Moperoni

kemiallinen yhdiste
Moperoni
Moperoni
Systemaattinen (IUPAC) nimi
1-(4-fluorifenyyli)-4-[4-hydroksi-4-(4-metyylifenyyli)piperidin-1-yyli]butan-1-oni
Tunnisteet
CAS-numero 1050-79-9
ATC-koodi N05AD04
PubChem 4249
Kemialliset tiedot
Kaava C22H26NFO2 
Moolimassa 355,446
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa vain peroraalinen: tabletti sekä lääketipat (guttae)

Moperoni (Luvatren) on butyrofenoneihin lukeutuva, niin kutsuttu ensimmäisen polven eli tyypillinen antipsykoottinen lääke.[1] Tämän lääkeaineen valmistaja oli Cilag-Chemie AG, eli nykyinen Janssen-Cilag -lääkekonserni. Cilag-yhtiö on sijainnut alkujaan Sveitsin Schaffhausenissa.[2]

Moperonin eduiksi katsottiin sen heikko, taikka lähes olematon sedatiivisuus.[3] Väsyttämättömänä, sen ajateltiin olevan eduksi psykoottisuutta sairastaville, joilla oli estyneisyyttä. Tällöin moperonin tarkoitus oli vähentää syrjäänvetäytyväisyyttä ja edistää aktiivisuutta, kuten esim. eri päivätoimintoihin taikka terapeuttisiin ryhmiin osallistumista.

Nykyään moperoni on lääkityskäytöstä poistettu. Se omasi muiden tyypillisten, muiden tämän ryhmän riskien kuten antikolinergisten, ohella: EPS-oireiden riskin eli pseudo-Parkinsonismin vaaran. Maligni neuroleptioireyhtymä oli perin harvinainen, mutta sekin kuitenkin mahdollinen.

Lääkitystavat ja annosvahvuudetMuokkaa

Moperonia voitiin annostella 5 ja 20 mg vahvuisina lääketableteina. Lisäksi oli käytössä lääketipat, joissa oli 5 mg vaikuttavaa ainetta/millilitraa kohden lääketippoja.[4]

Lääkkeen annosteluMuokkaa

Aluksi moperonia voitiin antaa 15 mg/vrk. Annostusta suurennettiin portaittain, kunnes potilas sai lääkettä 60-90 mg/vrk. Sen jälkeen voitiin palata, taas takaisin pienempään annostukseen eli ylläpitohoitoon. Sen määrä saattoi olla 15-30 mg/vrk. Erityistä huomioitavaa: lääke tuli ottaa ennen ruokailua.[5]

Lääkettä voitiin kombinoida eli yhdistellä, samanaikaisesti jonkin sedatoivan neuroleptin kesken, yleisimmin fentiatsiinien.[6]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. 1974 Therapia Fennica, TF74: s. 651
  2. 1976 Lääkevalmisteet, Pharmaca Fennica PF76: s. 286
  3. Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 179
  4. 1976 Lääkevalmisteet, Pharmaca Fennica PF76: s. 287
  5. 1976 Lääkevalmisteet, Pharmaca Fennica PF76: s. 287
  6. 1976 Lääkevalmisteet, Pharmaca Fennica PF76: s. 287