1. divisioona (jatkosota)

1. divisioona
Toiminnassa	1941–1944
Valtio	Suomi
Puolustushaarat	maavoimat
Aselajit	jalkaväki
Komentajat
Tunnettuja komentajia	Paavo Paalu
	Infobox OK

1. divisioona oli Lounais-Suomen sotilasläänin perustama jatkosodan Suomen maavoimien divisioona. Lounais-Suomen sotilaslääniin kuuluivat Turun, Varsinais-Suomen ja Vakka-Suomen suojeluskuntapiirit.^[1]

Perustaminen

Divisioonan esikunta perustettiin Åbo Akademin humanistisen tiedekunnan tiloissa Turussa
Jalkaväkirykmentti 14 (JR 14) perustettiin Turun suojeluskuntapiirin reserviläisistä Turussa
Jalkaväkirykmentti 35 (JR 35) perustettiin Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirin reserviläisistä Paimiossa, Vampulassa ja Loimaalla
Jalkaväkirykmentti 56 (JR 56) perustettiin Vakka-Suomen suojeluskuntapiirin reserviläisistä Eurajoella, Vehmaalla ja Uudessakaupungissa.
Kenttätykistörykmentti 5 (KTR 5) perustettiin Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirin reserviläisistä Aurassa, Vahdolla ja Raisiossa
Kevyt osasto 8 (KevOs 8) perustettiin Vakka-Suomen suojeluskuntapiirin reserviläisistä Eurassa ja Kiukaisissa
Pioneeripataljoona 29 (PionP 29) perustettiin Vakka-Suomen suojeluskuntapiirin reserviläisistä Säkylässä ja Köyliössä
Viestipataljoona 33 (VP 33) perustettiin Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirin reserviläisistä Piikkiössä. Pataljoonan ensimmäiseksi komentajaksi määrättiin kapteeni Armo Karkaus
- Esikunta koottiin Piikkiössä Piikkiön ja Kuusiston reserviläisistä
- Keskuskomppania koottiin lietolaisista
- 1. puhelinkomppania koottiin turkulaisista
- 2. puhelinkomppania koottiin piikkiöläisistä ja kuusistolaisista
28. tykkikomppania (28. TykK) luutnantti S. Malmivaara
1. sotilaspoliisijoukkue (1. SPolJ) vänrikki M. Laine
30. kaasusuojelukomppania (30. KssK) luutnantti S. Repo
252. ilmatorjuntakonekiväärikomppania (252. ItKKK) luutnantti E. R. Ettala
22. ampumatarvikevarastokomppania (22. AVarK) kapteeni T. H. von Hellens
22. kuormastokorjausryhmä (22. Km.KorjR) luutnantti J. Hakala
22. talouskomppania (22.TalK) kapteeni C. Aminoff
22. kenttäsairaala (22. KS) lääkintämajuri A. U. A. Sarvilinna
22. lääkintäkomppania (22. LK) vänrikki V. A. Palos
22. eläinlääkintäkomppania (22. ELK) eläinlääkintäkapteeni B K F Linkomies
22. autokomppania (22. AutoK) vänrikki H. Talvi
22. autokorjaamo sotilasvirkamies K. T. Stenij
22. polttoaineosasto (22. PolttOs) vänrikki M Komonen
22. kenttäpostikonttori (22. Kpk) sotilasvirkamies A Elovainio
11. sotilaspoliisikomppania (ainoastaan perustamisvaiheessa 1. divisioonan käytössä)

Jalkaväkirykmentti 14:n perustaminen aloitettiin jo 16. kesäkuuta 1941, jolloin se myös alistettiin laivaston komentajalle. Se siirtyi Ahvenanmaalle miehitysjoukoksi 22. kesäkuuta. Divisioona sai kolmanneksi rykmentiksi pääosin Mynämäellä ja osittain Satakunnassa ja Messukylässä perustetun Jalkaväkirykmentti 60:n. ^[2] Divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaan, joka pääosin onnistuikin, mutta joidenkin materiaalierien osalta määrävahvuuksia ei saavutettu.

Komentajat

Divisioonankomentajina olivat:^[3]

Paavo Paalu

jääkärieversti Paavo Paalu 18. kesäkuuta 1941 – 7. joulukuuta 1943
jääkärikenraalimajuri Frans Uno Fagernäs 7. joulukuuta 1943 – 23. marraskuuta 1944

Keskittäminen

Divisioona jäi liikekannallepanosuunnitelman mukaisesti perustamisalueelleen Päämajan reserviksi.

Tappiot

Divisioonan Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan sen kokonaistappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina olivat jatkosodan aikana yhteensä 9 401 henkeä.^[4]

Lähteet

Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5
Tuokko, Kaino: 1. Divisioona 1941-1944. Saarijärvi: JR 56:n ja 60:n Kilta - 1.D:n historiatoimikunta, 1995. ISBN 952-90-6970-7

Viitteet

↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.64 ja 100
↑ 1. Divisioona 1941-1944, s. 19. (Tuokko Kaino) Saarijärvi: JR 56:n ja 60:n Kilta - 1.D:n historiatoimikunta, 1995. ISBN 952-90-6970-7
↑ Jatkosodan tiellä, s. 241–259. ('Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas) Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9
↑ Sotatieteen laitos:"Jatkosodan historia" osa 6 s.494

Kirjallisuutta

Valli, Tapani: Varsinaissuomalaisten sotatie 1939-1944. Jyväskylä: Varsinais-Suomen liitto, 1991. ISBN 951-9054-23-5
Ojala, Arvo: Paalun Divisioonan taistelujen tie - kronikka vuosilta 1941-1944. Forssa: Alea-kirja Oy, 1974. ISBN 951-9272-07-0
Rönnqvist, Lars ja Vuorenmaa, Anssi: Törnin jääkärit. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2006. ISBN 951-0-19448-4

Suomen armeijan divisioonat jatkosodassa

1. D - 2. D - 3. D - 4. D - 5. D - 6. D - 7. D - 8. D - 10. D - 11. D - 12. D - 14. D - 15 .D - 17. D - 18. D - 19. D - PsD - 1. RD

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.64 ja 100

[2] 1. Divisioona 1941-1944, s. 19. (Tuokko Kaino) Saarijärvi: JR 56:n ja 60:n Kilta - 1.D:n historiatoimikunta, 1995. ISBN 952-90-6970-7

[3] Jatkosodan tiellä, s. 241–259. ('Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas) Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9

[4] Sotatieteen laitos:"Jatkosodan historia" osa 6 s.494

[1]

[2]

[3]

[4]