Merijärvi

kunta Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kuntaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Merijärvi on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa Oulun Eteläisessä. Kunnassa asuu 1 083 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 231,63 km², josta 1,66 km² on vesistöjä[1]. Väestötiheys on 4,71 asukasta/km². Merijärven kunta on perustettu vuonna 1866, ja sen naapurikunnat ovat Alavieska, Kalajoki, Oulainen, Ylivieska ja Pyhäjoki. Merijärven kunnanjohtaja on 2. maaliskuuta 2012 alkaen Kari Jokela[7]. Hänen edeltäjänsä oli Kaija Eskola.

Merijärvi
Merijarvi.vaakuna.svg Merijärvi sijainti Suomi.svg

vaakuna

sijainti

Merijärven keskustaa kesällä 2017.
Merijärven keskustaa kesällä 2017.
Sijainti 64°17′50″N, 024°26′50″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Ylivieskan seutukunta
Kuntanumero 483
Hallinnollinen keskus Merijärven kirkonkylä
Perustettu 1866
Kokonaispinta-ala 231,63 km²
274:nneksi suurin 2020 [1]
– maa 229,97 km²
– sisävesi 1,66 km²
Väkiluku 1 083
294:nneksi suurin 30.6.2020 [2]
– väestötiheys 4,71 as./km² (30.6.2020)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 23,9 %
– 15–64-v. 53,8 %
– yli 64-v. 22,3 %
Äidinkieli 2016 [4]
– suomenkielisiä 99,3 %
– muut 0,7 %
Kunnallisvero 22,00 %
14:nneksi suurin 2020 [5]
Kunnanjohtaja Kari Jokela
Kunnanvaltuusto 15 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • Ps.
13
2
www.merijarvi.fi

Kunta sijaitsee Kalajoelta Kärsämäelle vievän seututien 786 ja Alavieskasta Pyhäjoelle vievän seututien 787 risteyksessä.

Kunnan ainoa koulu on Koivupuhdon koulu, jossa on esikoulu ja vuosiluokat 1–9. Lähimmät toisen asteen oppilaitokset ovat Oulaisissa, Kalajoella ja Ylivieskassa mutta Merijärvi on osakkaana myös Raahen koulutuskuntayhtymässä. Koulukeskuksen yhteydessä on myös kirjasto ja liikuntahalli. Merijärven kunnan alueella sijaitsee myös Risti­vuoren laskettelurinne.[8]

Merijärvellä ei ilmesty varsinaista sanomalehteä, mutta kunta julkaisee Merijärven kuntatiedotetta.

HistoriaMuokkaa

Merijärven seudulta on tehty joitakin kivikautisia löytöjä. Löydöistä merkittävin on Tanskan maalta tavattu Suomen pohjoisin vasarakirveskulttuurin hauta. Lisäksi Pyhäjoen pohjoispuolella on lapinraunioita.[9]

Seudun pysyvä ja ympärivuotinen maanviljelyasutus sai alkunsa 1500-luvulla. Vuonna 1548 oli silloisen Suur-Pyhäjoen pitäjän Merijärven kylässä kolme taloa, mutta seuraavan vuosisadan puoliväliin mennessä taloluku oli lisääntynyt jo 24:ään. Seuraavina vuosisatoina asukasluku kasvoi tasaisesti – vain katovuodet, isoviha ja Suomen sota katkaisivat väliaikaisesti suotuisan kehityksen. Vuonna 1805 asukkaita oli 839, 1850 yli 1 000 ja 1900 jo 1 835. Merijärven asukasluku kasvoi 1900-luvulla toiseen maailmansotaan asti. Vuonna 1945 kunnan asukasluku oli jo 2 666. Tämän jälkeen väestö väheni tasaisesti 1980-luvun alkuun asti. Vuonna 1985 asukkaita oli vain 1 409.[9]

Merijärveläiset saivat elantonsa kalastuksesta, maanviljelystä, karjanhoidosta ja 1800-luvulta alkaen myös tervanpoltosta. Jo varhain ryhdyttiin laskemaan järviä lisämaan saamiseksi. Meri- ja Tähkijärven kuivatus alkoi toden teolla 1800-luvulla, mutta työ saatiin viedyksi loppuun vasta 1950-luvulla alkaneiden laajojen jokipengerrysten ja perkaustöiden jälkeen.[9]

30,1 prosenttia Merijärven työvoimasta sai vielä vuonna 2015 elantonsa maa-, metsä- ja kalataloudesta, mikä teki kunnasta manner-Suomen neljänneksi alkutuotantovaltaisimman Lestijärven, Savukosken ja Halsuan jälkeen.[10]

VäestönkehitysMuokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Merijärven väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 1 371
1985
  
 1 424
1990
  
 1 470
1995
  
 1 437
2000
  
 1 370
2005
  
 1 273
2010
  
 1 202
2015
  
 1 134
2020
  
 1 091
Lähde: Tilastokeskus.[11]

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2017 lopussa Merijärvellä oli 1 119 asukasta, joista 423 asui taajamissa, 693 haja-asutusalueilla ja 3 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Merijärven taajama-aste on 37,9 %.[12] Merijärven taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Merijärven kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 423 asukasta.[13]

Uskonnolliset yhteisötMuokkaa

 
Simo Jylkkä-Silvénin luonnos Merijärven kirkosta vuodelta 1781

Kirkollisesti Merijärven seutu kuului pitkään Pyhäjoen seurakuntaan. Vuonna 1779 Merijärvestä tuli Pyhäjoen saarnahuonekunta, ja kappelin oikeudet se sai 1825. Seurakunta itsenäistyi vasta 1895, vaikka Merijärven kunta oli perustettu jo 1866. Merijärven kirkon suunnitteli ja rakensi Simon Silvén. Kirkko valmistui vuonna 1781.[9][14]

SeurakunnatMuokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Merijärvellä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[15]

Seurakunta toimii myös Ylivieskan kaupungin alueella.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Merijärven alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.[16]

Entiset seurakunnatMuokkaa

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Kalajoen kaupungin nykyisellä alueella.[15]

HerätysliikkeetMuokkaa

Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii uusheräys, jonka Pyhänkosken yhdistykseen kuuluu noin 110 jäsentä ja jolla on Pyhänkoskella rukoushuone[17] sekä vanhoillislestadiolaisuus, jolla on paikkakunnalla Merijärven Rauhanyhdistys[18]. Lisäksi paikkakunnalla on Suomen evankelisluterilaiseen lähetyshiippakuntaan kuuluva Simeonin seurakunta, jonka jumalanpalveluksia pidetään edellä mainitulla Pyhänkosken rukoushuoneella[19]

LuontoMuokkaa

Merijärvi eroaa useista muista Pohjanmaan kunnista kumpuilevan maastonsa ansiosta. Maaston vaihtelevaisuus johtuu kallioperästä, joka ei ole aivan niin tasainen kuin lähialueilla. Kallioperä on pääasiassa graniitteja, dioriitteja ja liuskeita. Kallioperä on lähes kauttaaltaan irtaimen maalajien peitossa. Yleisin maalaji on moreeni. Savi- ja hiesukerrostumia on sen sijaan vähän. Kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen peitossa. Pinnanmuotojen pienpiirteisestä vaihtelevuudesta huolimatta korkeuserot ovat varsin vähäiset. Maaston korkeuserot meren pinnasta ovat suurimmassa osassa kuntaa alle 50 metriä. Vain etelä- ja luoteisosassa maanpinta kohoaa paikoin yli 60 metrin tason.[9]

Vesistöistä on huomattavin kunnan halki kaakosta luoteeseen virtaava Pyhäjoki. Joen useita koskista ovat suurimmat Tynkilänkoski ja Pyhänkoski, jonka partaalla kohoavat jylhät kalliotörmät. Pyhäjoki jakautuu Tyyskän alapuolella kahtia, vasemmanpuoleinen, vähävetisempi haara, Tähjänjoki, yhtyy päähaaraan Pyhäjoen puolella. Merijärven alueella Pyhäjokeen laskevat muun muassa Talusoja ja Savaloja. Kunnan alueella on useita pieniä järviä ja lampia.[9]

VälimatkojaMuokkaa

Kylät ja kulmakunnatMuokkaa

Merijärvellä on 4 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):[20]

Kulmakuntia Merijärvellä ovat Kalapudas, Männistönpuhto ja Saukonperä.

Tunnettuja merijärvisiäMuokkaa

RuokakulttuuriMuokkaa

Merijärven pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla perunatuuvinki, mullinlihapaisti eli lihapöysti ja hera.[21]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2020 1.1.2020. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.4.2020.
  2. ↑ a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2020M01*-2020M06* 30.6.2020. Tilastokeskus. Viitattu 20.8.2020.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2020 27.11.2019. Verohallinto. Viitattu 26.1.2020.
  6. ↑ Kuntavaalit 2017, Merijärvi Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. ↑ Hallinto ja päätöksenteko. Merijärvi.
  8. ↑ http://www.merijarvi.fi/fi/liikunta_ja_ulkoilu/ristivuori/
  9. ↑ a b c d e f Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  10. ↑ Kuntalehti selvitti: Mitkä kunnat ovat vain yhden työnantajan ja toimialan varassa? Kuntalehti. 26.1.2018. Viitattu 20.6.2018.
  11. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 11.1.2018.
  12. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  13. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  14. ↑ Merijärven kirkko merijarvi.fi. Merijärven kunnan www-sivut. Viitattu 2.4.2015.
  15. ↑ a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  16. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/oulun-ortodoksinen-seurakunta
  17. ↑ Kala- ja Pyhäjokilaakson aluetyö Lestadiolainen Uusheräys. Viitattu 26.6.2011.
  18. ↑ Merijärven Rauhanyhdistys rauhanyhdistys.fi. Viitattu 26.6.2011.
  19. ↑ Simeonin seurakunta www.lhpk.fi. LHPK. Viitattu 5.2.2016.
  20. ↑ Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 173. Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.
  21. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 170. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Merijärvi&oldid=19446632”