Suomen 1. divisioona (1918–1939)

1. divisioona oli Suomen puolustusvoimien yhtymä, joka perustettiin sisällissodan päätyttyä ja se lakkautettiin talvisodan alettua, jolloin divisioona muodosti suojajoukkojen 1. prikaatin.

1. divisioona
Toiminnassa 1918 – 1939
Valtio  Suomi
Puolustushaarat Maavoimat
Rooli Helsingin, Suomenlinnan ja Santahaminan vartiointi
Osa joukkoa Suomen puolustusvoimat
Tukikohta Helsinki
Sodat ja taistelut ei
Komentajat
Tunnettuja komentajia Birger Åkerman

HistoriaMuokkaa

Divisioonan perustamisesta annettiin määräys 8. kesäkuuta 1918, jolloin sen muodostajaksi määrättiin eversti Birger Åkerman. Sen tehtäväksi määrättiin Helsingin, Suomenlinnan ja Santahaminan vartiointi.[1]

Divisioonan vahvuudeksi määritettiin kolme jalkaväkirykmenttiä: Suomen valkoinen kaarti, Karjalan kaartin rykmentti ja Helsingin jalkaväkirykmentti. Kussakin rykmentissä piti olla neljä pataljoonaa (perustettaessa vain kolme), tiedonanto- ja miinanheittäjäkomppania. Divisioonaan kuuluisi lisäksi pionieripataljoona n:o 1, Uudenmaan rakuunarykmentti n:o 1 ja tykistörykmentti n:o 1.[2]

Åkermanin käytössä olivat jo perustettujen rykmenttien lisäksi sodan aikaiset ja edelleen kotiuttamatta olevat Loviisan, Varsinais-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan rykmentit, joilla piti täydentää jo olemassa olevia rykmenttejä.[3]

Helsingin vartiopataljoonasta muodostettiin 21. syyskuuta 1918 Helsingin etappipataljoona, joka liitettiin divisioonaan. 23. elokuuta divisioonan rykmentit nimettiin uudelleen Valkoisen kaartin rykmentiksi, Itämeren jalkaväkirykmentti 1:ksi. Elokuun lopulla siirrettiin Karjalan kaartin rykmentti 2. divisioonaan, josta siirrettiin rykmentin tilalle Porin jalkaväkirykmentti 2 (entinen jääkärirykmentti 2).[4]

Uuden asevelvollisuuslain myötä miesvahvuus kasvoi ja perustettiin uusi Keski-Suomen rykmentti, joka liitettiin divisioonaan. Perustetun rykmentin kantajoukkona oli Savon jääkärirykmentin I pataljoona, joka siirrettiin Hämeenlinnaan. Sen tuli irtautua rykmentistään 25. maaliskuuta 1919 mennessä ja uuden rykmentin oltava luotuna toukokuun loppuun mennessä.[5]

Porin jalkaväkirykmentti 2 siirrettiin 3. divisioonaan. Muiden divisioonien välisten siirtojen jälkeen oli kussakin divisioonassa alun perin suunnitellut kolme rykmenttiä. Samalla päätettiin antaa joukko-osastoille täydennysmaakuntansa mukaiset nimet.[5]

KomentajatMuokkaa

  • kenraaliluutnantti Birger Åkerman 1918-1929
  • kenraalimajuri K. L. Oesch 1929-1930
  • kenraalimajuri E. Heinrichs 1930-1938
  • kenraalimajuri T. Laatikainen 1938-1939

LähteetMuokkaa

  • Kronlund, Jarl (toim.): Suomen puolustuslaitos 1918-1939 - Puolustusvoimien rauhan ajan historia. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1992. ISBN 951-0-14799-0.

ViitteetMuokkaa

  1. Suomen puolustuslaitos 1918-1939 s. 140-141
  2. Suomen puolustuslaitos 1918-1939 s. 141
  3. Suomen puolustuslaitos 1918-1939 s. 142
  4. Suomen puolustuslaitos 1918-1939 s. 143
  5. a b Suomen puolustuslaitos 1918-1939 s. 144