Tanskan valtaus
Tanskan valtaus (saks. Unternehmen Weserübung-Süd) oli Saksan asevoimien sotilasoperaatio, joka sai alkunsa 9. huhtikuuta 1940 Saksan joukkojen ylittäessä Tanskan rajat maalla, merellä ja ilmassa. Tanska ei ollut strategisesti merkittävä, mutta se toimi tukialueena Norjan valtaamiseksi suunnitellulle operaatiolle (saks. Unternehmen Weserübung). Kyseessä oli yksi sotilashistorian lyhyimmistä operaatioista.[3] Tanskan asevoimien vastarinta kesti vain muutaman tunnin.
| Tanskan valtaus | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toisen maailmansodan länsirintamaa | |||||||||
 Saksalaisten suunnitelma Tanskan valtaamiseksi
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
Kristian X |
|||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
2 divisioonaa |
2 divisioonaa | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
16 kaatunutta |
203 kaatunutta tai haavoittunutta | ||||||||
Taustaa muokkaa
Saksan hyökkäyssuunnitelma muokkaa
Saksan sodanjohdon hyökkäyssuunnitelma Tanskaan sisältyi suurempaan operaatioon, joka sisälsi Norjan valtaamisen. Hyökkäysten tarkoituksena oli Ruotsin rautamalmitoimitusten jatkuvuuden takaaminen Narvikin satamasta. Norjan miehittämiseksi Saksan ilmavoimien ilmaherruutta pidettiin tärkeänä, ja ilmaherruuden saavuttamiseksi Aalborgin lentokenttä piti saada ilmavoimien käyttöön. Samalla Saksan ilmapuolustuksen pohjoisrajaa saatiin siirrettyä pohjoisemmaksi. Lisäksi Norjan vuonot takaisivat Saksan laivaston sukellusveneille runsaasti suojaisia tukikohtia ja Skagerrakin hallinta mahdollistaisi kotimaan satamien käytön.lähde?
Ryhmä XXI julkaisi 20. maaliskuuta operaatiokäsky numero 1:n Tanskan miehittämistä varten, ja tämän jälkeen Weserübung Süd -suunnitelma muokattiin operaatiokäskyksi. Saksan XXXI armeijakunta täydensi käskyä 21. maaliskuuta ennen kuin se jaettiin joukoille. Armeijakuntaan kuuluivat 170. divisioona, jonka rykmenteistä yksi oli varustettu kuorma-autoilla, 198. divisioona, 11. motorisoitu prikaati, kolme motorisoitua konekivääripataljoonaa, kaksi raskasta kenttätykistöpatteria, kaksi panssarivaunukomppaniaa ja kolme panssarijunaa. Ilmavoimat liittivät osastoon laskuvarjokomppanian, moottoripyöräkomppanian ja kaksi ilmatorjuntakonekivääripataljoonaa.[4]
Tanskan asevoimat muokkaa
.jpg)
Vuonna 1937 Tanskan hallitus aloitti asevoimien modernisoinnin Saksan aiheuttaman uhan kasvaessa. Modernisoinnin yhteydessä perustettiin pääesikunta, kaksi divisioonaa ja aloitettiin Bornholmin varustaminen. Samoin ilma-ase järjestettiin uudelleen sekä luotiin ilmatorjunta-, pioneeri- ja kuljetusyksiköt. Divisiooniin kuuluneet joukot olivat todellisuudessa pieniä hallinnollisia yksiköitä, joiden tehtävänä oli kouluttaa vuosittain palveluksessa olevat 6 600 asevelvollista. Maavoimien tukena oli neljän laivueen muodostamat lentojoukot. Kaksi laivueista oli varustettu Gloster Gauntlet- ja Fokker D.XXI -hävittäjillä ja loput kaksi Fokker C.V -tiedustelukoneilla.[5]
Tanskan laivasto oli sijoitettu Kööpenhaminaan, ja siihen kuului 1 500 miestä ja 58 alusta. Aluksista pääosa oli vanhentuneita, ja niistä merkittävimmät olivat kaksi rannikkopanssarilaivaa. Uusimmat alukset olivat 1930-luvun alussa valmistuneet kolme torpedovenettä ja neljä sukellusvenettä. Laivaston ilmavoimiin kuului kaksi laivuetta: Kööpenhaminaan sijoitettu Heinkel He 8 -kellukekonein ja Avnøhön sijoitettu Hawker Nimrod Mk II -hävittäjin varustettu laivue.[5]
Hyökkäys muokkaa
Tanskan hallitus oli saanut tiedon Saksan sotavalmisteluista. Se ei kuitenkaan halunnut liikekannallepanolla provosoida Saksaa, eikä maa siten ryhtynyt valmistelemaan puolustusta mahdollisen hyökkäyksen torjumiseksi.[6]
9. huhtikuuta kello neljä aamulla Saksan suurlähettiläs Cecil von Renthe-Fink soitti Tanskan ulkoministerille Peter Rochegune Munchille ja vaati saada tavata hänet välittömästi. He tapasivat 20 minuuttia myöhemmin, jolloin Renthe-Fink kertoi Saksan joukkojen ylittäneen rajan ja olevan Tanskan maaperällä auttaakseen Tanskaa mahdollisesti tulevaa Ranskan tai Ison-Britannian hyökkäystä vastaan. Hän vaati Tanskaa pidättäytymään kaikesta vastarinnasta tai muuten Saksan ilmavoimat ryhtyisivät pommittamaan Kööpenhaminaa.[7][8]
Jyllanti muokkaa
Saksan XXXI armeijakuntaan kuuluneet 11. moottoroitu prikaati ja 170. divisioona leiriytyivät yöksi 8. huhtikuuta Schleswigin ja Flensburgin välisen tien varteen ja armeijakunnan 198. divisioonan osia siirrettiin 8. huhtikuuta vastaisena yönä Warnemündeen, Travemündeen ja Kieliin laivoihin kuormattavaksi.[9]
Saksan maavoimien sotilaat ylittivät 9. huhtikuuta kello 04.15 Tanskan rajan Sædissa, Rensissä, Padborgissa ja Krusåssa. Rajan ylitys tapahtui nopeasti joukkojen kohdatessa vain hajanaista vastarintaa, jonka panssarivaunut murskasivat. Saksan merivoimat laskivat saman aikaisesti Vähän-Beltin rannalla sotilaita maihin.[8]
Itäinen osasto muokkaa
Ensimmäinen yhteenotto Tanskan ja Saksan joukkojen välillä tapahtui Lundtoftbjergissä, jossa kahdella 20 millimetrin panssarintorjuntatykillä ja konekiväärillä varustettu Tanskan armeijan joukkue oli sulkenut tien. Lyhyen kahakan jälkeen tanskalaiset vetäytyivät. Saksalaiset menettivät kaksi panssaroitua ajoneuvoa ja kolme moottoripyörää ja tanskalaiset yhden miehen kaatuneena ja toisen haavoittuneena.[8]
Muutamaa kilometriä idempänä toinen saksalaisosasto saavutti Hokkerupin, jossa se kohtasi 34 tanskalaissotilaan valvoman tiesulun. Saksalaiset menettivät kolme panssaroitua ajoneuvoa, mikä pakotti saksalaiset vetäytymään. Saksalaiset vastasivat tuleen 37 millimetrin panssarintorjuntatykillä, joka avasi tulen 300 metrin päästä tiesulusta. Tykki ehti kuitenkin ampua vain yhden laukauksen ennen tuhoutumista. Saksalaiset saivat lopulta piiritettyä ja vangittua tanskalaisosaston, josta kaksi miestä oli saanut surmansa.[8]
Seitsemän kilometriä Lundtoftbjergin pohjoispuolella Bjergskovissa saksalaiset törmäsivät uuteen tiesulkuun, jonka suojana oli kaksi 20 millimetrin tykkiä. Saksalaiset panssarivaunut työnsivät sulun sivuun avaten tulen. Toinen tanskalaisten tykeistä vastasi tuleen, kunnes panssarivaunu ajoi tykin yli. Tykkimies sai surmansa juostessaan pakoon lentokoneen rynnäköidessä tielle. Toinen tanskalaisten tykeistä meni epäkuntoon. Tanskalaisosasto pyrki pakenemaan moottoripyörillä, mutta joutuivat saksalaisten piirittämiksi ja sotavangeiksi.[8]
Keskimmäinen osasto muokkaa
Kymmenen kilometriä maiden väliseltä rajalta pohjoiseen tärkeällä risteysalueella Bredevadissa kohtasivat Tanskan ja Saksan joukot. Neljä saksalaista panssaroitua ajoneuvoa lähestyi kylää ja tanskalaiset, jotka olivat juuri saapuneet alueelle, suojautuivat puutarhoihin avaten tulen. Puolitoista joukkuetta tanskalaisia varusteinaan 20 millimetrin tykki ja konekivääri ampuivat ensin varoituslaukauksia, jotka eivät aiheuttaneet haluttua tulosta. Tanskalaiset avasivat tulen kohti hyökkääjiä ja tuhosivat etummaisen panssariauton, jonka kuljettaja sai surmansa. Lyhyen kahakan aikana tanskalaiset tuhosivat vielä kolme panssariautoa ja neljä hyökkääjistä, mutta lopulta saksalaiset piirittivät ja vangitsivat osaston.[8]
Tanskalaisen Søgaardin varuskunnan joukkoja valmistautui siirtymään Vejlen pohjoispuolelle, missä pääosa Jutlandin divisioonasta valmistautui taisteluun maahantunkeutujia vastaan. Matkalla kärkiosasto joutui yhteenottoon Aabenraahan edenneen saksalaisen osaston kanssa. Vaurioitettuaan panssarivaunua kärkiosasto perääntyi Hadersleviin, jossa oli Jutlandin divisioonan 225 miehen varuskunta. Tanskalaiset keskittivät puolustuksensa varuskuntaan ja sinne johtaneelle tielle. Viiden tanskalaisen miehittämä 37 millimetrin tykki ampui lähestyviä panssarivaunuja, jotka vastasivat tuleen. Tykki tuhosi kaksi vaunua, mutta kaksi tykillä olleista sai surmansa ja loput haavoittuivat. Saman aikaisesti avasi tulen tiesulkua varmistaneet kaksi 20 millimetrin tykkiä.[8]
Saksalaisten avattua tulen yksi tanskalainen sai surmansa, mutta saksalaisten eteneminen pysähtyi. Kymmenen minuuttia myöhemmin varuskunta sai Kööpenhaminasta määräyksen antautua. Tiesululla olleet tanskalaiset päästivät sen jälkeen saksalaiset Hadersleviin, jonka varuskunta ei ollut saanut tietoa antautumisesta. Tulen avauksessa sai surmansa saksalainen moottoripyörälähetti ja kaksi panssarivaunua vaurioitui. Saksalaisten hyökkäyksessä kuoli kaksi tanskalaista ja kolme siviiliä kuoli jouduttuaan ristituleen. Varuskunta antautui saatuaan tiedon antautumisesta.[8]
Läntinen osasto muokkaa
Länsi-Jyllannin ensimmäinen kahakka tapahtui Tønderin varuskunnan tuhotessa Abildissa 20 millimetrin tykeillään kaksi Saksan 11. motorisoidun rykmentin panssaroitua ajoneuvoa. Saksalaiset pakottivat puolustajan vetäytymään. Saksalaisten eteneminen pysäytettiin Sølstedissa, jossa tanskalaiset tuhosivat yhden panssaroidun ajoneuvon ja vaurioittivat toista. Tanskalaiset vetäytyivät Bredebrohon kolmen Saksan ilmavoimien Henschel Hs 126:n rynnäköityä tanskalaisten asemia vastaan. Varuskunnan loppuosan saavuttua alueelle tanskalaiset saivat tiedon antautumisesta ja laskivat aseensa.[8]
Maahanlaskut muokkaa
Maailman ensimmäinen sotatoimien osana tehty maahanlasku toteutettiin, kun 96 1. laskuvarjorykmentin 4. komppanian laskuvarjojääkäriä hyppäsi yhdeksästä KGzbV 1:n 4. lentueen Junkers Ju 52 -kuljetuskoneesta varmistamaan Falsterin ja Masnedøn välisen Storstrømin sillan. Saksalaiset kohtasivat Masnedøn rannikkolinnakkeella ainoastaan kaksi siviiliä ja yhden upseerin. Hyökkäys avasi tien 198. jalkaväkidivisioonan 305. jalkaväkirykmentin III pataljoonalle, jonka tehtävänä oli edetä Kööpenhaminaan.[10]
Laskuvarjorykmentti 1:n 4. komppanian joukkue valtasi kaksi Aalborgin lentokenttää kello 07.00. Sen jälkeen 53 Kuljetuslentorykmentin I lennoston Junkers Ju 52/3m -kuljetuskonetta toimitti Jalkaväkirykmentti 159:n III pataljoonan kenttien suojaksi. Tuntia myöhemmin kentiltä toimitettiin taisteluiden tueksi joukkoja ja materiaalia Fornebuhun Norjaan.[10]
Maihinnousut muokkaa
Maihinnousuryhmä 7:n alukset kuormattiin Kielissä, missä Schleswig-Holsteiniin sekä kahteen kauppalaivaan nousivat 198. divisioonan esikunta ja vahvennettu jalkaväkipataljoona, joiden tehtävänä oli nousta maihin Korsöriin. Lisäksi torpedoveneeseen ja kahteen miinanraivaajaan nousi toinen pataljoona kuljetettavaksi Nyborgiin. Matkalla Schleswig-Holstein ajoi karille, ja alus jäi jälkeen. Maihinnousut tapahtuivat ilman vastarintaa ja sillanpäät saatiin nopeasti varmistettua. Korsöriin kuljetettiin päivän kuluessa vahvennettu jalkaväkirykmentti. Joukot marssivat halki Sjællandin kohti Kööpenhaminaa.[11]
Maihinnousuryhmä 8:n apumiinalaiva Hansestadt Danzig saattajanaan jäänmurtaja SS Stettin ja kaksi vartiovenettä kuljetti jalkaväkipataljoonan, jonka tehtävä oli lähinnä poliittinen. Ryhmä nousi maihin kello 04.50 Kööpenhaminan satamassa. Yllätetty Tanskan armeija ei ehtinyt paikalle, ennen kuin saksalaiset olivat jo matkalla Amalienborgin linnaan. Kuninkaanlinnan luona paikalle saapuneet tanskalaiset sotilaat pysäyttivät saksalaisten etenemisen.[12]
Maihinnousuryhmä 9, johon kuului yksi kauppalaiva ja joukko pienempiä aluksia, laski kello 06.30 Fynin länsirannikolle Middelfahrtiin jalkaväkipataljoonan, jonka tehtävänä oli estää Vähän-Beltin yli menevän sillan tuhoaminen. Maihinnousuryhmä 10 poikkesi Esbjergissä kello 11.00. Ryhmä koostui miinanraivaajista ja seuraavana aamuna maihinnousuryhmä 11 nousi maihin Tyborössä.[11]
Taisteluiden päättyminen muokkaa
- Pääartikkeli: Tanskan miehitys
Kööpenhaminan yllä kaartelevat saksalaiset pommikoneet saivat Tanskan hallituksen päättämään, että oli järkevintä lopettaa vastarinta ja antautua. Kello 10.00 alkoivat neuvottelut Tanskan asevoimien kotiuttamisesta. Taisteluissa ehti kuolla 16 tanskalaissotilasta ja 203 saksalaista.[13]
Taistelujärjestys muokkaa
Maavoimat muokkaa
Tanskan asevoimien maavoimiin kuuluivat[14]:
- Jyllannin divisioona
- 2. jalkaväkirykmentti
- 3. jalkaväkirykmentti
- 6. jalkaväkirykmentti
- 7. jalkaväkirykmentti
- Jyllannin rakuunarykmentti
- 3. kenttätykistörykmentti
- 14. ilmatorjuntapatteristo
- 2. pioneeripataljoona
- Sjællandin divisioona
- Henkikaarti
- 1. jalkaväkirykmentti
- 4. jalkaväkirykmentti
- 5. jalkaväkirykmentti
- Kaartin husaarirykmentti
- 1. kenttätykistörykmentti
- 2. kenttätykistörykmentti
- 13. ilmatorjuntapatteristo
- 1. pioneeripataljoona
- Maavoimien lentojoukot (tansk. Hærens Flyvertropper) Vaarlosen lentotukikohta
- 1. laivue
- 2. laivue
- 3. laivue
- 5. laivue
Laivasto muokkaa
Tanskan merivoimien alukset ja niiden tukena olleet laivaston lentojoukot olivat[14]:
- 2 rannikkopanssarilaivaa
- 6 torpedovenettä
- 5 vartiolaivaa
- 10 sukellusvenettä
- 1 miinalaiva
- 7 apumiinalaivaa
- 9 miinanraivaajaa
- Laivaston lentojoukot
- 1. laivue
- 2. laivue
Saksan joukot operaatiossa muokkaa
Saksan operaatioon liitetyt joukot olivat[14]:
- XXXI armeijakunta (saks. Höheres Kommando XXXI) kenraaliluutnantti Leonhard Kaupisch
- 170. jalkaväkidivisioona kenraalimajuri Walter Wittke
- jalkaväkirykmentti 391
- jalkaväkirykmentti 399
- jalkaväkirykmentti 401
- kenttätykistörykmentti 240
- panssarintorjuntakomppania 240
- pioneeripataljoona 240
- 240. tulenjohtojaos
- 198. jalkaväkidivisioona kenraalimajuri Otto Roettig
- jalkaväkirykmentti 305
- jalkaväkirykmentti 308
- jalkaväkirykmentti 326
- kenttätykistörykmentti 235
- panssarintorjuntakomppania 235
- pioneeripataljoona 235
- 235. tulenjohtojaos
- 11. motorisoituprikaati eversti Angern
- jalkaväkirykmentti 110
- jalkaväkirykmentti 111
- konekivääripataljoona 13
- Reservi
- panssaripataljoona 40 (43 kappaletta PZKpfw I/II)
- konekivääripataljoona 4
- konekivääripataljoona 14
- motorisoitu kenttätykistöpatteri 729
- ilmavoimien laskuvarjojääkärirykmentti 1:n 4. komppania
- ilmavoimien General Göring rykmentin I pataljoona
- kaksi pataljoona SS Totenkopf rykmentti 6:sta
- 170. jalkaväkidivisioona kenraalimajuri Walter Wittke
Lähteet muokkaa
- Dildy, Douglas C.: Denmark and Norway 1940: Hitler's boldest operation. Osprey Publishing Ltd., 2007. ISBN 978-1-84603-117-5. (englanniksi)
- Ziemke, Earl F.: Saksalaisten sotatoimet pohjolassa 1939–1945. Porvoo: WSOY, 1963.
Viitteet muokkaa
- ↑ Dildy, Douglas C. s. 22, 28
- ↑ http://www.milhist.dk/besattelsen/9april/9april.html
- ↑ Dildy, Douglas C. s. 34
- ↑ Ziemke, Earl F., s. 63.
- ↑ a b Dildy, Douglas C., s. 23.
- ↑ Dildy, Douglas C., s. 34-35-
- ↑ Ziemke, Earl F., s. 68.
- ↑ a b c d e f g h i Gert Laursen: The German occupation of Denmark (html) milhist.dk. Danish Military History. Viitattu 25.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Ziemke, Earl F., s. 92.
- ↑ a b Dildy, Douglas C., s. 36.
- ↑ a b Ziemke, Earl F., s. 93.
- ↑ Ziemke, Earl F., s. 94.
- ↑ Dildy, Douglas C., s. 36.
- ↑ a b c Dildy, Douglas C. s. 28
Aiheesta muualla muokkaa
- Dansk Militærhistorisk Selskab - Chakoten: The Danish Army on April 9th, 1940, Part 1 (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Dansk Militærhistorisk Selskab - Chakoten: The Danish Army on April 9th, 1940, Supplement to Part 1 (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Dansk Militærhistorisk Selskab - Chakoten: The Danish Army on April 9th, 1940, Part 2 (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Dansk Militærhistorisk Selskab - Chakoten: The Danish Army on April 9th, 1940, Supplement to Part 2 (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi)
- Dansk Militærhistorisk Selskab - Chakoten: The Danish Army on April 9th, 1940, Part 3 (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)