Eresos
Eresos (m.kreik. Ἔρεσος, joskus myös Eressos, Ερεσσός, lat. Eresus tai Eressus) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Lesboksen saarella Kreikassa. Se sijaitsi saaren kaakkoisrannikolla noin neljä kilometriä etelään nykyisestä Eresóksen kylästä.[1][2][3]
| Eresos | |
|---|---|
| Ἔρεσος | |
 Eresoksen akropolis eli nykyinen Víglan kukkula. |
|
| Sijainti | |
  Eresos |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kreikka |
| Paikkakunta | Skála Eresoú, Eresós-Ántissa, Lesbos, Pohjois-Egean saaret |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Lesbos, Aiolis |
Maantiede muokkaa
Antiikin Eresos sijaitsi noin 92 kilometriä länteen Mytilenestä (ja nykyisestä Mytilínistä), suurin piirtein nykyisen Eresóksen ranta-asutuksen Skála Eresoún kylän paikalla. Kaupungin akropoliina eli linnavuorena toimi nykyisin nimillä Vígla ja Kástro tunnettu kukkula merenrannalla heti Skála Eresoún itäpuolella.[2][4] Kaupunkivaltion alueen pohjoispuolella sijaitsi Antissan kaupunkivaltio.
Historia muokkaa
Eresos oli lesboslaisen pentapoliin jäsen eli yksi saaren viidestä merkittävimmästä kaupungista (muut olivat Mytilene, Methymna, Antissa ja Pyrrha).[5] Kaupungin nimi on -(s)sos-päätteineen esikreikkalainen eli saaren asuttaneiden aiolialaisten kreikkalaisten tuloa edeltävä.[6] Kreikkalaisessa mytologiassa Eresos sai nimensä samannimisestä Lesboksen kuningas Makarin pojasta.[3]
_b_041.jpg)
Peloponnesolaissodan aikaan vuonna 428 eaa. Eresos liittyi Mytilenen kapinaan Ateenan valtaa vastaan, mutta joutui hieman tämän jälkeen antautumaan Ateenan joukkoja komentaneelle Pakheelle. Kaupunki kapinoi uudelleen vuonna 412 eaa. ja joutui jälleen alistetuksi. Pian tämän jälkeen tapahtuneen kolmannen kapinan jälkeen ateenalaiset piirittivät kaupunkia, mutta joutuivat luopumaan hankkeesta seuratakseen spartalaisia Hellespontokselle. Thrasybulos sai vallattua kaupungin takaisin Ateenalle vuonna 392 eaa., vaikka menettikin useita laivoja.[3]
Runoilijatar Sapfo (600-luku eaa.) oli kotoisin Eresoksesta. Hän on antiikin tunnetuin naispuolinen runoilija, ja antanut nimensä ja samalla koko saaren nimen sapfiselle eli lesbolaiselle rakkaudelle. Kaupungista olivat kotoisin myös peripateettisen koulukunnan filosofit Theofrastos, jonka alkuperäinen nimi oli Tyrtamos, sekä Fanias (300-luku eaa.). Kummatkin olivat Aristoteleen oppilaita. Theofrastos tunnetaan muun muassa luonnontutkijana, joka kirjoitti kasveista ja kivilajeista. Runoilija Arkhestratos kirjoitti, että jos jumalat ikinä syövät jauhoja, he lähettävät Hermeen ostamaan sitä Eresoksesta.[3] Eresoksen tiedetään lyöneen omaa rahaa.[7]
Eresos oli olemassa ainakin vielä Plinius vanhemman aikana ensimmäisellä vuosisadalla jaa.[3] Varhaiskristillisellä kaudella alueelle rakennettiin kaksi basilikakirkkoa.[6] Bysanttilaisella kaudella 1300-luvulla kaupungin akropoliille rakennettiin linna. Se päätyi vuonna 1355 saarta tuosta vuodesta hallinneen genovalaisen Gattilusion (Gateluzzien) suvun haltuun. Linna oli käytössä osmanivallan alkuun vuoteen 1462 saakka, mutta ei enää tämän jälkeen.[4]
Eresoksen alueella on suoritettu vain vähän arkeologisia kaivauksia. Arkeologisten kohteiden kartoitusta on tehty muun muassa 1900-luvun alkupuolella sekä 1990-luvulla.[6]
Rakennukset ja löydökset muokkaa
Kaupungin akropoliilla eli Víglan kukkulalla on joitakin jäänteitä antiikin aikaisista linnoitusmuureista ja muista rakennuksista. Vanhimmat jäänteet ovat arkaaiselta kaudelta ja muut antiikin jäänteet pääosin klassiselta ja hellenistiseltä kaudelta. Pääosa kukkulalla olevista jäänteistä on peräisin bysanttilaisen ja genovalaisen ajan linnasta. Kaupungin alueella on säilynyt jäänteitä myös muun muassa sen satamasta sekä roomalaisen ajan sisterneistä eli vesisäiliöistä.[2][4][7] Esihistorialliselta ajalta on löydetty joitakin ruukunsirpaleita.[6]
Kirjallisten lähteiden perusteella kaupungissa tiedetään olleen muun muassa agora, prytaneion, teatteri ja stadion sekä Apollonille, Athenelle, Dionysokselle ja Poseidonille omistetut temppelit.[7]
Kaupungin alueen esinelöytöjä on nykyisessä kylässä Eresóksen arkeologisen kokoelman nimellä toimivassa museossa, joka perustettiin vuonna 1931.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”796 Eresos”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
- ↑ a b c d Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Lesbos”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Smith, William: ”Eresus”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c Vigla of Eresos Kastrologos. Viitattu 4.9.2017.
- ↑ Αρχαίοι ναοί στη Λέσβο Visit Greece. Arkistoitu 16.9.2017. Viitattu 4.9.2017.
- ↑ a b c d Schaus, Gerald P.: Archeological Survery of Eressos SapphoTravel. Viitattu 4.9.2017.
- ↑ a b c Eressos - Sigri - Antissa - Vatoussa Lesvos Tourist Guide. Viitattu 4.9.2017.