Avaa päävalikko

Unioninkatu

katu Helsingissä
Unioninkatu Senaatintorilta pohjoiseen. Vasemmalla Helsingin yliopiston päärakennus ja Kansalliskirjasto, oikealla Tuomiokirkon kellotapuli ja Pyhän Kolminaisuuden kirkon torni. Kadun päässä Kallion kirkon torni.
Unioninkatu Senaatintorilta etelään. Oikealla Helsingin yliopiston päärakennus ja Nordean pääkonttori, vasemmalla Kiseleffin talo, kadun päässä tähtitorni.
Unioninkatu nähtynä Kaisaniemen liikenneympyrästä etelään. Vasemmalla Vanha klinikka, oikealla Varsapuiston takana Metsätalo.
Unioninkadun pohjoispäätä nähtynä Kaisaniemen liikenneympyrästä kohti Kallion kirkkoa. Vasemmalla Kaisaniemen puisto ja Kasvitieteellinen puutarha.

Unioninkatu (ruots. Unionsgatan) on Helsingin vanhan keskustan keskeisimpiä katuja. Se ulottuu Tähtitorninmäeltä Pitkällesillalle ja on noin 1,5 kilometrin pituinen. Sen eteläosa Esplanadille saakka sijaitsee Kaartinkaupungissa, pohjoisosa taas on Kruununhaan ja Kluuvin rajana.

Unioninkadun suorana jatkeena etelässä on lyhyt, Helsingin yliopiston Observatorion eli tähtitornin portille johtava Kopernikuksentie. Pitkänsillan pohjoispuolella Unioninkadun suorana jatkeena on Siltasaarenkatu, joka johtaa Kallion kirkolle. Yhdessä nämä kolme katua muodostavat 2,5 kilometrin pituisena Helsingin kantakaupungin pisimmän suoran katulinjan, niin sanotun Unioninakselin.

Unioninkadun eteläpään varrella Tähtitorninmäen puiston reunassa ovat Saksalainen kirkko ja Helsingin ruotsalainen normaalilyseo.

Helsingin Kauppatori rajoittuu länsipäässään Unioninkatuun, joka erottaa sen Esplanadin puistosta. Hieman pohjoisempana Unioninkatu kulkee myös Senaatintorin länsireunaa pitkin, jossa sen varrella on Helsingin yliopiston päärakennus. Senaatintorin ja Kaisaniemen liikenneympyrän välisellä osuudella Unioninkadun varrella on ainoastaan julkisia rakennuksia, josta valtaosa on Carl Ludvig Engelin suunnittelemia. Välittömästi torin pohjoispuolella Unioninkadun varrella ovat vastakkaisilla puolilla Kansalliskirjasto ja Helsingin tuomiokirkko, jonka varsinainen pääovi on sekin Unioninkadun, ei siis Senaatintorin puolella. Tuomiokirkon pohjoispuolella on ortodoksinen Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Sen jälkeen Unioninkadun molemmilla puolilla on entisiä sairaalarakennuksia, jotka (muun muassa Topelia) ovat nykyisin yliopiston käytössä ja muodostavat osan Helsingin yliopiston keskustakampusta. Myös Metsätalo on Unioninkadun varrella.

Unioninkadun pohjoispää Kaisaniemen liikenneympyrästä Pitkällesillalle on vilkas liikenneväylä ja muodostaa yhdessä Kaisaniemenkadun sekä Siltasaarenkadun eteläosan kanssa osan Hakaniemeen ja edelleen Hämeentielle johtavaa väylää. Sitä pitkin kulkevat useat raitiolinjat sekä kaikki Rautatientorilta Helsingin pohjois- ja koillisosiin ja Itä-Vantaalle johtavat bussilinjat. Tämä osa Unioninkatua on leveämpi kuin kadun muut osat. Tällä kohdalla Unioninkadulta on myös pääportti Helsingin yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan.

Raitiolinja 2 kulkee Unioninkatua pitkin myös Senaatintorilta Kauppatorille. Tämä osa katua on kuitenkin yksisuuntainen, ja päinvastaiseen suuntaan ne kulkevat idempänä sijaitsevaa kapeaa Katariinankatua pitkin.

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

 
Eugen Hoffers, Ulrikaporinvuorelta eli Tähtitorninvuorelta) pohjoiseen, vasemmalla Unioninkatu, keskellä Saksalainen kirkko, 1867. Helsingin kaupunginmuseo.

Unioninkadun keskiosa, suunnilleen nykyisen Kauppatorin ja Senaatintorin välillä, oli olemassa jo 1600-luvulla sen jälkeen, kun Helsinki oli siirretty Vironniemelle. Sen nimenä oli tuolloin Västra Kyrkogatan (Läntinen Kirkkokatu), koska se kulki silloisen kirkon, myöhemmin Ulrika Eleonoran kirkon ohi. Tuolloinen keskustasta pohjoiseen, nykyiselle Hämeentielle johtanut katu sijaitsi kuitenkin idempänä, osittain nykyisen Snellmaninkadun paikalla ja oli mutkitteleva.

Kun Johan Albrecht Ehrenström vuonna 1812 laati Suomen pääkaupungiksi määrätylle Helsingille uuden asemakaavan, tuli Unioninkadusta keskeinen katu, joka johti Pitkältäsillalta viivasuorana etelään, silloiselle Ulriikaporinvuorelle (nyk. Tähtitorninmäelle) saakka. Samalla kadun eteläpäähän päätettiin rakentaa tähtitorni. Nimensä katu sai, kun keisari Aleksanteri I kävi Helsingissä 1819 ja saapui kaupungin keskustaan tätä katua pitkin. Silloin Helsingin kaupungin johto esitti, että kadulle annettaisiin keisarin mukaan nimi Aleksanterinkatu ja että eräälle siitä itään johtavalle poikkikadulle hänen puolisonsa Elisabetin mukaan nimi Elisabetinkatu. Keisari kuitenkin määräsi, että sille oli annettava nimi Unioninkatu Porvoon valtiopäivillä vahvistetun Suomen ja Venäjän unionin kunniaksi. Elisabetinkadun nimen hän kuitenkin hyväksyi, ja sillä on vielä nykyisinkin ruotsiksi nimi Elisabetsgatan, suomeksi kuitenkin Liisankatu. Nimi Aleksanterinkatu annettiin myöhemmin 1833 eräälle sen poikkikadulle.[1].

Suomen itsenäisyyden alkuaikoina Unioninkadun nimeä vaadittiin yleisesti muutettavaksi. Sille ehdotettiin muun muassa nimiä Itsenäisyydenkatu ja Yliopistonkatu. Muutosehdotuksia ei kuitenkaan toteutettu.

Kauppatorin ja Senaatintorin välinen osa Unioninkatua oli 1800-luvun lopulla Helsingin huomattavin kauppakatu.[2] Sen varrella sijaitsi muun muassa Stockmannin tavaratalo Kiseleffin talossa, jossa myöhemmin oli vain kaupungin virastoja, mutta nykyisin kauppakeskus.

Poikkikadut etelästä pohjoiseenMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisuja nro 24, 1970
  2. Asmo Alho & Uljas Rauanheimo: Helsinki ennen meitä, vanhojen kuvien kertomaa, 2. painos, Otava 1962

Aiheesta muuallaMuokkaa