Kenttätykistörykmentti 9 (jatkosota)
Kenttätykistörykmentti 9 (KTR 9) oli Lahden suojeluskuntapiirin perustama jatkosodan Suomen maavoimien tykistöyksikkö, joka perustamisen jälkeen kesäkuussa 1941 liitettiin osaksi 10. divisioonaa. Rykmentti lakkautettiin marraskuussa 1944.
| Kenttätykistörykmentti 9 | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1941–1944 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Aselajit | Kenttätykistö |
| Rooli | Divisioonan tykistörykmentti |
| Sodat ja taistelut |
Vuoksen ylimeno Valkeasaaren läpimurto Kuuterselän taistelu Viipurinlahden suurtaistelut |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia | eversti Oskar Mandelin |
Perustaminen muokkaa
- Esikunta ja esikuntapatteri
- I patteristo (I/KTR 9) perustettiin 1. prikaatin patteristosta (Psto/1. Pr) 14. kesäkuuta 1941. 1. ja 2. patterin kalustona oli 76 K/02-30 kanuunat ja 3. patterilla 122 H/10.[1][2]
- II patteristo (II/KTR 9) perustettiin Tuukkalan kasarmeilla Mikkelin maalaiskunnassa lukuun ottamatta 4. patteria, joka perustettiin Porrassalmen nuorisoseurantalolla, Reserviläiset koottiin Mikkelistä ja sen ympäristöstä. Perustamispäiväksi oli määrätty 18. kesäkuuta 1941. 4. ja 5 patterin kalustona 76 K/02 ja 6. patterilla 122 H/10[2][3]
- III patteristo (III/KTR 9) perustettiin Lahden alueen reserviläisistä. 7. ja 8. patterin kalustona oli 76 K/02 kanuunat ja 9. patterilla 122 H/10.[2]
Keskittäminen ja hyökkäysvaihe muokkaa
I patteriston komentaja majuri Osmo Lehtosuo selosti Jalkaväkirykmentti 43:n miehittämän Rutolan kaistan lopullisen ryhmityksen Värtölässä 23. kesäkuuta. Ryhmityksen mukaan I/KTR 9 muodosti tykistöryhmän rungon vahvennuksinaan 4./KTR 9 sekä yhteispatteristona raskas patteristo 25.[4]
I patteristo siirtyi etuasemaan 26. kesäkuuta ja edelleen rajalle Kähärilän - Metsäkänsolan maastoon ja 25. heinäkuuta se siirtyi Ruokolahdelle luovuttaen asemansa 4. divisioonan patteristolle. Siirtyminen tapahtui junalla Lauritsalasta Immolaan ja Ruokolahdelle saavuttiin 27. heinäkuuta iltapäivällä. Seuraavana päivänä alistettiin koko 10. divisioonan tykistö 18. divisioonan tykistötarkastajan, Kenttätykistörykmentti 19:n komentajan eversti Lucanderin käyttöön. I patteristo määrättiin Jalkaväkirykmentti 6:n kaistalle yhteispatteristoksi. Patteristo tuki 31. heinäkuuta alkanutta hyökkäystä Rautjärven maastossa olleista tuliasemistaan 20 minuutin tulivalmistelulla.[4]
10. divisioonan tykistön alistus 18. divisioonalle päättyi 4. elokuuta ja samanaikaisesti 10. divisioona oli saanut käskyn ryhmittyä Miettilä-Siisiälä maastoon aloittaakseen etenemisen 18. divisioonan murtamasta aukosta kohti Ojajärveä. Etenemisen alkaessa 5. elokuuta määrättiin I patteristo Jalkaväkirykmentti 1:n tukipatteristoksi.[4]
10. divisioonan etenemisen aikana I patteristo suoritti ensimmäiset tulivalmistelunsa Kaukolan ja Hiitolan kirkonkylien valtauksissa:
- Kirkkokankaan maastoon 8. elokuuta klo 03.00
- Vaaroja maastoon 8. elokuuta klo 09.15
- Hiitolan pohjoispuoliseen metsämaastoon 8. elokuuta klo 18.15[5]
Hiitolan valtauksen jälkeen siirrettiin I Patteriston tuki Jalkaväkirykmentti 2:lle ja 14. elokuuta patteristo siirtyi Hytinlahden maastoon ja siirtyi tukemaan Kevyt Osasto 12:ta. Pari päivää myöhemmin Jalkaväkirykmentti 2:n aloittaessa hyökkäyksen Siirlahdesta Räisälään I patteristo siirtyi jälleen tukipatteristoksi. 16. elokuuta Räisälän kirkonkylä oli saarroksissa ilman tykistön tulitukea ja patteristo siirrettiin tukemaan jalkaväkirykmentti 1:n etenemistä Räisälän ja Vuosalmen väliselle tielle. Hyökkäyksen uudeksi tavoitteeksi asetettiin Suvannon ja Kiimajärven kannas, jolloin I patteristo marssi Lähdenkorvan kautta Kiimasjärven länsipuolelle. Patteristo oli 20. elokuuta asemissa Tiituassa.[5]
Puna-armeijan joukot olivat saaneet huomattavia lisävoimia, jolloin vastarinta voimistui ja lisäksi uusilla joukoilla oli tarkoituksena aloittaa vastahyökkäys suomalaisten Vuoksen yli edenneiden joukkojen motittamiseksi. 20. elokuuta taistelu riehui koko yön ja seuraavana aamuna jalkaväkirykmentti 1 aloitti hyökkäyksensä uudelleen I patteriston tukemana ja löi vihollisen joukot Miisuassa. Taistelu kuitenkin jatkui vihollisen saatua joukkonsa järjestykseen Sakkolan lentokentän alueella vasta I/KTR 9:n tuella saatiin vihollisen puolustus murrettua ja edettyä Sakkolan kirkonkylään, joka vallattiin 23. elokuuta. I/ KTR 9 jäi Sakkolaan Suvannon rantavarmistuksen osaksi.[5]
Kenttätykistörykmentti 9 osallistui Vuoksen ylimeno taisteluihin ja 31. elokuuta jatkettiin hyökkäystä Valkjärvelle I/KTR 9:n ollessa asemissa Pölläkkälän kaakkoispuolella. Patteristo siirtyi Rampalaan 1. syyskuuta ja samalla patteristo sai tehtäväksi muodostaa tykistöryhmä Lehtosuon yhdessä Kenttätykistörykmentti 3:n II Patteriston kanssa. Tykistöryhmän tehtävänä oli Taisteluosasto Maskulan tukeminen. Vielä samana päivänä saavutettiin vanha valtakunnan raja Kirjasalon mutkassa.[6]
Rintaman suoristamiseksi jatkettiin hyökkäystä Lempaalajärven länsipuolella olevalle Maaselän alueelle.[6]
Asemasotavaihe muokkaa
9. syyskuuta annettiin käsky asettua puolustukseen saavutetulle linjalle.[6] I/KTR 9:n tuliasemat olivat Myllymäellä. Vihollisen toiminta oli aluksi hyvin vähäistä. Ja varsinaisen asemasotavaiheen aikana ainoastaan joitakin yksittäisiä taisteluita lähinnä pataljoonasta rykmenttiin olevia tunnusteluhyökkäyksiä sekä tiedustelupartioita.[7]
10. divisioonan siirtyessä touko-kesäkuussa 1943 VT-linjalle linnoitustöihin Kenttätykistörykmentti 9 pysyi asemissaan ja siirrettiin tukemaan Ratsuväkiprikaatia. Rykmentti siirtyi takaisin 10. divisioonaan vasta toukokuussa 1944, jolloin 10. divisioona ryhmitettiin 18. divisioonan kaistalle Valkeasaareen.[7]
Joukkojen vaihto suoritettiin 16.-22. toukokuuta. Tykistön tulijaotus määrättiin seuraavaksi:
- tykistöryhmä Hankipohja (I ja II/KTR 9, Raskas patteristo 1 sekä 3. Motorisoitu Rannikkotykistöpatteri) tehtävänä tukea Suomenlahden ja Rajajoen kaistoja
- tykistöryhmä Tirronen (III/KTR 9, Raskas Patteristo 25 sekä Järeä Patteristo 4) tehtävänä tukea Valkeasaaren kaistaa.[7]
Vetäytyminen Kannakselta muokkaa
Katso:
Lakkauttaminen muokkaa
Rauhan tultua siirtyi I/KTR 9 Nisulahdesta Miehikkälään tekemään varustelutöitä 21. syyskuuta 1944. Patteristo siirtyi Ylä-Pihlajaan 27. lokakuuta ja sieltä edelleen Uskin kylään 30. lokakuuta. I Patteriston komentaja everstiluutnantti R Hankipohja siirtyi uusiin tehtäviin ja tilalle tuli kapteeni J Manner.[8]
Reserviläiset kotiutettiin I/KTR 9:stä Haminan kansakoululla 24. marraskuuta ja samalla pääosa yksikössä olleesta kantahenkilökunnasta siirrettiin Lappeenrantaan, missä aloitettiin rauhan ajan Kenttätykistörykmentti 3:n perustaminen.[9]
Komentajat muokkaa
Rykmentinkomentajana oli perustamisesta 19. kesäkuuta 1941 lakkauttamiseen 19. marraskuuta 1944 eversti Oskar Mandelin. Patteristojenkomentajina olivat:[10]
I Patteristo muokkaa
- majuri (everstiluutnantti) Osmo Lehtosuo 18. kesäkuuta 1941 - 15. maaliskuuta 1943
- everstiluutnantti Reino Hankipohja 15. maaliskuuta 1943 - 2. marraskuuta 1944
II Patteristo muokkaa
- kapteeni Kauko Harviainen 18. kesäkuuta 1941 – 7. toukokuuta 1942
- majuri Olavi Arimo 8. toukokuuta 1942 – 27. lokakuuta 1943
- majuri Unto Mielonen 27. lokakuuta 1943 – 2. marraskuuta 1944
III Patteristo muokkaa
- majuri Eino Olavi Tirronen 18. kesäkuuta – 17. tammikuuta 1943
- kapteeni Väinö Kaario 17. tammikuuta – 2. elokuuta 1943
- majuri Uolevi Punnonen 2. elokuuta – 28. marraskuuta 1943
- majuri Pekka Artto 28. marraskuuta 1943 – 18. huhtikuuta 1944
- majuri Eino Olavi Tirronen 18. huhtikuuta – 2. marraskuuta 1944
Lähteet muokkaa
- Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
- Paulaharju - Sinerma - Koskimaa: Suomen kenttätykistön historia, osa II. Suomen Kenttätykistön säätiö, 1994. ISBN 952-90-5511-0.
- Toimituskunta: Kenttätykistörykmentti 2:sta Karjalan Tykistörykmenttiin 1918-1958. Lappeenranta: Karjalan Tykistörykmentti, 1961.
- Toimituskunta: Tykistö jyllää - Mikkelin seudun tykkiväen muistelmia. Mikkeli: Mikkelin seudun kenttätykistökilta ry, 1984. ISBN 951-99525-5-1.
- Toimituskunta: II/KTR 9 jatkosodassa. , 1984.
- Tirronen, Eino: Jylisevät tykit. Hämeenlinna: Arvi A Karisto, 1980. ISBN 951-23-1695-1.
Viitteet muokkaa
- ↑ Kenttätykistörykmentti 2:sta Karjalan tykistörykmenttiin s.70-71
- ↑ a b c Paulaharju et al 1994 s.602
- ↑ Tykistö jyllää s. 10
- ↑ a b c Kenttätykistörykmentti 2:sta Karjalan tykistörykmenttiin s. 71
- ↑ a b c Kenttätykistörykmentti 2:sta Karjalan tykistörykmenttiin s. 72
- ↑ a b c Kenttätykistörykmentti 2:sta Karjalan tykistörykmenttiin s. 73
- ↑ a b c Kenttätykistörykmentti 2:sta Karjalan Tykistörykmenttiin s.74-75
- ↑ Kenttätykistörykmentti 2:sta Karjalan Tykistörykmenttiin s.78-79
- ↑ Kenttätykistörykmentti 2:sta Karjalan Tykistörykmenttiin s.79
- ↑ Paulaharjuet al 1994 s. 590