Birger Åkerman
Birger Alarik Åkerman (21. syyskuuta 1870 – 8. toukokuuta 1945) oli suomalainen korkeimman oikeuden sotilasjäsen ja kenraaliluutnantti, joka osallistui aluejärjestelmän luomiseen vapaussodan jälkeen.
| Birger Alarik Åkerman | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. syyskuuta 1870 Porvoo |
| Kuollut | 8. toukokuuta 1945 (74 vuotta) Helsinki |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Komentajuudet | 1. divisioona |
| Taistelut ja sodat | ensimmäinen maailmansota |
| Sotilasarvo | kenraaliluutnantti |
| Joukko-osasto |
Haminan kadettikoulu Uudenmaan tarkk'ampujapataljoona |
Åkerman syntyi Porvoossa ja hänen vanhempansa olivat kapteeni Henrik Kristian Åkerman ja Johanna Alina (o.s. Othman). Hän avioitui Sally Emilia Björkin kanssa. Perheen poika, reservin luutnantti Carl-Henrik Åkerman (s. 1909), kaatui talvisodassa maaliskuussa 1940 Tervajoella[1].
Hän suoritti Haminan kadettikoulun, josta valmistuttuaan hänet määrättiin 19. elokuuta 1893 aliluutnanttina 1. Uudenmaan Suomen tarkk'ampujapataljoonaan, mistä hänet komennettiin 1899−1902 Kadettikouluun komppaniaupseeriksi. Hän yleni alikapteeniksi asti ennen joukko-osaston lakkauttamista 1902, jonka seurauksena hänet asetettiin 3. toukokuuta lakkautuspalkalle. Hän oli yksityisten palveluksessa ennen kuin hänet nimitettiin 2. kesäkuuta 1906 Hangon poliisimestariksi. Hän erosi poliisimestarintehtävästä 1. maaliskuuta 1912, jonka jälkeen hän oli useiden yksityisten yritysten palveluksessa toimien samalla Hangon kaupungin luottamustehtävissä kuten kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana ja valtuuston jäsenenä. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa hänet kutsuttiin palvelukseen ja hän osallistui 481. jalkaväkirykmentin komentajana sotatoimiin Riian ja Väinälinnan rintamalla. Sodan aikana hän yleni everstiksi.
Hän palasi Suomeen Hangon valtauksen jälkeen 3. huhtikuuta 1918, jolloin hänet määrättiin Etappipataljoona 2:n komentajaksi sekä Hangon ja sen ympäristön varuskunnanpäälliköksi. Hänet siirrettiin 1. toukokuuta Tammisaaren rykmentin komentajaksi, kunnes hän perusti saamansa määräyksen mukaisesti 8. kesäkuuta 1918 alkaen 1. divisioonan ja toimien sen komentajana. Hänet ylennettiin 16. toukokuuta 1929 kenraaliluutnantiksi ja hän erosi 31. heinäkuuta puolustusvoimista saavutettuaan eläkeiän.
Ylennykset muokkaa
- aliluutnantti 1893
- luutnantti 1893
- alikapteeni 1900
- kapteeni 1907
- everstiluutnantti 1910
- eversti 1916
- kenraalimajuri 21. marraskuuta 1918
- kenraaliluutnantti 16. toukokuuta 1929
Kirjallinen tuotanto muokkaa
- Bouppteckningar i Gamlakarleby stad
- Bouppteckningar i Borgå stad 1740-1800 (1934) Frenckell
- Bouppteckningar i Helsingfors stad 1679-1808 (1937) Suomen sukututkimusseura
Lähteet muokkaa
- Genos (Arkistoitu – Internet Archive)
- Puolustusvoimiemme upseeristo. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1933.
Viitteet muokkaa
- ↑ Isänmaan puolesta. Talvisodassa 1939-1940 kaatuneiden upseereiden elämäkerrasto, s. 638. WSOY, 1949.