Helsingin yliopiston keskustakampus

Helsingin yliopiston kampus

Helsingin yliopiston keskustakampus on suurin Helsingin yliopiston neljästä kampusalueesta. Kampus sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa Kruununhaan ja Kluuvin kaupunginosissa Unioninkadun molemmin puolin, pääasiassa Senaatintorin ja Kaisaniemen puiston välisellä alueella, joskin muutamia yliopistolle kuuluvia rakennuksia on keskustassa myös hieman muista erillään. Keskustakampuksen alueella toimivat humanistinen, teologinen, oikeustieteellinen, valtiotieteellinen ja kasvatustieteellinen tiedekunta, Kielikeskus, Avoin yliopisto sekä yliopiston keskushallinto. Kampuksella työskentelee noin 20 000 opiskelijaa sekä 3 000 opettajaa ja tutkijaa.

Helsingin yliopiston päärakennus, keskustakampuksen sydän.

Toiseen maailmansotaan asti koko yliopisto toimi nykyisellä keskustakampuksella. Opiskelijamäärien nopea kasvaminen sodan jälkeisinä vuosikymmeninä kuitenkin aiheutti yliopistolle vakavan tilapulan, minkä vuoksi 1970-luvulla luotiin nykyinen neljän kampuksen malli. Nykyisin keskustakampukselle ovat jääneet humanistiset tieteet, yhteiskuntatieteet ja oikeustiede, muut tiedekunnat on hajasijoitettu Meilahden kampukselle, Kumpulan kampukselle ja Viikin kampukselle.

Keskustakampuksen historiaMuokkaa

 
Tiedekulma
 
Porthania
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsingin yliopiston keskustakampus.

Yliopiston muuttaessa Turusta Helsinkiin 1820-luvulla se sijoitettiin aivan kaupungin ydinkeskustaan. Sen uudet toimitilat suunnitteli arkkitehti Carl Ludvig Engel, Helsingin empirekeskustan luoja. Engelin arkkitehtonisesti tärkeimmät yliopistorakennukset ovat yliopiston päärakennus (1832)[1] ja Kansalliskirjasto (1844),[2] jotka ovat osa Senaatintorin ainutlaatuista empiremiljöötä. Engel suunnitteli yliopistolle myös Kliinisen instituutin eli opetussairaalan (Vanhan Klinikan, 1830-luvlla[3]) sekä tähtitieteellisen observatorion (1832[4]), ja myös hänen piirtämänsä Venäläinen sotilassairaala otettiin myöhemmin yliopiston käyttöön. Kaikki nämä rakennukset sijaitsevat Unioninkadun varrella paitsi tähtitorni poikittain sen eteläpäässä Tähtitorninmäellä. Kaisaniemeen perustettiin yliopiston kasvitieteellinen puutarha, jonka alkuperäiset rakennukset olivat myös Engelin käsialaa.

Ensimmäisten vuosikymmenien ajan kaikki opetus tapahtui yliopiston päärakennuksessa, lukuun ottamatta omat rakennuksensa saaneita lääketiedettä, tähtitiedettä ja kasvitiedettä. Tilanahtaus, josta etenkin luonnontieteet kärsivät, kuitenkin pakotti yliopiston nopeasti uudisrakennussuunnitelmiin. Vuonna 1844 valmistui päärakennuksen viereiselle tontille Jean Wikin piirtämä anatomian laitos, joka jäljitteli Engelin empiretyyliä.[2] Vuonna 1869 vihittiin Senaatintorin vastakkaisella puolella käyttöön mahtava kemian laboratorio- ja museorakennus Arppeanum, jonka Carl Albert Edelfelt oli suunnitellut venetsialaiseen tyyliin.

1800-1900-lukujen taitteessa keskustaan valmistui lukuisia laitosrakennuksia, joiden arkkitehti oli Gustaf Nyström. Nyströmin ensimmäinen työ oli Engelin suunnitteleman Kansalliskirjaston rakennuksen laajentaminen puolipyöreällä kirjavarastolla, Rotundalla. Siltavuorelle, Kruununhaan kaupunginosan pohjoisosaan, valmistui 1905–1910 kaksi Nyströmin piirtämää laitosrakennusta, fysiologian laitos ja fysiikan laitos. Hän suunnitteli Siltavuorelle myös uuden anatomian laitoksen, mutta tämä rakennus toteutettiin vasta 1920-luvulla Jussi ja Toivo Paatelan suunnitelman mukaan. Lisäksi ahkera Nyström suunnitteli Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan uudet kasvihuoneet sekä kasvitieteen laitosrakennuksen (1903).

1920-30-luvuille asti yliopiston kasvu oli verkkaista ja uusia laitosrakennuksia valmistui harvakseltaan. 1930-luvulla se alkoi kuitenkin kärsiä lukiokoulutuksen yleistymisestä johtuneesta "ylioppilastulvasta". Oppilasmäärän paisuessa vanhat tilat jäivät nopeasti pieniksi, ja yliopisto käynnisti useita suuria uudisrakennushankkeita, jotka olivat mittasuhteiltaan moninkertaisia aikaisempiin verrattuna. Yliopiston päärakennus laajennettiin 1935–1938 korttelin kokoiseksi J. S. Sirénin suunnitelmien mukaan. Vuonna 1939 valmistui Jussi Paatelan suunnittelema funktionalistinen Metsätalo metsätieteiden opetusta varten. Aarne Ervin suunnittelema modernistinen Porthania valmistui Hallitus­kadun (nyk. Yli­opiston­kadun) varteen vuonna 1957.[5] Vuonna 1977 sitä vasta­päätä valmistui yli­opiston hallinto­rakennus.[6] Alueen rakennuksista uusin on vuonna 2012 käyttöön otettu yli­opiston kirjaston rakennus, Kaisa-talo Kaisa­niemen­kadun varrella.[7]

Toisen maailmansodan jälkeen oltiin kuitenkin tilanteessa, jossa yliopistoa ei enää voitu laajentaa keskustassa, ja tiedekuntia ryhdyttiin hajasijoittamaan kaupungin laidoille. 1940-luvulta alkaen lääketieteen opetus alkoi siirtyä Meilahteen ja maataloustieteiden opetus Viikkiin. Vuonna 1969 yliopiston konsistori päätti siirtää koko yliopiston Viikkiin, mutta kiivas vastustus esti suunnitelman toteuttamisen. 1970-luvulta alkaen keskustasta pois siirtyviä laitoksia ja tiedekuntia ryhdyttiin keskittämään kolmelle kampusalueelle: lääketiedettä Meilahteen, luonnontieteitä Kumpulaan ja maatalous- ja metsätieteitä Viikkiin. Keskustan vanhasta yliopistoalueesta muodostettiin keskustakampus, jonne jäivät humanistiset tieteet, yhteiskuntatieteet ja oikeustiede sekä yliopiston keskushallinto. Tämä neljän kampuksen malli saatiin valmiiksi 2000-luvun alussa.

RakennuksetMuokkaa

Keskustakampuksella on yhteensä yli 40 yliopiston rakennusta:[8]

Osoite Nykyinen nimi Valmistumisvuosi Alkuperäinen arkkitehti Yliopiston käyttöön
Aadolfinkatu 10 Franzénia 1930 Väinö Vähäkallio 1966
Aleksanterinkatu 7 1932 Ole Gripenberg 1980
Arkadiankatu 7 Economicum 1960 Einari Teräsvirta 1960
Fabianinkatu 24 Armas Lindgren 1931
Fabianinkatu 26 Kielikeskus 1908 Kauno Kallio 1978
Fabianinkatu 28 Aleksandria 2003 Aki Davidsson 2003
Fabianinkatu 28 1907 Gunnar Stenius 1970
Fabianinkatu 32 1960 Seppo Hytönen 2009
Fabianinkatu 33 / Unioninkatu 34 Päärakennus 1832 Carl Ludvig Engel
Fabianinkatu 34 Päärakennus, uusi puoli 1937 J. S. Sirén
Fabianinkatu 35 Fabiania 1847 Jean Wik
Kopernikuksentie 1 Observatorio 1834 Carl Ludvig Engel
Kopernikuksentie 1 Näkötorni 1890 Gustaf Nyström
Mariankatu 11 1877 Hampus Dalström 1972
Pohjoinen Rautatiekatu 13 Luonnontieteellinen museo 1913 Lev Šiško 1923
Ratakatu 6 Normaalilyseo 1878 Frans Sjöström
Ratakatu 6 Normaalilyseo 1905 Johan Jacob Ahrenberg
Siltavuorenpenger Aurora 1961 Einari Teräsvirta
Siltavuorenpenger Athena 1928 Jussi Paatela, Toivo Paatela
Siltavuorenpenger Psychologicum 1910 Gustaf Nyström
Siltavuorenpenger Psychologicum, lisärakennus 1969 Olof Hansson
Siltavuorenpenger Minerva, opetusrakennus 1905 Gustaf Nyström
Siltavuorenpenger Minerva, porttirakennus 2004 Esa Laaksonen
Siltavuorenpenger Minerva, kirjasto 2005 Jyri Haukkavaara
Siltavuorenpenger Fontell 1910 Gustaf Nyström
Snellmaninkatu 3 Arppeanum 1869 Carl Albert Edelfelt
Snellmaninkatu 10 1878 J. E. Söderlund
Snellmaninkatu 12 1948 Pauli Salomaa
Snellmaninkatu 12 2009 Juha Leiviskä
Snellmaninkatu 14 A 1833 1994
Snellmaninkatu 14 B 1889 Georg Wilenius 1946
Unioninkatu 33 "Uusi klinikka" 1848 Ernst Lohrmann 2006
Unioninkatu 35 1963 Einari Teräsvirta
Unioninkatu 36 Kansalliskirjasto 1844 Carl Ludvig Engel
Unioninkatu 36 Kansalliskirjaston Rotunda 1906 Gustaf Nyström
Unioninkatu 37 Snellmania / Vanha klinikka 1833 Carl Ludvig Engel, A. E. Staubert
Unioninkatu 38 Topelia 1823 Carl Ludvig Engel, ym. 1998
Unioninkatu 40 Metsätalo 1939 Jussi Paatela
Unioninkatu 44 Kasvimuseo 1903 Gustaf Nyström
Unioninkatu 44 Asuinrakennus 1903 Gustaf Nyström
Unioninkatu 44 Iso kasvihuone 1889 Gustaf Nyström
Unioninkatu 44 Kaisaniemenrannan puutalot 1823-1843 1992
Unioninkatu 44 Jean Wik -rakennus 1843 Jean Wik
Vironkatu 1 1884 Konstantin Kiseleff 1980
Vironkatu 1 1905 Waldemar Aspelin
Vuorikatu 3 1919 Aarre Ekman 1968
Vuorikatu 5 1927 Väinö Vähäkallio
Yliopistonkatu 3 Porthania 1957 Aarne Ervi
Yliopistonkatu 4 Tiedekulma 1977, 2017 Toivo Korhonen, JKMM Arkkitehdit

LähteetMuokkaa

  1. Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 73. 8. painos. Helsingin Sanomat, 1998. ISBN 951-9134-69-7.
  2. a b Puhvelista Punatulkkuun, s. 74
  3. Puhvelista Punatulkkuun, s. 56
  4. Puhvelista Punatulkkuun, s. 300
  5. Puhvelista Punatulkkuun, s. 76
  6. Puhvelista Punatulkkuun, s. 70
  7. Anne Viljamaa: Kaisa-talon kirjasto avaa ovensa Oma kaupunki, Helsingin Sanomat. Viitattu 4.9.2012.
  8. Yliopiston rakennuksia Helsingissä. Teoksessa Yliopistoa rakentamassa, s. 122–123. Helsingin yliopisto, 2010.  ISBN 978-952-10-6185-1.