Kubismi

1900-luvun alun taiteen suuntaus

Kubismi on pääasiassa maalaustaiteen ja kuvanveiston, sekä joissakin maissa taideteollisuuden ja arkkitehtuurin suuntaus 1900-luvun alussa. [1]

Juan Gris, Asetelma bordeaux-pullon kanssa, 1919.

Kubistisessa taiteessa esineet hajotetaan, analysoidaan ja kootaan uudelleen pelkistyneessä muodossa. Taiteilija kuvaa aiheen yhden kiinteän näkökulman sijasta samanaikaisesti monesta kulmasta yrittäessään esittää sen mahdollisimman täydellisesti. Usein tahojen tai tasojen pinnat leikkaavat toisensa kulmissa, joissa ei voi havaita syvyyttä. Tausta ja esineet tai hahmo tunkeutuvat toisiinsa luoden moniselitteisen onton tilan, joka on ominaista kubismille. [1]

Kubismin kehittivät Pablo Picasso ja Georges Braque. Tyyli syntyi kolmen tapahtuman kautta: Pariisissa vuonna 1905 esitetyt Georges Seurat'n maalaukset, joissa irrottauduttiin impressionismista, Paul Césannen muistonäyttely 1907 ja afrikkalaisen taiteen tulo tunnetuksi Euroopassa. Näistä voimakkain vaikutus oli Césannen pyrkimys maalausten sommittelemiseksi luonnon kolmiulotteisten perusrakenteiden mukaisesti väripintoja käyttäen. Ensimmäisenä kubistisena maalauksena pidetään Picasson teosta ”Avignonin naiset” (1906–1907).[1] Suomessa monet taiteilijat kiinnostuivat kubismista, mutta vain muutamat, kuten Ilmari Aalto, Gösta Diehl tai Unto Pusa, tarttuivat siihen syvällisemmin.

Kubismi oli vielä sidoksissa perinteiseen maalaustaiteeseen, mutta osa siihen osallistuneista taiteilijoista siirtyi täyteen abstraktiin geometriseen taiteeseen, esimerkiksi alankomaalainen Piet Mondrian. [1]

Kubismin katsotaan päättyneen ensimmäisen maailmansodan alkamisen (1914) aikoihin. Nykyisen Tšekin alueella kuitenkin kehittyi omalaatuinen kubismin suuntaus, jonka teokset ulottuivat useammille taiteenaloille kuin Euroopan kubismi yleensä.

Estetiikan ja taiteen filosofian dosentti Irmeli Hautamäki on arvioinut, että Einsteinin suhteellisuusteorian vaikutus kubistien muotokieleen on ollut ilmeinen. Heitä kiehtoi hypoteesi henkilöstä, joka valonnopeudella liikkuessaan näkisi maailman samanaikaisesti ylhäältä, alhaalta, sivuilta, edestä ja takaa. Edelleen kolmiulotteiset kappaleet muuttuisivat suhteellisuusteorian mukaan vauhdissa litteiksi ja värit häviäisivät. Kubismin perustan laskijoista Braquen ja Picasson tiedetään monien muiden intellektuellien tapaan lukeneen populaareja esityksiä suhteellisuusteoriasta.[2]

Kubismin vaiheitaMuokkaa

Fasettikubismi (noin 1907–1909)Muokkaa

Fasettikubismin lähtökohtana oli Cézannen taide ja hänen neuvonsa ”tulkita luontoa lieriön, kartion ja pallon avulla”.

Sen kohteina olivat enimmäkseen maisemat.

Analyyttinen kubismi (noin 1910–1912)Muokkaa

Analyyttisen kubismin väriasteikkona oli harmaanruskea ja kohteina yksinkertaiset asetelmat.

Suuntaukseen liittyviä taiteilijoita olivat muun muassa Fernand Léger ja Juan Gris.

Synteettinen kubismi (noin 1912–1914)Muokkaa

Synteettinen kubismi merkitsi palaamista rikkaampaan väriasteikkoon, minkä lisäksi teoksiin otettiin mukaan ”todellisuuden” osia esimerkiksi lippujen tai lehtiotsikoiden muodossa, minkä voidaan myös katsoa olleen kollaasin synnyn.

Tšekkiläinen kubismiMuokkaa

 
Tšekin kubistista arkkitehtuuria. Josef Chocholin 1912–1913 suunnittelema rakennus Kovarovic Villa Prahassa.

Terävät kulmat, vinot tasot ja kristallinmuotoiset hahmot luonnehtivat tšekkiläistä kubismia. Suuntauksen kuumeisimmat ajat olivat 1910–1914. Radikaali arkkitehtinelikko Pavel Janák, Josef Gočár, Josef Chochol ja Vlastislav Hofman innostuivat Braquen ja Picasson teoksista kehittäen maalaustaiteessa ja kuvanveistossa esiintyneitä kubismin ideoita muotoiluun ja arkkitehtuuriin.

Tšekkiläiset kubistit uskoivat, että esineen sisäisen energian voi vapauttaa särkemällä perinteisen muotoilun pysty- ja vaakasuuntaiset pinnat. Yhdistämällä kulmikkaat tasot arjen esineiden muotoiluun he yrittivät saada aikaan dynaamista muotoilua, joka synnyttäisi taideteoksia. Pyramidi oli tšekkiläisten kubistien arkkitehtuurin korkein pyrkimys ja kristalli ihanteellisin luonnonmuoto.

Radikaalia kubistista muotoilua sovellettiin muun muassa astioihin, huonekaluihin ja typografiaan. Arkkitehtuurissa suunniteltiin monenlaisia rakennuksia huviloista toimistorakennuksiin. Tšekkiläiseen kubismiin voi tutustua kubistisessa rakennuksessa, joka on Prahan Kansallisgallerian ylläpitämä Tšekkiläisen kubismin museo Mustan Jumalanäidin talossa, Celetná-kadun ja Ovocný trhin (Hedelmätorin) kulmassa Prahan vanhassakaupungissa.

KubismiaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kubismi.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d ”Kubismi”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 3292–3296. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9.
  2. Ollikainen, Tapio: Valonnopea kubismi. Yliopisto, 2011, nro 6–7, s. 11.

Aiheesta muuallaMuokkaa