Oesch

sukunimi

Oesch (saks. Esch , Ösch tai Ös) on Luxemburgista lähtöisin oleva suku[2]. Suku on levittäytynyt muuassa Suomeen, Sveitsiin, Pohjois-Amerikkaan ja Ranskaan[3], Suvun sveitsiläinen haara on Château-d’Œxin kunnasta kotoisin oleva alun perin talonpoikainen[4][5], mutta 1407-luvulla Sveitsin porvarisaatelistoon korotettu patriisi- ja virkamiessuku[5][6][7].

Oesch
Kotipaikka Sveitsi, Château-d’Œx
Alkukoti Luxemburg, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Aktiivisena Oesch Sveitsin haara noin 1300-luvulta lähtien
Ala Sveitsiläinen porvarillinen, aristokraattinen patriisi suku 1407
Perustaja Esch (klaani)
Kotisivu sukuseuraoesch.wordpress.com
Château-d’Œx ([ʃɑto dɛ]) on kunta Sveitsin Vaudin kantonissa. Se sijaitsee Riviera-Pays-d’Enhaut’n alueella. Aiemmin kunnasta on käytetty myös saksankielisiä nimityksiä Ösch ja Oesch.[1]

Suvun historia

muokkaa

Suvun kaukaiset esivanhemmat ovat alankomaan Luxemburgin Esch-sur-Alzetten kunnasta. Saksalaiset Eschit olivat hollantilaisten merenkulkijoiden, Burgundin herttuakunnan valloittamien siirtokuntien sveitsiläisten siirtomaiden perustajasukua kuten Château-d’Œx. Esch ja Oesch ovat kristittyjä protestattisen kirkkokunnan baptististeja. Esch-suvun tiedetään vaikuttavan edelleen useassa maassa, sillä sukua on levinnyt anglosaksisista maista Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Englantiin, Ranskaan ja Sveitsiin sekä Sveitsistä Suomeen[8].

 
Sveitsissä sijaitseva Oeschine lake ja Oeschine järvi (saksaksi: Oeschinensee) on nimetty Oesch:in suvun mukaan.[9]

Esch-klaanisuvusta on löydetty ensimmäisiä merkintöjä Brabantista noin vuoden 900 jälkeen. Sukunimessä viitataan jalosukuisiin tuhkapuihin (saarni; engl. ash tree). Esch on anglosaksista alkuperää. Sveitsiin suku saapui, kun burgundin saksanherttua Berthold V, Duke of Zähringen (1160–1218), valtasi Bernin Oberlandin ja Luzern-järven alueet kukistaen Oberlangeneggin paronit ja herrat vuosina 1179–1190 käydyn sodan aikana.lähde?

Murrosvaiheita vuodelta 1407

muokkaa

Suvun miehet osallistuivat lukuisiin paikallisesti käytyihin kiistoihin ja sotatoimiin paikallisia aatelisia sekä heidän sotilaitaan vastaan, talonpojat ja porvarit puolustivat kiivaasti omia paikallisia valtaoikeuksia, sillä talonpojillakin oli säädyllensä kuuluvia erioikeuksia. Valtataisteluiden myötä jotkut suvun talonpojista kohosivat valtaapitäviksi porvareiksi useissa kantoneissa. Sanalaiset ja Oeschin suku sopivat vuonna 1407 erityisestä porvarioikeudesta Bernin kaupungin kanssa[5][6].

Greyerzin linnanherra sekä Greyerzin kunnan kreivi Michel de Gruyère (noin 1510–1575) ei hyväksynyt sopimusta ja määräsi linnanvoutina toimineen Oesch:in sekä joukon sanalaisia pidätettäviksi. Heidät vietiin Belgiassa sijaitsevaan Blankenburgin kaupungin vankilaan. Oeschien ja sanalaisten avuksi saapui berniläisiä miehiä Thunista, Frutigenista ja Siebenthalista (Simmenthal), ja he valloittivat Jonin ja Rothenburgin linnat. Sotaa ja riitelyä jatkui vielä puoli vuotta. Rauha solmittiin Valaliiton ja Baselin lähettilään välityksellä[5][6].

Berniläiset lähtivät 22. elokuuta 1407 rankaisemaan oeschiläisiä, mutta kreivi esti sodan, sillä hän pyysi armoa sukulaisilleen tarjoten berniläisille rauhanrahaa, jonka hän sitten peri oeschiläisiltä. Rauhan välittäjänä toimi Baselin roomalaiskatollinen piispa Humbert von Neuenburg (1395–1417), sekä Baselin ja Fribourgin kaupungit[5][6].

Vuosiluku 1407 on myös Oesch-suvun sukuvaakunassa[5][6].

Greyerzin linna (saks. Schloss Greyerz) ja Tschudin Gruieraksi nimittämä kaupunki sijaitsivat Sanen juurella, Sana-joen varrella kaksi peninkulmaa Saksan Freyburgista. Kiistat jatkuivat vielä vuonna 1502, riitaa oli kreivin, oeschiläisten ja berniläisiin kuuluvien oriungilaisten kesken[5].

Oeschin suku on vuosisatojen ajan saanut elantonsa maanviljelystä ja karjanhoidosta. Heidän laitumensa sijaitsevat Alpeilla, ja kotieläiminään he pitivät etupäässä lampaita ja nautoja. Niistä he saivat lihaa ja maitoa, lampaista myös villaa, Sekä lehmän että lampaan maidosta valmistetaan myös juustoa[5][6].

Oesch-suku maittain

muokkaa

Pohjois-Amerikassa

Amish-mennoniitti Daniel Oesch oli syntynyt vuonna 1705. Hänellä oli sukua Sveitsin Oberlangenegg kunnassa, Daniel asui Kirschin bacherhof-kartanossa lähellä Zweibruckenissa, Saksassa, vuonna 1742. Daniel oli naimisissa Barbara Leyenbergerin kanssa, perheessä tiedettiin olevan vähintään kolme lasta: Joseph Oesch, Christian Oesch ja Susanna Oesch[7].

John Oesch (1792-1850) oli kotoisin Baijerista Waterloo kunnasta josta muutti Kanadan Ontario provinssiin, missä hänet vihittiin saarnaajaksi vuonna 1829 ja piispaksi viisi vuotta myöhemmin. Seitsemän Oesch-perhettä muuttivat mennoniittiviljelijöiksi Kanadaan ja perheet elävät uskonnollisessa amissiyhteisössä[7][10][8]. Johan Oesch kuoli 12. maaliskuuta 1850, (58–59-vuotiaana), hänet ja puolisonsa on haudattu Kanadan Ontariossa sijaitsevalle Lakeviewin mennoniittien hautausmaalle[11].

Sveitsissä

Sveitsin historiassa Esch-klaani osallistui Zähringenin herttuan Berthold V:n (1160–1218) johtamaan Bernin Oberlandin, Luzern-järven valtaukseen kukistamalla Oberlangeneggin paronit ja herrat noin vuoden 1179–1190 välisenä aikana. Bernin kaupunki sai sodan jälkeen vuoden 1191 liittosopimuksella kantonin aseman.lähde?

Suku on levittäytynyt laajalle Sveitsin maanosiin. Sveitsin suvunhaara tulee lähinnä Ranskasta ja saksankielisiltä alueita kuten Belgiasta ja Luxemburgista. Sukunimi tulee saksankielisestä sanasta tuhkapuu, joka viittaa jalosukuisiin Ranskan-saksalaiseen Burgundiin ja sen Lord-Esch sukuun.lähde?

Suomessa

Yksi suvun isälinjainen talonpoika on vuodesta 1879 lähtien asunut Suomessa, kun Suomeen muutti valtion palkkaamana meijeri- ja karjatalouden ohjaaja Christian Oesch, joka oli kotoisin Thunin hallintoalueen Unterlangeneggin kunnasta, Schwarzeneggin kylästä. Oesch perusti Tohmajärvelle voi- ja juustomeijerin, jota myöhemmin laajensi toimintaansa Hämeeseen, Satakuntaan ja Varsinais-Suomeen.[12]

Christian Oesch meni avioliittoon sveitsiläissyntyisen Anna Barbara o.s. Stegmannin kanssa. Perheen lapsista kuudenneksi vanhin poika oli Karl Lennart, myöhemmin jääkärikenraali, joka tunnettiin paikkakunnalla ”Juusto-Össin poikana”. Perheen kotiopettajana toimi kirjailija Jalmari Finne, jonka teos Kiljusen herrasväki on saanut innoituksensa perheen elämästä[13][12][14][15].

Tohmajärven keskustassa sijaitsevat Oeschintie ja Oeschinkuja, joista jälkimmäinen kulkee Oeschin entisen juustomeijerin tuntumasta[13][12][14][15].

Sukuvaakuna

muokkaa

Pääotsikko: Porvarisvaakuna

Oeschin sveitsiläinen sukuvaakuna (porvarisvaakuna) on peräisin vuodelta 1407, kun talonpojat sopivat erityisestä porvarioikeudesta Bernin kaupungin kanssa. Myöhemmin vaakunan kilvet ovat rekisteröity Bernin valtiollisen museon vaakunoita ylläpidettävään rekisteriin numerolla ja nimellä: Oesch von Oberlangenegg sekä rekisteriin kirjatun vuosiluvun maukaan. Suvun mieshaarat ovat edustettuina jokainen omalla (Von[16]) alkuisella kilvellä[5][17][18].

Oeschin suvun yksi miesjälkeläinen on tunnustettu kannuksen ritariksi Sveitsissä tai Ranskassa sotilasasioistaan, tämän vaakunasta ei ole tietoa.

Allianssivaakuna

Oesch suvulla on Allianassivaakuna tunnus jossa kaksi karhunpoikaa ovat kilvenkantajina jalustaisella postametilla ja kannattelevat kilpeä ristikkäin kahdella pitkävartisella hilparilla, joiden yläpäässä liehuu Sveitsin valtion ja Bernin kantonin lipput. Vaakunan jalustassa sen latinankielinen motto Vi veri universum vivus vici tarkoittaa "Totuuden voimalla minä elän, mutta olen voittanut maailmankaikkeuden"[19].

Vaakunan heraldinen selitys:

Pääotsikko: Vaakunan heraldiikka kuvailtuna heraldisella selityksellä

Maalattua taustaa vasten Hopeinen luunuoli josta nousee sinisenä peitettyä taustaa vasten muodostunut kultainen kuu, jonka oikealla puolella nouseva kuusikärkinen kultainen tähti. Pistokypärä. Kypäränpeite: Sininen, vuoripuoli kultaa. Lakipunos: Kultaa ja sinistä. Kypäränkoriste: kolme strutsin sulkaa[19].

Oesch-suvun vaakunat

muokkaa
Sveitsi, Bernin valtion arkistolaitoksen sukuvaakunoiden– online luettelo
FW 4695 Oesch, Oberlangenegg, 1848 (Archiveinheit)
FW 4696 Oesch, Oberlangenegg, 1871 (Archiveinheit)
FW 4697 Oesch, Oberlangenegg, 1925 (Archiveinheit)
FW 4698 Oesch, Oberlangenegg, 1934 (Archiveinheit)
FW 4699 Oesch, Oberlangenegg, 1962 (Archiveinheit)
FW 4700 Oesch, Oberlangenegg, 1800 (Archiveinheit)

Suvun tunnettuja jäseniä

muokkaa

Sveitsissä

Pohjois-Amerikassa

Suomessa

Muita sukulaisuuksia

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. t. g. glass collection — Château-d'Œx (CH) www.thomasgraz.net. Viitattu 16.6.2024.
  2. Sukuhistoriallinen nimitieto (verkkosivun kuva.ch) Oesch-historia. ”Irlannista löydetty asiakirja vastaanotettu: Walter Oesch, Thun / 2009” Viitattu 16.1.2024. Saksankielinen
  3. Auswanderungen www.oesch-history.ch. Viitattu 16.1.2024.
  4. Vaudin kantonin poliittinen kunta Pays-d'Enhautin alueella. hls-dhs-dss.ch. Viitattu 01.11.2023.
  5. a b c d e f g h i j k l m n o p https://sukuseuraoesch.wordpress.com/sukuseura-2/historia-1/ Oesch-sukuseuran kotisivu Viitattu 16.4.2021
  6. a b c d e f Oesch-sukuseuran kotisivu (suvun varhaiset juuret, kronikka 1548) Viitattu 21.4.2021
  7. a b c d Lehtiartikkeli Sukujen Oesch ja Esch historiasta (pdf) Viitattu 20.5.2021 (englanniksi)
  8. a b c https://gameo.org/index.php?title=Blake_Mennonite_Church_(Zurich,_Ontario,_Canada) Blake Mennonite Church (Zurich, Ontario, Canada) Viitattu 26.5.2021 (englanniksi)
  9. Oesch sukuseura: Lehden verkkoliite alppitorvi sukuseuraoesch.files.wordpress.com. 2015 helmikuu.
  10. a b Gingerich, Melvin. "Esch (Eash, Esh, Oesch, Ash) family." Global Anabaptist Mennonite Encyclopedia Online. 1956. Web. 25 May 2021. Viitattu 25.5.2021 (englanniksi)
  11. a b John Oesch (1791-1850) - Find a Grave Memorial www.findagrave.com. Viitattu 20.6.2024. (englanniksi)
  12. a b c Sveitsin ystävät Suomessa Viitattu 5.6.2021
  13. a b c d Fil. tohtori Klaus Oesch: Muistoja isoisästäni (pdf) Viitattu 18.4.2020
  14. a b c Karl Lennat Oesch sotilasura ja perhe Viitattu 5.6.2021
  15. a b c Tampereen suomalainen klubi 1/18, kertomus Klaus Oesch kenraali isästä Karl Lennat Oesch (s.10-15) Viitattu 5.6.2021
  16. Familienwappen www.oesch-history.ch. Viitattu 17.1.2024.
  17. Sveitsin valtion (Bern) kansallinen tietokanta Oesch kilvistä Nro. Oesch 4695– 4700, Viitattu 20.5.2021 (saksaksi)
  18. Sveitsin sukututkimus-heraldinen verkkokatalogi (Oesch) chgh.ch. Viitattu 17.1.2024.
  19. a b Sveitsiläisiä perhevaakunoita Oesch-sukuvaakuna Viitattu 20.4.2021 (saksaksi)
  20. OESSH | Prime Investiture in Svizzera www.oessh.ch. Viitattu 20.11.2022.
  21. Category:Albert Oesch – Wikimedia Commons commons.wikimedia.org. Viitattu 20.11.2022. (saksaksi)
  22. Oesch, Albert - SIKART Lexikon zur Kunst in der Schweiz www.sikart.ch. Viitattu 20.11.2022.
  23. Oesch, John (1791-1850) – GAMEO gameo.org. Viitattu 20.11.2022.
  24. Oesch Reunion 3 (6) The Salem News. 17.8.1971. Viitattu 20.6.2024.
  25. Karl Lennart Oesch historia s.11-13, Vapaussodan perintö 2015 lehti No. 69 Viitattu 18.4.2021
  26. 588 (Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland / 1954) runeberg.org. Viitattu 20.11.2022.
  27. Mannerheim - ylipäällikkö - Oesch www.mannerheim.fi. Viitattu 20.11.2022.
  28. Karl Lennart Oeschin muistomerkki Scwarzenegg www.sotahistoriallisetkohteet.fi. Viitattu 20.11.2022.
  29. Suomen sukututkimusseura: Hietaniemen vanha hautausmaa, Helsinki haudat.genealogia.fi. Arkistoitu 5.6.2021. Viitattu 5.6.2021.
  30. lehtiartikkeli: Karl Lennard Oesch unterlangenegg.ch. Viitattu 22.6.2024. saksa
  31. Kauppaneuvos Werner Oesch (1886–1967) | SKS Henkilöhistoria (kansallisbiografia.fi) Viitattu 2.6.2021
  32. admin: Emil Oesch Ruona 100. Viitattu 20.11.2022.
  33. henkilöhaku, sotasurmat Kansallisarkisto. Viitattu 22.6.2021.
  34. Oesch sukuseura: Menneitä tapahtumia (Kuva 1. Olli Puhakan Mannerheim ristin nimityskirja) sukuseuraoesch.wordpress.com. Viitattu 16.1.2024. Suomenkielinen