Chanson
Chanson (ranskaa, ’laulu’; ital. canzona) tarkoittaa usein mitä tahansa laulua, jonka sanat ovat ranskaksi, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös klassisia ranskalaisia melodisia lauluja tai polyfonisia ranskalaisia lauluja keskiajan ja renessanssin musiikissa. Vanhemmat chansonit olivat yleensä jossain formes fixesissä: balladessa, rondeaussa tai virelaissa vaikka myöhemmin muoto oli teoksissa vapaampi. Kuuluisimpia chansonsäveltäjiä olivat Guillaume Dufay, Johannes Ockeghem ja Josquin Desprez. Chanson-tyylisiä lauluja kuunneltiin useimmiten renessanssin aikana.
Chanson-nimitystä käytetään vanhimmassa ranskalaisessa runoudessa sekä eeppisistä runoista (esimerkiksi chanson degeste, kuten sankarirunoelma Rolandin laulu) että lyyrillis-eeppisistä runoista (esimerkiksi chanson d’histoire, chanson detoile, naisten käsitöiden ääressä laulamia lauluja) ja puhtaasti lyyrillisistä runoista. Sittemmin chansoneiksi ruvettiin sanomaan kansanomaisia lauluja yleensä sisällyksestä riippumatta. Suuri kokoelma neliäänisiä chanson-lauluja julkaistiin Pariisissa 1527−1549, sekä myöhemmin, 1627−1654 ja 1623−1667, kokoelmat yksi- ja kaksiäänisiä Tanssi- ja juomalauluja. Tämä sävellyslaji levisi sitten Alankomaihin ja Saksaan. Niiden tyyli on vaikuttanut myös kansanlaulun pintakerroksiin.[1]
Myöhemmin chansoniksi on kutsuttu sävelmän ja tekstin kiinteään vuorovaikutukseen perustuvia laulelmia. Chansonit voivat olla luonteeltaan esimerkiksi kertovia tai elegisiä, poliittisia, satiirisia tai koomisia. Usein chanson on ollut esittäjänsä säveltämä ja sanoittama. Tunnettuja 1900-luvun chanson-taiteilijoita ovat olleet esimerkiksi Charles Aznavour, Jacques Brel ja Georges Brassens, säveltäjä Joseph Kosma, laulajia Maurice Chevalier, Charles Trenet, Edith Piaf, Juliette Greco ja Yves Montand.[2]