Junkers Ju 52 (kutsumanimeltään Tante Ju, Täti Ju) on saksalainen matkustaja- ja kuljetuskone, jota Junkers-yhtiö valmisti vuosien 1930 ja 1945 välillä.

Junkers Ju 52
Tyyppi kuljetus- ja matkustajakone
Alkuperämaa  Saksa
Valmistaja Junkers
Ensilento 13. lokakuuta 1930
Esitelty 1931
Pääkäyttäjät Luftwaffe
Valmistusmäärä 4 845
Valmistusvuodet 1931−1945 (Saksa)
1945−1947 (Ranska)
1945−1952 (Espanja)
Aeron Junkers Ju-52/3m OH-ALK "Sammon" ohjaamo vuonna 1932. Aero/Finnairin kapteeni Ville Leppänen lensi tällä koneella yhtiön historian ensimmäisen mittarilähestymisen 3. huhtikuuta 1937.[1] Hän suoritti ensimmäisenä suomalaisena mittarilentokelpuutuksen.

Kuljetus- ja matkustajakone

muokkaa

Ju 52:n ensimmäisen, yksimoottorisen prototyypin suunnitteli vuonna 1930 Ernst Zindel työryhmineen Junkersin tehtailla Dessaussa. Junkersin aiemmista malleista periytyvä rungon ja siipien duralumiininen aaltopeltirakenne, joka vahvisti koneen vääntöjäykkyyttä painoa lisäämättä antoi sille tunnusomaisen ulkoasun. Kolme BMW:n moottoria paransi suorituskykyä ja rahtimäärää. Koneelle annettiin uusi tyyppimerkintä Ju 52/3m (3m eli kolme moottoria). Siviilikäytössä Lufthansan matkustajakoneena Ju 52 pystyi kuljettamaan 17 matkustajaa Berliinistä Roomaan kahdeksassa tunnissa. Vientimalleihin asennettiin myös Pratt & Whitney Wasp ja Bristol Pegasus -moottoreita.

Sotilaskuljetus- ja pommikone

muokkaa
 
Ju 52 huollossa. Kuva Kreetalta 1943.

Vuonna 1934 Junkers Ju 52:sta tehtiin pommikoneversio, jota käytettiin ensimmäisen kerran Espanjan sisällissodassa, muun muassa Guernican pommituksessa. Sitä käytettiin Espanjan sisällissodassa myös kuljetuskoneena ja laskuvarjojoukkojen pudotuksissa. Espanjan sisällissota alkoi Espanjan muukalaislegioonan joukkojen kuljetuksella Marokosta manner-Espanjaan Saksan tarjoamien siviilipukuisten sotilaslentäjien lentämillä Ju 52 -koneilla. Näillä koneilla kuljetettiin syksyllä 1936 kolmen kuukauden aikana 14 000 miestä, 44 tykkiä ja 500 tonnia materiaalia manner-Espanjaan.

Toisessa maailmansodassa Ju 52 oli Luftwaffen pääasiallinen kuljetuskone. Verrattuna hävittäjiin kone oli hidas (huippunopeus 265 km/h) ja kahdella konekiväärillä varustettuna melko kevyesti aseistettu, joten saattue oli aina tarpeen, mutta silti koneita ammuttiin alas suuret määrät. Kone oli tärkeässä roolissa muun muassa saarretun Stalingradin huoltolennoissa. Myös Norjan miehityksessä operaatio Weserübungissa 9. huhtikuuta 1940 alkaen oli Junkers Ju 52:lla suuri merkitys, koska se pystyi vuoristoisessa maassa hyödyntämään melko lyhyitä ja heikkokuntoisia lentokenttiä. Suurin laskuvarjo-operaatio, jossa Ju 52:t olivat mukana, oli hyökkäys Kreetalle toukokuussa 1941, johon osallistui noin 500 Ju 52 -konetta. Myös toukokuussa 1940 Belgian Eben-Emael linnoituksen taisteluun osallistui 400 Ju 52 -konetta joista osa hinasi DFS 230 liitokoneita.

Koneita valmistettiin 5 000 kappaletta. Vaikka useimmat koneet tuhoutuivat sodassa ja sodan jälkeen, pieni määrä valmistettiin vuoden 1945 jälkeen Ranskassa ja Espanjassa. Sveitsin ilmavoimat käyttivät joitain koneita 1980-luvulle asti. Samoin ns. puskalentäjät esimerkiksi Alaskassa ja Australiassa suosivat tätä konetta, koska se kesti koviakin säitä, lensi vakaasti suurellakin kuormalla ja sieti mainiosti ala-arvoisiakin lentokenttiä.

Jonkun verran koneita on edelleen lentokelpoisessa kunnossa ja edelleen jatkuvassa käytössä.

Ju 52 Suomessa

muokkaa
 
Junkers Ju 52 B1+HA Käkisalmella heinäkuussa 1942.

Finnairin edeltäjä Aero tilasi yhden koneen jo vuonna 1932, se oli kolmimoottorinen, 14-paikkainen Ju 52/3m ja otettiin käyttöön 1. heinäkuuta 1932 Helsinki–Tukholma-välille. Yhteensä Aero tilasi viisi konetta. Tunnetuin koneista oli Kaleva, jonka neuvostoliittolaiset pommikoneet ampuivat alas Suomenlahdella 14. kesäkuuta 1940. Suomen posti on julkaissut 6. syyskuuta 1938 Junkers Ju 52 -aiheisen postimerkin ja 3. maaliskuuta 2003 Junkers Ju 52/3m -aiheisen postimerkin.

Museokone D-AQUI

muokkaa
 
Junkers Ju 52/3m ”D-AQUI”

Vanhin lentävä Ju-52, Lufthansan 1930-luvun D-AQUI-tunnuksisen koneen väreihin maalattu yksilö D-CDLH vieraili Suomessa Malmin lentokentällä 15. toukokuuta 2005.

Tekniset tiedot

muokkaa
 

Lähde:[2]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 3
  • Matkustajat: 17
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&018.090000018,9 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&029.025000029,25 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.05000004,5 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&0110.0500000110,5 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&06510.&&&&006 510 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&010990.&&&&0010 990 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&03.&&&&003 × BMW 132T -tähtimoottoria; &&&&&&&&&&&&0544.&&&&00544 kW (&&&&&&&&&&&&0730.&&&&00730 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0265.&&&&00265 km/h merenpinnassa
  • Taistelusäde: &&&&&&&&&&&&0870.&&&&00870 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&05490.&&&&005 490 m
  • Nousuaika: 17 min 3 000 metriin

Aseistus

  • 1 × 13 mm MG 131 konekivääri
  • 2 × 7,92 mm MG 15 konekivääri
  • 455 kg pommeja

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Harri Mustonen: Suomalaisen ilmailun historiaa tehtiin 1937, kun Junkers Ju 52 ilmestyi yön pimeydestä Malmin lentokentälle Tekniikka&Talous. 27.8.2023. Viitattu 28.8.2023.
  2. Donald 1997 s. 538

Aiheesta muualla

muokkaa