Aleksanterinkatu (Helsinki)

katu Helsingissä

Aleksanterinkatu (ruots. Alexandersgatan, lempinimeltään Aleksi) on katu Kluuvin ja Kruununhaan kaupunginosissa Helsingin keskustassa. Se halkoo kaupungin liikekeskustaa itä–länsisuunnassa alkaen Katajanokan kanavan rannalta Päävartion takaa Meritullintorilta ja päättyen Kolmen sepän aukiolla Mannerheimintiehen.

Aleksanterinkatu
Alexandersgatan
Aleksanterinkatu on joukkoliikennekatu, jolla liikennöivät vain raitiovaunut ja taksit.
Aleksanterinkatu on joukkoliikennekatu, jolla liikennöivät vain raitiovaunut ja taksit.
Kaupunki Helsinki
Tieluokka katu
Alkupiste Kolmen sepän aukio, Kluuvi
Päätepiste Meritullintori, Kruununhaka
Katso myös Aleksanterinkatu (Helsinki) Commonsissa

Katu on ollut Suomen virallinen joulukatu vuodesta 1949 lähtien. Kadun yläpuolelle sijoitetut jouluvalaisinnauhat ovat nykyisin käytössä Unioninkadun ja Kolmen sepän aukion välisellä osalla Aleksanterinkatua vuosittain marraskuun loppupuolelta loppiaiseen saakka.

Historia

muokkaa
 
Aleksanterinkatu noin vuonna 1900.
 
Henkilöautoliikennettä vuonna 1971.

Aleksanterinkatu on Helsingin historiallinen pääkatu, jonka itäosa tunnettiin Ruotsin vallan aikana vaihtelevasti nimellä Suurkatu (Storgatan) ja Suuri pitkäkatu (Stora långa gatan). 1800-luvun alkupuolella käytettiin nimiä Kuninkaankatu (Kungsgatan), Pitkäkatu (Långa gatan), Uudenmaankatu (Nylandsgatan), Rauhankatu (Fredsgatan) ja Suuri Rauhankatu (Stora Fredsgatan). Nykyisen nimensä Alexandersgatan se sai vuonna 1833 keisari Aleksanteri I:n mukaan, ja suomenkielistä nimeä alettiin käyttää vuonna 1866.[1] Samoihin aikoihin katua jatkettiin täytetyn Kluuvin­lahden poikki länteen nykyiseen pituuteensa. Kluuvinlahden entiset rantaviivat on nykyisin merkitty kadun poikki kulkevilla messinkilaatoilla Tuula Närhisen taideteoksessa Kluuvinlahden fossiilit.

Raitiovaunut ovat kulkeneet Aleksanterinkadulla Helsingin raitioliikenteen alusta lähtien. Toinen Helsingin ensimmäisistä 1890 rakennetuista hevosvetoisista raitiolinjoista kulki Aleksanterinkatua pitkin.[2] Katu oli aikoinaan varsin vilkasliikenteinen. Niinpä Helsingin ensimmäiset liikennevalotkin kytkettiin toimimaan Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulmaan ennen Helsingin olympialaisia 5. lokakuuta 1951. 1980-luvulla Aleksanterinkadun länsiosa kuitenkin muutettiin joukkoliikennekaduksi, jolla sallitaan raitiovaunuliikenteen lisäksi vain huolto- ja taksiliikenne. Tässä vaiheessa jalkakäytäviä levennettiin tuntuvasti. Kun Mikonkatu myöhemmin muutettiin kävelykaduksi, nämä Helsingin ensimmäiset liikennevalot poistettiin.[3]

 
Aleksanterinkadulla on vilkas raitioliikenne.

Kävelykatusuunnitelma

muokkaa
 
Aleksanterinkadun jouluvalaistus.

Arkkitehti Jorma Mänty esitteli suunnitelmansa Aleksanterinkadun muuttamisesta jalankulkukaduksi Helsinki-seuran järjestämässä tilaisuudessa vuonna 1967.[4] Tämän jälkeen erityisesti Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö r.y. ajoi kadun muuttamista kävelykaduksi. Aleksanterinkadulla suoritettiin kävelykatukokeilu 12. kesäkuuta – 12. lokakuuta 1970 Mannerheimintien ja Unioninkadun välisellä osuudella. Kokeilua jatkettiin 13. lokakuuta 1970 – 8. tammikuuta 1971 Mannerheimintien ja Fabianinkadun välisellä osuudella. Tällöin katu oli suljettuna yleiseltä ajoneuvoliikenteeltä. Huolto- ja tavaraliikenne sekä raitioliikenne sen sijaan sallittiin kadulla.[5]

Aleksanterinkadun kävely-ystävällisyyttä parannettiin Kolmen sepän aukion rakentamisella siirtämällä ajokaista Kolmen sepän patsaan ja Stockmannin väliin vuonna 1980.[6] Aleksanterinkadusta ei koskaan tullut kävelykatua, mutta sen jalkakäytävät levennettiin vuosina 19821986.[7]

Poikkikadut idästä länteen

muokkaa

Aleksanterinkatu päättyy Kolmen sepän aukiolle, jonka keskellä on Kolmen sepän patsas (Felix Nylund, 1932). Aukion etelälaidassa on Stockmannin tavaratalo (Sigurd Frosterus, 1930), pohjoislaidassa Vanha ylioppilastalo (Hampus Dalström, 1870) sekä Tallbergin liiketalo (Elia Heikel, Stefan Michailow, 1899).

Aukiot ja huomattavat rakennukset idästä länteen

muokkaa
 
Kauppakeskus Kluuvi

Aleksanterinkadun varrella on runsaasti huomattavia historiallisia rakennuksia, aukioita ja muistomerkkejä.

Katu alkaa Pohjoisrannasta Päävartion (Carl Ludvig Engel, 1834) takaa. Sitä vastapäätä kadun pohjoispuolella on kantakaupungin toiseksi vanhin rakennus, Vanha tulli- ja pakkahuone (1765). Talo on vinossa muihin rakennuksiin nähden, koska se oli ainoa valmistunut osa Augustin Ehrensvärdin suunnittelemasta Helsingin puolustuslinjasta, jonka oli tarkoitus koostua kaupunkia kiertävästä muurista ja siihen sovitetuista rakennuksista.

Tulli- ja pakkahuoneen jälkeen Aleksanterinkadun pohjoispuolella, Mariankadun ja Ritarikadun välissä on Ritaripuistikko ja uusgoottilainen Ritarihuone (Georg Theodor von Chiewitz, 1862), jossa aatelissääty kokoontui säätyvaltiopäivien aikana. Sen jälkeen Ritarikadun ja Snellmaninkadun välissä on Valtioneuvoston linna (Carl Ludvig Engel, 1822), jossa toimivat pääministerin kanslia ja valtiovarainministeriö. Snellmaninkadulta Unioninkadulle Aleksanterinkatu kulkee pitkin Senaatintorin eteläreunaa, ja myös Valtioneuvoston linnan pääjulkisivu on torin puolella. Torin pohjoisreunassa on Helsingin tuomiokirkko (Carl Ludvig Engel, 1852), ja sen keskellä on keisari Aleksanteri II:n patsas (Walter Runeberg, 1894). Kadun eteläpuolella on vanhoja 1700-luvun kauppiastaloja, joita on modernisoitu eri tarkoituksiin: Helsingin kaupunginjohtajan virka-asuntona toimiva Brummerin talo, kantakaupungin vanhin rakennus Sederholmin talo (1757), jossa on kaupunginmuseon näyttelytiloja, Vanha raatihuone sekä Kiseleffin talo, jossa Stockmannin tavaratalo toimi 1930-luvulle asti.

Vilkas liikekatu

muokkaa
 
Aleksanterinkatu on Helsingin vilkkain liikekatu.

Aleksanterinkadun osuus Senaatintorilta Mannerheimintielle on Helsingin vilkkain liikekatu. Toria sivuavan Unioninkadun sekä Fabianinkadun välissä on kadun pohjoispuolella Helsingin yliopiston päärakennus (C. L. Engel 1832 – J. S. Sirén 1937), jonka pääjulkisivu on Senaatintorin puolella. Kadun eteläpuolella samalla kohdalla on entinen Suomen Yhdyspankin pääkonttori (1936), jossa nykyään toimii sen seuraaja, Nordea-pankki. Kluuvikadun kulmassa kadun pohjoispuolella on entinen Elannon tavaratalo, nykyinen kauppakeskus Kluuvi. Mikonkadun kulmassa on vastakkain kaksi huomattavaa liikerakennusta: pohjoiskulmassa tavaratalo Aleksi 13:n rakennus eli niin sanottu Lundqvistin liiketalo (Selim A. Lindqvist, 1900), joka edustaa englantilaistyylistä tiiliarkkitehtuuria, eteläkulmassa vakuutusyhtiö Pohjolan toimitalo (Gesellius-Lindgren-Saarinen, 1906), joka on kansallisromanttisen arkkitehtuurimme helmiin kuuluva, Hilda Flodinin kiviveistoksilla koristeltu graniittilinna. Myös Helsingin World Trade Center -rakennus on kyseisellä kadulla.

Kulttuurissa

muokkaa
 
Oscar Kleineh: Aleksanterinkatu ylioppilastalon aukiolta nähtynä, maalaus vuosisadanvaihteesta.

Aleksanterinkadulla on oma ruutu suomenkielisessä Monopoly-lautapelissä.

Aleksanterinkatu on tapahtumaympäristönä Helsingin Sanomien pitkäaikaisen pilapiirtäjän Kari Suomalaisen tunnetuimpiin kuuluvassa piirroksessa Joulukatu vuodelta 1954. Piirroksessa jouluisessa ihmisvilinässä pakettejaan kantavat ohikulkijat eivät kiinnitä huomiotaan joulun kuokkavieraaseen, porraskäytävässä seisovaan Jeesukseen.[8]

Aleksanterinkadun ja lähistön julkiset taideteokset

muokkaa

Aleksanterinkadun ja Senaatintorin julkiset taideteokset lännestä itään

Näytä koordinaatit OSM-kartalla
Vie koordinaatit GeoJSON-muodossa
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Robert Stigell, Ilmarinen 1888 Robert Stigell, Väinämöinen, 1888 Walter Runeberg, Kleobis ja Biton, 1878 Felix Nylund, Kolme seppää, 1932 Tuula Närhinen, Kluuvinlahden fossiilit, 2003 Hilda Flodin, Vuolukivinaamiot, 1901 Robert Stigell, Kehruu ja metsästys, 1900 Aimo Tukiainen, Kuluttajaperhe, 1950 Felix Nylund, Wuorion talon julkisivuveistokset, 1928 Walter Runeberg ja Johannes Takanen, Aleksanteri II, 1894
60.169°N, 24.9404°E 60.1689°N, 24.9407°E 60.1689°N, 24.9406°E 60.1687°N, 24.9409°E 60.1689°N, 24.9452°E 60.1688°N, 24.946°E 60.169°N, 24.946°E 60.1691°N, 24.9477°E 60.1685°N, 24.9509°E 60.1696°N, 24.9523°E

Rakennuksia

muokkaa
Tämä lista on luotu Wikidatassa olevaa dataa käyttämällä ja sitä päivittää määräajoin botti.
Listan sisälle tehdyt muokkaukset poistetaan seuraavassa päivityksessä!

Lähteet

muokkaa
  1. Helminen, Martti & Hietala, Marjatta: Aleksanterinkadun historiaa 1.3.2024. Helsingin kaupunki. Viitattu 2.7.2024.
  2. Hevosraitiotielinjat 1890–1901, 1913–1917 www.raitio.org. Suomen Raitiotieseura ry. Viitattu 7.11.2022.
  3. Helsingin kaupungin liikenteenohjauskeskus (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. "Arkkitehti Jorma Mänty: Aleksin kävelykatumuutos kokonaissuunnitelman osaksi." Helsingin Sanomat. 19.5.1967.
  5. Lehtonen, Heikki&Wegelius Ville (toim.): Aleksanterinkadun Kävelykatukokeilu 12.6.1970-8.1.1971. Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirasto.
  6. Uusittu Kolmensepänaukio Helsingin jalankulkukeskus. Suomen Sosialidemokraatti. 5.11.1980.
  7. Heikkilä, Mikko & Karppinen, Seppo & Santasalo, Tuomas.: Suomalaisia kävelykeskustoja.. Ympäristöministeriö.
  8. Seppo Porvali: Kari – tasavallan hovinarri, s. 61–62. Helsinki: Kustannus Oy Revontuli, 1999. ISBN 952-5170-10-1.
  9. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km003y7a
  10. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km003y7a. Tieto on haettu Wikidatasta.
  11. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:000007vh
  12. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:000007vh. Tieto on haettu Wikidatasta.
  13. https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/rapea/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=201568
  14. https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/rapea/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=201568. Tieto on haettu Wikidatasta.
  15. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km003ya4
  16. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km003ya4. Tieto on haettu Wikidatasta.
  17. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km003xwv
  18. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km003xwv. Tieto on haettu Wikidatasta.
  19. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km003xx5
  20. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km003xx5. Tieto on haettu Wikidatasta.
  21. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:000007w6
  22. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:000007w6. Tieto on haettu Wikidatasta.
  23. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km003y4e
  24. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km003y4e. Tieto on haettu Wikidatasta.
  25. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km0021mh
  26. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km0021mh. Tieto on haettu Wikidatasta.
  27. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:000005nv
  28. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:000005nv. Tieto on haettu Wikidatasta.
  29. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km003ycn
  30. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km003ycn. Tieto on haettu Wikidatasta.

Aiheesta muualla

muokkaa