Avaa päävalikko

Aivovamma on traumaattinen aivovaurio, joka syntyy tapaturmaisesti päähän kohdistuvasta iskusta. Aivovamma johtaa pahimmillaan potilaan kuolemaan. Aivovammasta saattaa jäädä myös niin sanottu jälkitila, joka voi ilmetä kognitiviisen toimintakyvyn laskuna ja tunne-elämän sekä käyttäytymisen muutoksina tai neurologisina paikallishäiriöinä, kuten esimerkiksi puheen tuottamisen tai ymmärtämisen häiriönä, epilepsiana, näkökentän kaventumana taikka haju- tai makuaistin toiminnan muutoksina.

Suurin osa aivovammojen jälkitilaoireista on samoja kuin monien neurologisten ja neuropsykiatristen sairauksien aiheuttamat oireet. Esimerkiksi kehitysvamman aiheuttamat neurologiset oireet rinnastetaan tämän vuoksi aivovamman jälkitilaan liittyviin oireisiin verotuksen invalidivähennysprosenttia laskettaessa[1].

Aivovamman yleisimpiä pysyviä jälkioireita ovat uupumus ja väsyvyys, unihäiriö, ärtyneisyys, keskittymisvaikeudet, aloitekyvyn heikentyminen, toiminnan suunnittelun vaikeus, toimintojen hitaus ja muistivaikeudet sekä huimaus ja päänsärky. Oireiden esiintymisessä saattaa olla ajallista vaihtelua. Myös muiden kykyjen heikkenemistä sekä kroonista kipua, spastisuutta ja jopa halvaantumista saattaa esiintyä.[2] Myös ajattelun hidastuminen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeutuminen kuuluvat keskeisiin aivovammojen aiheuttamiin oireisiin.[3]

Monet aivovammapotilaat muuttuvat loukkaantumisen jälkeen henkisesti ja käyttäytymiseltään toisenlaisiksi. Aivovammapotilaiden vamman laatua ei usein ymmärretä, koska moni aivovammapotilas puhuu ja liikkuu täysin normaalisti eikä vamma näy välttämättä muullakaan tavalla ulospäin. Kuitenkin esimerkiksi potilas saattaa hermostua valtavasti jo ihan pienistä asioista ilman, että hän pystyy sitä itse kontrolloimaan. Perheenjäsenten voi olla vaikeaa selviytyä heidän kanssaan, mikä saattaa rikkoa avioliiton. Aivovamma on myös työkyvyn kannalta hankala, koska tyypilliseen oirekokonaisuuteen kuuluu poikkeava väsymys tai alentunut rasituksensietokyky, keskittymisvaikeudet ja aloitekyvyn heikkeneminen. Vammautuneet pystyvät oireistonsa vuoksi vain harvoin ajamaan etujaan yhteiskunnassa.[3]

Aivovamman jälkitilan oireet eivät ole suorassa suhteessa vamman alkuperäiseen vaikeusasteeseen, joten objektiiviset tiedot potilaan psykososiaalisesta selviytymisestä, persoonallisuuden piirteistä ja terveydentilasta ennen vammautumista ja sen jälkeen luovat perustaa jälkitilan vaikeusasteen arvioinnille[4].

Syyt ja esiintyvyysMuokkaa

Useimmat aivovammat syntyvät putoamisen tai kaatumisen seurauksena, liikenneonnettomuuksissa, urheillessa tai pahoinpitelyn seurauksena. Useimmista päähän kohdistuneista iskuista ei kuitenkaan synny aivovammaa.

Aivovamman saa vuosittain 15 000–20 000 ihmistä, ja kuolinsyytilastoissa se on pääsyynä 1 000 kuolemaan vuosittain.selvennä Aivovamma on alle 45-vuotiaiden aikuisten yleisin välitön kuolinsyy.

HoitoMuokkaa

Onnettomuuksissa sattuvat aivovammat yritetään hoitaa neurokirurgialla tai muulla mahdollisilla toimenpiteellä.

Aivovammojen hoitoon ei ole olemassa lääkettä, mutta aivovamman aiheuttamia ongelmia voidaan yrittää hoitaa esimerkiksi toimintaterapialla, fysioterapialla, puheterapialla tai neuropsykologisella kuntoutuksella eli sopeutumisvalmennuksella vamman sijainnista ja vaikeusasteesta riippuen. Juuri minkään käytössä olevan hoidon tehosta ei ole kuitenkaan olemassa vahvaa tieteellistä näyttöä[3].

Aivovamman vaikeusasteetMuokkaa

Aivotärähdys tai hyvin lievä aivovammaMuokkaa

Tähän luokkaan kuuluu yli 90 % kaikista aivovammoista. Hyvin lievään vammaan ei liity tajunnan menetystä eikä tajunnan laskua viiveellä. Muistikatko ei ylitä kymmentä minuuttia. Aivojen kuvauksissa ei löydy poikkeamia, eikä oireisto ole niin voimakas, että vaadittaisiin seurantaa sairaalassa. Toipuminen on täydellistä, ja pysyvien seurauksien riski on lähes olematon.

Lievä aivovammaMuokkaa

Aivotärähdystä astetta vakavampi tila, johon saattaa liittyä tajunnan menetys. Puolen tunnin kuluttua tajunta on enää korkeintaan hiukan alentunut, eikä muistikatko kestä vuorokautta kauempaa. Aivokuvauksissa ei löydy poikkeamia, eikä vamma edellytä neurokirurgisia toimenpiteitä. Suurin osa lievän aivovamman saaneista toipuu ennalleen muutamassa päivässä tai viikossa, mutta noin 15 %:lle jää pitkäaikaisia tai pysyviä oireita.

Keskivaikea aivovammaMuokkaa

Potilaan tajunta on puolen tunnin kuluttua selvästi alentunut, mutta hän ei ole tajuton. Muistiaukko kestää kauemmin kuin vuorokauden mutta alle viikon. Vammaa pidetään keskivaikeana myös, mikäli aivojen kuvauksissa löytyy kallonsisäisiä muutoksia. Suurelle osalle jää pysyviä oireita, mutta täydellinen toipuminen on kuitenkin mahdollista.

Vaikea aivovammaMuokkaa

Potilas on puolen tunnin jälkeenkin tajuton, tai hänen muistiaukkonsa kestää yli viikon. Vammaa pidetään vaikeana myös, mikäli se vaatii neurokirurgisia toimenpiteitä. Pysyviä oireita jää lähes aina.

Erittäin vaikea aivovammaMuokkaa

Tajuttomuus kestää yli viikon tai muistiaukko yli kuukauden. Pysyviä oireita jää aina, ja potilas saattaa jäädä pysyvästi tajuttomaksi.

Aivovamman jälkitilan vaikeusasteetMuokkaa

Lievä jälkitilaMuokkaa

Lieviä oireita, kuten päänsärkytaipumus, muistin lievä epävarmuus kuormituksessa, vähän alentunut rasituksensieto. Sosiaalinen toimintakyky on kuitenkin ennallaan.

Keskivaikea jälkitilaMuokkaa

Lieviä, mutta selvästi haittaavia oireita, kuten toistuvat päänsäryt, väsyvyys ja muistin tai aloitekyvyn heikkeneminen. Myös sosiaalinen toimintakyky on hieman heikentynyt. Tutkimuksissa todetaan haittaavia vaikeuksia muun muassa toiminnan ohjauksessa ja muistissa. Myös kognitiivisia erityishäiriötä, epilepsiaa tai lieviä halvauksia voi esiintyä.

Vaikea jälkitilaMuokkaa

Kohtalaisia tai vaikeita oireita, kuten merkittävä päänsärkyoireisto tai selkeä kognitiivisen toimintakyvyn heikentyminen, jotka ovat tuntuvia ja haittaavat merkittävästi jokapäiväistä toimintaa. Sosiaalinen toimintakyky on selvästi heikentynyt. Myös eriasteisia neurologisia puutosoireita, kuten pareeseja ja kielellisiä häiriöitä tai epilepsiakohtauksia voi esiintyä. Saattaa tarvita ajoittain toisen henkilön ohjausta tai valvontaa.

Erittäin vaikea jälkitilaMuokkaa

Erittäin vaikeita oireita, kuten neliraajahalvaus, vaikea ataksia tai vaikeahoitoinen epilepsia. Kognitiivinen tasonlasku on laaja-alainen ja merkittävä. Persoonallisuuden muutokset, toiminnanohjauksen vaikeudet, hidastuneisuus ja muut neuropsykologiset löydökset ovat niin vaikeita, että tarvitsee päivittäistä apua ja valvontaa.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Lähde: Vammaispalvelujen käsikirja: Haittaluokitus. Päivitetty: 30.7.2015. https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/tuki-ja-palvelut/vakuutus-sosiaaliturva-ja-verotus/haittaluokitus
  2. Valtioneuvoston asetus työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta 768/2015. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150768
  3. a b c Lea Proloff: Aivovamma – hiljainen epidemia. 19.03.2014. Yle Akuutti.
  4. Valtioneuvoston asetus työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta 768/2015. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150768

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Schacter, Daniel L.: Muistin seitsemän syntiä: Miten aivot muistavat ja unohtavat. (Alkuteos: The seven sins of memory: How the mind forgets and remembers, 2001.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2002. ISBN 952-5202-64-X.

Aiheesta muuallaMuokkaa