Yrjö Takkula

Eversti Takkula

Karl Yrjö Ilmari Takkula (4. helmikuuta 1899 Helsinki10. huhtikuuta 1962) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat filosofian maisteri, kapteeni Karl Edvard Takkula ja Augusta Maria Sederholm. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Hellä Meri Kiven kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Takkula kävi kuusi luokkaa Helsingin suomalaista normaalilyseota. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Tyrvään yhteiskoulusta vuonna 1921. Tykistön ampumakoulun Takkula kävi vuonna 1919 ja korkeamman päällystön kurssin vuonna 1923 sekä Sotakorkeakoulun matemaattis-luonnontieteellisen ja yleisteknillisen oppijakson Teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1923–1925 ja Sotakorkeakoulun sotateknillisellä osastolla vuosina 1925–1927. Ilmavoimien tähystäjäkurssin hän kävi vuonna 1929 ja Ranskan sotakorkeakoulun vuosina 1930–1932.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania

Takkula liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 29. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 30. joulukuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hän haavoittui lievästi Schmardenissa 25. heinäkuuta 1916. Hän osallistui myös Libaussa vuonna 1917 järjestetylle sotakoulun B-kurssille.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Takkula saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi Jääkäritykistön 2. jääkäripatteriin, josta hänet komennettiin räjäytyskomennuskunnan päälliköksi eversti Wilkmanin ryhmän käyttöön (Jämsän ryhmä). Hänen tehtäväkseen tuli johtaa komennuskunta radan tuhoamistöihin. Tampereelle suuntautuneen operaation alussa hän rikkoi komennuskuntineen rautatien Orijärven pysäkin kohdalta sekä tuhosi vihollisen puhelinlinjat. Tämä tehtävä oli vaikea, koska se suoritettiin vihollisen selustassa. Takkula palasi komennukseltaan takaisin 26. maaliskuuta 1918 ja määrättiin 3. jääkäripatteriin ja otti osaa taisteluihin Tampereella. Tampereen valloituksen jälkeen hänet siirrettiin tykistön uudelleenjärjestelyn myötä Jääkäritykistöprikaatin 3. jääkäripatteriston adjutantiksi ja hän otti osaa taisteluihin Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Takkula palveli sisällissodan jälkeen Suomen tykistökoulussa, josta hänet määrättiin tykistön uudelleenjärjestelyn yhteydessä kenttätykistörykmentti 1:een, missä hän toimi eri patterien päällikkönä ja aliupseerikoulun johtajana. Hänet siirrettiin 9. kesäkuuta 1920 kenttätykistörykmentti 2:een patteriston komentajaksi, josta hänet siirrettiin edelleen 26. maaliskuuta 1925 Sotaväen esikuntaan. Hänet siirrettiin 5. syyskuuta 1925 komentajaksi Jääkäritykistörykmenttiin, mistä hänet siirrettiin 5. toukokuuta 1927 Yleisesikunnan järjestelytoimiston päälliköksi ja edelleen 27. marraskuuta 1931 ulkomaatoimiston päälliköksi. Järjestely- ja liikekannallepano-osaston käytettöön hänet siirrettiin 1. syyskuuta 1932, josta hänet siirrettiin 26. syyskuuta 1932 alkaen kenttätykistörykmentti 2:n komentajan apulaiseksi. kenttätykistörykmentti 3:n komentajaksi hänet nimitettiin 1. heinäkuuta 1933, josta hänet siirrettiin 4. toukokuuta 1934 armeijakunnan esikuntapäälliköksi.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Takkula osallistui talvisotaan II armeijakunnan esikuntapäällikkönä ja osallistui taisteluihin Karjalankannaksella. Välirauhan aikana hän oli 3. divisioonan komentajana ja Salpausselän sotilasläänin komentajana sekä Tasavallan presidentin adjutanttina. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin II armeijakunnan (nimi myöhemmin Maaselän Ryhmä) esikuntapäälliköksi. Esikunnasta hänet siirrettiin rintamalle vuonna 1942 komentajaksi 4. divisioonaan, ja hän osallistui taisteluihin Maaselän kannaksella. Vuonna 1943 hänet siirrettiin Laatokan Rannikkoprikaatin komentajaksi, missä tehtävässä hän palveli sodan loppuun saakka. Sotien jälkeen Takkula toimi puolustuslaitoksen majoitusolojen tarkastajan käytössä vuoteen 1945 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi kiinteistöyhtiön toimitusjohtajaksi ja vuoden 1948 jälkeen Kansallis-Osake-Pankin Lauttasaaren konttorin johtajaksi, missä tehtävässä hän oli vuoteen 1962 saakka. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[2]

LuottamustoimetMuokkaa

Takkula toimi kenttätykistörykmentti 2:n kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1922 ja Yleisesikunnan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1928 ja puheenjohtaja vuosina 1929–1930. Hän osallistui vuosina 1928–1929 armeijan uudelleenjärjestelyn suunnitteluun.[1][2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938
  2. a b c d e f g Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa