Brunein historia
Brunein sulttaanikunta syntyi 1300-luvulla, ja maa oli laajimmillaan 1500-luvulla, jolloin Brunei hallitsi koko Borneon saarta ja Filippiineihin nykyisin kuuluvaa Sulun saaristoa. Eurooppalaiset tulivat 1600-luvulla Malaijien saaristoon ja Brunei menetti alueitaan hollantilaisille. 1800-luvulle tultaessa Brunei käsitti enää Borneon saaren pohjoisimmat osat, jotka siirtyivät Britannian hallintaan 1800-luvulla. Brittihallinto laajennettiin 1900-luvulla myös Bruneihin, ja maa säilyi brittiläisenä protektoraattina vuoteen 1984 asti, jolloin maalle myönnettiin täysi itsenäisyys.[1][2]
Esihistoria
muokkaaNykyisen Brunein alueen esihistoriasta tiedetään vähän. Alueen väestö koostui malaijeista, jotka saapuivat alueelle 4 000 vuotta sitten.[3][1] Borneon saari oli kuitenkin asuttu jo kauan ennen malaijien saapumista. Varhaisimmat todisteet Borneon ihmisasutuksesta ovat 20 000–40 000 vuotta vanhoja.[4][5] 500-luvulta lähtien kiinalaisia kauppiaita rantautui Borneon saaren luonnonsatamiin. Alue oli keskeisellä kauppareitillä ja toimi välietappina kiinalaisille kauppiaille, jotka olivat matkalla muualle Kaakkois-Aasiaan tai Molukkien maustesaarille.[6][1][7]
Brunein synty ja varhaiset vaiheet
muokkaa1200-luvulta lähtien Borneo kuului nykyisen Indonesian aluetta hallinneen Majapahitin hindulais-buddhalaiseen kuningaskuntaan. Majapahitin valtakunta alkoi 1300-luvulla heikentyä ja samoihin aikoihin Borneolla perustettiin Brunein sulttaanikunta. 1300-luvulla perustettu Brunei on yksi Malaijien saariston vanhimmista sulttaanikunnista.[8][7][9]
Malakan sulttaanikunta oli Malaijien saariston merkittävin valtio 1400-luvulla ja sen vaikutus ulottui myös Borneon saarelle asti. Malakasta käsin alueelle levisi myös islam ja Brunein sulttaani kääntyi islaminuskoon 1500-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.[10][8] On kuitenkin epäilty, että muslimisulttaanit ovat olleet vallassa jo vuodesta 1360.[7]
.png)
Portugalilaiset valloittivat Malakan sulttaanikunnan vuonna 1511, minkä jälkeen Brunein vaikutus alueella kasvoi. Brunei veti puoleensa kauppiaita Kiinasta ja muualta Malaijien saaristosta. Brunei hallitsi 1500-luvulla lähes koko Borneon saarta ja Sulun saaristoa, joka nykyisin kuuluu Filippiineihin. Tuolla ajanjaksolla Brunein pinta-ala oli laajimmillaan.[1][9][7] 1500-luvun lopulla Brunein väkiluku oli lähes 50 000. Väkiluvun lisääntyessä Brunei oli myös vaurastunut. Ensimmäinen Bruneissa käynyt eurooppalainen oli Fernão de Magalhães, joka saapui alueelle 1521. Espanjaan palattuaan Magalhães kertoi Brunein suurista rikkauksista ja kultaan ja silkkiin pukeutuneesta hoviväestä.[7]
Espanjalaiset valloittivat nykyisen Filippiinien alueen 1565. Filippiinien nykyisestä pääkaupungista Manilasta espanjalaiset tekivät kaupan keskuksen, ja kaupungista käsin levitettiin myös kristinuskoa. Kristinusko ei kuitenkaan levinnyt nykyisen Filippiinien alueen eteläisiin osiin, koska alue oli vahvasti islamilaisen Brunein hallinnassa. Espanjalaiset näkivät Brunein uhkana kristinuskon leviämiselle, minkä takia he halusivat kukistaa Brunein. Vuonna 1573 Espanjan valtuuskunta lähetettiin Bruneihin. Espanjalaiset tarjosivat Brunein sulttaanille Espanjan suojelua, lisäksi espanjalaiset halusivat tuoda Bruneihin kristittyjä lähetyssaarnaajia, jotta sinne voitaisiin levittää kristinuskoa. Käytännössä espanjalaiset halusivat liittää Brunein imperiumiinsa. Brunein sulttaani Saiful Rijal ei hyväksynyt espanjalaisten kohtuutonta ehdotusta.[11][12][7]
Huhtikuussa 1578 Espanja julisti sodan Bruneita vastaan.[11] Francisco de Sanden johtamat Espanjan joukot hyökkäsivät Brunein pääkaupunkiin Kota Batuun. Espanjalaiset ryöstivät muun muassa palatsin, ja pääkaupungin moskeijan ja muita arvokkaita kohteita. Sulttaani ja monet asukkaat pakenivat espanjalaisia pääkaupungista. Espanjalaiset eivät kuitenkaan viipyneet Bruneissa kauan; espanjalaisiin iski joko punatauti- tai koleraepidemia, mikä pakotti heidät lähtemään takaisin Manilaan jo saman vuoden kesäkuussa.[11][12][7]
Maan kutistuminen
muokkaa_by_Francis_Grant.jpg)
Brunein valtaa alueella nousi 1600-luvulla uhkaamaan Sulun sulttaanikunta, joka oli aikaisemmin ollut Brunein vasallivaltiona. Brunei ajautui 1660-luvulla vallanperimyskiistaan, ja tuettuaan sodan voittanutta osapuolta Sulu sai oikeudet hallita Sulun saariston lisäksi nykyisen Itä-Malesian Sabahin osavaltioon kuuluvia alueita.[11][13][7] Alueluovutukset käsittivät kolmanneksen Brunein pinta-alasta.[7]
1600-luvulta lähtien Brunei menetti valtaansa Borneolla myös hollantilaisille. Borneon saaren eteläiset osat olivat syrjäisiä Brunein valtakeskukseen nähden, ja 1700-luvulle tultaessa Alankomaiden Itä-Intian kauppakomppanian hallitsemat alueet käsittivät käytännössä koko Malaijien saariston, mukaan lukien Borneon saaren eteläosat. Borneon saaren pohjoisosat olivat Brunein hallinnassa 1800-luvulle asti.[1][3]
Brunein jäljellä olevaa aluetta häiritsi merirosvous. Alueella oli merirosvojen tukikohtia, jotka häiritsivät Brunein lisäksi 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa alueelle saapuneita brittejä.[1] Vuonna 1838 brittiläinen seikkailija James Brooke lähti Borneolle aikeenaan lopettaa merirosvous ja Brunein eliitin kauppamonopolit. Brooke yritti saada Britannian hallituksen kiinnostumaan Borneon pohjoisista osista ja alueiden ottamisesta maan hallintaan. Vuonna 1841 Brunein hallitsemassa Sarawakissa nousi kapinoita sulttaania vastaan. Brunein sulttaani liittoutui Brooken kanssa, ja Brooken johdolla kapina tukahdutettiin. Vastapalvelukseksi Brunein sulttaani Omar teki Brookesta Kuchingin radžain ja antoi tämän hallintaan palan nykyisestä Sarawakin alueesta. Myöhemmin aluetta laajennettiin ja Brooken hallitsema alue käsitti nykyisen Malesian osavaltio Sarawakin. Brooken tittelistä tehtiin perinnöllinen, ja Brooken suku hallitsi aluetta valkoisina rajaheina.[1][14][9] Kuching oli Brooken hallintokauden alkaessa pieni bambuista kyhätty kylä. Brooke jatkoi alueella taistelua merirosvousta vastaan, kesytti pääkallonmetsästäjät ja alkoi kantaa kansalta veroa.[15]
Brittivallan aikakausi
muokkaaBritannia ei kiinnostunut vielä 1840-luvulla Sarawakin liittämisestä hallintaansa, mutta Brunein hallitsema Labuanin saari liitettiin vuonna 1846 hiilenlastausasemaksi brittihallinnon alaisuuteen.[14][16][17] 1880-luvulla britit ottivat myös Brooken suvun hallitseman Sarawakin suojelukseensa, syynä oli muiden siirtomaavaltojen kasvanut valta alueella. Etenkin Saksan keisarikunnan vallan kasvaminen huolestutti brittejä, ja heikon Brunein hallitsemat alueet olivat alttiita ulkopuolisille uhille.[18] Britit päättivät ratkaista asian ottamalla alueen Pohjois-Borneon kauppakomppanian haltuun. Kauppakomppania neuvotteli Sulun ja Brunein sulttaanien kanssa alueluovutuksista Borneon saaren pohjoisimmissa osassa, ja vuonna 1881 se sai määräysvallan alueella, josta muodostettiin Pohjois-Borneo.[18][16]
Pohjois-Borneon alueluovutuksen jälkeen Brunei oli kutistunut nykyiseen kokoonsa. Brittiläiset estivät Brunein sulttaanikunnan täydellisen häviämisen vuonna 1888 tekemällä Brunein kanssa suojelusopimuksen, joka tehtiin myös Sarawakin ja Pohjois-Borneon kanssa. Bruneista muodostui näin Britannian protektoraatti.[19][18] Vuonna 1906 brittiläiset toivat Brunein hallintoon oman edustajistonsa, joka toimi itsevaltaisen sulttaanin neuvonantajana ulkopoliittisissa asioissa. Brunein sisäisiin asioihin britit eivät puuttuneet.[18][3][15] Korvauksen menetetyistä alueistaan Brunei sai vuonna 1929, kun Seriasta löytyi öljyä. Öljyn löytyminen teki Brunein sulttaaneista maailman rikkaimpia miehiä.[3][18]
Toisessa maailmansodassa japanilaiset hyökkäsivät Bruneihin. Japanin joukot nousivat maihin Kuala Belaitissa 6. joulukuuta 1941, ja kuudessa päivässä Japani oli miehittänyt koko Brunein. Britit olivat sidoksissa Euroopassa käytyyn sotaan eivätkä puolustaneet Bruneita sopimuksesta huolimatta. Borneon taisteluiden jälkeen Japani miehitti koko saaren.[20][21] Japanilaiset uudistivat Brunein hallintoa ja liittivät Bruneihin joitakin brittien hallinnassa olleita alueita. Japanilaisilla ei ollut pyrkimystä hallita Brunein sisämaata, ja he pitivät hallinnassaan vain rannikkoalueita ja jokisuistoja. Japanilaiset myös yrittivät saada Brunein öljykenttiä jälleen toimintaan, ja öljyntuotanto kasvoi puoleen siitä mitä se oli ennen sotaa.[20]
Kesäkuussa vuonna 1945 liittoutuneet aloittivat Operaatio oboen Borneon vapauttamiseksi japanilaismiehityksestä. Kolme päivää kestäneiden pommitusten aikana Brunei Town kärsi suuria tuhoja. Operaatio päättyi liittoutuneiden voittoon ja Japani vetäytyi Borneolta.[20] Lopullisesti Japani vetäytyi Kaakkois-Aasiasta elokuussa 1945 Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten jälkeen.[21]
Sodan päätyttyä Brunei palasi Britannian protektoraatiksi. Vuonna 1959 Brunei sai oman itsehallinnon ja perustuslain, mutta Britannia huolehti edelleen maan ulkopolitiikasta ja turvallisuudesta. Perustuslaissa muodostettiin myös lakiasäätävä neuvosto, jota kontrolloi Brunein kansanpuolue.[22][23][15] Kansanpuoluetta johti A. M. Azahari, jonka tavoitteena oli muodostaa Suur-Brunei ja palauttaa hallintaan koko Borneon saari, mukaan lukien brittien hallitsema Pohjois-Borneo ja Brooken dynastian hallitsema Sarawak, mikä olisi palauttanut Bruneille alueet joita maa hallitsi 1500-luvulla.[23][24][15] Azahari sai tukea Indonesiasta ja Filippiineiltä, sillä maiden johtajat pitivät Brunein laajentumista pienempänä pahana kuin Malaijan laajentumista.[15] Azahari ei kuitenkaan saanut tukea Brunein sulttaanilta ja kansanpuolueen vaikutuksesta Bruneissa syttyi vuonna 1962 kapina maan itsevaltaista sulttaania vastaan. Kansanpuolueen tavoitteena oli täysi aluelaajentumisten lisäksi saada maahan täysi demokratia.[23][24][15]
Kapinallisten johtama Pohjois-Borneon vapautusarmeija sai apua Indonesialta, joka kapinoi eurooppalaisten valtaa vastaan Malaijien saaristossa. Kapina oli laaja, mutta se oli huonosti organisoitu. Singaporesta tulleet brittiläiset gurkhajoukot nujersivat kapinan nopeasti. Kapinajohtaja Azahari pakeni Filippiineille. Brunein kapina kukistettiin, mutta se toimi alkusysäyksenä Indonesian ja Malesian väliselle konfrontaatiolle.[3][24][25][15] Kapinan kukistuttua Brunein orastavasta demokratiasta luovuttiin ja maan varojen hallinta siirrettiin takaisin sulttaanille.[23]
Vuonna 1963 Brunein naapurimaat liittyivät Malesian liittovaltioon, mutta Brunei ei halunnut liittyä Malesiaan, sillä varakas maa ei halunnut jakaa öljytuloista syntynyttä vaurautta muiden kanssa. Bruneissa pelättiin myös, että öljykenttien hallinta ei enää Malesiaan liittymisen jälkeen olisi pysynyt Brunein vallanpitäjien hallussa. Bruneita hallinnut Britannia olisi toivonut maan liittyvän Malesian liittovaltioon, mutta Brunei säilyi edelleen Britannian siirtomaana.[9][22][23] Maiden vuonna 1971 solmimalla sopimuksella Britannia huolehti edelleen maan ulkopolitiikasta ja sulttaani hallitsi maan sisäisiä asioita. Brunein säilyminen brittihallinnon alaisuudessa sai kuitenkin arvostelua muilta Kaakkois-Aasian mailta ja YK:lta.[23]
Itsenäisyys
muokkaa
Ulkopuolinen painostus johti lopulta Brunein itsenäistymiseen vuonna 1984. Britannian ja Brunein välinen puolustussopimus pysyi kuitenkin edelleen voimassa. Poliittinen valta jäi edelleen maan sulttaanin itsevaltaisen otteen alle.[23] Samana vuonna Brunei liittyi ASEAN-maihin ja YK:iin.[11] Itsenäistymisen alkuvuosina poliittisten puolueiden perustaminen laillistettiin, mutta jo vuonna 1988 ne taas kiellettiin.[19][11] Bruneissa öljyn tuoma vauraus on pitänyt kansan tyytyväisenä, eikä demokratia ole saanut jalansijaa maassa.[23] Bruneissa maan hallitus takaa kansalaisille ilmaisen terveydenhuollon, koulutuksen ja täystyöllisyyden. Kaikki rahoitetaan valtion öljytuloilla, eikä maassa ole ollenkaan tuloverotusta. Öljytulojen ansiosta Brunei on noussut Kaakkois-Aasian vauraimmaksi valtioksi.[1][23][26]
Öljytuloista nauttii eritoten maan hallitsevan sulttaanin lähipiiri. Vuonna 2000 syntyi hoviskandaali, koska sulttaani Hassanal Bolkiahin veljeä prinssi Jefri Bolkiahia syytettiin valtion varojen tuhlailusta. Hänen sanottiin käyttäneen 2,7 miljardia Yhdysvaltojen dollaria maan rahastojen omaisuutta ylelliseen elämään kymmenen vuoden aikana. Sulttaani oli erottanut veljensä tämän arvoasemista jo vuonna 1998 ja nimennyt oman poikansa kruununperijäksi. Vuonna 2008 maan korkein oikeus määräsi Jefrin palauttamaan miljardeja dollareita valtiolle väärinkäytösten vuoksi.[19][26]
Vuonna 2004 parlamentti kokoontui ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Siinä on 21 sulttaanin nimeämää jäsentä. Perustuslakia muutettiin siten, että seuraavat kansanedustajat valitaan vaaleilla, mutta sulttaani ei ole ilmoittanut vaalipäivää.[19] Maan öljytulojen on arvioitu loppuvan 20 vuoden kuluessa, mikä on saanut Brunein valtaapitävän eliitin miettimään maan öljynjälkeistä tulevaisuutta.[27] Länsimaat ovat olleet huolissaan Brunein kehityksestä ja maan paluusta keskiaikaan, sillä vuonna 2014 maan sulttaani ilmoitti ottavansä käyttöön islamilaisen šaria-lain ankarat rangaistukset.[28][29]
Lähteet
muokkaa- Barwise, J.M; White, N.J.: Matkaopas historiaan, Kaakkois-Aasia. Suomentanut Toppi, Anne. Suomi: Oy UNIpress Ab, 2002. ISBN 951-579-212-6
- Wissen Media Verlag GmbH Gütersloh/München: Maailmalla Aasia, s. 106–107. Saksa: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33474-41
- Heikkilä-Horn, Marja-Leena & Miettinen, Jukka O.: Kaakkois-Aasia. Historia ja kulttuurit. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h Kiljunen, Kimmo: MMM Valtiot ja liput, s. 372–373. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18177-7 (suomeksi)
- ↑ Kari Risto: Maailman valtiot, s. 55–56. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2921-7
- ↑ a b c d e Brunei Darussalam : History thecommonwealth.org. Arkistoitu 21.10.2014. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
- ↑ History of the Great Cave of Niah abc.net.au. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Barwise & White, s.30–35
- ↑ Brunei infoplease.com. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Barwise & White, s.123–124
- ↑ a b Barwise & White, s.78–83
- ↑ a b c d Maailmalla s.116–117
- ↑ Sultan-Sultan Brunei history-centre.gov.bn. Arkistoitu 8.10.2010. Viitattu 27.10.2014. (malaijiksi)
- ↑ a b c d e f Brunei timeline worldatlas.com. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Yunos, Rozan: The day the Armada challenged Brunei 11.5.2008. Bandar Seri Begawan: The Brunei Times. Arkistoitu 27.10.2014. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Yunos, Rozan: Civil war wrecks chaos in the country 24.8.2008. Bandar Seri Begawan: The Brunei Times. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Barwise & White, s.146–147
- ↑ a b c d e f g Heikkilä-Horn, s.351–352
- ↑ a b Yunos, Rozan: How Brunei lost its northern province 21.9.2008. Bandar Seri Begawan: The Brunei Times. Arkistoitu 23.5.2014. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Brunei History vtaide.com. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Barwise & White, s.148–149
- ↑ a b c d Brunei profile bbc.com. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Yunos, Rozan: Brunei under the Japanese occupation 29.6.2008. Bandar Seri Begawan: The Brunei Times. Arkistoitu 18.10.2016. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Barwise & White, s.184–190
- ↑ a b Barwise & White, s.219–221
- ↑ a b c d e f g h i Barwise & White, s.251–252
- ↑ a b c The Brunei Revolt (1962–1963) 20.4.2014. gbstamp.co.uk. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Borneo – The Brunei Revolt and Confrontation with Indonesia gurkhabde.com. Arkistoitu 19.10.2014. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Heikkilä-Horn, s.355–356
- ↑ Brunei pohtii öljynjälkeistä tulevaisuutta 14.11.2007. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 27.10.2014. Viitattu 27.10.2014.
- ↑ Brunei ottaa käyttöön sharia-lain kovat rangaistukset 30.4.2014. Yle. Viitattu 27.10.2014.
- ↑ Three reasons Brunei is introducing Sharia 27.10.2014. lowyinterpreter.org. Viitattu 27.9.2014. (englanniksi)
