Wikipedia

Rekola

Vantaan kaupunginosa
Tämä artikkeli käsittelee Vantaan kaupunginosaa. Muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Rekola (ruots. Räckhals) on Vantaan kaupunginosa Helsingin–Riihimäen radan varrella Koivukylän ja Korson välissä. Rekola kuuluu Koivukylän suuralueeseen. Hieman alle 3 000 asukkaan pientalovaltainen kaupunginosa on tunnettu muun muassa rautatieasemastaan, joka on lähijunien käytössä.

Rekola
Räckhals
Rekolan länsiosan läpi kulkevaa Rekolantietä.
Rekolan länsiosan läpi kulkevaa Rekolantietä.
Kaupungin kartta, jossa Rekola korostettuna.
Kaupungin kartta, jossa Rekola korostettuna.
Kaupunki Vantaa
Suuralue Koivukylän suuralue
Kaupunginosa nro 73
Pinta-ala 1,7 km² 
Väkiluku 2 959[1] (31.12.2020)
Työpaikkoja 564 kpl [2]  (31.12.2017)
Postinumero(t) 01400
Lähialueet Asola, Havukoski, Matari, Päiväkumpu

Pientalojen osuus Rekolan asuntokannasta on yli 80 %.[2][3] Vieraskielistä väestöä kaupunginosassa asuu alle kymmenen prosenttia.[2] Alueen palveluihin kuuluvat muun muassa lähikauppa sekä Rekolan koulu.[3] Alueen maamerkkeihin kuuluu myös vuonna 1987 valmistunut Rekolan kirkko.

Rekolan naapurikaupunginosia ovat Asola lännessä, Matari pohjoisessa, Havukoski etelässä sekä Päiväkumpu idässä. Rekolan itäosassa luonnollisena rajana toimii Keravanjoki, kun taas lännessä koko kaupunginosaa rajaa rautatie.

Nimen alkuperä muokkaa

Nimi Rekola on mukailtu 1900-luvulla Rekolan ruotsinkielisestä nimestä Räckhals. Räckhals-nimen taas katsotaan pohjautuvan talonnimeen, joka juontuu sen asukkaan saamasta liikanimestä "Kaulankurkottaja".[4]

Luonto muokkaa

 
Huhtikuun kevätaurinko on sulattanut suurimman osan lumesta Vanhan Rekolanojan varsilta. Viime syksyiset lehdet reunustavat ojan varrella lahoavaa sammaloitunutta puuta.

Rekolan itälaidalla olevan Keravanjoen varsi on kasvillisuuden puolesta rehevää ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi merkittävä elinympäristö. Merkittäviä osuuksia ovat Hanabölen Pikkukoski ja Matarinkoski.[5] Rekolan länsipuolella virtaa Rekolanoja, jonka koko valuma-alue sijaitsee Tikkurilan ja Keravan välillä.[6][7] Rekolanojasta on erkaantunut mutkikas pieni uoma, Vanha Rekolanoja, joka sijaitsee Rekolanojanpuistossa. Eri puolilla Rekolaa on pientaloalueiden välissä metsäiseksi jääneitä pikkualueita, jotka on merkitty puistoiksi. Niistä osalla on myös metsänhoitosuunnitelma. Tällaisia metsäpuistoja ovat muun muassa Rekolanojanpuisto, Helenanpuisto, Kustaanpuisto, Pekanpuisto, Kyöstinpuisto, Rekolanranta, Koskelanpuisto ja Riitanpuisto. Laurintien varrella, Katrintien ja Laurantien välissä kasvaa suurehko tammi, joka on erityissuojeltu luonnonkohde.[6]

Historia muokkaa

Pääartikkeli: Rekolan historia

Rekolan nykyinen pientaloalue Rekolanpuron itärannalla oli alkujaan Hanabölen kylän takamaata. 1550-luvulla Rekolan eli silloisen Räckhalsin alueelle perustettiin saha osana Helsingin lähiseutujen metsien hakkuita. 1700-luvun puolivälissä Rekolassa raivautettiin uutta niittyä ja rakennettiin kaksi latoa. Alue oli kuitenkin suurimmaksi osaksi korpimetsää, eikä asutusta tiedetä tuolloin vielä olleen.

 
Rekolan kartanon päärakennus sijaitsee Peijaksen sairaalan lähellä Asolassa. Se toimii nykyisin nuorten turvatalona.

1830-luvulla Räckhalsin alueella oli kaksi vesivoimalla toimivaa myllyä. Rekolaan alkoi muodostua vähitellen suuri maanviljelystila, jota alettiin kutsua Räckhalsin kartanoksi. Kartanosta myytiin maitoa, viljaa, perunoita ja kasvitarhan tuotteita sekä lähellä asuville että Helsinkiin. Rautatie Hämeenlinnaan valmistui vuonna 1862, mutta junat alkoivat pysähtyä Rekolassa vasta vuonna 1887. Räckhalsin asema, joka vuoteen 1980 saakka sijaitsi nykyistä etelämpänä, sai nimensä radan länsipuolella Helsingin pitäjän kirkon omistamalla lahjoitusmaalla sijaitsevasta Räckhalsin kartanosta. Matka Helsingistä Rekolaan kesti 47 minuuttia. Kun noin kolme kilometriä pohjoisemmaksi Tuusulan puolelle avattiin vuonna 1889 Korson asema, liikenne Rekolassa väheni.

1900-luku muokkaa

Rautatieaseman ympäristöön alkoi 1900-luvun taitteessa kasvaa keskusalue, ja alueelle muutti paljon työvoimaa. Vuosina 1910–1917 seisakkeen itäpuolella toimi Koskelan Tiilitehdas Oy:n tehdasrakennus. Vuonna 1917 Rekolan kylä, kuten myös Hakkila, määrättiin osaksi Tikkurilan taajaväkistä yhdyskuntaa. Ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1914 Rekolan metsät hakattiin venäläisten vallitustöitä varten, ja hakkuut tekivät maista savipeltoja.

Rekolaan perustettiin yksityinen suomalainen kansakoulu, jossa oli 25 oppilasta vuonna 1915. Se sai kunnalta taloudellista tukea ja otettiin kokonaan kunnan haltuun sisällissodan jälkeen vuonna 1922. Kansakoulu sai vuonna 1951 laajennusosan, joka tunnetaan nykyisin Rekolan koulun rakennuksena. Räckhalsin tilan päärakennuksessa toimi maalaiskunnan suurin lastenkoti.

Vuonna 1920 rekolalaisten tärkeimmät työnantajat olivat Valtionrautateiden konepaja sekä Tikkurilan väri- ja vernissatehtaat. Radan lähellä sijaitseville tonteille muodostui junalla Helsingissä työssä käyvän teollisuustyöväen asuinalue, kun taas joen läheltä myydyille tonteille muuttaneet olivat pääasiassa toimistotyöntekijöitä, ammattimiehiä, opettajia tai kesäasukkaita. Vuonna 1930 Rekolassa oli 690 asukasta. 1930-luvun lopulla Rekolassa harjoitti liiketoimintaa tynnyritehtaan lisäksi Elanto, jonka myymälä teki rautatieaseman ympäristöstä kylän kaupallisen keskuksen.

Toisen maailmansodan jälkeen muokkaa

 
Rekolaan valmistui vuonna 1945 Vakulan talo, tehdaskiinteistö, jossa on toiminut muun muassa hetekatehdas sekä kangas- ja trikooteollisuutta. Sittemmin rakennuksessa on ollut muutamia asuntoja, pieniä yrityksiä sekä kulttuuri-, harrastus- ja vapaa-ajan toimintaa.[8]

Jatkosodan jälkeen Rekolan kartanon maille alettiin rakentaa Asolan rintamamieskylää. Vuonna 1946 Rekolassa oli 1 812 asukasta. Kunnanvaltuusto käsitteli 1950-luvulla kylännimien suomentamista ja hyväksyi Hanabölen rinnakkaisnimeksi Rekola-nimen. Hanabölen ja Rekolan muodostamasta alueesta, samoin kuin Rekolan pohjoispuolisesta seisakkeesta, oli kuitenkin käytetty myös nimitystä Hanala.lähde? Rekolassa avattiin Vantaan ensimmäinen kunnallinen päiväkoti vuonna 1955.[9]

Vuonna 1965 Rekolassa oli noin 2 200 asukasta. Vuonna 1971 perustettiin Rekolan yhteiskoulu, joka toimi aluksi sekä kansakoulun että vapaapalokunnan tiloissa ja myöhemmin Kustaantiellä. Solukoulumallisen rakennuksen oli suunnitellut arkkitehti Arno Savela. Peruskoulu-uudistuksen myötä Rekolan yhteiskoulun nimi muutettiin vuonna 1977 Koivukylän yläasteeksi ja lukioksi, nykyiseksi Koivukylän kouluksi.

Väestö muokkaa

Rekolan asukasluku 31. joulukuuta 2020 oli 2 959.[1] Asuinrakentaminen on täyttänyt lähestulkoon koko kaupunginosan alueen, jonka asemakaava on pääosin peräisin 1980-luvulta. Puolet asuintaloista on 1990-lukua edeltävältä ajalta. Uudempien asuntojen keskikoko on ollut kasvavaa. Vuonna 1980 rekolassa asui 1 717 ihmistä, ja vuoden 1990 laskennoissa määrä oli 1 882. Väkiluku oli pysynyt alle 2 000 asukkaan, kunnes 1990-luvun loppupuolelta lähtien asukasmäärä alkoi selvästi kasvaa. Vuonna 2000 väkiluku oli noussut jo 2 416:een, ja vuonna 2010 jo 2 810:een. Vuonna 2015 muutos oli hillitympi, ja asukkaita Rekolassa oli 2 854. Suuri osa asukkaista on perheellisiä, ja siellä asuu keskimääräistä enemmän kouluikäisiä.

Vuonna 1980 kaupunginosan perheväestön osuus oli 89 prosenttia, mutta on 1990-luvun laskelmien jälkeen pysynyt yli 90 prosentin lukemissa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2020 asukkaista 8 % oli 0–6-vuotiaita, 12 % 7–15-vuotiaita, 11 % 16–24-vuotiaita, 21 % 25–44-vuotiaita, 30 % 45–64-vuotiaita ja 18 % yli 65-vuotiaita.

Ruotsinkielisen väestön osuus on pudonnut 3,4 prosentista vuodelta 1980 1,8 prosenttiin vuonna 2015. Sen sijaan vieraskielisten osuus on alueella kasvanut. Vuonna 2000 vieraskielisiä oli 1 prosentti, vuonna 2010 3,7 prosenttia ja vuonna 2015 jo 6,3 prosenttia.[5] Vuoden 2020 lopussa muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien osuus oli 12,0 prosenttia.[10]

Merkkihenkilöitä muokkaa

Kuuluisia Rekolassa asuneita henkilöitä ovat aktivisti, lakonmurtaja ja kansanedustaja Martti Pihkala, juoksija Taisto Mäki ja moukarinheittäjä Lauri Tamminen[11]. Rekolan Urheilijoihin kuulunut Taisto Mäki oli Helsingin maalaiskunnan ensimmäinen huippu-urheilija, lempinimeltään ”Rekolan paimenpoika”. Mäki juoksi työpäivän päätteeksi 23 kilometrin kotimatkan Alkon varastolta Katajanokalta Rekolaan.lähde?

Rakennuksia muokkaa

 
Rekolan tavaratalossa on toiminut muun muassa kirpputori.

Rekolassa sijaitsevat muun muassa:

 
Rekolan ostoskeskuksella eli Liiketalo Vakulalla ei selvitysten mukaan ole rakennushistoriallista tai kaupunkirakenteellista merkitystä.[14]

Äänestäminen muokkaa

Vuoden 2021 kuntavaaleissa Rekolan suosituin puolue oli kokoomus 27,4 % ääniosuudella. Toiseksi eniten kannatusta keräsivät sosiaalidemokraatit (21 %) ja kolmanneksi eniten perussuomalaiset (15,9 %).[15] Alueen äänioikeutetuista äänesti 61,4 %[15], mikä oli enemmän kuin Vantaalla keskimäärin (48,4 %)[16].

Yhdistystoiminta muokkaa

Yleisurheiluseura Rekolan Raikas ry on perustettu Rekolan kansakoulurakennuksessa vuonna 1929. Se toimii edelleen toiminta-alueenaan Itä-Vantaa.[17]

Partiolippukunnat Rekolan Metsäveikot ja Rekolan Metsäsiskot toimivat Rekolan juna-aseman lähellä sijaitsevassa rakennuksessa. Niiden taustayhdistyksenä toimii Rekolan Partion tuki ry.[18][19]

Lähteet muokkaa

  • Hako, Jukka ym.: Helsingin pitäjä 2007 Helsinge. Porvoo: Helsingin pitäjän kotiseutuyhdistys–Helsinge hembygdsförening ry, 2006. ISBN 951-95795-3-2.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b Vantaan väestö kaupunginosittain ja suuralueittain 31.12.2020Arkistoitu kopio (pdf) Vantaa.fi. Vantaan kaupunki. Arkistoitu 3.9.2021. Viitattu 3.9.2021.
  2. ↑ a b c Vantaan kaupunki: Tietoja Koivukylän suuralueeltaArkistoitu kopio Vantaa.fi. 25.11.2019. Arkistoitu 3.9.2019. Viitattu 8.4.2021.
  3. ↑ a b Vantaan kaupunki: Rekola Vantaa.fi. Viitattu 8.4.2021.
  4. ↑ Eloranta, Ville & Jalava, Lotta: Sana sanasta : Suomen kielen jäljillä, s. 162. Tammi, 2021.
  5. ↑ a b c Vantaa alueittain (2015) (pdf) (73 Rekola, julkaisun sivut 190–193) huhtikuu 2016. Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Arkistoitu 8.5.2016. Viitattu 10.4.2021.
  6. ↑ a b c Vantaan karttapalvelu (Vantaan kaupunginosat: luonto ja ympäristö) kartta.vantaa.fi. Viitattu 10.4.2021.
  7. ↑ a b Rekolanoja - Eilen, tänään ja huomenna (pdf) (Luku 2.1 Rekolanojan valuma-alue sivuilla 10–13) 2005. Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Arkistoitu 9.4.2021. Viitattu 10.4.2021.
  8. ↑ Vakulan talo Vantaan kaupunginmuseo. 4.3.2021. Viitattu 29.8.2021.
  9. ↑ Hako 2006, s. 209.
  10. ↑ Mikko Välimaa: Maahanmuuttajien osuudet jakavat Vantaan asuinalueita jo jyrkästi – Katso oman kaupunginosasi tilanne Vantaan Sanomat. 6.10.2021. Viitattu 2.7.2022.
  11. ↑ Westerling, Gunnar. Mukava Rekola. Vantaa.fi-verkkotoimitus 2004. http://www.vantaa.fi/i_perusdokumentti.asp?path=1;127;564;12784;12829;12830;12831;15885 (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Huuhka, Eija & Laitinen, Karitta: Vantaan ostoskeskukset (pdf) (s. 27) 2012. Aalto-yliopisto. Viitattu 29.8.2021.
  13. ↑ Lumme, Marika: Vuosia kiinni olleen Rekolan Kinon toiminta halutaan käynnistää uudelleen – leffat pyörivät ensi viikolla Vantaan Sanomat. 6.4.2018. Viitattu 9.4.2021.
  14. ↑ Antila, Hanna: Lähiostari on rähjäinen mutta rakas Kirkko ja kaupunki. 25.5.2015. Viitattu 29.8.2021.
  15. ↑ a b Rekola – Vantaa – Kuntavaalit 2021 Tulospalvelu. Yle. Viitattu 17.8.2022.
  16. ↑ Koko maa – Kuntavaalit 2021 Tulospalvelu. Yle. Viitattu 17.8.2022.
  17. ↑ Rekolan Raikas ry rekolanraikas.fi.
  18. ↑ Rekolan Metsäveikot ry partio.fi.
  19. ↑ Rekolan Metsäsiskot fi.scoutwiki.org.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rekola&oldid=22067895”