Klopentiksoli

Klopentiksoli oli tyypillinen neurolepti eli antipsykoottinen lääke. Se innovoitiin vuonna 1961, ja se oli lääkeyhtiö Lundbeckin kehittämä. Myöhemmin markkinoille tuli muita vastaavia, saman alaryhmän lääkkeitä kuten flupentiksoli ja tsuklopentiksoli. Ne ovat käytössä vielä edelleen. Klopentiksoli ei ole tällä hetkellä aktiivikäytössä. Psykiatrian käsikirjassa (Achte & Tamminen: 1998) ei lääkettä ole.

Klopentiksoli
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-[4-[(3Z)-3-(2-klooritioksanthen-9-ylideeni)propyyli]piperatsin-1-yyli]etanoli
Tunnisteet
CAS-numero	982-24-1
ATC-koodi	N05AF02
PubChem CID	5311507
Kemialliset tiedot
Kaava	C22H22N2ClOS
Moolimassa	400,965 g/mol
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Metabolia	?
Puoliintumisaika	?
Ekskreetio	?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	Oraalinen, mikstuura, lihaksen sisäinen ampulli/IM

Klopentiksoli on piperatsiini, ja kuuluu tiaksantiinien alalajiin. Sen markkinointinimi oli Sordinol. Lääkettä voitiin tablettimuodon (5, 10 ja 25 mg) ja lääkemikstuuran: 2mg ohella injisoida, eli ruiskuttaa 10 mg lihaksen sisäisesti. Lääkkeen annostusta voitiin lisätä hoitojakson edetessä. Lääke on voimakas sedatiivi, sitä saatettiin käyttää mm. akuuteissa sekä muissakin psykooseissa. Ruiskemuotoa käytettäessä, ei potilaan tarvinnut huolehtia itse lääkkeen säännönmukaisesta ottamisesta. Lääkeinjektio oli tarpeen uusia n. 2–4 viikon väliajoin. Lääkettä saatettiin yhdistellä Truxalin, klooriprotikseenin kanssa.

Haittavaikutukset

Lääkkeellä tunnettiin tyypillisten neuroleptien käyttöön liittyviä haittavaikutuksia. Näitä ovat mm. Parkinsonin taudin tyyppiset oireet, muut ekstrapyrimidaaliset häiriöt, akatisia sekä antikolinergiset sivuoireet (kuten huimaus, suun kuivuminen, ruuansulatukseen liittyvät häiriöt). Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä oli sekin mahdollinen lääkkeen käyttöön liittyvänä.

Klopentiksolia pidettiin kohtalaisen voimakkaasti sedatoivana. Niin ikään lääkkeen antipsykoottista ominaisuutta pidettiin sitäkin vahvana.

Osaltaan vanhat klassiset neuroleptit ovat korvanneet atyyppiset vastaavat lääkkeet. Niistäkin joitain voidaan injisoida, peroraalisen annostelun ohella.

Lähteet

• Pharmaca Fennica 1976 - PF76 (s. 69, 544-545)
• Tuomi, Alfering & Olli: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS-WSOY, Porvoo, 1977 ISBN 951-0-06936-1 (s. 179)
• Lääketieteenkandidaattiseura ry.: Therapia Fennica 1974 (TF-74), Helsinki, 1977 ISBN 951-99041-6-6 (s. 651)
• http://www.fass.se/LIF/home/soktraffar_all.jsp?searchtext13=Sordinol&onlyAvregSearch=true^{[vanhentunut linkki]} (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

• PubChem: Clopenthixol (englanniksi)
• (KEGG): Clopenthixol (englanniksi)

Antipsykootit ()

Butyrofenonijohdokset	benperidoli bromiperidoli droperidoli fluanisoni haloperidoli melperoni moperoni pipamperoni trifluperidoli
Fentiatsiinijohdokset	butaperatsiini diksyratsiini flufenatsiini klooripromatsiini levomepromatsiini mesoridatsiini peratsiini perfenatsiini perisiatsiini pipotiatsiini proklooriperatsiini promatsiini sulforidatsiini tioridatsiini tiopropatsaatti tioproperatsiini trifluoperatsiini triflupromatsiini
Muut tyypilliset antipsykootit	klooriprotikseeni flupentiksoli klopentiksoli loksapiini molindoni pimotsidi tiotikseeni tsuklopentiksoli
Toisen sukupolven antipsykootit	amisulpridi asenapiini iloperidoni ketiapiini klotsapiini lumateperoni lurasidoni mosapramiini olantsapiini paliperidoni perospironi risperidoni sertindoli sulpiridi tsiprasidoni tsotepiini
Kolmannen sukupolven antipsykootit	aripipratsoli brekspipratsoli karipratsiini