Lesbo

yksi naispuolisesta homoseksuaalista käytetty nimitys, jonka taustalla on Lesboksen saari

Lesbo on naispuolinen homoseksuaali eli nainen, joka kokee seksuaalista tai tunnepohjaista vetovoimaa ainoastaan naisiin. Sanalla ”lesbo” kuvataan joskus myös sellaisia naisia, jotka ovat romanttisissa tai seksuaalisissa suhteissa muiden naisten kanssa riippumatta siitä, mikä heidän seksuaalinen suuntautumisensa on. Lesbo-sanan etymologia liittyy Kreikan Lesboksen saareen.

Simeon Solomon, Sapfo ja Erinna Mytilenen puutarhassa, 1864.
Lesbopari.

Lesbous on nykyisenä käsitteenä vasta 1900-luvulla länsimaissa yleistynyt, eikä lesboutta ole tutkittu yhtä mittavasti kuin miesten homoseksuaalisuutta. Ensimmäinen tieteellinen merkintä naisen homoseksuaalisuudesta on psykologi Sigmund Freudin vuodelta 1920.[1]

HistoriaMuokkaa

Antiikin aikaMuokkaa

Antiikin Kreikassa lesbous oli ilmeisesti vähän keskusteltu asia kontrastina miesten väliseen homoseksuaaliseen käytökseen. Ajalta ei ole löydetty juuri ollenkaan kirjallisuutta, jossa puhuttaisiin naisten välisistä romanttisista tai seksuaalisista suhteista.[2] Tämä saattaa johtua siitä, että antiikin käsitys seksuaalisuudesta ja himosta liittyi vahvasti miehuuteen.[3]

Siitä huolimatta nykyaikana tunnetaan ainakin kaksi kreikkalaista runoilijaa, jotka kirjoittivat naistenvälisestä rakkaudesta. Alkman kirjoitti hymneissään nuorten naisten välisistä tunteista, jotka historioitsijat tulkitsevat eroottisiksi tai seksuaalisiksi. Sapfo oli Lesboksella asuva naisrunoilija, jonka takia lesbous on nimetty saaren mukaan. Esimerkiksi hänen työssään ”Oodi Afroditelle” runoilija pyytää apua Afroditelta naisen viettelemiseen.

Kreikan mytologiassa Kalliston tarinan nähdään viittaavan siihen, että Kallisto ja Artemis olivat rakastajia. Jotkut historioitsijat arvelvat amatsonien olevan allegoria homoseksuaalisille naisille.

Plutarkhos kertoi Lykurgos Spartalaisen elämänkerrassa spartalaisten vanhempien naisten muodostaneen suhteita nuorten naisten kanssa samaan tyyliin kuin ajan vanhemmat miehet muodostivat suhteita nuorten miesten kanssa.

Roomassa viittaukset lesboihin olivat myös harvassa, mutta sen perusteella mitä tiedetään, roomalaiset luultavasti paheksuivat lesboutta. Muodonmuutosten yhdeksännessä kirjassa kuvataan rakkaustarina Iphiksen ja Ianthen välillä. Iphis syntyy äidille, jonka aviomies sanoo tappavansa lapsen jos tämä syntyy tytöksi. Kun äiti synnyttää tytön, hän yrittää piilottaa lapsen sukupuolen antamalla tälle neutraalin nimen Iphis. Iphiksen ollessa 13 ja eläessä poikana isä valitsee hänelle Ianthe-nimisen tytön vaimoksi. Avioliiton lähestyessä Iphis perääntyy pitäen rakkautta hirviömäisenä ja ennenkuulumattomana. Isis-jumalatar muuttaa Iphiksen lopulta pojaksi.

Varhainen kristinusko tuomitsi kaiken homoseksuaalisuuden ja osa kristinuskoisista ajattelee homoseksuaalisuutta edelleen syntinä, sillä Raamattu kieltää sen.[4]

KeskiaikaMuokkaa

Keskiajan Euroopassa kristityllä kirkolla oli ankara näkemys homoseksuaalisuutta kohtaan. Toisaalta näkemys rajoittui usein vain homomiehiin, eikä lesboista ollut aina mainintaa. Jos lesboista oli maininta, oli mahdollista että heidän rikoksensa nähtiin vähäisempänä kuin homomiesten. Britteinsaarilla neuvottiin esimerkiksi, että naisten välinen seksuaalinen toiminta pitäisi hyvittää kolmella vuodella katumusta.[5] Miehille vastaava rikos tuotti neljä vuotta katumusta.

Hieman ennen 1300-lukua Ranskassa julkaistiin lakitutkielma, jossa viitataan lesbojen rankaisemiseen samalla mitalla kuin homomiesten. Ensimmäisellä kahdella rikoskerralla rikollisen keholle tehtiin väkivaltaa ja kolmannella kerralla rikollinen poltettiin kuoliaaksi.[6] Myös Espanjassa, Italiassa ja Rooman valtakunnassa naisten kanssa seksiä harrastaneita naisia poltettiin kuoliaiksi.lähde?

Tunnetaan muutamia naisia, jotka olivat lesboja keskiajalla. Kaikki näistä naisista tunnetaan siksi, että he joutuivat ajan rikosoikeuteen. Esimerkiksi eräs tyttö Saksassa tunnetaan siksi, että hänet teloitettiin hukuttamalla vuonna 1477 homoseksuaalisen teon vuoksi.[7] Kaikkia tällaisia naisia ei kuitenkaan tuomittu niin ankarasti, vaan osa selvisi vankeudella ja pääsi jopa vapaaksi myöhemmin. Aikaisella 1400-luvulla Laurence Poitevin tuomittiin vankeuteen, koska hän oli salasuhteessa Jehanne-nimisen naisen kanssa aviomiehensä selän takana. Hän selvisi kuudella kuukaudella vankeutta, sillä hän kertoi Jehannen aloittaneen sen ja sanoi katuvansa syntejään.[8] 1600-luvulta taas tunnetaan nunna, joka harrasti seksiä toisen nunnan kanssa luostarissa. Benedetta Carlinin sanottiin olevan mieshengen riivaama ja hänet tuomittiin loppuelämäkseen vankeuteen.[9]

Keskiajalla arabimaissa lesbouden ajateltiin johtuvan häpyhuulten lämpenemisestä, jota nainen yrittäisi helpottaa hieromalla niitä toisen naisen sukuelimiä vasten.[10] Ajateltiin myös, että nainen voi syntyä lesboksi, jos hänen syntymässään avustava sairaanhoitaja syö tiettyjä ruokia kuten selleriä.[11] Ajan kirjallisuudesta löytyy tarina, jossa kuvataan eroottista rakkautta arabinaisen ja kristityn naisen välillä. Sen on kirjoittanut Ali ibn Nasr al-Katib ja se on aikaisin tunnettu maininta lesboista arabikirjallisuudessa.lähde?

Keskiajan juutalaiset kielsivät lesbouden, sillä he pitivät sitä Egyptissä harjoitettuna tapana, ja Vanha testamentti kielsi heitä toimimasta egyptiläisten tapaan.[12] Lesboille ei kuitenkaan seurannut fyysistä rangaistusta. Vaimon aviomiehen tuli tarkistaa, ettei nainen harrastaisi seksiä naisten kanssa.lähde?

Varhainen uusi aikaMuokkaa

Euroopassa naisten homoseksuaalisuus sai hieman lisää näkyvyyttä. Kulttuuri ei tuominnut sitä yhtä vahvasti kuin miesten homoseksuaalisuutta, ja naiset eivät esimerkiksi Englannissa joutuneet oikeudessa syytteeseen siitä. Laki Englannissa jätti lesbouden suurilta osin huomiotta, mutta sosiaalinen stigma lesbouden ympärillä oli olemassa.[13] Osa historioitsijoista on sitä mieltä, että lesboutta ei jätetty huomiotta hyväksynnän takia, vaan koska kulttuuri ei tahtonut myöntää sen olemassaoloa.[14]

Ajan kirjallisuudessa yritettiin selvittää lisää lesboudesta. ”Oikeiden” lesbojen ajateltiin olevan ulkonäöltään maskuliinisia ja eroavan muista naisista anatomiallaan.[15]

Amerikassa ehdotettiin joitakin lakeja homoseksuaalisuutta vastaan, mutta näitä lakeja ei pääasiassa toteutettu. Vuonna 1649 oikeuteen joutuivat naiset Mary Vincent Hammon ja Sarah White Norman epäsiveästä käytöksestä toistensa kanssa sängyssä. Hammon selvisi nuhtelulla koska oli alle 16 ja Norman tuomittiin myöntämään tekonsa julkisesti. Tämä on ainoa lesbouteen liittyvä tuomio Yhdysvaltojen historiassa.[16]

Ajalla oli myös homoseksuaalisuutta kohtaan hyväksyvää kirjallisuutta, mutta se kuului pieneen alakulttuuriin, johon ei kuulunut jäseniä ylemmistä yhteiskuntaluokista. [17] Todennäköisesti ainakin Pariisissa 1700-luvulla ja 1800-luvun alulla tanssijoilla ja prostituoiduilla oli keskenään homoseksuaalisten naisten alakulttuuri.lähde?

1800-luvun loppu ja 1900-lukuMuokkaa

 
Henri de Tolouse-Lautrecin maalaus avoimesti lesbosta viihdyttäjästä 1890-luvulta

1800-luvun lopulla eurooppalaiset seksologit kuvasivat lesboiksi naisia, joiden käyttäytyminen ei vastannut jollakin tavalla odotuksia naisen sukupuoliroolista yhteiskunnassa. Käyttäytymisen ei tarvinnut liittyä kaikissa tapauksissa seksiin muiden naisten kanssa. Tänä aikana sukupuoliroolit olivat hyvin joustamattomat, ja arvellaan, että osittain siksi naiset päätyivät viettämään paljon aikaa keskenään. Samoissa yhteiskuntaluokissa olevat naiset muodostivat paljon läheisiä ystävyyssuhteita.[18] Tällainen loi tilaa myös homoseksuaaliselle käytökselle. Tunnetaan esimerkiksi kaksi naista, jotka olivat avioliitoissa miesten kanssa, mutta jotka pitivät keskenään yllä suhdetta, jonka tulkitaan olleen romanttinen ja seksuaalinen.[19] Tällainen on saattanut olla yleistä lesboilla tänä aikana. 1800-luvun lopulla ja aikaisella 1900-luvulla suosioon nousivat Yhdysvalloissa myös ”Boston-avioliitot” joissa kaksi romanttisesti toisistaan kiinnostunutta naista muuttivat yhteen ja elivät ilman miehen rahallista tukea. Naiset tapasivat toisiaan usein vain naisille tarkoitetuissa yliopistoissa.

Lesbot tulivat julkisesti näkyviin Ranskassa samoihin aikoihin. Fin de siecle-yhteisöön kuului kahviloita, ravintoloita ja baareja, jotka olivat lesbojen omistamia ja joissa lesbot usein kävivät. Tällaiset paikat vetivät puoleensa paljon naistaiteilijoita ja -kirjailijoita, jotka olivat lesboja tai biseksuaaleja. 1901 julkaistiin naisen kirjoittama bestseller l'Idylle Saphique, joka kertoi lesbosuhteesta. Näkyvimmät lesbot olivat näyttelijöitä ja viihdyttäjiä. Ajan turistioppaatkin kertoivat lesbojen vakituisista paikoista.lähde?

Toisaalta siis ilmapiiri oli paikoittain hyvinkin avoin, mutta toisaalta 1800-luvun lopulla lesbous määriteltiin mielenterveyden häiriöksi, koska sitä ei ymmärretty kunnolla tieteellisestä näkökulmasta. Lisäksi lesboudella oli stigma myös avoinmielisissä yhteiskunnissa.lähde?

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa homoseksuaalisuutta alettiin pitää rangaistavana. Kiristyneen ilmapiirin seurauksena kehittyi verkostoja, joiden avulla lesbonaiset tapasivat toisiaan. Lesboutta pidettiin uhkana yhteiskunnalle, sillä uskottiin, että lesbo voisi käyttäytyä maskuliinisesti ja vaatia miesten oikeuksia.lähde?

1960-luvulla uuden feminismin aallon mukana syntyi poliittinen lesbous. Feministit ajattelivat heteroseksuaalisuuden olevan patriarkaalisen yhteiskunnan tärkeä rakenne ja päättivät pysyä erossa miehistä, jotta he eivät saa poliittista ylivaltaa.[20] Poliittinen lesbous on lesboudesta erotettavissa siinä, että poliittinen lesbo ei ole välttämättä homoseksuaali.

Vuonna 1969 Stonewallin mellakat New Yorkissa laittoivat liikkeelle koko HLBT-yhteisön ja siten myös lesbojen pääsyn nykyiseen hyvään asemaan länsimaisessa yhteiskunnassa.

Homoseksuaaliset teot poistettiin rikoslaista Suomessa vuonna 1971. Vuonna 1981 homoseksuaalisuus poistettiin tautiluokituksesta. Vuonna 1999 suojaikärajat homoseksuaaliselle ja heteroseksuaaliselle kanssakäymiselle asetettiin samaksi ja poistettiin kielto kehottaa ihmisiä julkisesti homoseksuaalisiin tekoihin. Vuonna 2017 laillistettiin lesbo- ja homoavioliitot.lähde?

Lesbojen esitys mediassaMuokkaa

Mediassa ja populaarikulttuurissa lesbot esitetään usein stereotyyppisinä joko maskuliinisina naisina tai feminiinisinä ja perinteisesti kauniina. Mediassa näkyvät lesbot eivät kuitenkaan todenmukaisesti kuvasta lesboja ja lesbosuhteita.[21]

Lesboutta on myös pidetty miesten katseltavaksi tarkoitettuna huvina, ja lesbo- sekä biseksuaalisia naisia seksuaalistetaan, mikä on haitallista lesboyhteisölle[22], sillä se vähentää lesbosuhteiden vakavuutta ja antaa uskoa, että lesboparit eivät ole niin vakavastiotettavia kuin heteroparit tai homoparit.

Lesbon stereotyyppi liittyy naisurheilijoihin.[23] Erityisesti lesboja arvellaan olevan koripallossa[24] ja jalkapallossa[25].

Populaarikulttuurissa lesbot usein muuttavat yhteen nopeasti, U-hauling esitetään niin että toiseen deittikertaan sisältyy muuttoauto.[26]

Lesbo-sanan alkuperäMuokkaa

 
Fresko Sapfosta.

Sana on lyhentymä ilmaisusta lesbolainen rakkaus, joka juontuu Kreikan Lesbos-saaresta, jolla tytöillä ja naisilla oli merkittäviä oikeuksia, esimerkiksi erityisiä kouluja. Antiikin aikana tällaisessä koulussa nuoria tyttöjä opetti naisrunoilija Sapfo. Sapfon säilyneissä runoissa on eroottisia viittauksia naisiin ja monet hänen rakkausrunoistaan on omistettu naisille. Runot kertovat naisten päivittäisistä rituaaleista, suhteista sekä heidän kauneudestaan. Runojen keskeisimpiä aiheita oli kuitenkin Sapfon tuntema rakkaus ja halu naisia kohtaan sekä naisten erityinen viehkeys.lähde?

Päteviä todisteita Sapfon ja hänen oppilaidensa välisestä eroottisesta kanssakäymisestä ei kuitenkaan ole. Nykyään Sapfon kuitenkin laajalti arvellaan olleen tosiasiassa lesbo, vaikka kristinuskon uskotaankin yrittäneen salata asiaa, ja Sapfoa pidetään nykyyän usein naisten välisen rakkauden ja halun symbolina, ja häntä on myös epävirallisesti kutsuttu lesbojen pyhimykseksi.lähde?

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. http://www.apadivisions.org/division-39/publications/reviews/desire.aspx
  2. Dover, Dalton James (1978). Greek Homosexuality. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. p. 171. ISBN 978-0-7156-1111-1.
  3. Downing, Christine (1994). "Lesbian Mythology". Historical Reflections. 20 (2): 171.
  4. http://skepticsannotatedbible.com/gay/long.htm
  5. Paenitentiale Umbrense, 2.12
  6. Li livres de jostice et de plet
  7. Crompton, Louis. "The Myth of Lesbian Impunity. Capital Laws from 1270 to 1791". Journal of Homosexuality. The Haworth Press. 6 (1/2): 11–25. doi:10.1300/j082v06n01_03.
  8. Bennett, Judith M. (2000). ""Lesbian-like" and the Social History of Lesbianisms". Journal of the History of Sexuality. 9 (1): 18–19.
  9. Randall, Frederika (19 January 1986). "Divine Visions, Diabolical Obsessions". The New York Times. New York.
  10. Amer, Sahar (2009). "Medieval Arabic Lesbians and Lesbian-Like Women". Journal of the History of Sexuality. 18 (2): 217.
  11. Amer, Sahar (2009). "Medieval Arabic Lesbians and Lesbian-Like Women". Journal of the History of Sexuality. 18 (2): 217.
  12. http://www.mechon-mamre.org/i/5121.htm
  13. Craft-Fairchild, Catherine (2006). "Sexual and Textual Indeterminacy: Eighteenth-Century English Representations of Sapphism". Journal of the History of Sexuality. 15 (3): 413.
  14. Craft-Fairchild, Catherine (2006). "Sexual and Textual Indeterminacy: Eighteenth-Century English Representations of Sapphism". Journal of the History of Sexuality. 15 (3): 409.
  15. Craft-Fairchild, Catherine (2006). "Sexual and Textual Indeterminacy: Eighteenth-Century English Representations of Sapphism". Journal of the History of Sexuality. 15 (3): 415.
  16. Bullough, Vern; Bullough, Bonnie (1977). "Lesbianism in the 1920s and 1930s: A Newfound Study". Signs. 2 (4): 895. doi:10.1086/493419.
  17. Craft-Fairchild, Catherine (2006). "Sexual and Textual Indeterminacy: Eighteenth-Century English Representations of Sapphism". Journal of the History of Sexuality. 22 (3): 413.
  18. Smith-Rosenberg, Carroll (1975). "The Female World of Love and Ritual: Relations between Women in Nineteenth-Century America". Signs. 1 (1): 1–29. doi:10.1086/493203. JSTOR 3172964.
  19. Hansen, Karen V (1995). "No Kisses Is Like Youres': An Erotic Friendship between Two African-American Women during the Mid-Nineteenth Century". Gender and History. 7: 153–182. doi:10.1111/j.1468-0424.1995.tb00019.x
  20. Bunch, Charlotte. "Lesbians in Revolt". The Furies: Lesbian/Feminist Monthly. Retrieved 12 May 2014.
  21. Lesbians are Not Being Properly Represented in Hollywood Study Breaks. 14.4.2018. Viitattu 27.6.2018. (englanniksi)
  22. The Sexualization of Lesbian & Bisexual Women - Flight & Scarlet Flight & Scarlet. 13.4.2016. Viitattu 10.10.2020. (englanniksi)
  23. https://www.theguardian.com/commentisfree/2014/feb/12/sportswomen-stereotyped-gay-coming-out-casey-stoney
  24. https://nypost.com/2017/02/21/retired-wnba-star-i-was-tormented-for-not-being-gay/
  25. https://www.outsports.com/2011/6/27/4051452/lesbian-panic-in-womens-soccer
  26. https://www.bustle.com/articles/157064-is-u-hauling-real-heres-whats-behind-the-lesbian-stereotype

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kaskisaari, Marja: Lesbokirja: Vieras, minä ja moderni. Tampere: Vastapaino, 1995. ISBN 951-9066-90-X.
  • Parkkinen, Marja-Leena (toim.): Ulos kaapista: Tositarinoita homoseksuaalisuuden kohtaamisesta. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-096-X.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lesbo.