Mikkelin Jukurit

mikkeliläinen jääkiekkoseura
(Ohjattu sivulta Jukurit)

Jukurit on vuonna 1970 perustettu mikkeliläinen jääkiekkoseura. Se on pelannut kaudesta 2016–2017 alkaen SM-liigassa. Tuohon saakka joukkue pelasi sarjatasoa alempana Mestiksessä, jossa Jukurit on saavuttanut kultaa seitsemästi, hopeaa neljästi ja pronssisijan kerran. Jukurit pelaa kotiottelunsa Kalevankankaan jäähallissa. Seuran virallinen, rekisteröity nimi on Jukurit HC Oy.[2][3]

Jukurit
Mikkelin Jukurit logo.svg
Perustettu 1970
Entiset nimet Jukurit ry
(1970–2009)
Kaupunki Mikkeli, Suomi
Kotiareena Kalevankankaan jäähalli
– kapasiteetti 4 200[1]
Sarjataso SM-liiga
Värit                    
Toimitusjohtaja Suomi Antti Laakso
Puheenjohtaja Suomi Jukka Toivakka
Päävalmentaja Suomi Olli Jokinen
Kapteeni Suomi Petrus Palmu
Omistaja Jukurit HC Oy[2][3]
Yhteistyöseurat SaPKo (Mestis)
Media Länsi-Savo
Mestis-mitalit
Kultaa 7 (2001, 2002, 2003, 2006, 2013, 2015, 2016)
Hopeaa 4 (2004, 2007, 2011, 2014)
Pronssia 1 (2008)

HistoriaMuokkaa

Perustaminen ja alkuvuodetMuokkaa

Mikkelin Jukurit sai alkunsa 28. heinäkuuta 1970, kun Mikkelin Palloilijoiden ja Mikkelin Pallo-Kissojen jääkiekkojaostot yhdistyivät.[4] Jukurit merkittiin yhdistysrekisteriin 17. marraskuuta 1970. Vajaa 40 vuotta myöhemmin 15. toukokuuta 2009 seura ilmoitti yhtiöittävänsä toimintansa ja aloittavansa yhteistyön SM-liigaseura SaiPan kanssa.

Vasta perustettu Jukurit peri Mikkelin Palloilijoiden paikan jääkiekon maakuntasarjan Keski-Suomen lohkossa. Jukurit piipahti 1970-luvun loppuvaiheilla myös I-divisioonassa, mutta ei kyennyt vakiinnuttamaan paikkaansa sarjatasolla. I-divisioonassa joukkueen parhaaksi saavutukseksi jäi kauden 1977–1978 viides sija. Keväällä 1980 Jukurit putosi II-divisioonaan.

Seuraavat runsaat puolitoista vuosikymmentä Jukurit pelasi II-divisioonassa vaihtelevalla menestyksellä. Seura käännekohtana voidaan pitää kautta 1998–1999. Tuolloin Matti Turunen aloitti työt Jukureiden toiminnanjohtajana ja valmentajaksi palkattiin Risto Dufva.

 
KooKoo–Jukurit-ottelu 20. marraskuuta 2007

Jukurit saikin sarjapaikan vasta perustetusta Suomi-sarjasta kaudelle 1999–2000. Keväällä 2000 Jukurit voitti Suomi-sarjan mestaruuden. Näin joukkue palasi 20 vuoden tauon jälkeen I-divisioonaan, jonka nimi muutettiin Mestikseksi SM-liigan sulkemisen myötä.

Risto Dufvan aikakauden alkuMuokkaa

Keväällä 1998 Jukureiden kauden viimeiseen II-divisioonan otteluun Kalevankankaalla myytiin 27 pääsylippua. Kauden yleisökeskiarvo oli alle 200 katsojaa. Arto Rantanen ja muu seuran johto päättivät, että joukkueen on päästävä seuraavalle sarjatasolle. Joukkueessa ei ollut suuria ulkoisia arvoja joille rakentaa, mutta se oli käytännössä velaton.

Vesa Kääriäinen ja Seppo Hujanen alkoivat koota Seppo Simpasen ja Jukka Toivakan ympärille muita paikallisesta jääkiekosta kiinnostuneita liikemiehiä Rantasen, Kääriäisen, Reino Rouhiaisen, Veijo Ruthin, Seppo Viherkorven ja muun seurajohdon tueksi. Paikallisista liikemiehistä mukana olivat alusta lähtien Reijo Björkman, Pertti Oksa ja Reijo Turunen.

Seppo Hujanen järjesti mikkeliläisille vierailun Hartwall-areenalle, jossa Aake Kalliala ja Hjallis Harkimo isännöivät liigaottelua ja suosittelivat kovasti jääkiekkotoimintaan ryhtymistä. Mikkeliläisliikemiesten joukko alkoi tämän jälkeen laskea seuraavan kauden budjetin perusteita Arto Rantasen tekemien arvioiden pohjalta. Joukosta muodostui Jukureiden edustusjoukkueen tukiryhmä, jonka koollekutsujana oli ensin Toivakka ja sitten Simpanen.

Yhtenä Jukureiden kehittämiskonsulttina toiminut helsinkiläinen Kim Pihl vihjasi mikkeliläisille, että Oulun Kärpät SM-liigakarsintoihin johtanut valmentaja Risto Dufva oli vielä kevään korvalla 1998 ilman kiinnitystä seuraavaksi kaudeksi. Seppo Hujanen on todennut, että Jokereiden toimitusjohtaja Matti Virmanen suositteli Dufvaa parhaana saatavilla olevana valmentajana.

Kärppien päävalmentajan tehtävistä sivuun kesken kaiken joutunut Dufva oli Vierumäen urheiluopistolla maaliskuussa 1998, kun Kim Pihl soitti hänelle ja ehdotti tutustumista Mikkelin mahdollisuuksiin. Aluksi Dufva ei ollut asiasta kovinkaan kiinnostanut. Hän oli sopinut Oulun Kärppien kanssa oli, että hän nauttii täysistä palkkaeduista vielä vuoden. Useat I-divisioonan seurat tarjosivat Dufvalle valmentajanpaikkaa. Hän lähti kuitenkin tapaamaan II-divisioonan joukkueiden edustajia Arto Rantasen kerrottua Dufvalle mikkeliläisten pitkän ajan suunnitelmista. Keskusteluissa mikkeliläiset kertoivat haluistaan nostaa Jukurit I-divisioonaan. Loppujen lopuksi Dufva teki kaksivuotisen valmentajasopimuksen Jukurien kanssa huhtikuussa 1998. Hän oli kiinnostunut seuran kehittämistyöstä pitkällä aikavälillä ennemminkin kuin taloudellisissa vaikeuksissa olleiden I-divisioonanseurojen tarjouksista. Hän muutti perheineen Mikkeliin.

Jukurit tarvitsivat vielä toimitusjohtajan. Dufvan kysyikin Kärppien toimitusjohtajalta Juha Junnolta neuvoja, kuinka Jukureille saataisiin pätevä henkilö Jukurien ammattitoimitusjohtajaksi. Junno oli työskennellyt aikoinaan Kuopiossa ja hän tiesi, että silloinen kuopiolainen Matti Turunen asui tätä nykyä väliaikaisesti Mikkelissä. KalPan puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana 1990-luvun alkuun asti toiminut Turunen opiskeli tuolloin Suomen Nuoriso-opistossa Mikkelissä. Turunen lupautui toiminnanjohtajaksi kolmeksi vuodeksi, kevääseen 2001 saakka. Hän aloitti työn kesäkuun alussa 1998. Jukurit oli ollut jo vuosikymmenet syrjässä jääkiekkokulttuurin kehityksestä, mutta Dufvan ja Turusen palkkaamisen ansiosta seura sai hyödykseen valmiit yhteydet Jääkiekkoliittoon ja useisiin tärkeisiin jääkiekkoseuroihin.

Jukurien nousu Suomi-sarjaan, 1998–1999Muokkaa

Risto Dufva pyysi entistä pelikaveriaan Pekka Lipiäistä kakkosvalmentajakseen. Dufvan oli tunnettu jääkiekkopiireissä paitsi seuravalmentajana, myös nuorisomaajoukkueen tehtävistä. Näin ollen pelaajia, jotka halusivat pelata Mikkelissä oli ainakin II-divisioonan joukkueissa. Jukreissa oli lopulta uusia pelaajia lähes puolet. Kausi alkoi ylivoimaisella voitolla Anjalankoskella. Kauden ensimmäistä kotiottelua Varkautta vastaan oli seuraamassa liki 700 maksanutta katsojaa, eli katsojamäärä ylitti miltei 500 hengellä edelliskauden katsojakeskiarvon. Jukurit voitti ottelun ylivoimaisesti lukemin 9–1.

Jukurien syyskausi huipentui kahteen otteluun Kouvolaa vastaan. Marraskuun puolivälissä pelattiin Mikkelissä, Jukurit voitti ottelun maalein 4–3. Kalevankankaan hallissa oli yli tuhat katsojaa. "Suuren mahtavan KooKoon kaataminen on tässä sarjassa henkinen kynnys, jonka nyt pystyimme ylittämään", valmentaja Dufva pelin jälkeen.

Joulukuussa pelattiin Kouvolassa uusintaottelu sarjan voitosta, koska KooKoon ja Jukureiden pisteet olivat tasan. Voittaja pääsi suoraan II-divisioonan ylempään jatkosarjaan. Kiekkokiinnostus oli nyt selvästi lyönyt Mikkelissä läpi, sillä Kouvolaan lähti muun muassa kolme linja-autollista Jukureiden kannattajia. Jukurit voitti ottelun niukasti maalein 2–1. Jukurit sai voittonsa ansiosta kuukauden ottelutauon.

Lasse Kanerva oli ylivoimaisesti lohkon tehokkain hyökkääjä. Niinpä hän sai joulun jälkeen kutsun KalPan liigamiehistöön otteluihin SaiPaa ja Jokereita vastaan. Muu joukkue harjoittelu paljon joulutauolla, ja Dufva totesi loppiaisen alla, ettei hänellä ole koskaan ollut näin kiitollista ryhmää. Tunnelma oli nousuvireinen. Jatkosarjassa Jukurit kohtasi Tampereen KooVeen, Turun Kiekko-67:n, Kotkan Titaanit, Kouvolan KooKoon, Heinolan Kiekon, Kiekko-Vantaan ja Pitäjänmäen Tarmon Helsingistä.

Jukureiden pelaajat asettivat keskenään tavoitteeksi nousun neljän parhaan joukkoon. Ison pettymiksen riski oli joukueen piirissä pienentynyt, sillä Suomen Jääkiekkoliitto oli päättänyt perustaa uuden Suomi-sarjan divisioonien väliin, joten vain viimeiseksi eli kahdeksanneksi jäävä joukkue joutuisi seuraavalla kaudella takaisin II-divisioonaan. Nousu tuntui Jukureista jopa todennäköiseltä vuoden vaihteessa 1998–1999.

Ylempi jatkosarja alkoi loppiaisena Jukureilta erinomaisesti. Ensin Jukurit voitti Kiekko-67:n Kalevankankaalla maalein 7–3. Kolmen päivän päästä Jukurit voitti kotiottelussaan KooVeen lukemin 5–3. Ottelu oli kauden yleisöennätys, ja paikalla oli yli 1 700 maksanutta katsojaa.

Tammikuun puolivälissä Jukurit johti yllättäen ylempää jatkosarjaa, mutta joukkue joutui vaikeuksiin. Kiekko-Vantaa voitti Jukurit Myyrmäen hallissa, ja Jukurit hävisi viisi seuraavasta kuudesta ottelustaan. Joukkue putosi sarjan kärjestä muutamassa viikossa seitsemänneksi niukasti putoamisviivan yläpuolelle ennen Turkua. Jukurien yleisömäärä väheni tappioden myötä selvästi. Kalevankankaalla helmikuussa pelatussa ottelussa Kiekko-Vantaata vastaan paikalla oli yleisöä 700 henkeä, eli yli tuhat henkeä vähemmän kuin KooVee-pelissä kuukausi aikaisemmin. Ottelu oli kuitenkin kuitenkin Jukurien kannalta käänne parempaan, Jukurit voitti lukemin 4–2. Jukurit voitti kolme seuraavasta neljästä pelistään. Näin se nousi Suomi-sarjaan. Joukkue jäi pudotuspeleistä vain yhden pisteen päähän.

Dufvan ensimmäisen kauden tuloksena Jukureiden uskottavuus palautui, ja otteluiden yleisökesviarvo oli noin tuhat henkeä. Sen sijaan Jukurien taloustilanne oli noin puoli miljoonaa markkaa tappiolla. Jukurit toteutti liigatason markkinointia, mutta keräsi II-divisioonan tasoiset tuotot. Pääsponsorien panostuksia aikaistettiin, ja he lainasivat Jukureille henkilökohtaisia varojaan.

Koko kauden tilastot ovat eurohockey.netissä.[5]

Suomi-sarjan mestaruus ja nousu Mestikseen, 1999–2000Muokkaa

Joukkue uudistui kevään ja kesän aikana, ja osa edellisen kauden pelaajista lopetti pelaamisen. Jukureilla oli hyvä maine nousevana ja laadukkaana seurana, ja uusia pelaajia Jukureihin tuli 16. Dufva ja Lipiäinen saivat kauden lopulla avukseen kolmannen valmentajan, Jussi Karin, jonka vastuulle tuli fyysisen harjoittelun ohjaaminen. Dufva sai kesällä 1999 kiinnityksen 19-vuotiaiden maajoukkueen kakkosvalmentajaksi seuraavan kevättalven maailmanmestaruuskisoihin saakka. Lipiäisen vastuu korostui pelikauden aikana Dufvan maajoukkuekiireiden takia. Kahteen lohkoon jaettu uusi sarjataso herätti II-divisioonan aluelohkoja enemmän kiinnostusta. Jukurien kanssa etelälohkoon kuuluivat KalPa, Kiekko-Vantaa, KooVee, Anjalankosken Kiekko, Pitäjänmäen Tarmo, Heinolan Kiekko ja Kotkan Titaanit. Suomi-sarja avattiin Mikkelissä 18. syyskuuta. Jukurien ja Kiekko-Vantaan välisellä ottelulla. Paikalla yli tuhatpäinen yleisö, ja eritoten Lasse Kanerva pelasi hyvin.

Jukurit menestyi Suomi-sarjassa paremmin kuin II-divisioonan neloslohkossa, sillä Jukurit voitti Suomi-sarjan runkosarjan ylivoimaisesti. Syksyn 1999 odotetuin kohokohta kannattajien näkökulmasta oli konkurssin takia liigasta suoraan Suomi-sarjaan pudonneen KalPan ensimmäinen vierailu Jukurien vastustajana Kalevankankaalla 13. marraskuuta. Paikalla olikin 1 700 hengen yleisö. Jukurit voitti ottelun maalein 7–3. Runkosarjassa Jukurien yleisökeskiarvo oli 1 050 henkeä.

Suomi-sarjan pudotuspelit alkoivat maaliskuun alussa. Kaksi ensimmäistä sarjaa pelattiin paras kolmesta -järjestelmällä ja loppuottelut paras viidestä -järjestelmällä. Jukurit voitti ensin Kotkan Titaanit kahdella kotivoitolla. Sitten vastaan tuli pohjoislohkon Haukiputaan Ahmat, joka hävisi ensin Mikkelissä ja sen jälkeen Haukiputaalla. Jukurit saivat loppuotteluvastustajakseen Kiekko-Vantaan. Loppuottelusarjassa pelattiin Suomi-sarjan mestaruudesta siten, että myös hävinnyt joukkue pääsi I-divisioonan karsintoihin. Jukurit voitti ensimmäisen ottelun Kalevankankaalla maalein 3–1 ja toisen Vantaalla lukemin 2–3 Mikko Hakkaraisen jatkoaikamaalilla. Kolmas loppuottelu pelattiin Mikkelissä, missä Jukurit voitti jatkoajalla maalein 3–2 Lasse Kanervan tekemällä maalilla. Jukurien voittaessa mestaruuden Kalevankankaalla oli noin 3 500 katsojaa. Kyseessä oli maaliskuun viides kotiottelu ja samalla viides perättäinen Mikkelin jääkiekon kaikkien aikojen yleisöennätysottelu. Jukurien viiden Suomi-sarjan pudostusottelun yleisökeskiarvo oli 2 900 katsojaa, joka oli sata kertaa enemmän kuin Jukurien kevään 1998 viimeisen kotiottelun makseneiden katsojien määrä.

Jukureiden kausi jatkui mestaruuden jälkeen I-divisioonan karsintoihin SaPkoa vastaan. Nousukarsintojen paras viidestä -järjestelmällä pelattu ottelusarja alkoi Mikkelissä viikon kuluttua Suomi-sarjan päättymisestä lauantaina 25. maaliskuuta. Mikkelissä syntyi jälleen syntyi uusi yleisöennätys, kun yli 3 700 henkeä saapui seuraamaan ottelua. SaPko voitti ottelun lukemin 2–6. Toinen karsintaottelu oli seuraavana päivänä Talvisalossa Jukureille vaikea, sillä SaPko johti ensimmäisen erän jälkeen ottelua jo maalein 5–0 ja voitti lopulta lukemin 6–1. Kolmas ottelu pelattiin Mikkelissä 29. maalikuuta. Yleisömäärä romahti lähes puoleen verrattuna ensimmäiseen otteluun ollen 2 100 katsojaa. Yleisön usko myönteiseen lopputulokseen oli vähentynyt selvästi, vaikka tarkkanäköisimmät huomasivat Jukurien pelanneen Savonlinnassa kaksi viimeistä erää tasaväkisesti. Jukurit pelasi taitavammin ja tehokkaammin kuin aiemmissa peleissä. Tero Tourunen vei Jukurit johtoon jo toisella minuutilla. Jyri Paavola teki 2–0-maalin ensimmäisessä erässä, mutta SaPko kavensi lukemat vielä ensimmäisessä erässä ja tasoitti ottelun toisen erän alussa pelatessaan ylivoimaa. Herkko Suvannon ja Antti Laakson maalit toisen erän jälkipuolella käänsivät ottelun Jukureille. Jyri Paavola teki vielä kolmannessa erässä maalin, ja ottelu loppui maalein 5–2. Ottelun lopputulos merkitsi sitä, että yleisön kadonnut innostus karsintaa kohtaan palautui. Neljänteen otteluun Savonlinnaan matkusti kaikkiaan 300 Jukurieiden kannattajaa. Jukurit voitti ottelun lukemin 1–4, ja ratkaisu siirtyi Mikkeliin. Kun Jukurien pelaajat tulivat aamulla ensimmäiseen verryttelyharjoitukseen, jäähallin pääovilla oli jo ruuhkaa, koska iltapäivällä pelattavan ottelun ennakkomyynti oli alkanut. Halli oli miltei loppuun myyty, ja paikalle tuli 4 200 henkeä. Jukurien Mikko Hakkarainen teki Jukurien avausmaalin jo ottelun kolmannella peliminuutilla. Hakkarainen teki maalin myös kymmenen minuutin päästä, jolloin Jukurit pelasi ylivoimaa. Jukurien Antti Laakso onnistui maalinteossa toisen erän ensi sekunneilla. Kolmannen erän alkupuolella Laakso ampui Jukureiden neljännen maalin, ja ottelu alkoi olla ratkennut. Yleisö juhli voittoa äänekkäästi jo kolmannen erän alusta lähtien. Dufva otti Jukureille aikalisän hieman yli minuutti ennen loppua, jolla Joukkue pitkitti voitosta nauttimista. Jukurit voitti SaPkon maalein 4–0 ja nousi I-divisioonaan. Sen nimi muutettiin Liigan sulkemisen myötä Mestikseksi.

Tilastot runkosarjasta, pudotuspeleistä ja karsinnoista ovat eurohockey.netissä.[6][7]

MestiksessäMuokkaa

Jukurit voitti heti ensimmäisellä Mestis-kaudellaan sarjan mestaruuden keväällä 2001. Joukkue voitti sarjan myös vuosina 2002 ja 2003. Keväällä 2004 Jukurit hävisi KalPalle Mestiksen loppuotteluissa saaden näin ollen hopeaa.

Kaudella 2004–2005 Jukurit oli tyytyminen Mestiksen neljäs. Vaasan Sport tiputti Jukurit välierävaiheessa, ja Jukurit hävisi myös pronssi-ottelun TuTolle. Jukurit voitti mestaruuden keväällä 2006, kun se voitetti Sportin Mestiksen loppuotteluissa otteluvoitoin 3–1. Tuo kausi jäi Risto Dufvan viimeiseksi Jukureissa.

Jukurit aloitti kauden 2006–2007 Reijo Ruotsalaisen valmennuksessa, mutta hän sai väistyä Pekka Lipiäisen tieltä tammikuussa. Jukurit saavutti Mestiksessä hopeaa ja pääsi pelaamaan SM-liigan tasonmittauksiin KalPaa vastaan. KalPa voitti sarjan suoraan otteluvoitoin 0–4, ja Jukureiden kausi päättyi seitsemän ottelun tappioputkeen.

Kausi 2007–2008 Jukureita valmensi Kari Makkosen. Vaikeasta ja ailahtelevasta kaudesta huolimatta Jukurit saavutti pronssia voittamalla KooKoon kauden viimeisessä ottelussa. Makkonen aloitti Jukureiden valmentajana myös syksyllä 2008, mutta pian hänet korvasi Pekka Lipiäinen. Kaudesta koitui Jukureiden osalta vaikea, ja joukkue jäi ensimmäistä kertaa Mestis-historiansa aikana ulos pudotuspeleistä. Jukurit sijoittui kauden päätteeksi yhdeksänneksi.

Lipiäisen siirryttyä vastuuvalmentajaksi Jukureiden peli parani huomattavasti Makkosen ajoista. Täten Lipiäinen solmi Jukureiden kanssa sopimuksen kaudesta 2009–2010.

Kausi 2000–2001 ja Mestis-mestaruusMuokkaa

Jukurit voitti Mestiksen mestaruuden heti ensimmäisellä kaudellaan sarjassa. Runkosarjassa joukkue sijoittui toiseksi TuTon jälkeen. Tilastot runkosarjasta ja pudotuspeleistä ovat eurohockey.netissä.[8][9]

Kausi 2001–2002, Continental Cup ja toinen Mestis-mestaruusMuokkaa

Jukurit lähti toiseen Mestis-kauteensa ennakkosuosikkina ja hallitsevana mestarina. Otteluohjelma oli tiiviimpi kuin muilla Mestis-joukkueilla, sillä kauteen mahtui myös kansainvälisiä otteluita Continental Cupissa. Jukurit sijoittui lopulta Continental Cupissa neljänneksi ja voitti jälleen Mestiksen mestaruuden. Jukurit vei myös Mestiksen runkosarjan nimiinsä.

Tilastot runkosarjasta ja pudotuspeleistä ovat eurohockey.netissä.[10][11]

Kausi 2002–2003Muokkaa

Keväällä 2002 Mestiksen mestaruutta juhlineesta Jukurit-joukkueesta ei tällä kaudella pelannut Mikkelissä kuin kourallinen pelaajia. Helpotusta arkeen ei tuonut myöskään se seikka, että Mikkelin jäähalliin saatiin jää vasta hetkeä ennen ensimmäistä Mestiksen kotiottelua. Siihen saakka joukkueen piti matkustella ympäri maakuntaa harjoitusjään perässä.

Runkosarja oli tällä kaudella tasaisempi kuin edellisellä kaudella. Sen sai todeta myös hyvin runkosarjan aloittanut Jukurit, joka sinnitteli hyvillä otteillaan aivan kärjen tuntumassa. Tasaisuus takasi sen, ettei ero kärkeen revennyt missään kohdassa tavoittamattoman pitkäksi. Jukurit eteni myös tänätalvena Continental Cupiin edelliskauden mestaruutensa myötä, ensimmäinen kierros pelattiin Latviassa. Kovasta pelitahdista ja loukkaantumistilanteesta huolimatta peli kulki. Syksyn pimeinä iltoina Jukuri-joukkue näytti venyvän kerta toisensa jälkeen tärkeämmissä paikoissa voittoon. Ennen joulutaukoa oli tiedossa vielä toinen Continental Cupin turnaus Italiassa. Niukka putoaminen jatkosta koitui loppukaudesta joukkueen hyväksi, sillä joulun jälkeen voitiin kaikki voimavarat kohdistaa nimenomaan kotimaan tapahtumiin ja mestaruusjahtiin. Runkosarja päättyi Jukureiden osalta vieraskiertueeseen, ja sen aikana Jukurit teki uuden piste-ennätyksen Mestiksessä; 70 pistettä 44 ottelussa. Lisäksi merkille pantavaa oli alle sata (86) päästettyä maalia, eli puolustuspeli oli ollut läpi sarjan kiitettävän tehokasta.

Jukurit sai jälleen puolivälierissä vastaansa Hermeksen, se piti Jukureita tiukalla aina loppu vihellykseen asti, mutta lopulta Jukurit vei sarjan nimiinsä suoraan 3–0. Näin Jukurit eteni välieriin taistelemaan finaalipaikasta Sportin kanssa. Yritys oli kova ja marginaalit ottelusarjassa olivat minimaaliset. Vaikka Sport lopulta saikin toisen pelin nimiinsä, joutui se katkeran kalkin nielleenä tunnustamaan savolaiset paremmakseen. Päätösottelu oli todellinen trilleri Vaasassa ja vasta toisessa jatkoerässä tullut ratkaisu oli kotiyleisölle karvas pala nieltäväksi.

Jukurit vastaansa finaalisarjaan saanut K-Vantaa otti ohjat käsiinsä finaalisarjassa. Vantaa vei ensimmäisen ottelun Mikkelissä, kuten myös toisen Vantaalla. Kolmannessa ottelussa sarja oli ensimmäistä kertaa katkolla Vantaalle. Jukurit tuli otteluun sillä liikkeellä, mitä se oli runkosarjassa esittänyt. Nyt Vantaan liike ei riittänyt ja Jukurit palkitsi kotiyleisön ensimmäisellä finaalivoitolla. Neljännessä ottelussa Vantaa kuittasi tasoituksen nopeaan tahtiin ja siirtyi heti perään johtoon. Jukurit näytti menettäneen otteensa. Vantaa näytti kulkevan vastustamattomasti kohti voittoa. Puolitoista minuuttia ennen päätöstä Risto Dufva teki ratkaisun, otti aikalisän ja maalivahdin pois. Paine siirtyi Vantaan päätyyn, mutta maalia ei saatu. Kotijoukkueen luotsi Jarmo Kauppi päätti runsaat 40 sekuntia ennen erän päätöstä ottaa vuorostaan aikalisän. Eipä tiennyt Kauppi mikä odotti aloituksen takana. 37 sekuntia ennen kuin palkintojenjako oli valmis alkamaan Pasi Järvinen pudotti Valtti-areenan katon kotiyleisön niskaan; laukaus ohitti Joni Hallikaisen. Spektaakkeli oli valmis, kun toisen jatkoerän alussa Tero Koposen veto ohitti vielä Hallikaisen ja vei ratkaisun viidenteen finaaliin Mikkeliin.

Viidennessä finaalissa Jukureilla oli ratkaisun avaimet käsissään, mutta kolmannen erän nukahtaminen vei ottelun jälleen jatkoajalle. Petri Lehtonen päästi riemun valloilleen laukomalla voiton ja mestaruuden Jukureille.

Tilastot runkosarjasta ja pudotuspeleistä ovat eurohockey.netissä.[12][13]

Kausi 2003–2004Muokkaa

Jukurit lähti neljänteen Mestis-kauteensa jälleen korkein tavoittein ja odotuksin. Joukkueen runko säilyi edellisestä kaudesta kohtalaisen samana. Suurimmat muutokset tapahtuivat puolustustajistossa ja maalivahdeissa, koska muutama avainpelaaja siirtyi toisiin joukkueisiin ja molemmat maalivahdit vaihtuivat. Joukkue pelasi alkusyksyllä hyvän harjoitusottelujakson ja muun muassa tasapäisiä otteluja Liigassa pelanneita joukkueita vastaan.

Jukurit saivat edellisen kauden Mestis-mestaruutensa ansiosta kolmennen peräkkäisen Suomen edustuspaikan Continental Cuppiin. Ensimmäinen retki Jukureilla suuntautui lokakuun puolivälissä Slovakian Zvoleniin, jossa joukkue osallistui toisen kierroksen turnaukseen. Jukurit selvitti turnauksen tappioitta kehnoista olosuhteista huolimatta. Marraskuussa pelasi Itävallassa välieräturnauksen. Jukurit kärsi Linzin kovatasoisessa turnauksessa kolme tappiota ja putosi jatkosta.

Jukurit kärsi tappion heti Mestiksen runkosarjan avausottelussa Järvenpäässä. Muutenkin ensimmäinen neljännes oli Jukureille tavanomaista vaikeampi. Joukkue kuitenkin saavutti heti tärkeitä pisteitä KalPaa ja Hermestä vastaan pelatuista otteluista, eivätkä sarjan kärkijoukkueet päässeet karkaamaan sarjataulukossa. Jukurien vaikeimpana hetkenä syyskaudesta mainittakoon marraskuu, jolloin joukkue kärsi Mestis-historiansa suurilukuisimman tappion Vaasassa, missä se hävisi maalein 2–9. Voitoista huolimatta Jukurit pelasi huonosti kotihallissaankin muun muassa FPS:aa ja Salamoita vastaan. Maalivahdit Mikael Vuorio ja Mikko Strömberg kilvoittelivat syyskauden ykkösvahdin asemasta. Asemasta ei ollut täyttä varmuutta, mikä ainakin joukkueessa nähtiin hyvänä asiana. Kevättä kohden Strömberg otti ykkösmaalivahdin paikan ja säilytti asemansa aina loppuotteluihin asti.

Joulutauko oli joukkueen kannalta hyvään aikaan ja joukkue sai pelaajia takaisin sairauslomilta vahvuuteensa. Uusina pelaajina mukaan tulivat puolustajat Jussi Timonen ja Ville Hyrkäs. Vuoden alkajaisiksi joukkue esittikin tasokasta kiekkoa KalPaa vastaan kotihallissaan ottelussa, jossa KalPan viime hetken tasoitus jakoi pisteet. Jukurit kärsi kauden ainoan kotitappionsa runkosarjassa tammikuussa Vaasan Sportia vastaan. Jukurit ei voittanut Sportia kauden aikana kertaakaan. Viimeisellä kierroksella runkosarjan voitto oli sekä Jukureille että KalPalle katkolla. Jukurit pelasi huonosti Kajaanissa ottelun loppuvaiheet, mutta jatkoajalle venynyt taistelu tiesi runkosarjan voittoa KalPan kärsittyä tappion Vantaalla.

Puolivälierissä Jukurit kohtasi Kiekko-Vantaan, joka oli hyvässä vireessä. Runkosarjassa vakuuttavasti kotiotteluissa esiintynyt Jukurit kärsi kaksi kertaa tappion Kiekko-Vantaaalle, mutta Jukurit eteni jatkoon otteluvoitoin 3–2. Välierissä Jukurit pelasi KooKoota vastaan. Välieräsarja katkesi suoraan kolmen ottelun jälkeen, mutta Jukurit esitti joka ottelussa ailahtelevia otteita. Loppuotteluissa Jukurit kohtasi kaikki aiemmat pudotuspeliottelunsa voittaneen KalPan. Kaksi ensimmäistä ottelua päättyi Jukurien kotivoittoihin, mutta sitten sarja alkoi kääntyä KalPalle, kun se voitti kolmannessa ottelussa Mikkelissä Jukurit maalein 1–4. Neljännessä ottelussa mestaruus oli jo katkolla KalPalle sen kotihallissa, mutta Jukurit onnistui voittamaan pelin jatkoajalla. Seuraavassa pelissä Kalevankankaalla Jukurit ei onnistunut säilyttämään vahvan avauserän tuomaa johtoasemaa miltei täyden salin edessä. KalPa nousi lopulta jatkoerässä mestariksi. Matti Tiihonen viimeisteli nelosketjun laidassa mestaruuden ratkaisseen jatkoaikaosuman. Päävalmentaja Dufva oli kuitenkin tyytyväinen Jukurien saavuttamaan hopeamitaliin.

Tilastot runkosarjasta ja pudotuspeleistä ovat eurohockey.netissä.[14][15]

Kausi 2004–2005Muokkaa

Valmennusryhmä säilyi samana; päävalmentaja Dufva, apunaan Lipiäinen ja Aho. Mestiksen mestarilla oli kauden päätteeksi mahdollisuus nousta SM-liigaan, mikäli joukkue täyttäisi Sm-liiga kriteerit. Mikael Vuorio matkasi muualle ja Jukurit hankki kakkosmaalivahdikseen Jukuri-kasvatti Kai Tillasen Ahmoista. Mikko Strömberg jatkoi ykköskassarina. Kenttäpelaajista Jukurit menetti 11 muualle ja hankki 8 uutta pelaajaa. Pahimmat menetykset olivat Petri Lehtonen, Ilkka Vaarasuo ja Jussi Timonen. Uusia pelaajia olivat muun muassa Juha Silvander, Joni Tuominen ja Juha Salmu.

NHL:n työsulku oli menossa, ja NHL-tähdillä (Adam Hall, Kimmo Timonen, Sami Kapanen) vahvistunut KalPa voitti runkosarjan ja Jukurit jäi tasaisilla suorituksillan toiseksi. Myös Jukureihin huhuttiin kovasti NHL vahvistusta: Jody Shelleyta, joka kuitenkin päätti suunnata Jyväskylään ja Jukurit jäi ilman NHL apuja. Runkosarjan parhaat pistenikkarit olivat Samuli Piiroinen, Lasse Kanerva ja Olli Sipiläinen.

Jukurit sai play offien ensimmäiselle kierrokselle vastaansa Salamat. Jukurit aloitti puolivälieräsarjan jo tuttuun tyyliin hieman säästellen. Jukurien vaarallisuus palautui kuitenkin kaikkien mieleen viimeistään Kirkkonummen kamppailun päätöserässä, kun Jukurit takoi viisi maalia taululle. Kolmas kamppailu Mikkelissä oli enää kosmetiikkaa, vaikka Salamat lopussa lähelle pääsikin. Numerollisesti jännittävä kamppailu oli kotijoukkueen hanskassa täydet minuutit ja Jukurit raivasi tiensä välieriin suoraan voitoin 3–0. Välierät käynnistyivät 22.3. Mikkelissä, Jukurit saivat vastaansa Sportin. IS Veikkaaja kertoi ennen välierä sarjaa Jukureita vaivanneesta flunssa-aallosta. Kymmenkunta miestä oli sivussa viikonlopun harjoituksista, ensimmäiseen otteluun päästiin kuitenkin parhaalla kokoonpanolla ainoastaan Ilkka Kallioinen joutui jäämään pois. Jukurit voitti ottelun 5–0. Vajalukuinen Jukurit hävisi myös kaksi seuraavaa ottelua, ja joutui pronssi-otteluun TuTon kanssa. TuTo oli parempi kauden päätösottelussa ja Jukurit joutui tyytymään neljänteen sijaan.

Kausi 2005–2006, Dufvan viimeinen kausi Jukureissa ja neljäs Mestis-mestaruusMuokkaa

Jukurit lähti kauteen samalla valmennuskolmikolla (Dufva–Lipiäinen–Aho) kuin edelliskauteen. Ykkösmaalivahti vaihtui, kun Mikko Strömberg matkasi muualle ja Jaakko Suomalainen KooKoosta saapui Mikkeliin. Pahoja menetyksiä olivat Juha Silvander ja Esa Saksinen, vahvistuksia muun muassa Petri Lehtonen, Mika Niemi, Petri Koskinen, Harri Suutarinen, sekä tulevaisuuksien NHL-mies Mikko Mäenpää.

KalPa nousi edelliskeväänä Jääkiekon SM-liigaan ja Jukurit voitti runkosarjan viiden pisteen erolla Sportiin. Jukurien paras pistemies oli Petri Lehtonen, joka oli neljäs runkosarjan pistepörssissä. Lisäksi tehokkaita olivat Mika Niemi ja Samuli Piiroinen.

Jukurit voitti play-offeissa ensimmäisellä kierroksella Jokipojat voitoin 3–1, sekä välierissä Hokin 3–2. Näin ollen Mestiksen unelmafinaalissa kohtasivat Mikkelin Jukurit ja Vaasan Sport. Sport oli ensimmäisessä parempi, mutta Jukurit vei kolme seuraavaa ja otti taas mestaruuden. Kauden päätteeksi valmentaja Dufva ilmoitti jättävänsä seuran ja siirtyvänsä SM-liigan JYP:iin. Hänen saavutuksiaan Mikkelin urheiluhistoriassa ovat neljä Mestiksen mestaruutta, kaksi perättäistä sarjanousua ja esiintyminen Continental Cupin finaalissa. Lisäksi meriitiksi voi lukea useat Jukureista SM-liigaan ponnistaneet pelaajat.

Kausi 2006–2007: Reijo Ruotsalainen, Mestis-hopeaa ja SM-liigan tasonmittauksetMuokkaa

Tilastot [16] runkosarjassa eurohockey.netissä.

Joukkueen uutena päävalmentajana aloitti 29. huhtikuuta 2006 Reijo Ruotsalainen. Kakkosvalmentajaksi Jukurit pestasi Pasi Parviaisen. Uudeksi toiminnanjohtajaksi kesken kauden nimettiin 15. tammikuuta 2007 tradenomi Mikko Romo. Maalivahtivalmentajaksi tuli Mikko Eloranta, joka on valmentanut muun muassa Venäjän pääsarjassa. Ykkäskassari vaihtui kun Jaakko Suomalainen matkasi Ouluun, ja Ari Reunanen saapui Jukureihin. Jukureista lähti 12, ja tuli 10 pelaajaa. Lähtijöitä oli muun muassa Niemi, Piiroinen, Sipiläinen, Erholtz, Mäenpää ja Salmivirta. Tulijoita muun muassa Tuomas Tikkanen, Ossi Pellinen, Lauri Kinos, Turo Asplund, Timo Kuuluvainen, Tuomas Immonen, sekä Andreas Sundin. Lisäksi Daniel Wågström tekaisi joulun alla loppukauden mittaisen sopimuksen [17], mutta pelasi vain yhden ottelun, Mestiksen taso yllätti hänet. [18]Patrik Bäärnhielm kävi try outilla, muttei saanut sopimusta. [19] Kolme ruotsalaista pelaajaa olivat Jukurien ensimmäiset ulkomaalaisvahvistukset Mestiksessä.

Jukurit aloitti kauden vahvasti pelaamalla 11 tappiotonta peliä. Jukureiden vahva vire kuitenkin alkoi hiipua joulukuun aikana, valmentajien ja pelaajien välit olivat menneet poikki. Antti Laakso ja Petri Lehtonen totesivatkin kauden jälkeen, että lopettaminen oli todella lähellä joulun jälkeen. [20] Tämä johti siihen, että Jukurit hävisi 4 peliä putkeen, mikä sivuaa seuran ennätystä Mestiksessä. Jukurit onnistui voittamaan runsaan kuukauden aikana vain häntäpään joukkueita. Tämä taas johti lopulta Reijo Ruotsalaisen potkuihin, mitkä herätti paljon keskustelua. [21] Jukureiden uudeksi päävalmentajaksi nimettiin Pekka Lipiäinen, jonka väli vuosi jäi lyhyeksi, sillä hän toimi Jukureiden a-junioreiden vastuuvalmentajana alku kaudesta. Jukurit aloitti Playoffit Jokipoikia vastaan. Jukurit voitti puolivälierät puhtaasti otteluvoitoin 3–0 ja eteni kohti välieriä TuToa vastaan. Jukurit voitti heppoisen TuTon voitoin 3–1 ja pääsi jo kuudennen kerran Mestiksen finaaleihin. Vastaan asettui Kajaanin Hokki, joka oli ottanut välierävoiton Sportista. Liitto kuitenkin ilmoitti ennen finaalipelejä, että Jukurit pääsisi SM-liigan tasonmittaukseen, vaikka häviäisikin finaalit. [22] Tämä mahdollisesti heikensi jukuripelaajien motivaatiota, sillä Hokki vei mestaruuden selvästi otteluvoitoin 3–0. Jukurit saivat kuitenkin toisen hopeansa mitä voidaan pitää hyvänä saavutuksena, sillä moni ei uskonut että Jukurit pääsisi finaaleihin. Tappiostaan huolimatta Jukurit sai 125 000 € palkintorahoja, koska se oli voittanut edellisellä kaudella mestaruuden.

Jukurit pelasi siis tasonmittaukset KalPaa vastaan, ja ne menivät puhtaasti otteluvoitoin 4–0 (3–2ja, 5–4ja, 8–2, 5–2) KalPalle. Vaikka Jukurit olisikin voittanut tasonmittaussarjan, KalPa ei olisi pudonnut Mestikseen ja Jukureiden liigakelpoisuus olisi ratkaistu vasta 31.3.2007 pidettävässä kokouksessa.

Kausi 2007–2008, Kari Makkosen aikakausi alkaa Mestis-pronssillaMuokkaa

Kautta tarkemmin käsittelevä artikkeli: Jukurit 2007–2008.

Jukureiden valmentajana aloitti 26.3.2007 Kari Makkonen. Avukseen hän sai Jukurien pitkä aikaisen kakkosvalmentajan, ja edelliskauden loppu puolella päävalmentajana toimineen Pekka Lipiäisen. Kaudella 2006–2007 Jukureiden kakkosvalmentajana toiminut Pasi Parviainen siirtyy valmentamaan Jukureiden A-nuoria. Molemmat maalivahdit vaihtuivat; Joni Myllykoski ja Pekka Lahikainen muodostivat Jukurien maalivahti kaksikon. 9 pelaajaa matkasi muualle ja 8 saapui Jukureihin. Pahoja menetyksiä oli muun muassa Tikkanen, Pellinen, Mälkiä, Kanerva ja Sundin. Uusina mukaan lähtivät muun muassa Jussi-Mikko Makkonen, Jesse Uronen, Matti Koistinen, sekä kesken kauden Jokereista Mika Rontti. Jukurien selkeä tavoite kauteen lähdettäessä oli mitalin kirkastaminen hopeasta kultaan.

Jukurit ilmoitti 7.2.2008 Kari Makkosen kahden vuoden jatkosopimuksesta ja ilmoitti, että seuralla on yhtiöittämisprosessi meneillään. Jäähalliin kaivattaisi ravintola- ja aitiotiloja nyt selvitetään mahdollisuutta, että osa rahoituksesta tulisi yksityiseltä sektorilta. [23]

Jukurit joutui tyytymään kolmanteen sijaa runkosarjassa, hävittyään runkosarjan päätösottelu Vantaalla 3–2. Näin Jukurit sai Sportin puolivälieriin vastaansa, mikäli Jukurit olisi voittanut Vantaan, Jukurit olisi sijoittunut toiseksi ja olisi saanut viime aikoina heikosti pelanneen Jokipojat vastaansa. TuTo voitti runkosarjan ylivoimaisesti 105 pisteellä, toiseksi sijoittuneelle KooKoolle pisteitä kertyi 84, kuten myös Jukureille. KooKoo sijoittui kuitenkin Jukurien edelle, sillä heidän maaliero oli 2 maalia Jukureita parempi, eli ei jäänyt toinenkaan sija kauas. Jukureille sarja oli vuoristorataa, voitto- ja tappio putkia. Jukurien puolustus oli hyvä, ja joukkue päästi sarjassa toiseksi vähiten maaleja. Sen sijaan Jukurien ongelmat olivat maalinteossa. Joni Myllykoski pelasi 44 ottelussa ja Pekka Lahikaisen oli tyytyminen yhteen peliin toiseksi viimeisellä kierroksella.

Jukurit voitti puolivälierissä Sportin voitoin 3–2. Ottelusarja oli jo 1–2 vaasalaisille, mutta Jukurit kiri tasoihin ja ohi. Puolivälirien viidennen ottelun ja välierien ensimmäisen ottelun välissä oli vain yksi päivä. Jukureita vastaan asettui viikon huilannut hallitseva mestari Kajaanin Hokki. Hokki voitti kaksi ensimmäistä kohtaamista, mutta Jukurit oli kahdessa seuraavassa parempi. Ratkaisu venyi siis viidenteen otteluun Kajaaniin, jonka Jukurit hävisi 2–6. Näin ollen Jukurit päätyi pronssi-otteluun KooKoota vastaan, jonka se voitti 4–2. Jukurit voitti Mestis-pronssia.

Kausi 2008–2009Muokkaa

Kautta tarkemmin käsittelevä artikkeli: Mikkelin Jukurit kaudella 2008–2009.

Jukurit aloittivat toisen kautensa päävalmentaja Kari Makkosen johdolla. Apulaisvalmentajana jatkoi Pekka Lipiäinen, joka siirtyi kesken kauden päävalmentajaksi. Jukurien tavoitteena tulevaan Mestis -kauteen oli sijoittua neljän parhaan joukkoon runkosarjassa. Pahimmat menetykset Jukurit kokivat, kun maalivahti Joni Myllykoski, sekä kenttäpelaajat Matti Koistinen, Lauri Kinos, Timo Kuuluvainen, Tomi Lindfors ja Jesse Uronen siirtyivät muualle. Antti Laakso ja Petri Lehtonen sen sijaan lopettivat uransa. Uusina mukaan lähtivät muun muassa maalivahti Ari Reunanen, sekä kenttäpelaajat Miikka Lindholm, Sami Kautto, Tommi Lehtonen, sekä kanadalainen Kory Baker ja ranskalainen Nicolas Besch.

Harjoitusottelut menivät Jukureilta kohtalaisesti, mutta alkukausi meni huonosti. Jukurit erotti päävalmentaja Kari Makkosen tehtävistään 13. lokakuuta ollen sarjassa toiseksi viimeisenä. Päävalmentajan paikan otti Pekka Lipiäinen.

Nousu Jääkiekon SM-liigaanMuokkaa

Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelannut Jukurit päätettiin nostaa kaudeksi 2016–2017 SM-sarjaan. Jääkiekon SM-liiga Oy:n lisenssitoimikunta oli hyväksynyt Jukurien liigalisenssihakemuksen. Liigan ja Mestistä hallinnoivan Suomen jääkiekkoliiton välinen sopimus antoi mikkeliläisille mahdollisuuden anoa Liigaan pääsemislisenssiä. Jukurit oli toiminut näin ja täyttänyt samalla lisenssin ehdot. Se todisti, että seuralla oli/on edellytykset menestyä myös korkeimmalla portaalla.[24]

Vuoteen 2016 asti SM-liigan toimitusjohtajana toiminut Kimmo Rannisto korosti, että Jukurien organisaatio osoitti valmiutta ja vahvaa suunnitelmallisuutta liigapaikan eteen. Rannisto toi myös esille mikkeliläisten tarjoaman maantieteellisen kattavuuden sekä yksityiskohtaisen esitelmän Liigan hallitukselle. Hän halusi korostaa, ettei Jukureilta vaadittu urheilullista menestystä vielä ensimmäisten kausien aikana, koska se olisi osoittanut liian haasteelliseksi.[24]

Helmikuussa 2017 Jukureista tuli eurooppalaisten joukkueiden liittouman (engl. EHC Alliance) jäsen.[25]


Kaudesta 2017–2018 alkaenMuokkaa

Kaudella 2021–2022 Jukurit HC Oy:n koko hallitus erosi tammikuun loppupuolella. Jukurit tiedotti, että syynä eroon oli luottamuspula joukkueen pääomistajan ja hallituksen välillä sekä erilainen käsitys seuran johtamismallista. Jukureille oli määrä valita uusi hallitus ylimääräisessä yhtiökokouksessa 16. helmikuuta 2022. Hallituksen eroa pidettiin yllätyksenä ainakin joukkueen menestyksen perusteella, sillä seura oli menestynyt kaudella hyvin.[26]

TunnuksetMuokkaa

Nykyinen joukkueMuokkaa

Jukurit kaudella 2021–2022 n · k · m
Kokoonpano Valmentajat

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Päävalmentaja

Apulaisvalmentajat


Selitykset
  • (C) Kapteeni
  • (A) Varakapteeni

Lähde: Eliteprospects Eliteprospects.
Päivitetty: 3. toukokuuta 2021

JoukkueenjohtoMuokkaa

Tunnettuja pelaajiaMuokkaa

Jäädytetyt pelinumerotMuokkaa

  • #12 Antti Laakso (Nosto suoritettiin 22. marraskuuta 2016 Jukurit–KooKoo -ottelussa Jukureiden ensimmäisellä SM-liigakaudella 2016–2017.)
  • #22 Martti Salminen, 15 kautta pelaajana Jukureiden seurahistorian alusta 1970 kevääseen 1985 saakka. Valmentajana 1988–1991. Paita nostettiin kattoon seuran 40-vuotisjuhlaottelussa Jukurit – KooKoo 17.9.2010
  • #24 Lasse Kanerva (nostettiin Kalevankankaan jäähallin kattoon 26. lokakuuta 2007 Jukurit–Jokipojat -TV-ottelussa.
  • #31 Petri Lehtonen (nostettiin kattoon 22. marraskuuta 2016 Jukurit–KooKoo -ottelussa Jukureiden ensimmäisellä SM-liigakaudella 2016–2017.)
  • Numero 21 ei ole käytössä (liikenneonnettomuudessa kuollut Sami Lehmusmetsä).

NHL-pelaajatMuokkaa

Kasvatit pääsarjatasollaMuokkaa

 
Tero Leinonen oli Jukurien ykkösmaalivahti, kun joukkue voitti Mestiksen mestaruuden vuonna 2001. Tämän jälkeen hänen tiensä aukesi SM-liigaan.


[27]

Mestiksessä palkitutMuokkaa

Kausi Valinta Voittaja
2000–2001 Vuoden valmentaja   Risto Dufva
Ensimmäinen tähdistökentällinen   Pasi Järvinen
Toinen tähdistökentällinen   Lasse Kanerva
Toinen tähdistökentällinen   Tommi Kovanen
Toinen tähdistökentällinen   Tero Leinonen
Toinen tähdistökentällinen   Jani-Matti Loikala
Tehopelaaja
Ensimmäinen tähdistökentällinen
  Jani Väänänen
Fair Play -joukkue Mikkelin Jukurit
2001–2002 Ensimmäinen tähdistökentällinen   Jari Korhonen
Herrasmiespelaaja
Toinen tähdistökentällinen
  Petri Lehtonen
Ensimmäinen tähdistökentällinen   Mikko Liukkonen
Fair Play -joukkue Mikkelin Jukurit
2002–2003 Toinen tähdistökentällinen   Pasi Järvinen
Ensimmäinen tähdistökentällinen   Tommi Kovanen
Tehopelaaja
Toinen tähdistökentällinen
  Antti Laakso
Toinen tähdistökentällinen   Petri Lehtonen
Pudotuspelien arvokkain pelaaja
Toinen tähdistökentällinen
  Tommi Nikkilä
Fair Play -joukkue Mikkelin Jukurit
2003–2004 Ensimmäinen tähdistökentällinen   Petri Lehtonen
Ensimmäinen tähdistökentällinen   Jussi Timonen
Fair Play -joukkue Mikkelin Jukurit
2004–2005 Kultainen kiekko
Paras maalivahti
Toinen tähdistökentällinen
  Mikko Strömberg
Fair Play -joukkue Mikkelin Jukurit
2005–2006 Vuoden valmentaja   Risto Dufva
Toinen tähdistökentällinen   Markku Erholtz
Ensimmäinen tähdistökentällinen   Kalle Kaijomaa
Paras maalivahti
Pudotuspelien paras pelaaja
Toinen tähdistökentällinen
  Jaakko Suomalainen
2007–2008 Fair Play -joukkue Mikkelin Jukurit
2010–2011 Tehopelaaja (Jari Hirsimäki -palkinto)   Markku Flinck
Paras puolustaja (Jari Lippojoki -palkinto)
Ensimmäinen tähdistökentällinen
  Ilkka Kallioinen
Toinen tähdistökentällinen   Olli Korkeavuori
Paras maalintekijä (Kai Nurminen -palkinto)
Ensimmäinen tähdistökentällinen
  Sami Lähteenmäki
Toinen tähdistökentällinen   Kai Tillanen
2011–2012 Paras puolustaja (Jari Lippojoki -palkinto)   Vesa Kulmala
Toinen tähdistökentällinen   Jesper Piitulainen
2012–2013 Paras puolustaja (Jari Lippojoki -palkinto)
Ensimmäinen tähdistökentällinen
  Rony Ahonen
Pudotuspelien arvokkain pelaaja (Håkan Hjerpe -palkinto)   Turo Asplund
Paras maalivahti (Pasi Nurminen -palkinto)
Ensimmäinen tähdistökentällinen
  Andreas Bernard
Ensimmäinen tähdistökentällinen   Pasi Järvinen
Vuoden tulokas (Petri Varis -palkinto)
Toinen tähdistökentällinen
  Mika Partanen
Vuoden valmentaja (Raimo Määttänen -palkinto)   Jarno Pikkarainen
Fair Play -joukkue Mikkelin Jukurit
2013–2014 Veikkauksen Kultainen Kypärä -kilpailun voittaja   Toni Jalo
Fanipalkinto   Jukurit SarvisClub
2014–2015 Pudotuspelien arvokkain pelaaja (Håkan Hjerpe -palkinto)   Anthony Guttig
Paras puolustaja (Jari Lippojoki -palkinto)
Ensimmäinen tähdistökentällinen
  Santeri Lukka
Ensimmäinen tähdistökentällinen   Miikka Männikkö
Tehopelaaja (Jari Hirsimäki -palkinto)   Oula Palve
Vuoden valmentaja (Raimo Määttänen -palkinto)   Antti Pennanen
Toinen tähdistökentällinen   Ronan Quemener
2015–2016 Tehopelaaja (Jari Hirsimäki -palkinto)   Teemu Henritius
Ensimmäinen tähdistökentällinen   Marko Kauppinen
Kultainen kiekko
Paras hyökkääjä (Mika Helkearo -palkinto)
Pistepörssin voittaja (Jouni Rinne -palkinto)
Paras maalintekijä (Kai Nurminen -palkinto)
Ensimmäinen tähdistökentällinen
  Oula Palve
Ensimmäinen tähdistökentällinen   Roope Ranta
Paras puolustaja (Jari Lippojoki -palkinto)
Ensimmäinen tähdistökentällinen
  Teemu Suhonen
Toinen tähdistökentällinen   Jaakko Turtiainen
Herrasmiespelaaja (Waltteri Immonen -palkinto)   Teemu Turunen

Valmentajat 2000-luvullaMuokkaa

MestisMuokkaa

SM-liigaMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. http://mikkelinjaahalli.fi/yhteystiedot/
  2. a b Jukurit HC Oy kauppalehti.fi. Alma Talent Oy. ”Virallinen nimi: Jukurit HC Oy” Viitattu 12.3.2017.
  3. a b JUKURIT HC OY is.fi. Sanoma Media Finland Oy. ”Y-tunnus 2275526-0” Viitattu 12.3.2017.
  4. http://www.jukurit.fi/jukurit/www/fi/jukurit/historia.php
  5. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=16&season=99
  6. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=69&season=100
  7. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=69&season=100&playoff=1 playoffeista/karsinnoista
  8. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=101
  9. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=101&playoff=1
  10. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=102
  11. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=102&playoff=1
  12. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=103
  13. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=103&playoff=1
  14. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=104
  15. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=104&playoff=1
  16. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=107
  17. http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=uutiset&id=6207
  18. http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=uutiset&id=6230
  19. http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=uutiset&id=6563
  20. http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=kolumnit&id=6549
  21. http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=uutiset&id=6604
  22. http://www.sm-liiga.fi/arkisto/uutiset/sm-liigan-viimeinen-ja-jukurit-kohtaavat-karsintaottelusarjassa.html
  23. http://www.jukurit.fi/jukurit/www/fi/ajankohtaista/index.php?we_objectID=4969
  24. a b Mikkelin Jukurit nousee Liigaan! liiga.fi. 10.9.2015. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 12.3.2016.
  25. JUKURIT MUKAAN EUROOPPALAISTEN JOUKKUEIDEN LIITTOUMAAN jukurit.fi. 10.2.2017. Jukurit HC Oy. ”Mikkelin Jukureista tuli perjantaina European Hockey Clubsin jäsen.” Viitattu 12.3.2017.
  26. Teemu Suvinen: SM-liigan sensaatioseurassa kuohuu: koko hallitus erosi! Ilta-Sanomat. 25.1.2022. Viitattu 25.1.2022.
  27. Elite Prospects (englanniksi)
  28. Jukureiden liigavalmentajat julki – Dufva ja Nieminen joukkueen peräsimeen Jatkoaika.com. 19.9.2015. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.9.2015.
  29. Pekka Kangasalustasta Jukureiden uusi päävalmentaja - "Hänellä on tähän tehtävään vaadittavaa intohimoa ja osaamista" Jatkoaika.com. 27.4.2018. Jatkoaika r.y. Viitattu 27.4.2018.
  30. Seppä, Lassi: Pekka Kangasalusta syrjään Jukurien päävalmentajan paikalta − Marko Kauppinen tarttuu ruoriin välittömästi Jatkoaika.com. 6.1.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 17.2.2020.
  31. Seppä, Lassi: Marko Kauppinen on vapautettu Jukurien päävalmentajapestistä Jatkoaika.com. 12.3.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 14.4.2021.
  32. Olli Jokisesta Jukurien liigajoukkueen seuraava päävalmentaja jukurit.fi. 15.2.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 14.4.2021.
  33. Kirja: Janne Viitamies, Mikkelin Jukurit ja Mestis 2001 – ensimmäinen kevät

Aiheesta muuallaMuokkaa