Vanha tulli- ja pakkahuone
Vanha tulli- ja pakkahuone on historiallinen asemakaavassa suojeltu rakennus, joka sijaitsee Helsingin keskustassa Kruununhaan kaupunginosassa, osoitteessa Mariankatu 3 – Aleksanterinkatu 1. Vuonna 1765 valmistunut tulli- ja pakkahuone on Helsingin kantakaupungin toiseksi vanhin rakennus Sederholmin talon jälkeen. Se on myös yksi harvoista Helsingin keskustassa säilyneistä Ruotsin vallan ajan rakennuksista.
| Vanha tulli- ja pakkahuone | |
|---|---|
 |
|
| Osoite | Mariankatu 3 – Aleksanterinkatu 1 |
| Sijainti |
Kruununhaka Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | pakkahuone |
| Valmistumisvuosi | 1765 |
| Suunnittelija | Samuel Berner |
 |
|
Tulli- ja pakkahuone rakennettiin Helsingin kaupungin meritullikamarin toimipaikaksi, ja siellä tarkastettiin sekä tullattiin kaikki kaupunkiin meritse saapunut tavara. Se on ainoa toteutunut osa Viaporin linnoituksen komendantin Augustin Ehrensvärdin suunnittelemasta Helsingin kaupungin puolustusmuurista.
Rakennuksen käyttö tullikamarina loppui 1880-luvulla, minkä jälkeen se toimi huutokauppakamarina, Kruununhaan poliisiasemana ja pysäköinninvalvontavirastona. Vuonna 2006 valmistuneen restauroinnin jälkeen Vanhassa tulli- ja pakkahuoneessa toimi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjamyymälä. Vuonna 2015 rakennuksen osti ortodoksijuutalainen järjestö Chabad-Lubavitch. Järjestön suunnitelma oli, että korjausten jälkeen rakennukseen perustettaisiin juutalaista kulttuuria esittelevä näyttely- ja koulutuskeskus.[1]
Rakennuksen huoneistopinta-ala on 720 neliömetriä.[1]
Historia muokkaa
Ruotsin valtakunnan kaupungeissa kannettiin keskiajalta lähtien meritullia. Aluksi tullin keräämistä varten rakennettiin pakkahuoneita, suuria varastotiloja, joihin laivojen lasti siirrettiin tarkastamista ja tullimaksun määräämistä varten. Vuonna 1636 otettiin käyttöön uusi eurooppalaisten esikuvien mukainen tullilainsäädäntö. Laivan saavuttua satamaan tullivirkamies arvioi sen lastin arvon, ja arvion perusteella tullikonttorissa laskettiin tullimaksu. Tullimaksun maksamisen jälkeen lasti purettiin ja siirrettiin pakkahuoneeseen jälkitarkastusta varten. Rakennuksista, joissa molemmat toiminnot sijaitsivat saman katon alla, alettiin käyttää kaksoisnimeä tulli- ja pakkahuone.[2]
Helsingin kaupungin pääsatama sijaitsi Ruotsin vallan aikana Aleksanterinkadun itäpäässä, nykyisen Meritullintorin kohdalla. Kaupungin meritullia kannettiin pitkään tilapäisrakennuksissa ja yksittäisissä huoneissa. Kun kaupunkia jälleenrakennettiin vuonna 1721 päättyneen Isonvihan tuhojen jälkeen, meritullinhoitaja Petter Wetter esitti yhdistetyn tulli- ja pakkahuoneen rakentamista. Ensimmäinen, puurakenteinen tulli- ja pakkahuone valmistui nykyisen rakennuksen länsipuolelle vuonna 1736. Tämä rakennus todettiin jo parissa vuosikymmenessä epätarkoituksenmukaiseksi ja huonosti rakennetuksi, ja sen tilalle valmistui vuosina 1757–1765 nykyinen kivinen tulli- ja pakkahuone.
Oli pitkälti Viaporin linnoituksen rakennustöiden ja niiden johtajan Augustin Ehrensvärdin ansiota, että Helsinki sai kivirakenteisen ja poikkeuksellisen edustavan tulli- ja pakkahuoneen. Ehrensvärdin alkuperäisiin suunnitelmiin kuului Helsingin kaupungin linnoittaminen rakentamalla sen ympärille bastioniketju, jonka osina toimisivat julkiset rakennukset. Tulli- ja pakkahuone oli ainoa tästä suunnitelmasta toteutunut osa. Se rakennettiin pääosin kruunun linnoitustöihin myöntämillä rahoilla. Se tehtiin tavanomaista jykevämmäksi ja sijoitettiin suunnitellun puolustusmuurin linjaan, ja siksi rakennus on yhä vinossa sitä ympäröivään kortteliverkkoon nähden. Rakennuspiirustusten tekijästä ei ole tietoa, mutta ne on todennäköisesti laatinut joku Viaporin linnoitusupseereista. Rakennustöiden urakoitsijaksi valittiin kaupungin ainoa rakennusmestari Samuel Berner. Bernerin kuoltua vuonna 1761 työt saattoivat päätökseen hänen seuraajansa, rakennusmestari Johan Christopher Hillert.[3] Helsingin kaupungin raati kokoontui rakennuksessa vuosina 1765–1804, sillä vanha raatihuone oli päässyt liian huonoon kuntoon, ja lopulta se purettiin. Tulli- ja pakkahuone vaurioitui pahoin vuoden 1808 suuressa tulipalossa.[4] Rakennus sai nykyisen ulkoasunsa vasta tämän jälkeen.
Alueella sijaitsi kaupungin tulli- ja pakkahuoneen kaksi eriaikaista rakennusta vuodesta 1736 lähtien 1800-luvun alkuun asti.
Tulli- ja pakkahuone kävi kasvaneen satamaliikenteen tarpeisiin liian pieneksi 1800-luvun loppupuolella.[5] Uusi tulli- ja pakkahuone rakennettiin vuosisadan puolessavälissä vanhan viereen, Meritullintorin kulmaan. Kolmas tulli- ja pakkahuone rakennettiin vuosina 1898–1901 Katajanokalle Gustaf Nyströmin suunnitelman pohjalta.[6]
Purku-uhka muokkaa
Vanha tulli- ja pakkahuone on historiansa aikana ollut ainakin kaksi kertaa purku-uhan alaisena. Ensimmäisen kerran se aiottiin purkaa 1810-luvulla, kun Ehrenströmin asemakaavassa suunniteltiin suurta keisarillista palatsia hieman sen pohjoispuolelle Mariankadun ja Pohjoisrannan väliselle alueelle, missä ennen oli ollut maaherran residenssi. Palatsin eteläpuolelle olisi tullut laaja aukio, joka olisi ulottunut nykyiselle Päävartiontorille saakka, ja pohjoispuolelle suuri puutarha, joka olisi ulottunut Rauhankadulle saakka. Taloudellisista syistä suunnitelmasta jouduttiin kuitenkin luopumaan, ja sen jälkeen kun palatsia oli välillä ehdotettu eräisiin muihinkin paikkoihin, päädyttiin lopulta ostamaan keisarilliseksi palatsiksi J. H. Heidenstrauchin silloinen yksityispalatsi eli nykyinen Presidentinlinna.[7][8]
Viimeksi tulli- ja pakkahuonetta sekä myös sen vieressä Meritullintorin puolella olevaa 1820-luvulla valmistunutta[9] matalaa tiilirakennusta ehdotettiin purettavaksi vuonna 1954, kun Eino Kaila ehdotti paikalle rakennettavaksi edustavaa toimitaloa Suomen Akatemialle. J. S. Siren laati jo alustavan suunnitelman rakennukseksi. Myös kaupunginjohtaja Lauri Aho kannatti hanketta, joka kuitenkin tuli lopullisesti hylätyksi vuonna 1960, kun Helsingin yleiskaavassa vanha rakennus merkittiin suojeltavaksi.[10]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Oksanen, Kimmo: Juutalaiskeskus presidentin naapuriin. Helsingin Sanomat, 14.1.2015, s. A16–17. Sanoma. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.1.2015.
- ↑ Maarit Mannila: Mariankatu 3. Vanhan tulli- ja pakkahuoneen historiaa, s. 7. SKS ja Helsingin kaupunginmuseo, 2006.
- ↑ Maarit Mannila: Mariankatu 3. Vanhan tulli- ja pakkahuoneen historiaa, s. 14-17. SKS ja Helsingin kaupunginmuseo, 2006.
- ↑ Kurkistuksia Helsingin kujille | Vanha tulli- ja pakkahuone (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Erävuori, Jukka: Helsingin sataman ja satamahallinnon historia, s. 70. Helsingin kaupunki, 1981.
- ↑ Mielenkiintoinen saari Helsingin sydämessä Best Western Hotels Finland. Arkistoitu 18.7.2008. Viitattu 15.4.2010.
- ↑ Suolahti, Eino E.: Helsingin neljä vuosisataa, s. 140–141. 2. painos. Otava, 1972.
- ↑ Alho, Asmo & Rauanheimo, Uljas: Helsinki ennen meitä, s. 8. Kartta, Ehrenströmin asemakaava, versio vuodelta 1817. Otava, 1962.
- ↑ Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 20. Helsingin sanomat, 1998. ISBN 951-9134-69-7.
- ↑ Tiitta, Allan: ”Suomen akatemian talohanke”, Suomen Akatemian historia, 1. osa 1948–1969, Huippuyksilöitä ja toimikuntia, s. 194–195. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2004. ISBN 951-746-606-4.