Romanov (hallitsijasuku)
Romanov oli Venäjän hallitsijasuku vuosina 1613–1917 eli yli 300 vuoden ajan. Romanovit käyttivät tsaarin ja 1700-luvun alusta alkaen myös Venäjän keisarin hallitsijanimeä.
| Romanov | |
|---|---|
 vaakuna |
|
| Maa |
 Venäjä |
| Arvonimet | Venäjän keisari |
| Perustaja | tsaari Mikael I |
| Viimeinen hallitsija | keisari Nikolai II |
| Nykyinen päämies | kiistanalainen vuodesta 1992 |
| Perustamisvuosi | 1613 |
| Kansallisuus | venäläinen |
.svg)
Suvun alkuperä muokkaa
Varhaisin tunnettu Romanovien esi-isä oli 1340-luvulla Moskovan suuriruhtinas Semjonia palvellut pajari Andrei Kobyla. Hänen jälkeläisissään oli useita Moskovan suuriruhtinaita palvelleita merkittäviä sotapäälliköitä.[1][2] Andrei Kobylan poika Fjodor sai lempinimen Koška, ’kissa’, ja hänen lapsensa käyttivät sukunimeä Koškin.[2] Fjodorin pojanpojanpojan Juri Zaharevitš Koškinin nuorempi poika oli Roman Jurevitš Zaharin-Jurev (k. 1543), jonka tyttärestä Anastasia Romanovna Zaharina-Jurevasta tuli vuonna 1547 tsaari Iivana IV Julman ensimmäinen vaimo. Romanovin suku polveutuu Roman Jurevitšin pojasta Nikita Romanovitš Zaharin-Jurevista, jonka lapset ottivat sukunimen Romanov merkittävän isoisänsä, tsaarin apen mukaan.[1][2] Nikita Romanovitš nai ruhtinas Aleksandr Šuiškin tyttären, mikä kytki myös hänen perheensä pian sammuneeseen Rurikin dynastiaan ja sen Šuiškin haaraan.[2]
Romanovien valtakausi muokkaa
Romanovit nousivat Venäjän hallitsijasuvuksi, kun säätykokous zemski sobor valitsi helmikuussa 1613 Nikita Romanovitšin 16-vuotiaan pojanpojan Mikael (Mihail) Fjodorovitš Romanovin Venäjän tsaariksi ja hänet kruunattiin nimellä Mikael I. Mikael Romanovin valtaannousu päätti Venäjällä viisitoista vuotta kestäneen sekasorron ajan.[1][2] Venäjän kruunu periytyi tämän jälkeen Romanovin suvussa, mutta koska pysyvää kruununperimysjärjestystä ei ollut, vallanvaihdoksiin liittyi useasti perimyskiistoja ja palatsivallankaappauksia. Välillä kruunu siirtyi hallitsijoiden puolisoille. Pietari I Suuri sääti vuonna 1722 ensimmäisen kruununperimyslain, jonka mukaan hallitsija sai nimetä seuraajansa, mutta se muutti tilanteen vain sekavammaksi. Yksiselitteinen kruununperimysjärjestys säädettiin viimein keisari Paavalin I:n aikana vuonna 1797.[1]
Alkuperäinen Mikael Romanovin suku sammui mieslinjalta Pietari II:n kuoltua vuonna 1730, ja viimeinen ”aito” Romanov oli vuonna 1762 kuollut keisarinna Elisabet. Myöhemmät Romanovit olivat Elisabetin siskonpojan Pietarin III:n jälkeläisiä ja siten periaatteessa Holstein-Gottorpin sukua, mutta he käyttivät silti nimeä Romanov.[1][2]
Romanovit syrjäytettiin vallasta vuonna 1917 helmikuun vallankumouksessa, jolloin valta siirtyi aluksi Venäjän väliaikaiselle hallitukselle. Myöhemmin samana vuonna tapahtuneen lokakuun vallankumouksen jälkeen pääosa suvusta siirtyi maanpakoon. Venäjälle jääneet suvun edustajat vangittiin ja teloitettiin Venäjän sisällissodan aikana.
Myöhemmät vaiheet muokkaa
Romanovin suvun päämiehen asema on ollut kiistelty sen jälkeen, kun viimeinen keisari Nikolai II jälkeläisineen ja veljineen teloitettiin vuonna 1918. Perimysjärjestyksessä seuraavana ollut Nikolai II:n serkku Kirill Vladimirovitš Romanov julistautui vuonna 1924 keisariksi maanpaossa, mitä hänen isänsä serkun Nikolai Nikolajevitš Romanovin ympärille ryhmittyneet vastustivat. Kirill Vladimirovitšin pojan Vladimir Kirillovitš Romanovin kuoltua vuonna 1992 pojattomana kilpailevia vaatimuksia suvun päämiehen asemasta ovat esittäneet muun muassa tämän tytär Maria Vladimirovna Romanova, jonka mukaan suvussa ei morganaattisten avioliittojen vuoksi enää ole kruunuun oikeutettuja mieslinjaisia perillisiä, ja toista sukuhaaraa edustanut Nikolai Romanovitš Romanov, joka kiisti tämän tulkinnan.[3][4]
Venäjää hallinneet Romanovit muokkaa
- Mikael I (1613–1645)
- Aleksei I (1645–1676), Mikael I:n poika
- Fjodor III (1676–1682), Aleksei I:n poika
- Iivana V (1682–1696), Fjodor III:n veli, Pietari I:n kanssahallitsija
- Pietari I Suuri (1682–1725), Fjodor III:n ja Iivana V:n velipuoli, hallitsi yksin vuodesta 1696
- Katariina I (1725–1727), Pietari I:n leski (Skowronskin sukua)
- Pietari II (1727–1730), Pietari I:n pojanpoika
- Anna (1730–1740), Iivana V:n tytär
- Iivana VI (1740–1741), Iivana V:n tyttärentyttärenpoika (isänsä puolelta Braunschweig-Wolfenbüttelin sukua)
- Elisabet (1741–1762), Pietari I:n ja Katariina I:n tytär
- Pietari III (1762), Elisabetin sisarenpoika (isänsä puolelta Holstein-Gottorpin sukua)
- Katariina II Suuri (1762–1796), Pietari III:n puoliso (Anhalt-Zerbstin sukua)
- Paavali I (1796–1801), Pietari III:n poika (hänestä alkaen kaikki Romanovit Holstein-Gottorpin sukua)
- Aleksanteri I (1801–1825), Paavali I:n poika
- Konstantin Pavlovitš (1825), Aleksanteri I:n veli (julistettiin keisariksi Aleksanterin kuoltua, mutta torjui kruunun)
- Nikolai I (1825–1855), Aleksanteri I:n veli
- Aleksanteri II (1855–1881), Nikolai I:n poika
- Aleksanteri III (1881–1894), Aleksanteri II:n poika
- Nikolai II (1894–1917), Aleksanteri III:n poika
- Mikael Aleksandrovitš (1917), Nikolai II:n veli (Nikolai II luovutti helmikuun vallankumouksessa kruunun veljelleen, joka luovutti sen seuraavana päivänä väliaikaiselle hallitukselle.)
Suvun muita jäseniä muokkaa
- Sofia Aleksejevna (1657–1704), Aleksei I:n tytär, Iivana V:n ja Pietari I:n sijaishallitsija
- Anna Petrovna Romanova (1708–1728), suuriruhtinatar, Pietari I:n tytär
- Aleksandra Pavlovna Romanova (1783–1801), Paavali I:n tytär
- Jelena Pavlovna Romanova (1784–1803), Paavali I:n tytär
- Maria Pavlovna Romanova (1786–1859), Paavali I:n tytär, Saksi-Weimarin herttuatar
- Jekaterina Pavlovna Romanova (1877–1819), Paavali I:n tytär, Württenbergin kuningatar
- Anna Pavlovna Romanova (1795–1865), Paavali I:n tytär, Hollannin kuningatar
- Mihail Pavlovitš Romanov (1798–1849), Paavali I:n poika
- Konstantin Nikolajevitš Romanov (1827–1892), suuriruhtinas ja amiraali, keisari Nikolai I:n poika
- Nikolai Konstantinovitš Romanov (1850–1918), suuriruhtinas, tutkimusmatkailija, liikemies ja kastelujärjestelmien kehittäjä, Konstantin Nikolajevitš Romanovin poika
- Mihail Nikolajevitš Romanov (1832–1909), Nikolai I:n poika, sotamarsalkka, Transkaukasian kenraalikuvernööri, jonka lapsia olivat:
- Nikolai Mihailovitš Romanov (1859–1919), suuriruhtinas, jalkaväenkenraali, historioitsija ja entomologi
- Anastasia Mihailovna Romanova (1860–1922), Mecklenburg-Schwerinin suurherttuatar
- Mihail Mihailovitš Romanov (1861–1929)
- Georgi Mihailovitš Romanov (1863–1919)
- Aleksandr Mihailovitš Romanov (1866–1933)
- Sergei Mihailovitš Romanov (1869–1918)
- Aleksei Mihailovitš Romanov (1875–1895)
- Konstantin Konstantinovitš Romanov (1858–1915), Nikolai I:n pojanpoika, jonka lapsia olivat:
- Ioann Konstantinovitš Romanov (1886–1918)
- Gavriil Konstantinovitš Romanov (1887–1955)
- Tatiana Konstantinova Romanova (1890–1970), abbedissa Äiti Tatjana
- Konstantine Konstantinovitš Romanov (1891–1918)
- Oleg Konstantinovitš Romanov (1892–1914)
- Igor Konstantinovitš Romanov (1894–1918)
- Georgi Konstantinovitš Romanov (1903–1938), sisustusarkkitehti
- Natalia Konstantinova Romanova (1905 – kuoli lapsena)
- Vera Konstantinova Romanova (1906–2001)
- Nikolai Nikolajevitš Romanov (1856–1929), Nikolai I:n pojanpoika, venäläinen kenraali
- Pjotr Nikolajevitš Romanov (1864–1931), Nikolai I:n pojanpoika, jonka jälkeläisiä olivat:
- Marina Petrovna Romanova (1892–1981)
- Roman Petrovitš Romanov (1896–1978)
- Nikolai Romanovitš Romanov (1922–2014), suvun päämies
- Dimitri Romanov (1926–2016), Tanskaan muuttanut pankkimies ja kirjailija, veljensä jälkeen suvun päämies
- Nadežda Petrovna Romanova (1898–1988)
- Sofia Petrovna Romanova (1898 – kuoli lapsena)
- Aleksandra Aleksandrovna Romanov (1842–1849), Aleksanteri II:n tytär
- Nikolai Aleksandrovitš Romanov (1843–1865), Aleksanteri II:n poika, kruununperijä
- Aleksei Aleksandrovitš Romanov (1850–1908), Aleksanteri II:n poika
- Maria Aleksandrovna Romanova (1853–1920), Aleksanteri II:n tytär
- Pavel Aleksandrovitš Romanov (1860–1919), Aleksanteri II:n poika, jonka lapsia olivat:
- Maria Pavlovna Romanova (1890–1958)
- Dmitri Pavlovitš Romanov (1891–1941), Rasputinin murhaaja
- Aleksandr Aleksandrovitš Romanov (1869–1870), Aleksanteri III:n poika
- Georgi Aleksandrovitš Romanov (1871–1899), Aleksanteri III:n poika
- Ksenia Aleksandrovna Romanova (1875–1960), Aleksanteri III:n tytär, jonka jälkeläisiä olivat:
- Irina Aleksandrovna Romanova (1895–1970)
- Andrei Aleksandrovitš Romanov (1897–1981)
- Fjodor Aleksandrovitš Romanov (1898–1968)
- Nikita Aleksandrovitš Romanov (1900–1974)
- Dmitri Aleksandrovitš Romanov (1901–1980)
- Rostislav Aleksandrovitš Romanov (1902–1978)
- Vasili Aleksandrovitš Romanov (1907–1989)
- Olga Aleksandrovna Romanova (1882–1960), Aleksanteri III:n tytär
- Kirill Vladimirovitš Romanov (1876–1938), Aleksanteri II:n pojanpoika, kruununtavoittelija, jonka poika oli
- Vladimir Kirillovitš Romanov (1917–1992), kruununtavoittelija
- Leonida Georgijevna Romanova (1914–2010), Vladimir Kirillovitš Romanovin puoliso
- Maria Vladimirovna Romanova (s. 1953), suuriruhtinatar ja kruununtavoittelija, Vlarimir Kirillovitš Romanovin tytär
- Vladimir Kirillovitš Romanov (1917–1992), kruununtavoittelija
- Jelena Vladimirovna Romanova (1882–1957), suuriruhtinatar, myöhemmin Kreikan prinsessa
- Olga Nikolajevna Romanova (1895–1918), Nikolai II:n tytär
- Tatjana Nikolajevna Romanova (1897–1918), Nikolai II:n tytär
- Marija Nikolajevna Romanova (1899–1918), Nikolai II:n tytär
- Anastasia Nikolajevna Romanova (1901–1918), Nikolai II:n tytär
- Aleksei Nikolajevitš Romanov (1904–1918), Nikolai II:n poika ja kruununperillinen
Katso myös muokkaa
- Venäjän hallitsijat (882–1917)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Romanov dynasty (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.9.2017.
- ↑ a b c d e f Nordisk familjebok (1916), s. 702 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 20.9.2017.
- ↑ Dynastic Succession (englanniksi) Russian Imperial House. Viitattu 11.10.2017.
- ↑ Nikolai Romanovitš Romanov: Succession of the Imperial House of Russia (englanniksi) Romanovfamily.org. Viitattu 11.10.2017.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Romanov (hallitsijasuku) Wikimedia Commonsissa
