Konstantin Konstantinovitš Romanov
Suuriruhtinas Konstantin Konstantinovitš Romanov (ven. Константи́н Константи́нович, 22. elokuuta 1858 – 15. kesäkuuta 1915) oli venäläinen aatelismies ja Venäjän keisari Nikolai I:n pojanpoika.
Konstantinin isä oli Konstantin Nikolajevitš Romanov ja äiti Aleksandra Josifovna. Konstantin vanhin sisar Olga nai Kreikan kuninkaan Yrjö I:n vuonna 1867.
Lapsuudesta asti Konstantin oli kiinnostunut taiteesta ja musiikista eikä niinkään sotapalveluksesta, mikä oli tapa venäläisissä aatelisperheissä. Hän palveli ensin Keisarillisessa laivastossa, mutta jätti sen kesken ja liittyi keisarilliseen vartiokaartiin.
Konstantin nai Pietarissa vuonna 1884 Elisabeth Saksi-Altenburgin.[1] Vaikka Konstantin toisaalta oli homoseksuaalinen, hän omistautui vahvasti perheelle, johon syntyi 9 lasta :
- Ioann Konstantinovitš Romanov (1886–1918)
- Gavriil Konstantinovitš Romanov (1887–1955)
- Tatiana Konstantinova Romanova (1890–1970)
- Konstantine Konstantinovitš Romanov (1891–1918)
- Oleg Konstantinovitš Romanov (1892–1914)
- Igor Konstantinovitš Romanov (1894–1918)
- Georgi Konstantinovitš Romanov (1903–1938)
- Natalia Konstantinova Romanova (1905 ; kuoli lapsena)
- Vera Konstantinova Romanova (1906–2001)
Kun ensimmäinen maailmansota syttyi 1914, Konstantin ja Elisabeth olivat Saksassa Wildungenin kylpylässä. He olivat nyt vihollisvaltiossa ja päättivät paeta, mutta Saksan viranomaiset pidättivät heidät. Elisabeth kirjoitti Saksan keisarilliselle perheelle ja pyysi apua. Saksan viranomaiset vapauttivat Konstantinin ja Elisabethin ja kuljettivat heidät Venäjälle.
Sodassa palvelivat kaikki perheen pojat, ja heistä Oleg kaatui 1914. Konstantin itse kuoli sairauteen 15. kesäkuuta vuonna 1915.
Venäjän vallankumouksen yhteydessä pojista Ioann, Gavriil, Konstantin ja Igor joutuivat bolševikkien vangiksi lokakuussa 1917. Ioann, Konstantin ja Igor teloitettiin Uralilla. Konstantinin puoliso Elisabeth sekä jälkeläiset Gavriil, Tatjana, Vera, ja Georgi onnistuivat siirtymään länteen.
LähteetMuokkaa
- ↑ H. K. K. Konstantin. Finlands Allmänna Tidning, 30.04.1884, nro 100, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 13.07.2015.