Uno Fagernäs

suomalainen jääkärikenraalimajuri
(Ohjattu sivulta Frans Uno Fagernäs)

Frans Uno Fagernäs (käytti Saksassa nimeä Fichte) (4. maaliskuuta 1894 Teerijärvi31. lokakuuta 1980) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Anders Fagernäs ja Fina Bredbacka. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Agnes Valborg Bergin kanssa.[1][2]

Uno Fagernäs

Opinnot muokkaa

Fagernäs kirjoitti ylioppilaaksi Pietarsaaren ruotsalaisesta reaaliopistosta vuonna 1914 ja liittyi Vasa nationiin. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla syyslukukauden vuonna 1914. Hän osallistui kenraali Nenosen johtamille tykistökursseille 20. maaliskuuta – 25. syyskuuta 1923, Sotakorkeakoulun erikoiskurssin hän suoritti vuonna 1925 sekä Sotakorkeakoulun yleisen osaston hän suoritti vuosina 1926–1927.[1][2]

Jääkärikausi muokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania

Fagernäs ja hänen serkkunsa Martin Rafael Berg liittyivät ensimmäisten joukossa vapaaehtoisiin, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 55 muun miehen kanssa 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti sotakoulun A-kurssin Libaussa vuonna 1917.[1][2]

Suomen sisällissota muokkaa

Fagernäs saapui jääkäreiden pääjoukon mukana Vaasaan kapteeniksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi 1. jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet komennettiin 2. jääkäripataljoonan komentajaksi 20. huhtikuuta 1918 ja tehtävässä hän toimi 27. huhtikuuta 1918 saakka. Hän osallistui taisteluihin Lempäälässä, Kämärällä ja Viipurissa.[1][2]

Pääartikkeli: Pietarsaaren teloitukset

Maaliskuussa Fagernäs oli väitetysti osallisena Pietarsaaressa keskellä yötä tapahtuneessa laittomassa oikeudenkäynnissä, jossa humalaiset jääkärit tuomitsivat kuolemaan ja teloittivat kuusi paikallista työväenliikkeen aktiivia ja oikeudenkäyntiä vastustaneen lakimiehen Johannes Jääskeläisen. Teloitettujen joukossa oli myös kansanedustaja Kalle Suosalo.[3]

Kuitenkin Kristian Sundqvist artikkelissaan Uno Fagernäs sodissa ja sutinoissa toteaa,  että historiallinen näyttö ei tue olettamaa, että Uno Fagernäs olisi osallistunut laittomaan oikeudenkäyntiin.  Jääkärikapteeni ei kaiken todennäköisyyden mukaan ollut murhien aikana edes Pietarsaaressa, vaan Teerijärvellä. Sinne juuri ensimmäisen maailmansodan melskeistä sisällissotaan saapunut jääkärikapteeni Uno Fagernäs oli tullut lyhyelle kotilomalle.[4][5]

Tarja Lappalaisen teoksen "Ottakaa ryssiltä aseet - Kenraali Uno Fagernäsin sodat" mukaan Pietarsaaressa kokoontuivat tykistöjääkärit heidän palattuaan Suomeen Saksasta[6]. Uno oli puolestaan jalkaväkiupseeri eikä hänen nimeään näin löydy Vakkurin julkaisemasta listassa tykistökouluun komennetuista jääkäreistä[7].

Perusteluna Unon jäsenyyteen kenttäoikeudessa on esitetty, että hän oli juristi. ”Isoisäni ei ennen jääkäriksi lähtöään ollut ehtinyt oikein edes aloittaa lääkäriopintojaan. Ja kun pohditaan tuon aikaisia kulku- välineitä ja aikatauluja, hänellä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta olla Pietarsaaressa”, Uno Fagernäsin pojanpoika Peter Fagernäs toteaa.[6]

Koska Uno Fagernäsillä ei ollut lainopillista koulutusta, hänellä ei ollut oikeutta edes vahvistaa tuomioita. Lappalainen arveleekin, että Uno Fagernäs on todennäköisesti sotkettu Ingevald Pippingiin, joka oli lakimies, ja hänet on nimetty monissa lähteissä toiseksi tuomariksi jakamaan oikeutta lakimies Leo Kyanderin kanssa. Teerijärveltä Uno Fagernäs  lähti kouluttamaan omaa komppaniaansa Laihialle. Dosentti Mikko Uola on hänkin perehtynyt aikalaislähteitä tarkastellen Pietarsaaren teloituksiin.  Dosentti Uola toteaa Tarja Lappalaisen kirjassa, että Malmberg, Pipping ja Kyander ovat luontevia oikeuden jäseniä. ”Mitähän kuusi vuotta nuorempi, pari kuukautta lääkäriksi opiskellut jalkaväen kapteeni, joka oli mennyt kotiinsa Teerijärvelle, olisi siinä joukossa tehnyt?” Mikko Uola toteaa.[6]

Myöskään Pietarsaaren tapahtumia perusteellisesti käsitellyt filosofian maisteri Juhani Vakkuri kirjassaan Pietarsaaren tykistökoulu ei pidä Fagernäsin käyntiä kaupungissa edes mahdollisena. Fagernäsillä ei ollut motiivia. Kuten Peter Fagernäs, Vakkurin mukaan Unolla ei ollut aikataulujen vuoksi mahdollisuutta ehtiä Pietarsaareen.[7]

Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa

Sisällissodan jälkeen Fagernäs palveli 1. jääkärirykmentistä muodostetussa Kaartin jääkäripataljoonassa ja sen 3. komppaniassa ja 27. kesäkuuta 1918 alkaen 1. komppanian päällikkönä. Hänet siirrettiin 10. joulukuuta 1918 1. divisioonaan sekä määrättiin Porin rykmentin II pataljoonan komentajaksi ja edelleen 20. toukokuuta 1920 rykmentin talouspäälliköksi. Hän palasi II pataljoonan komentajan tehtävään 9. kesäkuuta 1921. Hänet siirrettiin 14. tammikuuta 1925 1. divisioonan esikuntapäälliköksi ja 31. elokuuta 1926 Polkupyöräpataljoona 2:n komentajaksi ja edelleen 27. elokuuta 1929 Kaartin jääkäripataljoonan komentajaksi. [1][2] Mäntsälän kapinan aikaan 1932 kun monet suojeluskuntalaiset upseerit olivat "tavoittamattomissa" soitti presidentti Svinhufvud everstiluutnantti Fagernäsille Vaasaan ohi virkatien ja pyysi ”ruotsalaiselta” apua kapinan taltuttamisessa. Fagernäs totteli ja kävi joukkoineen kukistamassa kapinapesäkkeen Jyväskylässä. [8] Hämeenlinna sotilaspiirin päällikön tehtävät hän otti vastaan 15. syyskuuta 1933. Jääkäriprikaatin komentajan tehtäviä hän hoiti ajalla 18. elokuuta – 26. marraskuuta 1936, jonka jälkeen hän otti vastaan Vaasan Suojeluskuntapiirin päällikön tehtävät vastaan.[1][2]

Talvi- ja jatkosota muokkaa

 
3. divisioonan komentaja kenraalimajuri Uno Fagernäs

Talvisotaan Fagernäs osallistui Ylimääräisten harjoitusten aikana Vaasan lohkon ja Vaasan suojeluskuntapiirin komentajana. Sotatoimien alettua hän sai komentoonsa Jalkaväkirykmentti 64:n (JR 64) ja myöhemmin hänet komennettiin Osasto Kilven komentajaksi. Talvisodassa Fagernäs osallistui taisteluihin Suomussalmi–Raate-akselilla ja Laatokan Karjalassa. Välirauhan aikana hän toimi 15. divisioonan komentajana sekä Pohjois-Pohjanmaan sotilasläänin komentajana. Jatkosotaan hän osallistui 3. divisioonan komentajana vuoteen 1943 saakka, jolloin sai komentoonsa 1. divisioonan. Hän osallistui jatkosodassa taisteluihin Uhtualla ja Maaselän kannaksella.[2] III Armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo esitti Fagernäsille 2. luokan Mannerheim-ristiä 25. elokuuta 1941, mutta ylipäällikkö Mannerheim ei joidenkin lähteiden mukaan puoltanut esitystä.[9] Tämä ei pidä paikkaansa.

Ylipäällikkö Mannerheim tutustui Siilasvuon esitykseen ja päämajassa suhdauduttiin asiaan myönteisesti. Mannerheim halusi kuitenkin ennen lopullista päätöksentekoa,  että Siilasvuo täydentäisi hakemusta lisäten siihen Uno Fagernäsin henkilökohtaisia tekoja. Jostakin syystä Siilasvuo ei saanut tätä tehtyä. 30.11.1942 Fagernäs ylennettiin 3. armeijakunnan väliaikaiseksi komentajaksi Siilasvuon tilalle. Tämän lisäksi Fagernäs sai hoitaa vielä omaa divisioonaansa. Nimitykselle Hjalmar Siilasvuo ei mahtanut mitään, vaikka kuinka sapetti, sillä nimityksen takana oli Mannerheim. Ylipäällikkö siirsi Siilasvuon Helsinkiin esikuntatehtäviin 30.11.1942. Siilasvuo piti siirtoa hyllytyksenä. Viimeistään nyt täydennysten tekeminen kävi mahdottomaksi Mannerheim-ristii-hakemukseen.  Siilasvuo ei ollut enää Fagernäsin esimies ja Fagernäs ei voinut näitä itse itselleen kirjoittaa. Lisäksi Siilasvuo katkaisi välinsä Fagernäsiin. Siilasvuon hyllytys ei ollut kuitenkaan Fagernäsin syy. Siirron kun määräsi itse ylipäällikkö. [10]

Sotien jälkeinen aika muokkaa

Fagernäs oli Pohjois-Suomen sotilasläänin komentajana vuosina 1944–1945, josta tehtävästä hänet komennettiin Keski-Suomen sotilasläänin (vuodesta 1951 Pohjanmaan sotilaslääni) komentajaksi. Siinä tehtävässä hän oli, kunnes erosi palveluksesta 1. maaliskuuta 1954.[2] Sotilasuran jälkeen siviilissä hän hankki lisäansioita raatimiehenä, väestönsuojelupäällikkönä ja satamavirkailijana sekä opetti ranskaa ja suomea Pietarsaaren ruotsinkielisessä työväenopistossa. Kun hän täytti 80 vuotta kesällä 1974, tuli kenraalia tervehtimään 3 000 henkeä, pääosa pohjoisen sotaveteraaneja. [8]

Luottamustoimet muokkaa

Fagernäs oli Vaasan ja Pietarsaaren reserviupseerikerhojen kunniapuheenjohtajana ja Vapaussoturien huoltosäätiön hallituksen jäsen.[1][2]

Fagernäsin pojanpoikia ovat Leif Fagernäs ja Peter Fagernäs.[11]

Lähteet muokkaa

  • Backström, Åke (koonnut): Suomen jääkärit 1983 lisäyksiä ja korjauksia jääkärimatrikkeliin. Genos 1983.
  • Hurmerinta, Ilmari ja Viitanen, Jukka: Suomen puolesta, Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, Gummerus: Jyväskylä 2004 ISBN 951-20-6224-0.
  • Smedjebacka, Helge: Jääkärikenraalin elämä. F.U. Fagernäs 1894-1980. 2002. ISBN 951-98931-0-5.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h i Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Crovall, Marjatta: Johannes Jääskeläisen kohtalo 1918 Suomalaisuuden liitto. Viitattu 17.1.2017.
  4. Sundqvist, Kristian: Uno Fagernäs sodissa ja sutinoissa. Pietarsaaren sanomat, 19.10.2022., s. 9.
  5. Sundqvist, Kristian: Uno Fagernäs sodissa ja sutinoissa. Keskipohjanmaa, 19.10. 2022, s. B3.
  6. a b c Lappalainen, Tarja: ”Ottakaa ryssiltä aseet” – Uno Fagernäsin sodat, s. 77-79. Docendo, 2022.
  7. a b Vakkuri, Juhani: Pietarsaaren tykistökoulu. Pietarsaaren reserviupseerikerho, 2008.
  8. a b https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009238275.html
  9. Hurmerinta, Viitanen 2004: 506.
  10. Lappalainen, Tarja: ”Ottakaa ryssiltä aseet” – Uno Fagernäsin sodat, s. 326-329. Ks. myös kirjan kuvaliitteessä oleva esikunnan kirje. Docendo, 2022.
  11. Lipunnaulaus Helsingissä Lippujuhla 28.5.2002 Os. Lauri Törni Perinnekilta. Arkistoitu 17.11.2011. Viitattu 18.5.2009.

Aiheesta muualla muokkaa