Wikipedia

Kroatian kulttuuri

Kroatian kulttuurilla on pitkä historia. Kuvataiteen puolella varhaisimmat esimerkit ovat kirkkofreskoja, mutta 1400- ja 1500-luvun tunnetuimmat taiteilijat joutuivat työskentelemään Italiassa osmanien aiheuttavan uhan takia. Vlaho Bukovac oli 1800-luvun merkittävin taiteilija, mutta 1900-luvun alussa vaikuttivat erityisesti kuvanveistäjät Ivan Meštrović ja Antun Augustinčić. Naivismi oli suosittua 1930-luvulla, kun Ivan Generalićin jälkeen useat muutkin ryhtyivät tekemään tyylin teoksia. Kirjallisuuden ensimmäinen kukoistuskausi osui Dalmatiaan, jossa italialainen renessanssi vaikutti sekä kuvataiteessa että kirjallisuudessa. Marko Marulićia pidetään ensimmäisenä kroatiankielisenä kirjailijana, ja häntä kutsutaan ”kroatialaisen kirjallisuuden isäksi”. Ljudevit Gajin johtama illyrismi vaikutti 1800-luvun kulttuuriin, ja silloin kirjallisuudessa vallitsi kansallismieliset aiheet. August Šenoa hallitsi puolestaan siirtymävaihetta romantiikasta realismiin. 1900-luvun kirjailijoista merkittävimmät ovat Miroslav Krleža ja Nobel-palkittu Bosniassa syntynyt kroaatti Ivo Andrić, joka tosin piti itseään jugoslaavina.

Musiikkiperinteelle tunnusomaista on kansanmusiikki. Käytetyin soitin on kolme- tai viisikielinen tamburitza. Laulumusiikissa elävät klapa-laulut, jotka ovat erityisen suosittuja Splitin ympärillä. Populaarimusiikin ensimmäiset hitit synnytti 1920- ja 1930-luvuilla Vlaho Paljetak. Popyhtye Riva voitti puolestaan 1989 Eurovision laulukilpailut. Kroatialainen elokuva-ala alkoi vasta 1900-luvun puolivälissä Itsenäisen Kroatian valtion tukemana. Kansainvälistä mainetta sai ohjaaja-käsikirjoittaja Veljko Bulajić. Samoihin aikoihin Dušan Vukotićin ohjaama Surogat voitti 1961 ensimmäisenä Yhdysvaltain ulkopuolelta tulleena elokuvana parhaan lyhytanimaation Oscarin. Tunnetuin kroatialainen elokuva-alalla vaikuttava henkilö on kuitenkin tuottaja Branko Lustig.

Kuvataide muokkaa

Vincent Kastavilainen teki 1400-luvulla Istriassa kirkkofreskoja. Toinen istrialainen taidemaalari oli John Kastavilainen, jonka freskoja on erityisesti Istrian Slovenian puoleisessa osassa. Monet Dalmatiasta tulleet taiteilijat saivat vaikutteita 1400-luvulla italialaisesta renessanssista. Dalmatialaiset kuvanveistäjät Luciano Laurana ja Francesco Laurana, miniatyyrimaalari Giulio Clovio sekä taidemaalari Andrea Schiavone työskentelivät kuitenkin Italiassa jätettyään Dalmatian osmanien uhan takia.[1]

Biedermeier-tyyli saapui Kroatiaan 1830-luvulla. Monet teokset olivat ulkomaalaisten tekemiä, mutta kroatialaista tyyliä edusti erityisesti Vjekoslav Karas.[2] Lontoossa ja Pariisissa työskennellyt Vlaho Bukovac oli 1800-luvun merkittävin kroatialaistaiteilija. Hän muutti Zagrebiin 1892 ja maalasi useita muotokuvia ja historiallisia maalauksia.[3] Miroslav Kraljević ja Josip Račić olivat 1900-luvun alun tunnetuimpia taidemaalareita, mutta kansainvälisesti tunnetuin taiteilija oli kuvanveistäjä Ivan Meštrović, joka teki monia kroatialaisia aiheita käsitteleviä mestariteoksia. Kuvanveistäjä Antun Augustinčić sai myös mainetta ulkomailla asti, ja hänen Monument of Peace on Yhdistyneiden kansakuntien päämajan edustalla.[3]

Ljubo Babićin teokset olivat huomattavan monipuolisia, ja hän seurasi tyylillisesti ensin Cézannea ja sitten ekspressionismia, neorealismia ja lopulta uusklassismia. Avantgarden tunnetuimmat edustajat olivat Zlatko Šulentić ja Marino Tartaglia ja kubismin niin sanotun ”neljän ryhmän” taiteilijat. Ensimmäinen abstrakti taiteilija oli Josip Seissel, joka tunnettiin pseudonyymillä Jo Klek.[2]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen monet taiteilijat kokeilivat abstraktia ekspressionismia, mutta erityisen laajalle levisi naivismi, jonka voittokulku alkoi 1931 Zagrebissa järjestetystä Zemlja-näyttelystä, jossa oli esillä muun muassa Ivan Generalićin töitä. Naivistit pyrkivät tekemään taidetta, jota tavallinen kansakin ymmärtäisi, ja Generalićin esimerkkiä seurasivat muun muassa taidemaalarit Franjo Mraz ja Mirko Virius sekä kuvanveistäjä Petar Smajić.[3] Zemlja-ryhmän pääideologi oli kuitenkin naiivin taiteen promoottori Krsto Hegedušić.[2]

1950-luvulla vaikuttanut EXAT 51 -ryhmä siirtyi kohti geometristä abstraktiota, mikä näkyi erityisesti ryhmän johtavien taiteilijoiden Ivan Piceljin ja Vladimir Kristlin töissä. Jugoslavialaisen nouvelle tendance -liikkeen sisällä vaikutti muun muassa Miroslav Šutej, joka tutki taiteen rajoja op-taiteessaan.[2]

Nykytaidemaalareista tunnetuimpia on Lovro Artuković, jonka maalauksissa yhdistyvät realistinen tyyli surrealistisiin ympäristöihin. Tunnettuja taiteilijoita ovat myös Sanja Iveković ja Dalibor Martinis. Kansainvälistä mainetta ovat saaneet myös muun muassa multimediataiteilija Andreja Kulunčić, installaatiotaiteilija Sandra Sterle ja Pariisissa asuva videotaiteilija Renata Poljak.[3]

Kirjallisuus muokkaa

Kroatian keskiaikaista kirjallisuutta kirjoitettiin kolmella kielellä, latinaksi, muinaiskirkkoslaaviksi ja kansankielellä, ja kolmella kirjoitusjärjestelmällä, latinalaisilla, glagoliittisilla ja kyrillisillä kirjaimilla. 1400-luvun lopulla kroatialaiset kirjailijat alkoivat lainata erityisesti italialaiselta renessanssilta. Tunnetuimpia kirjailijoita olivat runoilijat Elio Lampridio Cerva ja Janus Pannonius.[4]

Kroatian kirjallisuuden ensimmäinen kukoistuskausi sijoittui Dalmatiaan, jossa italialainen renessanssi vaikutti. Splitiläisen tieteilijän ja kirjailijan Marko Marulićin näytelmä Judita oli ensimmäinen kroatialaisen omalla kielellään tekemä teos.[5] Marulićia on kutsuttu siksi ”kroatialaisen kirjallisuuden isäksi”. Hän yhdisteli teoksissaan keskiaikaisia aiheita devotio modernaan ja teki runoelmien lisäksi muun muassa moralistisen esseen De institutione bene vivendi.[4] Toinen renessanssiajan tunnettu kirjailija oli Marin Držić, jonka näytelmiä esitetään edelleen, varsinkin Dubrovníkissa.[5]

Renessanssi hiipui hiljalleen 1500-luvun puolivälin jälkeen. Protestantismi ei juurikaan saavuttanut Kroatiaa, mutta alueelta tuli silti yksi merkittävimpiä protestantteja kirjailijoita, Matthias Flacius.[4] Barokin kirjallisuuden keskuksena 1600- ja 1700-luvuilla säilyi Dubrovník.[4] Ajan merkittävin kroatialainen oli runoilija Ivan Gundulić, jonka eeppinen runoelma Osman juhlisti puolalaisten vuoden 1621 voittoa turkeista.[5]

Valistusajan johtohahmoja olivat runoilijat Andrija Kačić Miošić ja Matija Antun Relković. Ljudevit Gajin johtama illyrismi vaikutti 1800-luvun alkupuoliskolla myös Kroatian kulttuuriin. Tuona aikana kehitettiin yhtenäinen kroatian kieli, jolla oli suunnaton merkitys myös kroatialaisen kirjallisuuden jatkuvuudelle, ja kirjallisuutta luonnehti kansallismieliset aiheet. August Šenoa hallitsi siirtymävaihetta romantiikasta realismiin, minkä takia vuosia 1865–1881 on kutsuttu ”Šenoan aikakaudeksi”.[4]

Realismin aikakausi yhtenäisti Kroatian kirjallisuutta, sillä sinä aikana nousi esiin kirjailijoita ja teemoja jokaisesta Kroatian osasta. Se oli myös romaanikirjallisuuden kukoistuskautta, jota edustivat muun muassa Ante Kovačić, Ksaver Šandor Gjalski, Josip Kozarac ja Vjenceslav Novak. Silvije Strahimir Kranjčević oli puolestaan 1800-luvun lopun merkittävin runoilija, jonka tuotanto edustaa siirtymävaihetta moderniin runouteen. 1900-luvun vaihteen tunnetuimpia näytelmäkirjailijoita olivat Ivo Vojnović ja Josip Kosor. Janko Polić Kamovin tuotanto edusti avantgardea, vaikka varsinainen avantgarde saapui maahan vasta myöhemmin. Suositun lastenkirjailija Ivana Brlić-Mažuranićin teoksia on käännetty yli 40 kielelle.[4]

Kroatialaisista 1900-luvun kirjailijoista merkittävimmät ovat Miroslav Krleža ja Ivo Andrić. Krleža oli poliittisesti aktiivinen ja kuvasi romaaneissaan muuttuvan Jugoslavian ongelmista. Hänen tunnetuimpiin romaaneihinsa kuuluvat Filip Latinoviczin paluu ja moniosainen Zastave. Andrić puolestaan oli Bosniassa katoliselle kroaatille syntynyt kirjailija, joka asui Belgradissa ja piti itseään jugoslaavina. Hän sai 1961 Nobelin kirjallisuuden palkinnon Bosnian historiaa käsitelleestä trilogiasta.[5]

Toisen maailmansodan jälkeen nousseista kirjailijoista 1900-luvun jälkipuoliskon huipulla oli muun muassa Kroatian modernismia edustanut Ranko Marinković. Marijan Matković oli puolestaan aikansa tuotteliaimpia näytelmäkirjailijoita ja Radovan Ivšić tunnetuin surrealisti. Vesna Parun on käännetyin kroatialainen naisrunoilija, ja Slobodan Novakin eksistentialisista romaania Mirisi, zlato i tamjan on kutsuttu usein Kroatian historian parhaimpiin kuuluvaksi.[4]

Krugovi-lehden ympärille kokoontui 1950-luvulla kirjailijasukupolvi, jotka vastustivat sosialistista realismia ja kannattivat vapautta sekä esteettistä monimuotoisuutta. Razlog-lehti puolestaan keräsi 1960-luvulla intellektuelleja ja teoreetikkoja.[4]

Nykykirjailijoista Pavlo Pavličić käsittelee jännityskirjallisuudessaan kroatialaisen yhteiskunnan muutoksia sodan jälkeen. Slavenka Drakulić kirjoittaa puolestaan poliittisesti ja yhteiskunnallisesti provokatiivisia romaaneja ja esseitä. Alankomaissa omaehtoisessa maanpaossa elävä Dubravka Ugrešić on Kroatiassa ristiriitainen kirjailija, vaikka onkin saanut ylistystä muualla.[5]

Musiikki muokkaa

Kroatialle tunnusmerkillisin musiikki löytyy monipuolisesta kansanmusiikkiperinteestä, joka on saanut vaikutteita monesta eri lähteestä. Varhaisimmat vaikutteet tulivat keskiajalla, jolloin unkarilaiset ja venetsialaiset hallitsivat maata.[6]

Kansanmusiikin käytetyin soitin on kolme- tai viisikielinen tamburitza. Laulumusiikissa elävät klapa-laulut, jotka ovat erityisen suosittuja Splitin ympäristössä. Klapa-lauluja voi esittää jopa kymmenääniset kuorot, jotka esittävät harmoniassa lauluja rakkaudesta, tragediasta ja menetyksistä. Međimurjen alueella on vaikuttanut unkarilainen kansanmusiikki. Hitaita ja melankolisia kappaleita säestetään usein sitralla.[6]

Populaarimusiikin ensimmäiset hitit synnytti 1920- ja 1930-luvuilla Vlaho Paljetak. Vuosisadan puolivälissä lempinimellä ”Mr. Morgen” tunnettu Ivo Robić saavutti suosiota Saksassa. Zagrebin chanson-koulusta tuli 1960-luvun alussa useita tunnettuja laulajia, kuten Arsen Dedić, Hrvoje Hegedušić ja Zvonko Špišić. Popyhtye Riva voitti puolestaan 1989 Eurovision laulukilpailut.[7]

Elokuva muokkaa

Kroatialainen elokuva-ala alkoi vasta 1900-luvun puolivälissä, vaikka ensimmäisiä elokuvia kuvattiin Kroatiassa jo 1800-luvun lopulla. Maailmansotien välisenä aikana useita kroatialaisia näyttelijöitä, kuten Zvonimir Rogoz, tekivät uraa muualla Euroopassa. Kroatian elokuvatuotanto käynnistyi Itsenäisen Kroatian valtion tukemana. Ensimmäinen täyspitkä äänielokuva oli Oktavijan Miletićin ohjaama Lisinski (1944).[8]

Toisen maailmansodan jälkeen Jugoslavian kommunistihallinto perusti elokuvastudioita, joissa tehtiin useita dokumentteja ja sotaelokuvia.[8] Kansainvälistä mainetta sai ohjaaja-käsikirjoittaja Veljko Bulajić, jonka elokuva Juna ilman aikataulua oli 1959 ehdokkaana Cannesin elokuvajuhlien Kultaiseen palmuun ja Neretvan taistelu 1969 parhaan vieraskielisen elokuvan Oscariin.[9] Samoihin aikoihin myös kroatialaiset animaatioelokuvat saavuttivat suosiota.[8] Dušan Vukotićin ohjaama Surogat voitti 1961 ensimmäisenä Yhdysvaltain ulkopuolelta tulleena elokuvana parhaan lyhytanimaation Oscarin.[10]

Kroatian elokuva-alan tunnetuin henkilö on tuottaja Branko Lustig, joka on Yhdysvalloissa voittanut Oscar-palkinnon elokuvien Schindlerin lista ja Gladiator tuottajana.[8]

Kroatiassa 1990-luvulla suosittuja ovat olleet Vinko Brešanin Kako je počeo rat na mom otoku (1996) ja Maršal (1999). Goran Rušinovićin Mondo Bobo (1997) oli ensimmäinen kroatialainen independent-elokuva. Hänen Buick Riviera (2008) puolestaan voitti palkinnot Pulan ja Sarajevon elokuvajuhlilla.[9]

Media muokkaa

Kroatialaiset viestintäyritykset ovat suhteellisen vapaita. Merkittävin uutiskanava on edelleen julkinen televisio. Kroatian yleisradioyhtiö HRT on valtion omistuksessa, mutta se on menettänyt markkinaosuuttansa yksityisille kanaville. Nova TV onkin noussut Kroatian suurimmaksi televisioyritykseksi.[11]

Kroatiassa on kuusi kansallista ja neljä paikallista päivittäin ilmestyvää sanomalehteä. Niissä käsitellään usein itävaltalaisia ja saksalaisia asioita, sillä 90 prosenttia printtimedioiden omistuksesta on kyseisissä maissa. Laajimmilla levinnyt sanomalehti on 24sata.[11]

Keittiö muokkaa

 
Kulen on Slavonian alueelta peräisin oleva mausteinen, paprikalla maustettu salami.[12]

Kroatialaisessa keittiössä nousevat esiin Välimeren alueen, Itävallan, Balkanin, Unkarin, Italian ja Turkin vaikutteet. Ruoka on usein tuoreista aineksista valmistettua ja reippaasti suolattua.[13] Italialaista vaikutteita on erityisesti rannikkoalueella, kun unkarilaisen, itävaltalaisen ja turkkilaisen keittiön vaikutus näkyy sisämaassa.[14]

Kroatialainen keittiö on niin monimuotoista, että tyypillistä ruokalajia on vaikea nimetä. Adrianmeren rannikko kuuluu Välimeren keittiön alueeseen, ja siellä ruoka koostuu pääosin kaloista ja muista merenelävistä. Niitä syödään muhennoksena, paistoksina, grillattuna ja paahdettuna. Vihanneksia, palkoja ja villikasveja käytetään myös paljon. Yleisin liha on lampaanliha, mutta naudanlihaakin käytetään jonkun verran. Suosituin naudanliha-annos on pašticada. Rannikon tunnetuin juusto on Pagin saaren suolainen paški sir.[15][13]

Likan ja Gorski Kotarin alueen ruokavalio on lihapohjaista. Lihaa grillataan, paahdetaan tai keitetään papujen ja etikkasäilötyn kaalin tai nauriin kanssa. Yleisin lisäke on peruna. Koska alueella on karjankasvatusta, siellä syödään myös monia maitotuotteita, kuten Likan kuuluisaa škripavac-juustoa.[15]

Pohjoisen ja keskisen Kroatian alueilla maitotuotteet ovat tärkeitä. Pehmeää lehmänjuustoa syödään hapankerman kanssa ja kuivattua juustoa paprikan tai valkosipulin kanssa. Siipikarjan- ja sianliha on käytetyimmät lihatuotteet; Zagorjen ja Zagrebin alueen tunnettu annos kalkkunaa mlincin kanssa. Aiemmin ruoka-annoksien lisukkeena käytettiin tattaria, hirssiä ja ohra, mutta nämä ovat harvinaistuneet.[15]

Kroatian koillisosien Slavonian ja Baranja ruokakulttuuri keskittyy sianlihan ympärille. Lihaa syödään alueella joko pelkästään tai siitä tehdään makkaroita, pekonia, kinkkua, kamaraa tai salamimaista kulenia. Čobanac on gulassi, jota tehdään useasta erilaisesta lihasta ja tarjoillaan perunoiden tai mykyjen kanssa.[15]

Viiniä viljellään koko Kroatian alueella, mutta tyypillisimpiä ovat Dalmatian rannikon vahvat punaviinit ja Istrian valkoviinit. Hedelmä- ja yrttiviinat ovat myös tavallisia. Kroatian kahvilakulttuuri on voimakas, ja monet kahvilat ovatkin täynnä aamusta yöhön.[13]

Lähteet muokkaa

  • Croatia.eu The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 27.7.2015. (englanniksi)
  • Mutić, Anja & Dragicevich, Peter: Lonely Planet Croatia. Lonely Planet, 2015. Scribd.com (viitattu 27.7.2015).

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Mutić & Dragicevich, s. 911.
  2. ↑ a b c d Fine arts Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 26.7.2015. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Mutić & Dragicevich, s. 912–913.
  4. ↑ a b c d e f g h Literature Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 26.7.2015.
  5. ↑ a b c d e Mutić & Dragicevich, s. 904–906.
  6. ↑ a b Mutić & Dragicevich,s. 909.
  7. ↑ Music Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 26.7.2015.
  8. ↑ a b c d Film production Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 27.7.2015.
  9. ↑ a b Mutić & Dragicevich,s. 907.
  10. ↑ In memory of Dušan Vukotić, an Oscar-winning Croatian director of animated films: “It is not the one who graduates from a film academy that directs films, but the one who is able to direct” National and University Library in Zagreb. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 27.7.2015. (englanniksi)
  11. ↑ a b Croatia profile – Media 27.9.2014. BBC. Viitattu 27.7.2015.
  12. ↑ Kelly, Tony: Kroatia, s. 232. Suomentanut Kinnunen, Noora. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4379-4.
  13. ↑ a b c Hyvä tietää Suomen suurlähetystö, Zagreb. Viitattu 27.7.2015. [vanhentunut linkki]
  14. ↑ Mutić & Dragicevich,s. 876.
  15. ↑ a b c d Gastronomy Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 27.7.2015.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kroatian_kulttuuri&oldid=22196924”