4. divisioona (jatkosota)

4. divisioona (4. D) oli Salpausselän sotilasläänin perustama Suomen maavoimien divisioona. Sotilaslääniin kuuluivat Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiiri sekä Pohjois-Kymen suojeluskuntapiiri.

Perustaminen

Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat muun muassa seuraavat yksiköt:

• Jalkaväkirykmentti 5 (JR 5)
• Jalkaväkirykmentti 25 (JR 25)
• Jalkaväkirykmentti 46 (JR 46)
• Kevyt osasto 14 (KevOs 14)
• Kenttätykistörykmentti 1 (KTR 1)
• Raskas patteristo 22 (RaskPsto 22) perustettiin Hyrylän kasarmialueella Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirin reserviläisistä. Patteriston ensimmäiseksi komentajaksi määrättiin majuri M. P. Parviainen ja kalustona sillä oli neljä 105 K/29 -kanuunaa sekä kahdeksan 150 H/15 -haupitsia.
• Pioneeripataljoona 25 (PionP 25)
• Viestipataljoona 25 (VP 25)
• 257. ilmatorjuntakonekiväärikomppania (257. ItKKK)

Divisioona saatiin pääosin varustettua määrävahvuuksien mukaisesti, mutta kaluston osalta ei kaikkia vahvuuksia saavutettu.

Komentajat

Divisioonankomentajina olivat:

• jääkärieversti Kaarlo Viljanen (24. huhtikuuta 1942 jääkärikenraalimajuri) 18. kesäkuuta 1941 – 24. huhtikuuta 1942
• jääkärieversti Yrjö Takkula 22. toukokuuta 1942 – 5. maaliskuuta 1943
• jääkärikenraalimajuri Pietari Autti 5. maaliskuuta 1943 –

Tapahtumat

• Karjalankannaksen valtaus 1941
• Talin–Ihantalan taistelu

Tappiot

Divisioonan Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan sen kokonaistappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina olivat yhteensä 12 209 henkilöä, jotka olivat koko jatkosodan kolmanneksi suurimmat ilmoitusten mukaiset Suomen maavoimien divisioonien kokonaistappiot.

Lähteet

• Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.

Viitteet

Suomen armeijan divisioonat jatkosodassa

1. D - 2. D - 3. D - 4. D - 5. D - 6. D - 7. D - 8. D - 10. D - 11. D - 12. D - 14. D - 15 .D - 17. D - 18. D - 19. D - PsD - 1. RD