Lesbos
Lesbos[2] (kreik. Λέσβος, Lésvos) on Kreikan saari, joka kuuluu Pohjoisen Egean saarten saariryhmään ja sijaitsee Egeanmeren itäosassa lähellä Turkin rannikkoa. Saaren pinta-ala on 1 630 km² ja asukasluku 86 436 (vuonna 2011). Hallinnollisesti saari kuuluu Lesboksen alueyksikköön ja Pohjois-Egean saarten alueeseen. Saaren pääkaupunki on Mytilíni.
Λέσβος
Lesboksen saarta.
| Sijainti | |
|---|---|
| Saariryhmä | |
| Korkein kohta |
Lepétymnos ja Ólympos, 968 m |
| Pinta-ala |
1 630 km² |
| Asukasluku |
86 436[1] |
|---|---|
| Suurin kaupunki | |
| Asutuskeskukset | |
| Kieli |
Maantiede muokkaa
Lesbos sijaitsee Egeanmeren itäosassa Edremitinlahden eli Adramyttioninlahden suulla lähellä Vähä-Aasian, nykyisen Turkin rannikkoa. Se on Kreikan kolmanneksi suurin saari Kreetan ja Euboian jälkeen, ja sen pinta-ala on 1 630 km². Lesboksen lähimmät Kreikan saaret ovat Chíos ja Psará etelässä sekä Ágios Efstrátios ja Límnos luoteessa.
Lesboksen saari on suurin piirtein kolmion muotoinen. Kolmion eteläosan halkaisee kaksi syvää lahtea, joista suurempi on lännempänä sijaitseva Kallonínlahti ja pienempi idempänä sijaitseva Géranlahti. Saaren korkeimmat vuoret ovat käytännössä yhtä korkeat Lepétymnos (968 m), joka sijaitsee saaren pohjoisosassa, ja Ólympos (968 m), joka sijaitsee saaren eteläosassa Kallonín- ja Géranlahtien välissä. Myös saaren länsiosassa sijaitsee korkeampia vuoria, joista korkein kohoaa noin 800 metrin korkeuteen.
Lesboksen länsiosassa sijaitsee laaja Kivettyneen metsän luonnonpuisto, jossa on jäännöksiä muinoin tulivuorenpurkauksen myötä kivettyneestä metsästä. Sen luonnonhistoriallinen museo sijaitsee Sígrissä.
Hallinto, kaupungit ja kylät muokkaa
- Pääartikkeli: Lesboksen alueyksikkö
Lesbos kuuluu hallinnollisesti Lesboksen alueyksikköön. Se jakaantuu vuodesta 2019 lähtien kahteen kuntaan, jotka ovat Mytilínin kunta ja Länsi-Lesboksen kunta. Vuoteen 2011 saakka saari jakaantui 13 kuntaan, kun taas vuosina 2011–2019 se muodosti vain yhden kunnan, Lesboksen kunnan.[1][3]
Saaren suurimmat asutukset ovat Mytilíni (27 871 asukasta), Plomári (2 996), Agiásos (2 320), Agía Paraskeví (2 195), Polichnítos (2 102), Kalloní (1 978), Skópelos (1 530), Pappádos (1 442), Pámfila (1 413) ja Míthymna (1 399).[1] (Katso myös: Luettelo Mytilínin kunnan kaupungeista ja kylistä ja Luettelo Länsi-Lesboksen kunnan kaupungeista ja kylistä.)
Historia muokkaa
Lesbos oli asuttu viimeistään 3300 eaa.[4] Antiikin aikana Lesbos tunnettiin myös nimillä Issa, Himerte, Lasia, Pelasgia, Aigira, Aithiope ja Makaria. Kreikkalaisen perinteen mukaan saaren ensimmäiset asukkaat olivat pelasgeja, joiden myyttinen johtaja oli Ksanthos. Näiden jälkeen saarelle tulivat joonialaiset, joita johti Makareos. Lopulta saaren asuttivat aiolialaiset, joiden johtajaksi mainitaan Lesbos. Lesboksen kerrotaan naineen Makareoksen tyttären, jonka nimi oli Methymna. Vanhemman tyttären nimi myytissä oli Mytilene.[5]
,_Greece.jpg)
Homeros mainitsee Lesboksen tavalla, joka antaa ymmärtää, että se oli kukoistava ja siellä oli paljon asukkaita jo varhain. Antiikin Lesbos ei ollut monien muiden Kreikan saarten tavoin yhden kaupunkivaltion (polis) alaisuudessa, vaan siellä merkittäviä kaupunkeja oli useita.[5] Lesboslainen pentapolis muodostui sen viidestä suurimmasta kaupungista Mytilene, Methymna, Antissa, Eresos ja Pyrrha.[6] Saaren muita antiikin aikaisia asutuksia olivat Arisba, Hiera, Agamede, Nape, Aigiros ja Polion. Ajan kuluessa Mytilene ja Methymna muodostuivat saaren kaupungeista merkittävimmiksi ja ne kilpailivat jatkuvasti johtoasemasta. Kaupunkien hallussa oli suuria alueita myös vastapäisellä Vähä-Aasian rannikolla.[4][5]
600-luvulla eaa. Lesboksella vaikuttivat runoilijat Terpandros ja Arion. Antiikin Kreikan tunnetuin naisrunoilija Sapfo asui saarella 600- ja 500-lukujen taitteessa eaa. Hän oli kotoisin saaren lounaisosan Eresoksesta. Osa hänen rakkausrunoistaan on omistettu naisille, ja tätä perua sana ”lesbo” juontaa saaren nimestä. Saman ajan toinen kuuluisa runoilija oli Alkaios.
Sapfon ja Alkaioksen aikana, 500-luvun eaa. alussa saaren tyrannina toimi Pittakos, joka luetaan Kreikan seitsemän viisaan joukkoon. Hänen aikansa oli monella tavalla saaren kukoistuskautta. Kroisos ei koskaan vallannut Lesbosta, mutta saari hävisi Polykrateen johtamalle Samokselle ja antautui myöhemmin Harpagokselle ja persialaisille vuonna 527 eaa. Saari osallistui Joonian kapinaan ja joutui kostotoimien kohteeksi. Persialaissotien jälkeen saari liittyi ensin Spartan puolelle, sitten vuonna 479 eaa. Ateenan puolelle osaksi Deloksen meriliittoa. Liiton jäsenenä sillä oli monia muita saaria vapaampi asema. Saari kuitenkin kapinoi Ateenaa vastaan spartalaisten avustuksella vuonna 428 eaa. Sen seurauksena ateenalaiset määräsivät koko saaren väestön surmattavaksi. Thukydides kertoo, kuinka ateenalaiset lähettivät kolmisoudun määräämään surman suoritettavaksi, mutta tulivat pian tämän jälkeen katumapäälle, ja lähettivät toisen laivan perään kumoamaan viestin. Vain toisen laivan ennätysnopea purjehdus Lesbokselle pelasti saarelaiset.[4][5][7]
Peloponnesolaissodan viimeinen ateenalaisille voitokas meritaistelu, Arginusain taistelu, käytiin aivan Lesboksen edustalla. Aigospotamoin taistelun tappion seurauksena saari joutui Spartan alaisuuteen, mutta saavutti myöhemmin itsenäisyyden Antalkidaan rauhassa. Myöhemmin saari päätyi muun Kreikan tavoin Makedonian vallan alle. Hellenistisenä aikana saaren omistajuus vaihtui usein. Lopulta se päätyi Rooman vallan alle vuonna 79 eaa. Nuori Julius Caesar osallistui valtaukseen. Rooman valtakunnassa saari oli osa Asian provinssia ja sai nauttia monista vapauksista.[5][4]
Lesbokselta olivat kotoisin myös historioitsijat Hellanikos ja Theofanes sekä filosofi Theofrastos. Näistä Theofrastos oli kotoisin Eresoksesta, muut Mytilenestä. Myös filosofi Kratippos tunnetaan usein mytileneläisenä, koska toimi siellä. Aristoteles teki saarella eläinopillisia, erityisesti mereneläviä koskevia tutkimuksia.[5][4]
Antiikin ajan jäännöksiä saarella on säilynyt suhteellisen vähän. Näihin lukeutuvat mm. Mórian akvedukti ja Mésan temppelialue. Bysanttilaiselta ajalta on enemmän historiallisia monumentteja, kuten Kremastín silta.[8] Keskiajalla saarta alettiin kutsua nimellä Mytilene (Mitylene, Mytilíni) saaren pääkaupungin mukaan.[5] Saarelle karkotettu Bysantin keisarinna Irene kuoli siellä vuonna 802. 1300-luvulla saari siirtyi genovalaisten haltuun. Osmanien vallattua saaren sen koko ortodoksinen väestö laivattiin pois ja myytiin orjiksi. Saari elpyi 1700-luvulle tultaessa ja vaurastui.[8] Lesboksesta tuli osa Kreikkaa vuonna 1912.
Vuonna 2015 Lesboksesta tuli yksi Välimeren pakolaisongelman näyttämöistä.[9]
Talous ja liikenne muokkaa
Lesboksen merkittävimpiä tulonlähteitä ovat karjankasvatus, maanviljely (mm. oliivinviljely), turismi sekä ouzonvalmistus.[8]
Saaren pääsatama on Mytilíni. Mytilínin kansainvälinen lentoasema sijaitsee hieman kaupungista etelään.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Arkistoitu 16.10.2015. Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
- ↑ Granqvist, Kimmo; Paikkala, Sirkka (toim.): Kreikan paikannimet: Nimihakemisto Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 27. 2011. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 17.4.2012.
- ↑ Οργάνωση και Λειτουργία των συνιστώμενων δήμων του άρθρου 154 του Ν.4600/2019 (Α’ 43) Υπουργείο Εσωτερικών (Kreikan sisäministeriö). Viitattu 14.9.2020.
- ↑ a b c d e Antiikin käsikirja, Lesbos, s. 301
- ↑ a b c d e f g Smith, William: ”Lesbos”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Αρχαίοι ναοί στη Λέσβο visitgreece.gr. Arkistoitu 16.9.2017. Viitattu 10.11.2014.
- ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota VIII.5, 22, 23, 32, 100.
- ↑ a b c Andersson, Per J.: ”Lésvos”, Ateena ja Kreikan saaret, s. 491–501. Mondo. ISBN 952-99247-3-9.
- ↑ Pakolaiset ottivat yhteen poliisin kanssa Lesboksella MTV. 4.9.2015. Arkistoitu 6.9.2016. Viitattu 13.9.2015.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lesbos Wikimedia Commonsissa
