähemmäksi.

Sodan loppuvaiheet 1944–1945

muokkaa

Italia ulos toisesta maailmansodasta

muokkaa

Keväällä 1943, Afrikassa liittoutuneiden suurhyökkäys saartoi kenraali Rommelin joukot Egyptissä, kenraali Pattonin ja Montgomeryn johtaessa liittoutuneiden operaatiota. Sota Afrikassa päättyi liittoutuneiden voittoon ja näin Välimeri oli nyt liittoutuneiden hallussa.

Liittoutuneiden tunkeudettua Italiaan vuonna 1943, Italia vaihtoi liittoutuneiden puolelle. Saksa miehitti Italian pohjoisosan, ja vuosina 1943–1945 Italiassa käytiin taisteluita liittoutuneiden ja Saksan välillä.

Normandian maihinnousu

muokkaa
Pääartikkeli: Normandian maihinnousu

6. kesäkuuta 1944 liittoutuneet tekivät suurhyökkäyksen Normandiaan, Ranskaan, jossa britti- ja yhdysvaltalaisjoukot nousivat maihin ja valloittivat Ranskan. Normandian maihinnousu oli yksi maailmansodan käännekohdista, sillä Ranskasta liittoutuneet hyökkäsivät suoraan Saksaan, samaan aikaan kun Neuvostoliitto hyökkäsi idästä. Vuonna 1944 heinäkuun 20. päivän salaliitto yritti murhata Hitlerin, mutta murhayritys epäonnistui.

Saksan tappio

muokkaa

Vuoteen 1945 mennessä Saksa oli jo täysin piiritetty ja tappio oli jo lähes varma. Keväällä 1945 Neuvostoliiton edettyä Berliiniin Hitler teki itsemurhan. Pian tämän jälkeen Saksa antautui ja se miehitettiin.

Sodan seuraukset Saksassa

muokkaa

Nürnbergin sota-oikeudenkäynti 1946

muokkaa

Sodan päätyttyä aloitettiin Nürnbergin kaupungissa sota-rikosoikeudenkäynti Saksan ylimpiä johtajia vastaan. Muun muassa Luftwaffen komentaja Hermann Göring, Hitlerin sihteeri ja sijainen Martin Bormann sekä ulkoministeri Joachim von Ribbentrop tuomittiin kuolemaan. Lievemmillä tuomioilla selvisivät Bormannin edeltäjä, Rudolf Hess sekä suuramiraali ja natsi-Saksan viimeisien päivien johtaja Karl Dönitz.

Alueluovutukset ja Saksan jako

muokkaa

Pariisin rauhassa Saksa menetti itäisimmät alueensa Puolalle ja Neuvostoliitolle. Alueluovutusten jälkeen sekä jäljelle jäänyt osa että Berliini jaettiin voittajavaltioiden Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton valvonta-alueisiin. Kolme ensimmäistä yhdistyivät Saksan liittotasavallaksi ja Länsi-Berliiniksi. Neuvostoliiton valvomasta osasta tuli Saksan demokraattinen tasavalta.

Lähteet

muokkaa
  • Beevor Anthony, Toinen maailmansota
  • William R. Shirer, Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho
  • William R. Shirer, Kolmannen valtakunnon nousu ja tuho II