Mihail Nikolajevitš Romanov
Mihail Nikolajevitš (25. lokakuuta (J: 13 lokakuuta) 1832 Pietarhovi, Venäjän keisarikunta – 18. joulukuuta 1909 Cannes, Ranska) oli Romanov-hallitsijasukuun kuulunut venäläinen suuriruhtinas, kenraalikuvernööri ja sotamarsalkka.[1]
| Mihail Nikolajevitš | |
|---|---|
| Venäjän suuriruhtinas | |
 | |
| Syntynyt |
Mihail Nikolajevitš Romanov 25. lokakuuta (J: 13. lokakuuta) 1832 Pietarhovi, Venäjä |
| Kuollut |
18. joulukuuta 1909 (77 vuotta) Cannes, Ranska |
| Puoliso |
Olga Fjodorovna ( 1857; 1891) |
| Lapset | 7 |
| Suku | Romanov |
| Isä | Nikolai I |
| Äiti | Aleksandra Fjodorovna |
| Uskonto | Venäjän ortodoksi |
Suku
muokkaaMihail Nikolajevitš oli keisari Nikolai I:n ja keisarinna Aleksandra Fjodorovnan nuorin lapsi. Hänellä oli kuusi sisarusta, joista vanhin oli Aleksanteri II,[1]sisaret Maria, Olga, Aleksandra, veljet Konstantin ja Nikolai.
Virkaura
muokkaaSuuriruhtinas Mihail Nikolajevitš palveli vuosina 1862–1882 Transkaukasian kenraalikuvernöörinä Tbilisissä. Venäjän–Turkin sodassa vuosina 1877–1878 hän palveli Venäjän Kaukasuksen joukkojen ylipäällikkönä ja sai sotamarsalkan arvon vuonna 1878. Aleksanteri II:n kuoltua ja Aleksanteri III:n noustua valtaan vuonna 1881 Mihail Nikolajevitš nimitettiin Venäjän valtakunnanneuvoston puhemieheksi epäsuosioon joutuneen vanhemman veljensä Konstantin Nikolajevitšin sijaan. Tätä virkaa hän hoiti vuoteen 1905 asti.
Mihail Nikolajevitš oli puheenjohtajana vuoden 1899 salaisessa neuvottelukunnassa, joka valmisteli Suomen suuriruhtinaskuntaa koskeneen helmikuun manifestin.[2]
Avioliitto
muokkaaMihail Nikolajevitš avioitui vuonna 1857 Badenin prinsessan Cäcilian kanssa, joka oli Badenin suurherttuan Leopold I:n ja Ruotsin prinsessan Sophien tytär. Cäcilia otti nimen Olga Fjodorovna, ja he saivat seitsemän lasta, jotka muodostivat Mihailovitšeina tunnetun Romanovien sukuhaaran.[1]
Ei tiedetä, kuinka suuriruhtinas Mihail Nikolajevitš ja prinsessa Cäcilie tapasivat, mutta heidän liittonsa oli rakkausavioliitto ja he olivat onnellisia yhdessä. Nikolai I:n neljästä pojasta ainoastaan Mihail pysyi uskollisena aviopuolisolleen koko elämänsä. Cäcilie oli kihlajaisten aikaan 16-vuotias. Mihail kertoi kälylleen Maria Aleksandrovnalle Cäcilien valinneen nimekseen Olga Fjodorovna, koska Mihail ei pitänyt Cäcilie-nimestä. Heidät vihittiin Pietarissa Talvipalatsin kappelissa 16. (J: 28.) elokuuta 1857.
Suuriruhtinas Mihail rakasti vaimoaan syvästi koko ikänsä ja oli tämän vahvan vaikutuksen alainen; he olivat toistensa vastakohtia, ja tämä näytti vain vahvistavan heidän liittoaan. Mihail Nikolajevitš oli kiltti, rauhallinen ja melko tylsä mies, joka olisi mielellään omistautunut vain tykistölle ja perheelleen, eikä hän loistanut poikkeuksellisella älyllä. Suuriruhtinatar Olga Fjodorovna oli eloisa, teräväkielinen ja nokkela seurapiirinainen, joka piti kovasti ilkeistä tarinoista ja juoruista – joidenkin hänen aikalaistensa mukaan juorut olivat hänen pääasiallinen olemassaolon syynsä.
Mihail Nikolajevitš ja Olga asuivat omassa suuressa asunnossaan Pietarissa, Uudessa Mikaelin palatsissa, joka valmistui heille vuonna 1861. Siellä oli ajalle poikkeuksellisesti viemäröinti, kuumailmalämmitys ja vuodesta 1889 lähtien myös sähkövalo. Heillä oli myös palatsimainen vuosina 1850–1861 valmistunut kesäasunto Mihailovka Strelnassa ja Ai-Todor, suuri asuinhuvila Krimillä lähellä Jaltaa.[3]
Mihailovitšit olivat suvun kolmen nuorimman haaran suurin perhe. Suuriruhtinatar Olga, joka oli miestään vahvempi persoonallisuus, oli perheen hallitseva voima. Hän kasvatti kaikki lapsensa rautaisella kädellä, kuten hänet itsensäkin oli kasvatettu. Hän vaati lapsiltaan täydellistä tottelevaisuutta.[4]
Lapset
muokkaa- Nikolai Mihailovitš Romanov (1859–1919), teloitettiin Pietari-Paavalin linnoituksessa, naimaton, ei jälkeläisiä
- Anastasia Mihailovna Romanova (1860–1922), avioitui vuonna 1879 Mecklenburg-Schwerinin suurherttua Fredrik Frans III:n (1851–1897) kanssa; heille syntyi yksi poika, kaksi tytärtä.
- Mihail Mihailovitš Romanov (1861–1929), avioitui vuonna 1891 Sofie Nikolajevna Merenbergin, kreivitär de Torbyn (1868–1927) kanssa; heille syntyi yksi poika ja kaksi tytärtä. Heidän tyttärensä kreivitär Nadedža Mihailovna de Torby avioitui 1916 Battenbergin prinssi, Milford Havenin 2. markiisi George Mountbatten (1892–1938) kanssa, joka oli amiraali Louis Mountbattenin veli.
- Georgi Mihailovitš Romanov (1863–1919), avioitui vuonna 1900 Olga Konstantinovnan tyttären, Kreikan ja Tanskan prinsessa Marian (1876–1940) kanssa; heille syntyi kaksi tytärtä, teloitettiin Pietari-Paavalin linnoituksessa
- Aleksandr Mihailovitš Romanov (1866–1933), avioitui vuonna 1894 keisari Aleksanteri III:n tyttären, suuriruhtinatar Xenia Aleksandrovnan (1875–1960) kanssa; heille syntyi yksi tytär, ja kuusi poikaa
- Sergei Mihailovitš Romanov (1869–1918), teloitettiin vallankumouksen aikana Alapajevskissa, naimaton, ei jälkeläisiä
- Aleksei Mihailovitš Romanov (1875–1895), kuoli tuberkuloosiin naimattomana, ei jälkeläisiä
Omaisuus
muokkaaSuuriruhtinas Mihail Nikolajevitš omisti Duderhofin kartanon (184 hehtaaria, peritty äidiltä 1861) Pietarhovin kihlakunnassa, Ai-Todorin kartanon Gasprassa Jaltan piirikunnassa (alun perin 69 hehtaaria, myöhemmin 200 hehtaaria), Gruševskoje tilan Jekaterinoslavin, Hersonin ja Taurian kuvernementeissä (75 066 hehtaaria), Tsiglirovkan tila Pultavan kuvernementin Konstantinogradin piirikunnassa (14 122 hehtaaria), Vardanen kartanon Mustanmeren maakunnassa (8 000 hehtaaria, myönnetty vuonna 1871) ja Borjomin tila Gorin alueella Tbilisin maakunnassa (69 513 hehtaaria, myönnetty 1872).
Viimeiset vuodet
muokkaaHänen puolisonsa suuriruhtinatar Olga Fjodorovna kuoli 51-vuotiaana vuonna 1891. Suuriruhtinas Mihail Nikolajevitš oli viimeisinä vuosinaan vakavasti sairas ja kuoli ollessaan hoitamassa terveyttään Etelä-Ranskassa 77-vuotiaana joulukuussa 1909.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c H. K K. Mikael Nikolajevitsh. Suomalainen Wirallinen Lehti, 21.12.1909, nro 295, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.07.2015.
- ↑ Pieni Tietosanakirja (1927), s. 140 Runeberg.org. Viitattu 27.8.2023.
- ↑ Beéche, Arturo: The Grand Dukes, Eurohistory, 2010. Ss. 83-84. ISBN 978-0-9771961-8-0
- ↑ Cockfield, Jamie H: White Crow. Praeger, 2002. Ss. 9-12, 15-17, 29, 64-65. ISBN 0-275-97778-1