Wikipedia

Merijärvi

kunta Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kuntaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Merijärvi on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa Oulun Eteläisessä. Kunnassa asuu 1 070 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 231,63 km², josta 1,66 km² on vesistöjä[1]. Väestötiheys on 4,65 asukasta/km². Merijärven kunta on perustettu vuonna 1866, ja sen naapurikunnat ovat Alavieska, Kalajoki, Oulainen, Ylivieska ja Pyhäjoki. Merijärven kunnanjohtaja on 2. maaliskuuta 2012 alkaen Kari Jokela[7]. Hänen edeltäjänsä oli Kaija Eskola.

Merijärvi
Merijarvi.vaakuna.svg Merijärvi sijainti Suomi.svg

vaakuna

sijainti

Merijärven keskustaa kesällä 2017.
Merijärven keskustaa kesällä 2017.
Sijainti 64°17′50″N, 024°26′50″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Ylivieskan seutukunta
Kuntanumero 483
Hallinnollinen keskus Merijärven kirkonkylä
Perustettu 1866
Kokonaispinta-ala 231,63 km²
273:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 229,97 km²
– sisävesi 1,66 km²
Väkiluku 1 070
293:nneksi suurin 30.6.2022 [2]
– väestötiheys 4,65 as./km² (30.6.2022)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 24,4 %
– 15–64-v. 51,0 %
– yli 64-v. 24,6 %
Äidinkieli 2020 [4]
– suomenkielisiä 99,7 %
– muut 0,3 %
Kunnallisvero 22,50 %
4:nneksi suurin 2022 [5]
Kunnanjohtaja Kari Jokela
Kunnanvaltuusto 15 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • PS
12
3
www.merijarvi.fi

Kunta sijaitsee Kalajoelta Kärsämäelle vievän seututien 786 ja Alavieskasta Pyhäjoelle vievän seututien 787 risteyksessä.

Kunnan ainoa koulu on Koivupuhdon koulu, jossa on esikoulu ja vuosiluokat 1–9. Lähimmät toisen asteen oppilaitokset ovat Oulaisissa, Kalajoella ja Ylivieskassa mutta Merijärvi on osakkaana myös Raahen koulutuskuntayhtymässä. Koulukeskuksen yhteydessä on myös kirjasto ja liikuntahalli. Merijärven kunnan alueella sijaitsee myös Risti­vuoren laskettelurinne.[8]

Merijärvellä ei ilmesty varsinaista sanomalehteä, mutta kunta julkaisee Merijärven kuntatiedotetta.

HistoriaMuokkaa

Merijärven seudulta on tehty joitakin kivikautisia löytöjä. Löydöistä merkittävin on Tanskan maalta tavattu Suomen pohjoisin vasarakirveskulttuurin hauta. Lisäksi Pyhäjoen pohjoispuolella on lapinraunioita.[9]

Seudun pysyvä ja ympärivuotinen maanviljelyasutus sai alkunsa 1500-luvulla. Vuonna 1548 oli silloisen Suur-Pyhäjoen pitäjän Merijärven kylässä kolme taloa, mutta seuraavan vuosisadan puoliväliin mennessä taloluku oli lisääntynyt jo 24:ään. Seuraavina vuosisatoina asukasluku kasvoi tasaisesti – vain katovuodet, isoviha ja Suomen sota katkaisivat väliaikaisesti suotuisan kehityksen. Vuonna 1805 asukkaita oli 839, 1850 yli 1 000 ja 1900 jo 1 835. Merijärven asukasluku kasvoi 1900-luvulla toiseen maailmansotaan asti. Vuonna 1945 kunnan asukasluku oli jo 2 666. Tämän jälkeen väestö väheni tasaisesti 1980-luvun alkuun asti. Vuonna 1985 asukkaita oli vain 1 409.[9]

Merijärveläiset saivat elantonsa kalastuksesta, maanviljelystä, karjanhoidosta ja 1800-luvulta alkaen myös tervanpoltosta. Jo varhain ryhdyttiin laskemaan järviä lisämaan saamiseksi. Meri- ja Tähkijärven kuivatus alkoi toden teolla 1800-luvulla, mutta työ saatiin viedyksi loppuun vasta 1950-luvulla alkaneiden laajojen jokipengerrysten ja perkaustöiden jälkeen.[9]

30,1 prosenttia Merijärven työvoimasta sai vielä vuonna 2015 elantonsa maa-, metsä- ja kalataloudesta, mikä teki kunnasta manner-Suomen neljänneksi alkutuotantovaltaisimman Lestijärven, Savukosken ja Halsuan jälkeen.[10]

VäestönkehitysMuokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Merijärven väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 1 371
1985
  
 1 424
1990
  
 1 470
1995
  
 1 437
2000
  
 1 370
2005
  
 1 273
2010
  
 1 202
2015
  
 1 134
2020
  
 1 091
Lähde: Tilastokeskus.[11]

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2017 lopussa Merijärvellä oli 1 119 asukasta, joista 423 asui taajamassa, 693 haja-asutusalueilla ja 3:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Merijärven taajama-aste on 37,9 %.[12] Kunnassa on vain yksi taajama, Merijärven kirkonkylä.[13]

Uskonnolliset yhteisötMuokkaa

 
Simo Jylkkä-Silvénin luonnos Merijärven kirkosta vuodelta 1781

Kirkollisesti Merijärven seutu kuului pitkään Pyhäjoen seurakuntaan. Vuonna 1779 Merijärvestä tuli Pyhäjoen saarnahuonekunta, ja kappelin oikeudet se sai 1825. Seurakunta itsenäistyi vasta 1895, vaikka Merijärven kunta oli perustettu jo 1866. Merijärven kirkon suunnitteli ja rakensi Simon Silvén. Kirkko valmistui vuonna 1781.[9][14]

SeurakunnatMuokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Merijärvellä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[15]

Seurakunta toimii myös Ylivieskan kaupungin alueella.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Merijärven alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.[16]

Entiset seurakunnatMuokkaa

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Kalajoen kaupungin nykyisellä alueella.[15]

HerätysliikkeetMuokkaa

Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii uusheräys, jonka Pyhänkosken yhdistykseen kuuluu noin 110 jäsentä ja jolla on Pyhänkoskella rukoushuone[17] sekä vanhoillislestadiolaisuus, jolla on paikkakunnalla Merijärven Rauhanyhdistys[18]. Lisäksi paikkakunnalla on Suomen evankelisluterilaiseen lähetyshiippakuntaan kuuluva Simeonin seurakunta, jonka jumalanpalveluksia pidetään edellä mainitulla Pyhänkosken rukoushuoneella.[19]

LuontoMuokkaa

Merijärvi eroaa useista muista Pohjanmaan kunnista kumpuilevan maastonsa ansiosta. Maaston vaihtelevaisuus johtuu kallioperästä, joka ei ole aivan niin tasainen kuin lähialueilla. Kallioperä on pääasiassa graniitteja, dioriitteja ja liuskeita. Kallioperä on lähes kauttaaltaan irtaimen maalajien peitossa. Yleisin maalaji on moreeni. Savi- ja hiesukerrostumia on sen sijaan vähän. Kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen peitossa. Pinnanmuotojen pienpiirteisestä vaihtelevuudesta huolimatta korkeuserot ovat varsin vähäiset. Maaston korkeuserot meren pinnasta ovat suurimmassa osassa kuntaa alle 50 metriä. Vain etelä- ja luoteisosassa maanpinta kohoaa paikoin yli 60 metrin tason.[9]

Vesistöistä on huomattavin kunnan halki kaakosta luoteeseen virtaava Pyhäjoki. Joen useita koskista ovat suurimmat Tynkilänkoski ja Pyhänkoski, jonka partaalla kohoavat jylhät kalliotörmät. Pyhäjoki jakautuu Tyyskän alapuolella kahtia, vasemmanpuoleinen, vähävetisempi haara, Tähjänjoki, yhtyy päähaaraan Pyhäjoen puolella. Merijärven alueella Pyhäjokeen laskevat muun muassa Talusoja ja Savaloja. Kunnan alueella on useita pieniä järviä ja lampia.[9]

VälimatkojaMuokkaa

Kylät ja kulmakunnatMuokkaa

Merijärvellä on 4 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):[20]

Kulmakuntia Merijärvellä ovat Kalapudas, Männistönpuhto ja Saukonperä.

Tunnettuja merijärvisiäMuokkaa

RuokakulttuuriMuokkaa

Merijärven pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla perunatuuvinki, mullinlihapaisti eli lihapöysti ja hera.[21]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2022M01*-2022M06* 30.6.2022. Tilastokeskus. Viitattu 31.8.2022.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
  6. ↑ Kuntavaalit 2021, Merijärvi Oikeusministeriö. Viitattu 16.11.2021.
  7. ↑ Hallinto ja päätöksenteko. Merijärvi.
  8. ↑ http://www.merijarvi.fi/fi/liikunta_ja_ulkoilu/ristivuori/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ a b c d e f Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  10. ↑ Kuntalehti selvitti: Mitkä kunnat ovat vain yhden työnantajan ja toimialan varassa? Kuntalehti. 26.1.2018. Viitattu 20.6.2018.
  11. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 11.1.2018.
  12. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  13. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  14. ↑ Merijärven kirkko merijarvi.fi. Merijärven kunnan www-sivut. Arkistoitu 8.4.2015. Viitattu 2.4.2015.
  15. ↑ a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  16. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/oulun-ortodoksinen-seurakunta
  17. ↑ Kala- ja Pyhäjokilaakson aluetyö Lestadiolainen Uusheräys. Viitattu 26.6.2011.
  18. ↑ Merijärven Rauhanyhdistys rauhanyhdistys.fi. Viitattu 26.6.2011.
  19. ↑ Simeonin seurakunta www.lhpk.fi. LHPK. Viitattu 5.2.2016.
  20. ↑ Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 173. Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.
  21. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 170. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Merijärvi&oldid=21041512”